Kaksplus.fi

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Viimeinen hormonimyrsky? Tärkeintä on rakkaus.


Silloin, kun Fazerin suklaamainos saa itkemään ihan estoitta koko perheen nähden kyse on luultavasti hormoneista. Eilen todellakin hillitön itkunpuuska ravisteli minua mainostauolla. Itku vain jatkui ja jatkui. Loppujen lopuksi lapset olivat aivan ymmällään, että mikä sille äidille oikein tuli. Isäntäkin tarjosi jo kainaloa mihin nojata. Yritin vakuutella lapsille, että äidillä ei ole mitään hätää. En vain saanut itkua loppumaan. Miehelleni sain soperrettua, että me ei olla enää tarinan alussa. Mistä kummasta oli kyse?

En tiedä kuinka moni teistä on törmännyt Tärkeintä on rakkaus-mainokseen. Onko se nostattanut teissä suuria tunteita vai oletteko pikakelanneet sen ohitse. Minut se jotenkin pysäytti. Tajusin miten meillä on mieheni kanssa jo pitkä matka takanamme. Emme ole enää tarinan alussa. Jokainen päivä parit löytävät toisensa. Aloittavat yhteisen tarinan. Meille tuosta hetkestä on jo yli 20-vuotta. Paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua. Suuria tunteita ja tyrskyjä. Tyyntä ja tasaista. Kehitystä ja taantumista. Innostusta ja väsähtämistä arkeen. Riitoja ja niiden sopimista. Olemme eläneet tutussa ja turvallisessa suhteessa, mutta myös hyväksyneet sen, että ihmissuhde on alati liikkeessä ja muuntuva. Kuviot ovat pysyneet meille mielekkäinä ja mielenkiintoisina.

Päällimmäinen tunne on suuri kiitollisuus. Tuohon viereen en ketään toista osaisi kuvitella. Ajatus ei ole koskaan edes kunnolla mahtunut tajuntaani. Tuossa yhdessä pakkauksessa on kaikki. Paras ystävä, kumppani, rakastettu ja taistelutoveri. Minä tarvitsen haasteita elämääni ja mieheni on niitä kyllä tarjonnutkin. Olen saanut kasvaa täyteen mittaani ja ottaa paikkani samalta viivalta mieheni kanssa. Meillä on eri vahvuudet ja täydennämme toisiamme isänä ja äitinä ja kumppaneina. Tulevaisuus ei pelota tai ahdista. Oikeastaan voisi sanoa, että koen olevani monella tapaa parhaassa iässä. Suhtaudun kaikkeen ympärilläni kamalan uteliaasti. Sama uteliaisuus ulottuu myös omaan parisuhteeseen. Mietin mihin kaikkeen meistä vielä yhdessä onkaan. Näen meissä valtavasti potentiaalia. Nautin erilaisuudestamme ja pidän elämäämme seikkailuna.

Ainut asia mikä minua surettaa on ajan kuluminen. Emme ole enää ne kaksi nuorta, jotka lähti aikoinaan samaan suuntaan kulkemaan. Olemme kasvaneet ja ikääntyneet. Minusta tuntuu, että mikään aika ei kanssasi ole tarpeeksi. Edessä on vielä pitkä taival, mutta jokin osuus on kuitenkin jo nyt kuljettu loppuun. Voimme katsoa taaksepäin ja nähdä vuodet täynnä elämää. Rakkaus on kaunista. Rakkaus on raadollista. Elämään kuuluu myös luopuminen ja se pelottaa, vaikka siihen olisi vielä pitkälti matkaa. En halua irrottaa otetta kädestäsi. Onneksi luopumisen sijaan olemme saamassa jotakin. Kohta meitä on viisi. Perheemme täydentyy vielä yhdellä jäsenellä. Kuinka uskomattoman onnekas olenkaan. Rakas, rakastan sinua. Hormoneilla ja ilman.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Kehomuisti - Hetki ennen sektiota


Ensi viikolla edessä on suunniteltua sektiota edeltävä info synnytyssairaalassa. Satuin lukemaan läpi minulle synnytystapa-arviossa käteen annetun infolehtisen aiheesta ja yllätyin omaa reaktiotani. Lehtistä lukiessani huomasin ahdistuksen nousevan pintaan. Loppujen lopuksi sain hillittömän itkukohtauksen. Tärisin ja hytisin. Onneksi satuin olemaan kerrankin kotona itsekseni. En voi asiaa muuten selittää, kun toteamalla, että vaikka muistikuvani aikaisemmista sektioista ovat kovin hatarat, niin kehooni on jäänyt tapahtumista muistijäljet. Huomasin ajattelevani, että en pysty enää käymään leikkausta läpi. En tahdo niitä tuntemuksia ja kipua. En tiedä onko kehomuisti oikea sana käyttää tässä yhteydessä. Infolehtisen kuvaamat toimenpiteet vain laukaisivat minussa jotakin. Muistin jokaisen spinaalipuudutuksen, katetrin, tippaletkun, leikkaussalin pressut ja kiristävät tikit. Hetken mieleni valtasi puhdas kauhu.


Itku helpotti. Tuntui, että sain ulos itsestäni suurimman pelon ja järkytyksen. Tiedän, että itse toimenpiteeseen mennessäni suhtaudun kaikkeen järkevän rauhallisesti, vaikka minua kuinka pelottaisi. Olen aina voinut nojata omaan järkevyyteeni, vaikka olenkin mitä suuremmissa määrin tunneihminen. Tie vuodeosaston valmisteluista leikkaussaliin ja heräämön kautta takaisin vuodeosastolle kuljetaan tällä kertaa täysin tajuissaan ja mieli kirkkaana. Turha silti kenenkään väittää, että sektiossa äiti pääsisi jollakin tavalla helpommalla. En myöskään ole ikinä ymmärtänyt kommentteja siitä kuinka osa odottavista äideistä hinkuisi veitsen alle. Jokainen äiti sen sijaan haluaa lapsensa maailmaan mahdollisimman turvallisesti. Ja mitä sitä häpeämään, että oma kehoni tarvitsee apua synnytyksessä. Asiat vain ovat tällä tolalla. En voi tilanteelleni mitään. Olen onnellinen siitä, että lasten saaminen on ollut minulle mahdollista, vaikka en mitä ilmeisimmin ole mikään synnytyskone. Odotus sujuu aina mallikkaasti, mutta loppumetreillä kyyti on pomppuista.

torstai 16. maaliskuuta 2017

LuKLabel Design Teamin kohtaaminen - Päivä täynnä inspiraatiota


Palataan hetkeksi viime lauantaihin. Aurinko paistoi. Ympärillä oli iloista puheensorinaa. Innostunutta meininkiä ja tunnelmaa. LuKLabel Design Team oli koolla ensimmäistä kertaa. Oli jännittävää tavata ihmiset, joiden kanssa oli vaihtanut ajatuksia ja ideoita  Facebookin kautta jo pienen tovin. Erityisesti tutuksi tuli oma tiimi. Oikein mukavia naisia kaikki!

Saimme uppotua päivän aikana mielenkiintoisin teemoihin. Pantonen värikartta on aihe mistä voisi kirjoittaa ihan oman postauksen. Kävimme päivän aikana myös pienoisesti läpi tuotteiden valmistusta ja erilaisten koneiden suomia mahdollisuuksia ja rajoituksia. Suunnittelimme myös markkinointia ja hyppäsimme jo Lapsimessujen tunnelmaan.


Oli kiva päästä myös näkemään LuKLabelin tuotteita livenä, sekä tietysti tavata videoista tuttu Tiia Hakala. Sielu ja sydän LuKLabelin takana! Päivä oli ihana ja antoisa monin tavoin. Kotiäiti sai tavallisuudesta poikkeavaa ajateltavaa. Oikein virkistävää. Välillä on tosiaan ihana huomata, että sitä pystyy vielä ihan älykkääseenkin keskusteluun. Tuomaan uusia ideoita ja näkökantoja asioihin. Kotosalla sitä juttelee eniten lasten kanssa Muumeista. Seuraavaa kertaa odotellessa!




Made in Fearless



maanantai 13. maaliskuuta 2017

Tyylikkäät vaatteet odotus- ja imetysajalle


Odotus on ihanaa aikaa. Vaihtuva vaatekoko luo kuitenkin omat haasteensa pukeutumiseen. Viikonloppuna tiemme vei Helsinkiin pienoiselle minilomalle. Päätin jättää suosiolla kotiin mieheni flanellipaidat ja pukea päälleni jotakin kaunista. Oma mielikin piristyi, kun sain panostaa pitkästä aikaa omaan ulkonäkööni. Kotona tuntuu olevan aina liian kiire ja muiden tarpeet ja asiat ampaisevat aina listan kärkeen. Oma ulkonäkö ei ole se ykkösjuttu. Välillä peilistä kurkistaa melkoinen peikko, jonka kasvoilla ei näy paljon puhuttua raskauden hehkua. Reissun ja viikonlopun kunniaksi päätin kunnostautua.
 
Mammas.fi verkkokaupan valikoimista löysin itselleni aivan ihastuttavia vaatteita. On hienoa voida ajatella, että odotuksen tässä vaiheessa voin vielä näyttää ihan hyvälle. Löytää vaatteita, joissa on hyvä olla ja joiden tyyli sopii juuri minun makuuni. Vaatteiden materiaalit tuntuivat päällä todella mukaville ja pehmeille. Parasta on, että kaikki vaatteet soveltuvat odotuksen jälkeen vielä imetysvaatteiksi! Vaatteiden värimaailma noudatti minulle tuttuja sävyjä: mustavalkoista, harmaata ja tummansinistä. Yksiväristä ja raitaa. Lisäväriä vaatteisiin sai mukavasti näyttävillä By Pinja Imetyskoruilla. Arjen keskellä on ole ehtinyt ottaa vielä yhtää kuvaa kasvavasta masustani. Korjasimme asian miniloman aikana. Tässä minä siis olen viimeisilläni. Alekoodilla kevät2017 saat 10% alennuksen normaalihintaisista tuotteista Mammas.fi verkkokaupasta!

Kaikissa kuvissa jalassani on erittäin mukavat Boob Once On Never Off Leggingsit.



Boob imetys-ja äitiysmekko B-Warmer Dress


Langa Nell äitiys- ja imetysmekko


Imetys- ja äitiystoppi Mamalicious


Imetys-ja ätiysmekko Cosy

Yhteistyössä Always somewhere else ja Mammas.fi

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Hetki kahden - Hotelli Rantapuisto


Blogin puolella olenkin kirjoitellut kuinka meidän talossa on käynnistynyt melkoinen remontti puhuri. Monta viikkoa olen järjestellyt ja karsinut tavaraa pois remontin tieltä ja isäntä on puolestaan apen kanssa kantanut maalipurkkeja ja paneeleita talon vinttiin. Minä olen odotukseni kanssa siinä vaiheessa, että pieni lepo tekee todella hyvää ennen edessä olevaa koitosta. Yksi vuorokausi poissa remontin keskeltä tuntui todella palalle taivasta. Oli hienoa saada viettää yhdessä pieni rauhallinen hetki ennen uuden perheenjäsenen maalmaan saapumista.


Vierailimme molemmat ensikertaa Hotelli Rantapuistossa. Netin kautta tutustuin paikkaan hieman etukäteen ja huomioin heti kuinka kauniilla paikalla hotelli sijaitsi. Meillä oli mieheni kanssa suunnitelmissa todellakin levätä, syödä hyvin ja viettää aikaa rennosti yhdessä. Haluja kaupungilla ramppaamiseen ei tällä reissulla ollut. Toki kaupungille olisi ollut  melkoisen vaivatonta sijainnin puolesta lähteä. Rantapuisto sijaitsee Vuosaaressa, mutta meille riitti itse hotellin miljöön tutkiminen. Rakennus itsessään oli minusta todella vaikuttava. Itseäni miellytti suuresti 60-luvun arkkitehtoniset yksityiskohdat. Hotelli toi mieleeni Alvar Aallon suunnittelemat julkiset rakennukset. Kuvaamisen puolesta  hotelli oli siis melkoinen herkku. Rakastan suomalaista puuta ja sitä olikin käytetty erittäin runsaasti sisustuksessa ja rakenteissa. Hotelli on toiminut aikoinaan Suomen Yhdyspankin koulutuskeskuksena. Rakennus istuu todella kauniisti ympäröivään luontoon.



Meitä varten oli varattu erittäin tilava Superior Twin huone. Huoneen yleisilme oli tyylikkään levollinen. Ikkunoista näkyi kauniisti luonto ja meri. Hetken levättyämme saimme nauttia tunnelmallisen illallisen Ravintola Rantapuistossa. A la carte lista oli todella herkullinen. Tarjolla oli paljon kotimaisia raaka-aineita ja makuja. Yllätin itseni ja tilasin alkupalaksi annoksen, joka sisälsi mm. pikkelöityjä sieniä. Melkoisen maukasta. Pääruoaksi nautin Rantapuiston Burgerin ja jälkiruoaksi jogurttipannacottaa, viikunaa ja paahdettuja hunajapähkinöitä. Syömisen lomassa kaksi James Bond fania keskustelivat siitä, kuinka hotellin käytävillä voisi helposti kuvitella tapaavansa Ernst Stavro Blofeldin. Hotelli sopisi upeasti teemajuhlan pitopaikaksia!





Aamulla nautimme rauhassa aamiaisen ja lähdimme tutkimaan hotellin pihapiiriä. Meren äärellä kävi melkoisen viileä tuuli. Saatoin poimia kassiini muutaman rantakiven muistoksi. Ennen kotiin lähtöä herkuttelimme vielä pitkän kaavan mukaan sunnuntai brunssilla. Meren äärellä nautittu brunssi oli vierailuimme ehdoton helmi. Pienten lasten vanhempina saamme harvoin istua ja syödä rauhassa, joten pitkän brunssin nauttiminen oli melkoinen elämys. Tarjoilu oli niin kattava, että oli suorastaan haasteellista jättää tilaa jälkiruoalle. Kaikki minut tuntevat tietävät, että olen melkoinen herkkusuu. Suolaiset syötävät olivat kerrassaan herkullisia. Hotelliin kannattaa poiketa ehdottomasti myös pelkästään brunssin vuoksi!



Koko vierailusta jäi todella positiivinen fiilis. Uskon, että palaamme vielä uudestaan. Meren läheisyys, autenttinen 60-luvun arkkitehtuuri, hyvä ruoka ja yleisen tunnelman rauhallisuus saavat meiltä täydet pisteet. Pieni minilomamme oli melkoinen menestys. Palasimme kotiin virkistäytyneinä ja levänneinä. Nyt jaksaa taas painaa remonttia ja laittaa taloa kuntoon vauvaa varten.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Hotelli Rantapuisto

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Minä jaksoin. Minä selvisin.


Enää tämä päivä yksin lasten ja isoksi käyvän masuvauvan kanssa. Tämän päivän jaksan, vaikka päälläni seisten (ei kuitenkaan, ehkä suositeltava asento). Päivän hankaluudet voi ohittaa, vaikka katsomalla kaksi lastenelokuvaa putkeen. Perheen isällä alkaa vihdoin pitkä loma. Tuleva loma taitaakin olla pisin, minkä olemme koskaan viettäneet yhdessä perheenä. Henkistä aamukampaa onkin laskettu oikein urakalla tämän odotuksen aikana. Viikot ovat välillä tuntuneet viiden päivän selviytymis jaksoille. Rakastan olla lasten kanssa kotona, mutta tässä vaiheessa odotusta otan jo ilolla apua vastaan.


Meillä on loman ajaksi pitkä lista tekemistä ja puuhaa. Pienin projekteista ei varmastikaan ole vauvan saapuminen taloon. Sitä ennen tulee saada pieni huone remontoitua ja hankittua vielä puuttuvat jutut vauvalle. Olen tässä hieman katsellut harmaata pinnasänkyä ja hoitotasoa. Toivon kovasti, että ehtisimme tehdä vielä jotakin hauskaa muksujen kanssa ennen vauvan saapumista. Pieniä juttuja joihin ei ehkä hetkeen ole aikaa, kun talossa pyörii täysillä vauva-arki.


Tänään pakkailen laukkua lauantain pientä reissua varten. Edessä on LuKLabel design tiimin ensimmäinen tapaaminen ja sen jälkeen alkaa vanhempien miniloma Hotelli Rantapuistossa. Olen melkoisen täpinöissäni molemmista jutuista. Tapaan ison nipun uusia ihmisiä ja pääsen pureutumaan mielenkiintoisin teemoihin. Kertoilen toki tapaamisesta myöhemmin myös täällä blogin puolella ja päivitän Instagramia päivän aikana. Yhtä innoissani olen myös yhteisestä ajasta oman mieheni kanssa. Ihanaa olla hetki kahden ennen vauvan maailmaan tuloa. Vuorokausi yhdessä on meille paljon. Reissussa on huoletonta olla kun tietää, että lapsilla on hauskaa mummon ja papan kanssa.


Reissun aikana olisi tarkoitus ottaa ensimmäiset ja viimeiset kuvat "pikkuisesta" masustani. Kiireen vuoksi en ole ehtinyt juurikaan miettimään masukuvia. Totta se kuitenkin on, että muutama kuva on oikein kiva muisto tästä ajasta. Laukkuun onkin kiva pakata uusia ihania odotus/imetys vaatteita, jotka Mammas.fi verkkokaupan Noora minulle lähetti. Tämä odotusaika on kyllä tähän asti kuljettu aika tavalla mieheni vanhoissa puseroissa ja kodin ulkopuolella menty muutamalla hankinnallla. Uskotte varmasti miten ihanaa on laittaa kaunista päälle. Pieneen viikonloppulaukkuuni sujahtaa mukaan myös meikit ja hajuvesi. Luksusta. Tämän postauksen päätän sanoihin: Minä jaksoin. Minä selvisin. Perheen isän loma alkaa. JIPII.


Yhteistyössä Always somewhere else ja Mammas.fi