Kaksplus.fi

maanantai 26. syyskuuta 2016

Enemmän kuin vain me


En saa kuunnella lempimusaa talossa, kun vain yksin ollessa. En istu enää iltoja viinilasi kädessä. En osta uutta lempimekkoa. En mieti turhanpäiväisiä asioita. En pyörittele turhia sanoja. Enää ei jokaisella tavaralla ole talossa omaa paikkaansa. Pihan kukkapenkit odottavat turhaan hoitajaansa. Talon täkkejä ei tuuleteta jokaisella pakkasilmalla. En katso enää kokonaisia elokuvia. En lue kirjoja. En värittele värityskirjoja. En kirjoita runoja. En varaile matkoja ulkomaille. En nuku aamulla myöhään. En ehdi olla sinua lähellä.

Olen löytänyt rakkauden. Luovuin jostakin ja sain uutta tilalle. Jokainen mennyt vuosi on opettanut minulle omat läksynsä. Itsekkyys on ravistettu minusta pois. Se leijui jalkojeni juureen ja minä jatkoin matkaani. Talossa on nyt todellista elämää. Kaikki värit tunteiden. Parasta on seistä tukevalla maalla. Tietäen, että toinen odottaa. Vielä tulee aika, jolloin me ollaan taas vierekkäin. Juuri nyt on hyvä olla näin. Enemmän kuin vain me. Aloillaan.

Ihmetellään yhdessä perheen pikku taimia. Välillä repii hermoa. Usein kuitenkin nauru voittaa kiukun. Ja rehellisyys. Mikä sua oikein riepoo? Kaikki tämä on suloista hulluutta. Yhdessä eteenpäin. Pitäen paikkaa uudelle. Jos olisit kysynyt vuosia sitten. Olisin vastannut: "You had me at hello".

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Syksyinen piha


Syksyisiä terveisiä meidän pihamaalta. Kesäpiha on saanut uuden ilmeen. Säät ovat viilentyneet, mutta vielä on riittänyt kauniita aurinkoisia päiviä. Kelit ovat kuitenkin olleet myös ihanan kirpsakoita. Jälleen on tullut aika kaivaa esiin tumput ja pipot. Kesän jälkeen tunnen aina oloni helpottuneeksi. En ole kesäihminen. Minä rakastan syksyä ja talvea. Omenapuut ovat tuottaneet runsaasti satoa. Vielä roikkuu oksilla viimeiset omenat. Omenoita onkin tullut jaettua runsaasti ystäville ja sukulaisille. Uuden kauden aloitukseen kuuluu tietysti myös kanervat, callunat ja varvut. Olemme tehneet pieniä metsäretkiä ja etsineet kauniita kärpässieniä. Ihmetelleet kuhinan loppumista muurahaispesissä. Olemme saaneet seurata myös kotipihassamme temmeltävän oravan puuhia. Kokonaisia lintuparvia on laskeutunut välillä ison pihamme nurmikolle. Ihana syksy. Tässä teille tunnelmia meidän pihalta.









maanantai 12. syyskuuta 2016

Taaperon oma nurkkaus


Apua. Syyskuu on jo ehtinyt lähes puoliväliin. Olen pysytellyt poissa blogin kimpusta ja muutkin some-kanavat ovat huutaneet hiljaisuuttaan. Hiljaisuudelle on olemassa selitys, mutta palaan siihen hieman myöhemmin. Olen luvannut jo tovi sitten teille kuvia meidän vintistä ja nyt vihdoin voin muutamalla kuvalla teitä ilahduttaa. Tässä postauksessa keskityn enemmän taaperon nukkumanurkkaukseen, mutta tulossa on vielä erikseen postausta vintin vanhasta kampauspöydästä ja ihanan punaisesta sohvasta. Sohva on vilahtanut varmasti kerran tai pari vanhan blogin puolella.



Mitat: 350 x 30 x 4 cm
Ulkokangas 100% puuvillaa, täyte 100% polyesteri
Päällinen on irrotettavissa vetoketjulla ja pestävissä 30c, ei rumpukuivausta.
Ikäsuositus: 0kk-6kk


Taaperon sängyssä on ihana mummon virkkaama päiväpeitto. Aikoinaan Pikku Herra sai sen ristiäislahjaksi. Sänky on saanut uuden tukevan reunapehmusteen, joka sointuu kauniisti vintin muuhun väritykseen. Done by Deer, pinnasängyn reunapehmuste on niin tukeva, että se pysyy paikoillaan ihan ilman kiinnitysnaruja. Meillä on lapset nukkuneet melkoisen pitkään pinnasängyn turvassa ja vanhat reunapehmusteet ovat olleet perusmallia. Melkoisia vimpuloita siis. Eivät ole pysyneet kunnolla paikoillaan ja aina pikkuinen jalka tai käsi on etsiytynyt pinnojen väliin. Asentoa vaihtaessa on myös pää saattanut välillä kolista pinnoja vasten. Monta kertaa nukkuva lapsi on siihen säikähtäen herännyt. Nyt tuota vaaraa ei enää ole. Voisi sanoa, että on olemassa reunapehmusteita ja reunapehmusteita. Uusi reunapehmuste on tarpeeksi korkea, paksu ja kestävä. Tietysti on huomioitava, että taapero ei käytä tukevaa reunapehmustetta apunaan kiivetessään pinnasängyn kaiteen ylitse. Meillä ei tähän ole ollut yritystä.

Ja onhan se myönnettävä, että on ihana asia, kun tuote sopii vielä muuhun sisustukseen saumattomasti. Done by Deerin tuotteet ovat kyllä kaikki aivan valloittavia. Oletteko tutustuneet? Vauvapesän valikoimista löytyy ihastuttavia pussilakanoita, reunapehmusteita, peittoja/vilttejä ja tietysti myös vauvapesiä. Kannattaa käydä tutustumaan!

Vielä muutama fiilistelykuva. Ja palataan.





Yhteistyössä MiruMaru ja Vauvapesä

perjantai 26. elokuuta 2016

Leikkihuone täynnä iloista tunnelmaa ja toimintaa


Uusien nukkumajärjestelyjen vuoksi kuopuksen huone on ollut tovin vajaalla käytöllä. Päätimme tehdä kuopuksen huoneesta lasten yhteisen leikkihuoneen. Toivomme, että tämä ratkaisu auttaisi vähentämään painetta olohuoneessa ja aikuisetkin saisivat hieman tilaa itselleen. Toki leikit saavat edelleenkin kulkeutua ympäri taloa, mutta jos ei ihan koko lelukokoelmaa aina kaadettaisi keskelle olohuonetta.


Leikkihuoneessa on myös esikoisen välillä mahdollisuus rauhoittua ja katsella piirrettyjä. Lattialla on tilaa rakentaa isompiakin leikkejä. Meillä onkin ollut tapana tehdä porukalla isoja junaratoja. Leikkejä ei myöskään tarvitse aina korjata illaksi pois. Huoneessa pääsee myös piirtelemään pienen Onni lastenpöydän ympärille. Juuri nyt leikkihuoneessa vietetään syntymäpäiviä. Baby Born täyttää kokonaiset 2-vuotta. Kalusteiden kaunis keltainen sävy sopii mielestäni ihanasti yhteen Tapettitalon tapetin kanssa. Leluille kaipaisin oikein isoja ja tukevia koreja, mutta muuten huone on mielestäni oikein kiva.

Pöydän ja jakkaroiden jalat saarnipuuta.
Kannet maalattua mdf-levyä.
Pöydän halkaisija 60 cm, korkeus 46,5 cm
Jakkaran halkaisija 28,5 cm, korkeus 35,5 cm


Valkoinen kaappi sai kylkeensä uudet pirteät lippuviirit. Välillä sitä ihmettelee itsekin miten pieni juttu voi muuttaa ilmettä niin isosti. Lippuviiri on leikattu pienistä tapetinpaloista ja teipattu kiinni kaksipuolisella teipillä. Huoneessa on minusta hauskassa suhteessa väriä ja tunnelmaa tasoittavaa mustavalkoista väritystä. Seuraavaksi vien teidän kurkistamaan vinttiin. Siellä me vaavin kanssa nukutaan. Kuunnellaan sadetta.

Yhteistyössä MiruMaru ja Veken Kaluste

lauantai 20. elokuuta 2016

Mitä kuuluu projektille - Vintin uudet tekstiilit

  
Keltaista, harmaata, mustaa ja valkoista. Siinä on vintin uusi väripaletti. Ikkunoihin on hankittu uudet harmaat laskosverhot. Lattioille iloisen keltaiset matot. Vintin säilytystilat on peitetty mustavalkoisella kankaalla. Toivottavasti tämän viikonlopun aikana kattoon saataisiin kiinnitetyksi uudet pelkistetyt valaisimet. Vielä yritämme karsia tavaraa vähemmäksi. Ajatella miten paljon sitä on jo lentänyt peräkärryyn ja vielä pitäisi vintissä tehdä se viimeinen rykäisy. Vielä tästä kaikesta hyvä tulee. Projektia on tehty pienin askelin. Mielessä on jo pitkään ollut kirkkaana kuva siitä millaiselta kaikki tulee valmiina näyttämään. Kohti tuota mielikuvaa tässä on yritetty hikisenä puskea. 



Kon Maritus ei ole helppoa hommaa. Matkan varrella on ollut monenlaisia tuntoja. Tavaran määrä on tuntunut välillä ylivoimaiselle. Väsyneenä olen paikoitellen tuntenut pienoista epäuskoa. Muistan kuinka astuin tavaroiden peittämään vinttiin. Kuinka pieneksi tunsin itseni. Muistan ajatelleeni kuinka ihmeessä urakasta selviäisin. Yksi laatikko kerrallaan. Omien voimavarojen mukaan. Ja on myös hyväksyttävä ajatus siitä, että välillä projekti seisoo. Ennen lapsia olisin selvinnyt urakasta varmasti alle viikossa. Olin tehokas, järjestelmällinen ja viikonloppuisin olisin tehnyt töitä läpi yön. Nyt olen lasten kanssa kiireinen, hajamielinen ja väsynyt. Joku varmasti ajattelee, että ajankohta Kon Maritukselle on nyt aivan väärä. Minä sanon, että nyt tai ei koskaan. Olin kaikesta ylimääräisestä tavarasta ahdistunut. Kasat tuntuivat kaatuvan päälle ja jatkuva järjestäminen vei mielettömästi energiaa. Nyt tiedän, että selvitettyäni vintin projektin loppuun olen onnistunut vähentämään tehokkaasti tavaran määrä talossa. Järjestänyt tärkeät ja rakkaat tavarat omille paikoilleen ja onnistunut luomaan hiukkasen vapaata tilaa ympärillemme. Fiilis on hyvä.


Hienointa koko jutussa on kuitenki se, että vihdoin vintti on meillä käytössä. Se ei ole vain paikka mihin säilömme tavaraa. Kuvia on tulossa, kun saan hommat siihen malliin, että kaikki on suunnilleen paikoillaan. Vinttiin johtavat rappuset odottavat uutta lautaverhousta ja pienoisesti toivon, että saisimme raput ennen joulua valmiiksi. Vintin pienempi huone kaipaisi kokonaisen pintaremontin. Sitä odottelessa yritän saada jollakin konstilla huomion toisaalle. Onko teillä menossa mitään projekteja?

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Se hieman hauskempi kukkapurkki ja Arvonnan voittaja



Pienen tauon jälkeen on bloggissa taas nähtävillä iloisia diy hömpötyksiä. Itse tykkään kovasti saada lahjaksi ruukkukasveja. Ja usein piristän kukkaruukkuja pienillä jutuilla. Iloinen rusetti, koristekivet, pienet maskotit ja muut söpöläiset tuovat hauskaa ilmettä. Ei siis ihme, että tuunaan kukkaruukkuja myös lahjaksi. Tällä kertaa kiepautin rusetin valotikun ympärille. Pujotin helmiä ja nappeja rautalankaan ja sidoin värikkään koristeen varovasti kukan varteen kiinni. Sujautin kauniita koristekiviä ja hauskan maskotin kukkapurkin juurelle. Maskotin valinnassa kannattaa käyttää ajatusta! Seuraavassa kuvia tuotoksista.






Arvontakone suosi tällä kertaa kahdella arvalla osallistunutta Mallukkaa. Lämpöiset onnittelut. Laitan sinulle tulemään sähköpostia, niin saadaan palkinto matkaan. Kiitos teille kaikille, jotka olitte innolla mukana arvonnassa. Sydäntä lämmittää, että teitä oli niin paljon. Kehittelen teille tässä vielä syksyn aikana jotakin mukavaa. Se on lupaus.