tiistai 20. marraskuuta 2018

Kodin tuoksumaailma


Kaupallinen yhteistyö

Pian on enää kuukausi jouluaattoon. Jokaisen mielessä alkaa pakostakin pörrätä iso lista siitä, mitä kaikkia tulisi ehtiä tehdä. Joulusiivous on monessa kodissa iso juttu. Muistan itsekin, kuinka jo vähän isompana tyttönä autoin äitiäni tamppaamaan mattoja lumihangessa. Joulu tuntui tulevan tupaan siisteyden myötä. Päivän päätteeksi asettelimme joulukoristeet taloon kuin palkinnoksi kovasta työstä. Seuraavana aamuna kuusi kannettiin sisälle ja joulu alkoi. Muutettuani omaan kotiin jatkoin opittua siivoamisen perinnettä. Järjestin jokaisen kaapin ja komeron, vaikka jouluani en niissä viettänytkään. Kolmen lapsen äitinä olen joutunut hölläämään asennettani. Toki meillä siivotaan edelleen, mutta ei ihan niin kokonaisvaltaisesti.

Oletko koskaan miettinyt, mikä sinulle on joulussa tärkeintä? Minä rakastan pipareiden ja kuusen tuoksua. Joulusaunaa ja perheen kanssa vietettyä rauhallista aikaa. Hyvää ruokaa ja pieniä herkkuja. Kynttilöiden hentoista loistetta. Listaltani ei löydy täydellisesti siivottua kotia, puhtaana kiiltäviä paikkoja ja järjestyksessä olevia komeroita. Moneen listani asiaan sisältyy tuoksumuisto. Kodin tuoksut. Kuinka usein olet pysähtynyt miettimään miltä kodissasi tuoksuu? Jokainen tietää miten ihanaa on aamulla kävellä keittiöön, kun joku on ehtinyt jo keittää kahvia ja tuoksu leijailee ilmassa. Minulle se ainakin tuo pienen onnen tunteen. Tuoksuilla on siis väliä. 


Miten kodin tuoksumaailmaan sitten voi vaikuttaa? Vastaus on, että hyvinkin pienillä asioilla. Valitsemalla tuotteita, joiden tuoksut sopivat juuri sinulle. Itse olen ollut koko ikäni varsin tuoksuherkkä ja tiedän, mitä tuoksuja välttää ja mitä suosia. Helpoin tapa tuoda miellyttävää tuoksua kotiin on siivoussuihke. Olen valmistanut siivoussaippuasta suihkepulloon kätevän pesuliuoksen, jolla pyyhin kaikki kodin pinnat. Ihana piparmintun tuoksu jää leijailemaan koko taloon. Aamukahvin tuoksu tulikin jo mainittua. Ihan aina ei keittimessä porise tuore kahvi ja silloin keittiössä ilahduttaa kahvi-saippua. Hellävarainen saippua sisältää jauhettua kahvia. Kahvi poistaa käsistä kätevästi kalan ja sipulin tuoksut ja samalla hellii käsiä hentoisella kuorinnalla. Pidän todella paljon saippuan rouheasta ulkonäöstä.


Yksi lempituoksuistani on puhtaan pyykin tuoksu. Usein pyrin pyhiksi pääsemään eroon likapyykistä. On ihanaa mennä joulusaunaan, kun kylpytila on siisti ja pyykkikasoista vapaa. Fiini Naturally:n valikoimiin kuuluu myös tuoksuton pyykkipulveri. Tuoksua puhtaisiin pyykkeihin saa puuvillan tuoksuisella pyykkietikalla. Eläköön raikkaat ja puhtaat pyykkipinot! Itselleni aivan uusi tuote oli piparmintun tuoksuinen imurointipuuteri. Puuteria ripotellaan tekstiilin päälle ja annetaan vaikuttaa noin 20 min ja imuroidaan pois. Itse ripottelin puuteria mattojen päälle, mutta se sopii kaikille tekstiileille. Bonuksena myös imuri alkaa tuoksua ihanalle. Toivottavasti olen pystynyt välittämään teillä tämän ihanan tuoksumaailman, joka kodissani parhaillaan leijailee.

Vinkit helpompaa joulusiivoukseen:

Isomman siivousurakan sijasta pyri pitämään koti ns. "peruskunnossa"
Vie mennessäsi ja tuo tulessasi. Näin järjestys pysyy talossa paremmin.
Korjaa sotkut tuoreeltaan. Kuivahtanutta likaa on työläämpää putsata.
Vie kierrätykseen lehdet/pahvit/pullot ja tölkit
Huolehdi likapyykit pois pyykkikorista. Puhdas pyykki tuoksuu ihanalle.
Kevyt imurointi riittää. Kokeile imurointipuuteria. Näin saat helposti raikkautta kotiisi.
Sytytä kynttilät ja lämmitä glögi.
PS:
Aloita ajoissa, jos haluat todella siivota myös komerosi =)


Yhteistyössä Always somewhere else ja Fiini Naturally

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Järjestäminen voi olla hauskaa


Kaupallinen yhteistyö

Kodin järjestäminen tuo mukanaan mielenrauhaa. Ympäristön ollessa kunnossa et jatkuvasti rypistele otsaasi epämääräisille kasoille. Itse huomaan tulevani helposti levottomaksi ja keskittymiseni herpaantuu sekaisessa tilassa. Rintamamiestalot ovat ihania ja romanttisia, mutta säilytystiloja on minimaalisesti. Ihmisillä oli huomattavasti vähemmän tavaraa 50-luvulla. Nykyisin on tarjolla aivan ihastuttavia tapoja säilyttää erilaisia tavaroita. Säilyttäminen on tuotu osaksi sisustamista, eikä se enää tarkoita pelkkiä komeroihin pinottuja muovikoreja.


Paperipussit ovat olleet pitkään pinnalla sisustuksessa. Kestävät paperipussit kätkevät sisäänsä paljon tavaraa ja moni hyödyntää niitä myös vihersisustuksessa. Ne tuovat pienellä hinnalla kivaa yhtenäistä ilmettä huoneeseen. Paperipusseja voi toki myös itse taitella sanomalehtipaperista. Jos sinulla on enemmän aikaa, niin sanomalehtipaperia voi myös punoa kauniiksi ja kestäviksi koreiksi. Nopea sisustaja voi myös kääräistä tavaroita yksinkertaisesti voimapaperiin. Tänä vuonna joululahjatkin voisi pakata paperipusseihin. Onhan paketti puoli lahjaa. Voin melkein taata, että paperipussia ei heitetä lahjapaperin tavoin revittynä paperinkeräykseen, vaan se päätyy muuhun käyttöön. Valkoiset paperipussit kauniilla fonteilla ovat ilo silmälle.

Roikkuvat metallikorit ovat hieno ratkaisu ahtaaseen tilaan. Kolmessa metallikorissa on runsaasti säilytystilaa ja kauniit punotut köydet viimeistelevät ilmeen. Meillä kaunis kokonaisuus roikkuu keittiössä, mutta metallikorit sopisivat myös kylpyhuoneeseen. Käsitöiden ystävä sijoittaisi metallikorit kenties olohuoneeseen lepotuolin lähelle ja täyttäisi korit värikkäillä langoilla ja sukkapuikoilla. Tyylinsä puolesta roikkuvat metallokorit sopivat monenlaiseen kotiin. Tässä on loistava lahjavinkki, vaikka sisustuksesta pitävälle ystävälle.



Metallinen säilytyspurkki on mielettömän monikäyttöinen. Täytä purkki jäillä ja sujauta joukkoon juhlajuoma. Purkkia voi käyttää myös kivana maljakkona. Kaunis tulppaanikimppu ilahduttaa arkenakin. Purkki soveltuu myös säilytykseen tai sitä voi käyttää lahjapakettina. Maalipurkkia muistuttava ulkonäkö saa hymyn huulille.

Tavaroiden järjestykseen laittaminen voi siis olla myös hauskaa puuhaa. Tärkeintä on pitää esillä niitä asioita ja tavaroita, joista saa hyvän mielen ja piilottaa tai poistaa ne, jotka vievät energiaa. Tavaroiden ollessa järjestyksessä siivoaminen helpottuu. Myös tavaroiden jatkuva etsiminen loppuu, kun niille on olemassa järkevät säilytyspaikat. Näin säästät arjen keskellä selvää aikaa. Monia asioita voi myös tarkastella sitä kautta, kuinka monikäyttöisiä ne arjessa ovat. Tämä tuo selkeää lisäarvoa ja myös moninkertaistaa tavarasta koituvaa iloa.


"Kenelläkään ei ole sen hauskempaa
kuin mitä hän itse itselleen JÄRJESTÄÄ".

- Tove Jansson

Yhteistyössä Always somewhere else ja GIDE

tiistai 13. marraskuuta 2018

Merkityksellinen kokoelma


Kaupallinen yhteistyö

Nykyään lähden tavallista herkemmin tekemään asioita todeksi. Mieleen nouseva ajatus on yleensä jotakin sellaista, mikä tuottaa hirmuisesti iloa. Pienet jutut eivät kysy liikaa aikaa tai jaksamista. Moni isompi juttu on juuri nyt pois laskuista, mutta sitä ei kannata jäädä suremaan. Tässä hetkessä on paljon hyvää. Kotiäiti vuosinani olen löytänyt tieni takaisin yksinkertaisten asioiden äärelle. Tämä on johtanut siihen, että etsin selkeyttä elämäni kaikilla osa-alueilla. Haluan karsia pois kaiken, mikä on turhaa tai ei yksinkertaisesti tunnu hyvälle. Tuoda tilalle asioita, joista todella nautin.

Olen aina ollut esteettinen ihminen ja koti on ollut minulle tärkeä paikka. Lasten myötä olen vaihtanut kahden aikuisen kaupunkikodin rintamamiestalon "kotoisaan rauhaan". Kolme vilkasta lasta täyttävät talon touhulla ja hyörinällä. Välillä huomaan kaipaavani lisää elintilaa itselleni. Saimme tovi sitten takaisin oman makuuhuoneemme keskimmäisen lapsemme muutettua kuopuksen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan. Ensimmäistä kertaa neljään vuoteen meillä on oma tila mieheni kanssa. Muutos on ollut erittäin tervetullut. On ollut suorastaan ihanaa vetäytyä iltaisin omaan huoneeseen. Pikkuiset nukkuvat vajaan kolmen metrin päässä ja ovi on toki auki, mutta silti oma tila tuntuu isolle. Olen laittanut  huonetta meille kuntoon ajatuksella ja pienin askelin. Olen miettinyt pitkään, mitä huoneeseen haluaisin: Tilaa ja avaruutta. Rauhallisen värimaailman. Mahdollisimman vähän huonekaluja ja tavaraa. Esineitä ja asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Luoda merkityksellisen tilan.


On ihanaa päästä jakamaan kanssanne tämä idea, joka auttaa minua kestämään marraskuun hetkellistä synkkyyttä. Ensilumi on toki tulossa piristämään meidän kaikkien mieliä jossakin vaiheessa, mutta vielä pitää tovi sinnitellä. Kokoa sinäkin kotiisi ihastuttava ja merkityksellinen asetelma. Joku voisi kenties puhua myös kotialttarista, eikä sana varmasti olisi väärä valinta. Itse puhun kokoelmasta pieniä asioita, jotka saavat minut hymyilemään. Halusin yhdistää uutta ja vanhaa. Sattumalta törmäsin Instagramissa ihastuttavaan sisustusverkkokauppaan Kodin 3 Väriä ja sain ilokseni mahdollisuuden tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Luonnosta ja sen väreistä inspiraatiota hakeva Kodin 3 Väriä sopi hienosti pikkuiseen projektiini. Kauniit ja harmoniset värit, sekä kuluneet pinnat viehättivät minua aivan erityisesti. Kaupan tuotteet on jaettu persoonallisesti kolmeen eri kategoriaan: Pure WhiteBoho Life, sekä Total Black Tuotteet ovat myös 75% kierrätysmateriaalia ja ne ovat tehty pitkälti käsityönä.



Pienessä asetelmassa näkyy minulle tärkeitä ja merkityksellisiä asioita ja elementtejä. Sulat muistuttavat minua vapaudesta ja kaikista niistä sulista, jotka ovat etsiytyneet aina polulleni. Suojeluksesta. Muistikirja on varattu ajatuksille. Pieneen lipastoon ja aarrerasiaan voin kätkeä pieniä muistoja minulle tärkeistä hetkistä. Vanha kynttilänjalka on lahja vanhalta ystävältäni ja muistuttaa minua luovuudesta. Paperipainon alle voin kerätä merkityksellisiä lippusia ja lappusia. Kaikessa on läsnä luonto. Varvut, kivet, lehdet ja kävyt ovat osa asetelmaa. Hakusessa on vielä pieni rosoinen kulho vedelle. Tiedän kyllä, kun oikea kulho tulee vastaan.

Parasta asetelmissa on mielestäni se, että ne saavat elää. 
Voit ottaa jotakin pois tai lisätä. 
Voit siirrellä tavaroita fiiliksen mukaan. 
Kynttilän sytyttäminen  
toimii tunnelman avaajana.
Keskittyminen pieneen hetkeen voi alkaa. 
Uskallatko sinä hiljentyä tarkoituksella?






Yhteistyössä Always somewhere else ja Kodin 3 Väriä

torstai 8. marraskuuta 2018

Lähtölaskenta joulun tunnelmiin


Kaupallinen yhteistyö

Yksi syksyisen piristyslistani tärpeistä oli keskittyminen joulun odotukseen. Tällä en tarkoita sitä, että joulu tulisi rysäyttää tupaan kerta heitolla, vaikka ei minulla ole sitäkään vastaan mitään. Venytämme usein kesää ja sen fiiliksiä, joten vähintää yhtä sallittua on aloitella jouluakin ajoissa syksyn pimeyden keskellä. Nyt on juuri oikea aika keräillä käpyjä talteen pihapiiristä ja lenkkipolkujen varsilta. Käpyjä on hauska käyttää eri asetelmissa ja taiteilla niistä rautalangan avulla kransseja. Näppärä tekee kävyistä, vaikka näyttävän käpykuusen. On aika tuoda tunnelmaa myös pihapiiriin. Callunat, havut ja pimeydessä loistavat lyhdyt toivottavat vieraat, sekä oman väen tervetulleeksi peremmälle taloon. Jos rakastat säilöntää olet varmasti jo purkittanut hillot, relissit ja sienet, sekä ottanut talteen vitamiinit mehumaijalla. Osa herkuista päätyy varmasti joulupöytään? Olet siis valmistautunut jo tulevaan lähes huomaamattasi.

Entä minä sitten? Olen kerännyt käpyjä talteen lähimetsästä. Ajattelin sujauttaa ne valosarjan kanssa isoon lasiseen purkkiin. Callunat on istutettu kukkalaatikoihin ja piharuukkuihin. Säilöntä on luultavasti tulevaisuudessa ihan minun juttuni, mutta juuri nyt perheen pikkuiset vievät kaiken aikani. Lasteni mummot ovat kyllä keittäneet hilloa pihapiirin omenapuiden sadosta. Lintujen talviruokinnan olen sen sijaan käynnistänyt jo isosti ja mahtavasti. Ulkovalaistusta olen myös ehtinyt jo miettiä. Hankintalistalla olisi pari uutta valosarjaa. Uusia lyhtyjä tulikin jo hankittua.


Olen saanut tehdyksi myös pitkään mietinnässä olleen DIY-projektin. Otin talteen syysmyrskyssä katkenneen oksan myöhempää tarvetta varten. Nyt oksa koristaa olohuoneen ikkunaa, josta olen poistanut verhot, jotta vähäinen valo pääsisi huoneeseen sisään. Mietin pitkään, mitä laittaisin oksaa koristamaan. Saatuani mahdollisuuden tehdä yhteistyötä kotimaisen Papurinon kanssa ajatus oli aivan selkeä. Kauniit puiset kuusenkoristeet tuovat joulun askeleen lähemmäksi. Pehmeät värit sointuvat kauniisti vanhan oksan kanssa. Pieni ja herkkä asetelma ei kuitenkaan ole liian jouluinen. Se istuu hyvin tähän hetkeen. Valottomaan ja hivenen ankeaan marraskuuhun. Oma mieleni ainakin piristyi ja hiljalleen odotuksen fiilis vahvistuu. Laitan teille kuvia projektistani blogin Instagram-tilille vielä tällä viikolla. Ellei kuvauskelit kirkastu, niin saatan tarvita apukäsiä kuvaamisessa.

PS: Papurinon kauniita koristeita voi sujauttaa samaan kirjekuoreen joulukortin kanssa. Ihana pieni yllätys ystävälle.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Papurino

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Sinnittelyä


Sain itse todistaa somen valtaisaa voimaa tällä viikolla. Yksi päivitys sai minut pysähtymään ja miettimään. Hetken päästä huomasin kirjoittavani Instagram-tililleni rehellistä tunteen purkausta. Usein taidan itsekin ajatella, että tämä kirjoittelu ja jatkuva päivittäminen on arvokkaan ajan hukkaamista. Ajattelen kuinka väsytän itseäni tällä hömpällä ihan turhaan. Onneksi kohdalleni osui, juuri oikeat sanat ja juuri oikeaan aikaan. Ei tämä touhu ole turhaa ja sisällötöntä. Moni meistä koskettaa ihmisiä tietämättään. Minuakin kosketettiin. Sain rohkeutta kirjoittaa omista tuntemuksistani rehellisesti. Olen hukassa.

Sain aivan ihania ja viisaita kommentteja. Rohkaisua. Monesti parjaamani some antoi minulle takaisin isolla kädellä. Sain voimia takaisin. Minulla on lupa olla hukassa. Kenties kaikki kuohunta valmistaa minua suureen muutokseen. Tajusin myös, että en todella ole antanut elämälle mahdollisuutta tapahtua. Olen yrittänyt kenties liikaa vaikuttaa tapahtumiin. Tekeminen on usein syrjäyttänyt ajattelemisen. Tajusin myös, kuinka kovasti pelkään olla negatiivinen. Pelkään, että pimeys ympäröi minut heti, jos uskallan vähänkin valittaa. Pidän väkisin kiinni valonsäteistä ja yritän ruokkia niitä. Yritän luoda iloa ja lämpöä ympärilleni ja unohdan välillä totuuden. Minulla on paha olla. Syvällä sisälläni on paljon surua. Itkemättömiä itkuja.

En ole ollut itselleni hyvä ja lempeä. Missään vaiheessa en ole antanut itselleni armoa kiireisten pikkulapsivuosien aikana. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet raskaita fyysisesti ja henkisesti. Pelkästään valvomisen määrä on ollut valtaisa. En ole taputtanut itseäni olalle missään vaiheessa. Olen vain nähnyt puutteeni ja huonot hetkeni. Olen tuntenut monen äidin tapaan syyllisyyttä ja riittämättömyyttä. Olen kantanut myös muiden huolia enemmän kuin tarpeeksi. Tukenut ja rohkaissut. Olen unohtanut matkan varrella jotakin tärkeää. Olen täällä maailmassa myös itseäni varten.

Suhtaudun elämään vaatimattomasti. En tarvitse paljoa. Ainut toiveeni on luettavissa lähes jokaisesta postauksestani. Suoraan tai rivien välistä. En halua menettää uskoani. Haluan olla kuten pihapiirin itsepäinen omena, joka roikkuu yksin puussa. Kaikki muut ovat jo menneet menojaan. En yhtään tiedä, mitä se oikein ajattelee. Sinnittelee. Tiedän, että jo huomenna käännän selkäni tälle olotilalle ja teen taas mielessäni tuttuja listoja kaikesta, mistä olen elämässäni kiitollinen. Sellainen minä olen. Suru kuitenkin istuu olkapäällä. Kuiskuttelee välillä korvaan.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

#slowmorning - Pysähtyminen


Rauhoittuminen ja hiljentyminen on vaikeaa. Kuitenkin se on meille kaikille välttämättömyys. Keho ja mieli kaipaavat hetkiä, jolloin saavat päästää hivenen irti. Usein annamme arvon vain tekemiselle ja suorittamiselle. Pysähtyminen on jotakin, jolle vain tuhahdetaan. Meidänhän tulee olla alati tehokkaita ja aikaansaavia. Tällä hetkellä minä yritän opetella rauhoittumista ihan tietoisesti. Yritän antaa itselleni välillä luvan pysähtyä. 

Kuuntelen arjessa paljon musiikkia. Se on toiminut minulle pakopaikkana. Tunnen kuinka se koskettaa jotakin arkaa paikkaa sisälläni kaikkien kerrosten alla. Musiikki pääsee kaikkien suojamuurieni ohitse. Se muistuttaa, että olen paljon muutakin, kun vain paisuvat pyykkikasat ja päivän ruokalistat. Musiikin avulla pääsen hetkeksi lentämään. Näen kuinka kotitalo allani muuttuu pieneksi pisteeksi, joka loittonee ja loittonee. Kohoan ylemmäksi ja ylemmäksi. Ja siellä ihan ylhäällä on vain minä ja musiikki.

Pienillä metsäretkillä taaperon kanssa kuulen voimakkaan pyynnön nousevan sisältäni. On vain pieni tie metsän siimeksessä. Havunneulaset jalkojeni alla isona mattona. Taapero torkkuu vaunuissa tyytyväisenä. Kukaan ei puhu. Kukaan ei kysy mitään. Kukaan ei pyydä mitään. On vain minä, uinuva taapero ja tyhjä tie. Askeleet.

Tyhjä paperi ja kynä kutsuvat minua. Voisin vain kirjoittaa ja kirjoittaa. Kaiken mitä en pysty muuten sanomaan. Kirjoittaa ja itkeä. Puhdistua. Sanat tulevat kuin ketjussa. Kaikki maailman tunteet, niin helposti ja vaivattomasti. Rehellisesti.