keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Kotoisasti rintamamiestalossa


Tammikuu on ehtinyt jo melkein loppuun. Aika todellakin soljuu eteenpäin, kuin olisi saanut siivet selkäänsä. Tänään meitä hellii aurinko ja yöllä on satanut hentoisesti lunta. Lumi olikin aamulla iloinen yllätys. Syöksyimme lasten kanssa pihamaalle heti aamupalan jälkeen. Lasten touhutessa silmäilin tutuksi tullutta kotikorttelia ja sen kauniita orapihlaja-aitoja. Totesin jälleen itsekseni: "Tämä kortteli on helmi". Täällä tuntee jokaisen naapurin ja kaikki tervehtivät toisiaan, mutta samalla saa asustaa aivan rauhassa. Suuret pihapiirit ympäröivät myös naapureiden taloja, mikä vain lisää tilan tuntua. Oma piha on kyllä jotakin, josta en voisi koskaan luopua. Se tarjoaa kivaa puuhastelua koko perheelle vuoden ympäri. Lumitöiden puuttuessa olemme keskittyneet enemmän lintujen talviruokintaa. Lapset ovat rakentaneet yhdessä pientä majaa ja minä olen loihtinut talon sisääntuloon vaihtuvia asetelmia. Kausivalot saavat vielä ilahduttaa meitä ja ohikulkijoita. Pimeitä iltoja ja aamuja riittää vielä pitkään. Lyhdyt tuovat iltaisin ihanaa elävää valoa pihapiiriin.

Viime yön tuulista on vielä pieni henkäys jäljellä. Pihapiiriä koristavat suuret koivut saivat yöllä osansa tuulesta. Yöllä olikin huimaa katsella puiden heiluntaa vintin ikkunasta. Itse sai olla mukavasti lämpimässä ja suojassa. Vinttihuone on minusta jotenkin vallan ihana. Siellä on kuin linnunpesässä tai maailman katolla. Haaveilin aikoinani pitkään rintamamiestalosta. Erityisesti minua kiehtoi tilojen jakaminen ylä-ja alakertaan. Muistan kuinka tulimme taloa katsomaan yleisnäyttöön ja heti kuvittelin vintin isomman huoneen vanhempien makuuhuoneeksi. Suunnittelimme isomman huoneen puolelle myös pientä tulisijaa. Lapset saapuivat maailmaan ja se ajatus jäi hieman unholaan vähäksi aikaa. Kyllä se olisi ihana. Olisi mukava lukea kirjaa sängyssä pienen liekin tanssiessa tulipesässä.

Meidän talo on aika ihmeellinen. Toisaalta tänne mahtuu enemmän kuin hyvin viisi henkinen perhe, mutta talo ei ole myöskään liian iso pienemmälle perheelle. Ostaessamme tämän talon odotimme perheemme esikoista. Hyvin on talo taipunut kasvavan perheemme tarpeisiin. Talon alakerrasta löytyy olohuoneen ja esikoisen makuuhuoneen lisäksi ylimääräinen leikkihuone, joka muuntuu kätevästi myös makuuhuoneeksi tai työhuoneeksi. Yläkerran pienempi vinttihuone toimii tällä hetkellä pikkuisten makuuhuoneena, mutta se voisi yhtä hyvin olla rauhallinen lukunurkkaus tai pieni harrastetila. Kesäsin neliöt kasvavat huimasti, kun pihapiirin voi valjastaa käyttöön. Olemme viettäneet pihalla ihania lastenjuhlia. Välillä on myös hauska lähteä seikkailemaan lähimetsään. Hiihtämään pääsee myös helpolla, jos lunta vain on.

Elämä talossa on jatkunut ennallaan myynnistä huolimatta. Keittiössä tuoksuu kaneli ja inkivääri. Kahvinkeitin ropisee kotoisasti ja uunissa lämpenee korvapuustit. Lasten leikkien äänet kantautuvat keittiöön leikkihuoneesta. Näköyhteyden ansioista lapsia voi myös kätevästi vahtia ruoanlaiton yhteydessä. Kohta on pikkuisen aika mennä päiväunille. Pienessä vinttihuoneessa saa nukkua rauhassa. Illan hämärtyessä tuikut syttyvät sisällä talossa ja takka räiskyy kotoisasti olohuoneessa.

Tervetuloa yleisnäyttöön sunnuntaina 26.1 kello 12.-12.30
Lisätietoa kohteesta: 

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

#slowmorning - On helppoa olla onnellinen


* Tuotteet saatu

Toivoisin, että osaisin pukea paremmin sanoiksi mielessäni risteileviä ajatuksia. Haluaisin kertoa teille, kuinka nautin näistä harmaista ja lumettomistakin päivistä. Harmaus on minulle pehmeyttä. Silloin ei aurinko saa päätäni särkemään ja olo on helpompi. Tunnelmoin rauhassa sytyttämällä tuikkuja ja kynttilöitä. Iloitsen kausivaloista. Kellokin tuntuu menevän maltillisesti eteenpäin. Lasten leikkiessä ehdin keittää pannukahvit. Valikoida kaapista lempimukini. Taustalla soi hiljaa lempibiisejä. Minä saatan kuunnella samoja kappaleita uudestaan ja uudestaan.


Diffuuseri pulputtaa kevyesti ilmoille kanelin ja inkiväärin tuoksua. Eteeriset öljyt ovat tärkeä osa arkeani. Uskallan tehdä jo omia sekoituksiani. Keittiön ikkunasta avautuva näkymä on tuttu ja jään usein katselemaan maisemaa. Orapihlaja-aidat, iso mänty ja sympaattiset vanhat talot. Mietin hetken omiani. Havahdun mietteistäni kuopuksen halatessa jalkaani. Hän haluaa syliin. Ja aikaa minulla on. Vielä hetki ollaan tässä näin, kuten olemme tottuneet olemaan.

Arjen rutiinit tuntuvat lohduttaville. Minua ei häiritse tehdä samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Pidän kotitöistä. Minusta on ihanaa, kun koti on kunnossa. Rakastan puhtaita pyykkipinoja ja järjestyksessä olevia tavaroita. Toki talossa saa silti näkyä, että täällä asustaa kolme lasta. Usein korjaan tavarat pois illalla muiden mentyä jo nukkumaan. Aamulla on mukava aloittaa päivä kaiken ollessa kohdillaan. 

Juuri nyt rakastan viherkasveja ja kodin pieniä asetelmia, joita olen luonut sinne ja tänne. Olen huomannut, että kodin tunnelma on lopulta kiinni varsin pienistä seikoista. Kodikkuutta ja lämpöä saa lisättyä varsin helposti. Koko sisustusta ei tarvitse uusia. Arvostan muutenkin kodin kerroksellisuutta.  Koko syksyn ja talven olen saanut taas kiinni siitä, mikä rintamamiestalossa asumisessa on sitä parasta. Rakastan taas kotoisia nurkkia, omaperäisiä ratkaisuja ja narisevia lattioita. Keinutuolissa istuu taas onnellinen äiti villasukat jalassa. Lasten mentyä nukkumaan katson viikolla laadukasta brittidraamaa Kotirintaman naiset. Lämmin suositus. Siinäkin on ihana pieni juttu, joka antaa voimaa.

Blogin Instagram-tilillä on menossa suloinen arvonta, jossa voit voittaa omaksesi Pelkoa suuremmat unelmat kirjan!

lauantai 11. tammikuuta 2020

Compagnie de Provence - Pehmeitä ja luonnollisia tuoksuja


*Kaupallinen yhteistyö
Tuotteet saatu

Pyhien jälkeen kotona on siivottu joulu pois ja talon haluaa täyttää vihreillä kasveilla, värikkäillä kynttilöillä ja uusilla raikkailla tuoksuilla. Olen jo aikaisemminkin kertoillut, miten kodin tuoksut ovat minulle erityisen tärkeitä. Itse tiedän jo lähes vaistomaisesti, millaisia tuotteita kodissani välttelen ja vastaavasti suosin. Synteettiset tuoksut saavat minut usein voimaan huonosti ja pahimmillaan laukaisevat päänsäryn. Yksi lempituoksuistani on ehdottomasti raikas sitruuna. Saatan toisinaan viipaloida sitruunan ihan sellaisenaan tuoksumaan keltaiseen rintamamiestaloomme.

Jouluan alla tieni vei onnekkaan sattuman kautta Sisustuskahvila Wanha Justiina :an. Nautimme tunnelmallisessa kahvilassa kahvit ja makoisat leivonnaiset, sekä ihastelimme sisustuspuodin lähes satumaista valikoimaan. Sain mukavan mahdollisuuden tutustua myös Compagnie de Provence Terra-sarjaan. Tällä hetkellä keittiötäni sulostuttaa kaksi sarjan tuotetta: Marseille nestesaippua  ja käsivoide. Tuoksuna tietysti sitruuna. Tuotteet ovat minulla päivittäisessä käytössä ja voin sanoa, että olen kovasti niihin tykästynyt.


Marseille saippua on mielettömän monikäyttöinen. Olen kuljettanut palasaippuaa myös ulkomaanmatkoilla mukanani. Saippualla pesee kätevästi itsensä ja reissussa syntyvän pikku pyykin. Näin talvisin käteni kärsivät kuivuudesta. Kotitöiden parissa kädet kastuvat tuon tuostakin. Laadukas käsivoide on arjessa verraton ystävä. Kätevästä pumppupullosta on hyvä sipaista kosteuttavaa käsivoidetta käsille töiden lomassa. Tunsin eron jo ensimmäisten käyttökertojen jälkeen. Käsieni iho parani viikossa ihan silmissä.

Saattaisin hyvinkin uskaltaa kokeilla sarjan laventelin tuoksuisia tuotteita, vaikka laventeli normaalisti on minulla huonosti siedettyjen tuoksujen listalla. Tuotteissa ei käytetä keinotekoisia hajusteita, joten tuoksut ovat ihanan luonnollisia ja pehmeitä. Tuoteperheen tuoksuvalikoima on laaja, joten jokainen löytää varmasti oman lempituoksuna. Laventelin ja sitruuna verbenan lisäksi tuotteissa tuoksuvat oliivi, lehmuksenkukka, viikuna, appelsiini ja ruusupuu.

Sisustuskahvila Wanha Justiina :n tuotteita voi tilata helposti myös verkkokaupan kautta. Suosittelen kyllä ehdottomasti piipahtamaaan Lahdessa Karjalankadun numerossa 3. Sisustuskahvila on kokemus jo itsessään.

Arvonta tuotteiden ympärillä menossa NYT blogin Instagram-tilillä.


Valmistetaan Ranskan Provencessa
vanhoja ja aitoja perinteitä kunnioittaen
Tuotteet ovat oliiviöljypohjaisia
Tuoksut ovat peräisin alueen lunnosta

Tuotteet eivät sisällä: 

Keinotekoisia väriaineita tai hajusteita 
Eläinrasvoja
Parabeeneja

Terra-sarjan tuotteet:

Nestesaippua
Palasaippua
Käsivoide
Silitysvesi

Yhteistyössä Always somewhere else ja Sisustuskahvila Wanha Justiina

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

#slowmorning - Tyhjä sivu


Ajatella. Kokonainen vuosi edessä. Tyhjä sivu. Some on täyttynyt vanhan vuoden muisteluista ja uudelle vuodelle asetetuista lupauksista, toiveista ja tavoitteista. Vuoden ensimmäiset päivät eivät tänä vuonna vahvistaneet uskoani tulevaan. En ollut täynnä malttamatonta odotusta ja kihisevää jännitystä. Uusi vuosi tuntui suurelta ja vähän pelottavaltakin. Lapissa koen usein saman tunteen. Seisoessani tunturin laella tunnen oloni turvattomaksi. Ympärilläni on liian paljon tilaa. Samalla kaikki on kuitenkin mielettömän kaunista ja ilma on raikasta hengittää. Etelän tyttö on vain tottunut ahtaampiin näkymiin. Harvoin ajattelen asioita viikon tai kuukauden päähän. Minulle on ominaista pilkkoa aika pieniin helposti pureskeltaviin paloihin.

Tiedän, että fiilikseni ovat sidoksissa siihen tosiasiaan, että alkanut vuosi tulee olemaan meidän perheellemme varsin erilainen kuin aikaisemmat. Pikkulapsiarjen täyttämät vuodet ovat olleet minulle yhtä suoraa väylää ilman poikkeamia. Samanlaista suoraa kuin ajaessamme kotiin läpi Pohjanmaan. Tuleva tuo eteeni paljon isoja kysymyksiä ratkottavaksi. Toki olen aina välillä suunnannut ajatukseni tulevaan ja yrittänyt hahmottaa miltä se saattaisi näyttää. Miettinyt mitä haluaisin vielä tehdä. Menneiden vuosien aikana olen oppinut itsestäni paljon uutta. Osittain on ollut lähes hämmentävää huomata, kuinka olen ollut varsin pitkään sokea itselleni. Olen saanut huomata ihan omakohtaisesti, kuinka me ihmiset todellakin olemme monikerroksisia ja monimutkaisia luomuksia. Olen monesti joutunut kysynyt elänkö itseni näköistä elämää?


Tiedostan, että elämäni on menossa remonttiin monella tasolla. Tavallaan olisi paljon helpompaa jatkaa samoilla urilla. Tiedän kuitenkin, että ilman muutosta en tule koskaan valmiiksi. Ilman muutosta vahvuuteni ja lahjani jäävät käyttämättä ja luistelen elämäni läpi epävarmuusalueillani. Sydämeni sanoo myös, että olen tehnyt sen minkä itselleni aikoinaan lupasin ja nyt on minun vuoroni etsiä ja löytää. Seikkailun kynnyksellä kuuluukin hieman pelottaa. Silloin tietää, että suunta on oikea. Pelon voi valjastaa voimavaraksi, jonka avulla on mahdollista ylittää itsensä. Astuessani pikkulapsiarkeen jätin vanhat kenkäni ovensuuhun. Astuessani kohta uuteen elämänvaiheeseen vanhat kenkäni eivät välttämättä enää sovi minulle. Vanha elämäni ennen lapsia ja tekemäni valinnat eivät välttämättä tunnu enää omilleni. Kipuilu ja kasvaminen kuuluu elämään ja sitä ei voi välttää.

En tee lupauksia vuodelle 2020. Askelmerkit on kuitenkin mietittävä huolella uudestaan. Edessä on paljon henkistä työtä. On siedettävä epätietoisuutta ja pienoisesti myös odotettava ihmettä, jotta elämän palikat järjestäytyisivät toivotulla tavalla. Onneksi rinnallani on mahtava tiimi. Oma perhe. Me ammennetaan voimaa toisistamme ja tiivistämme välejämme.

Ihanaa vuotta 2020 sinulle. Olkoon vuosi täynnä arjen pieniä iloja. Etsimistä ja löytämistä.




sunnuntai 15. joulukuuta 2019

#slowmorning - Pelkoja suuremmat unelmat


*Kirja saatu kustantajalta

Varpu Eana:n kirja Pelkoja suuremmat unelmat on kirja, jota lukiessa tekisi mieli ympyröidä avainsanoja, alleviivata lauseita ja liimata Post-it tarralappuja itselle tärkeimpien lukujen kohdalle. Teksisi suorastaan mieli kirjoitella sivujen reunaan omia ajatuksia aiheesta tai piirrellä mielenmaisemia sivuille.  Harvoin pääsee sukeltamaan toisen ihmisen tarinaan tällä tasolla. Kirjan luettuani minulle jäi olo, kun olisin ollut mukana luottamuksellisessa keskustelussa. Muistatteko vielä, kun nuorena juteltiin todellisista tunteista ja asioista sen kaikista rakkaimman ystävän kanssa. Yö saattoi jo hämärtää ja yhä vain puhuttiin kaikesta, mikä mieltä painoi. Tässä kirjassa on paljon sitä samaa. 

Peloista ei ole koskaan helppo puhua. Nykyinen pärjäämisen kulttuuri sulkee suumme varsin tehokkaasti. Meidän kaikkien tulisi olla kuin samasta puusta veistettyjä. Ymmärrämme oletuksen mahdottomuuden, mutta samalla kannamme hurjia paineita. Jokainen meistä kirjoittaa täysin omaa tarinaa. Elämän kinttupolun varrelta löytyvät myös omat kipupisteemme, jotka ovat juurruttaneet meihin pelon siemeniä. Pelkoja maailmassa riittää. Ne tuntuvat kuin ansalangoille, jotka estävät tai ainakin hidastavat etenemistämme. Pelkoja suuremmat unelmat vahvistavat sitä hiljaista ääntä sisällämme, joka sanoo: "Kaikki on voitettavissa. Kaikesta huolimatta sinä voit mennä, tehdä ja onnistua".  

Pelko meissä on jotakin kovin ytimeen kaivettua. On selvää, että negatiivisen kierteen katkaisemiseen tarvitaan valtava määrä energiaa ja halukkuutta itsensä työstämiseen. Elämä on kuitenkin pitkä matka. Pelkojen kanssa askel painaa enemmän. Valmiiksi elämä ei lopulta tule kuin elämällä. Haluatko elää oikeasti oman näköistä elämää vai tyydytkö pelon otteessa olemiseen. Omia rajoja voi siirtää, vaikka tuuman verran kerrallaan. Päästää elämää sisään. Parhaita positiivisia kokemuksia ovat sellaiset, jotka saavat meidät haluamaan enemmän. Enemmän elämää ja vähemmän pelkoja. Matkan varrella on lupa nauttia onnistumisista. Juhlia sitä, että henki kulkee keuhkoissa ja sydän lyö rauhallisesti. 

Kirjan kuvaliitettä jää selailemaan pitkäksi aikaa. Kuviin tuntuu suorastaan jäävän kiinni. Kuvat tarkentavat kuvaa kirjan kirjoittajasta. Varpu. Kuinka paljon annatkaa toivoa meille puoliksi pimeydessä kulkeville, jotta mekin uskaltaisimme tavoitella valoa ja täyttä elämää. Kuva 34. Reunalla. Kenties en koskaan itse istu kuvan paikalla, mutta minulle samaa rohkeutta edustaa oman perheen perustaminen. Suurin pelkoni on jo voitettu. Nähtyäni itse mihin kykenen tiedän pystyväni lopulta mihin vain.

Mitä tekisin, jos minua ei pelottaisi?

Yhteistyössä Always somewhere else ja Viisas Elämä 

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

#slowmorning - Japanismin parhaat


*Kirja saatu kustantajalta
Viisas Elämä

Erin Niimi Longhurst:n Japanismin parhaat kirja on todellinen aarre. Tätä kirjaa suosittelen jokaisen esteetikon pukinkonttiin. Kirjan kauniit ja täydellisen tasapainoiset kuvat yhdessä japanilaista filosofiaa henkivien tekstien kanssa vievät lukijansa täysin mukanaan. Aika ja paikka hämärtyvät ja astut kokonaan uuteen maailmaan, joka on kuitenkin erikoisella tavalla tuttu. On suorastaan häkellyttävää huomata, kuinka paljon meillä on yhteistä japanilaisen kulttuurin kanssa. Syvä luontoyhteys tulee varmasti ensimmäisenä mieleen monilla. Molemmat kansat tietävät, että luonnossa oleskelulla on huomattavia terapeuttisia vaikutuksia. Hiljaisuuden kokeminen ja rauhoittuminen luonnon keskellä on molemmissa kulttuureissa suuressa arvossa.

Saunominen ja järveen pulahtaminen on suomalaisuutta parhaimmillaan. Japanilaiset nauttivat kuumista lähteistä ja kylpemisestä. Kylpemisetiketissä on eroavaisuuksia, mutta myös paljon samaa. Onsenissa käynti on yhteisöllinen kokemus. Usein meilläkin elämän isot ja syvälliset keskustelut käydään lauteilla istuen. Saunassa jaetaan eri sukupolvien viisautta. Viileään järveen sukeltaminen on kuin puhdistautumisriitti. Japanilaiset varaavat kylpemiseen paljon aikaa. Aika on sijoitus omaan hyvinvointiin.

Itseäni kiinnosti erityisesti luku japanilaisesta kodista. Tilojen jakaminen sisä- ja ulkopuoleksi ja kenkien riisuminen ovat meillekin tuttuja asioita. Japanilaisissa kodeissa on paljon puupintoja ja tämä sama materiaali näkyy meillä myös paljon skandinaavisessa sisustuksessa. Japanissa puupintoja ei maalata, vaan niiden annetaan kaunistua ajan myötä. Japanilaiset kodit ovat myös helposti muunneltavissa. Tähän vaikuttvat monet eri tekijät mm. luonnonolojen mukanaan tuomat haasteet. Tila koetaan myös arvokkaaksi eikä sitä haluta täyttää tavaralla. Tämä liittyy luonnollisesti siihen, että maa on tiheään asuttu ja tilaa ei yksinkertaisesti ole ympärillä samalla tavalla kuin meillä. Meillä  on tapana tuoda luontoa sisälle. Kasveja, oksia ja muita luonnonelementtejä käytetään paljon sisustuksessa. Suomalaiselle vähemmän on yleensä enemmän ja tämä pätee myös sisustukseen. Kunnioitamme omaa ja toisen tilaa.

Olisi ihana päästä joskus näkemään omin silmin japanilainen teeseremonia. Chaji on muodollinen seremonia ja voi kestää neljäkin tuntia. Teeseremonian erityispiirteitä on harmonia, kunnioitus, puhtaus ja tyyneys. Kirja opastaa japanilaisten teelaatujen pariin ja löytyy kirjasta myös ohjeet teeseremonian järjestämiseen. Tiesittekö, että japanilaiset ottvat usein mukaan oman suosikkikuppinsa mennessään kodin ulkopuolelle. Muovisia kertakäyttömukeja ei paljon japanissa näy. Meille suomalaisille kahvi on sydämenasia. Kahvihetki on pyhä ja kuuluu olennaisena osana päivärytmiimme. Kahvipöydässä kahvia kaadetaan arvojärjestyksessä, iäkkäimmille ihmisille ensin. Suomalaista vaatimattomuutta korostetaan kursailulla. Ensimmäisestä kutsusta pöytään harvoin istahdetaan. Kahvi kuuluu arkeen ja juhlaan. Meillä kahdeksan tunnin työpäivään kuuluu kaksi lakisääteistä kahvitaukoa. Meillä juodaan voiton kunniaksi mitallikahveja ja katetaan vieraita varten paras kahviastiasto pöytään, sekä kerätään kummilapselle kahvilusikoita.

Yhteläisyyksien lisäksi meillä olisi myös paljon opittavaa japanilaisesta kulttuurista. Itse nostaisin yhtenä asiana kintsugin. Ajan mukanaan tuomat haasteet tulevat auttamaan meitä tällä polulla. Kintsugi tarkoittaa keramiikan korjaamisen menetelmää, jossa halkeamia korostetaan kullalla häivyttämisen sijaan. Rikkoutunutta astiaa ei heitetä pois, vaan sen ajatellaan muuttuvan arvokkaammaksi. Ajatus ei kuitenkaan ulotu vain esineisiin. Ajatuksia voi soveltaa elämään yleensä. Varsinkin vastoinkäymisten ja vaikeiden asioiden käsittelyssä. Muista arvostaa myös vikojasi ja puutteitasi. Viat ja puutteet tekevät meistä persoonallisia. Älä anna periksi. Näe asiat positiivisessa valossa.

Haava
on kohta,
josta valo
pääsee
sisääsi.


-Rumi

Yhteistyössä Always somewhere else ja Viisas Elämä