sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Essence tuo väriä kevääseen ja väsyneille kasvoille


Lämpöiset ja aurinkoiset kevätpäivät tuovat mukanaan lupauksen kesästä. Odotuksen ja sektion jälkeen keho alkaa pienin askelin tuntumaan taas omalle. Peilikuva on vielä hieman kalpea ja kilot ovat karisseet aavistuksen liian nopeasti pois. Onneksi kasvoille voi nyt loihtia tervettä hehkua! Ihana paketti väriä, hauskuutta ja piristystä saapui nostattamaan suupieleni ylöspäin. Kiitos WHY NOT PR. En ole aikaisemmin testannut Essence:n tuotteita, mutta olen kyllä kiinnittänyt huomiota tuotteiden iloisuuteen, nuorekkuuteen ja edulliseen hintaan. Tuotevalikoima on myös melkoisen runsas!

Tälle keväälle on tarjolla ihastuttavia uutuuksia monenlaiseen makuun. Pidän erityisesti itse koottavasta luomiväripaletista. Keksintö on kerrassaan loistava. Jokainen sävy tulee täten varmasti käyttöön. Arkena pelkkä ripsiväri ja kaunis huulikiilto riittää piristämään ilmettä. Saamani paketti oli kyllä niin kattava, että tuotteilla saa loihdittua monenlaisia erilaisia tyylejä. Raskauden aikana en ehostanut kasvojani kertaakaan. Tarkistin peilikaapin sisältöä ja huomasin, että minun tulee seuraavaksi panostaa meikkisiveltimiin. Kevään ja kesän aikana on luvassa paljon kivoja pieniä juhlia, johon on kiva laittautua ja nousta hetkeksi arjen yläpuolelle.

 
Mietin testaillessani tuotteita, että kallein ei aina tarkoita parasta. Essence tarjoaa ehdottomasti hyvän hinta-laatusuhteen. Uskon myös, että edullinen hinta rohkaisee kokeilemaan rohkeammin erilaisia tyylejä! Pitämään hivenen hauskaa. Edessä on kevään hilpein juhla eli Vappu. Olisiko nyt oikea aika kokeilla jotakin uutta tyyliä? Unohdetaan hyssyttely ja turvalliset valinnat ja kokeillaan jotakin innostavaa ja jännittävää.



Yhteistyössä Always somewhere else ja WHY NOT PR/Essence

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Rakeita, räntää ja sadetta - Meille kuuluu hyvää!


Tänään on tullut taivaan täydeltä rakeita, räntää ja sadetta. Aurinko on myös ilahduttanut pienillä pilkahduksilla. Olen aina sanonut olevani syksyihminen ja se pitää yhä paikkaansa, mutta myös keväässä on omat hyvät puolensa. Sään oikuttelu on oikeastaan ihan hauskaa. Pitkän pimeän jakson jälkeen koti näyttää taas hieman erilaiselle. Ikkunat kaipaavat kipeästi pesua ja uusia verhoja. Odotan kovasti, että saamme siivota remontin sotkut pois nurkista ja siirrettyä tavarat niiden oikeille paikoille. Paljon uusia suunnitelmia muhii taas mielessä. Toivon, että koti olisi kunnossa ristiäisiin mennessä.

Elämä talossa rytmittyy uuden tulokkaan aikataulujen mukaisesti. Pyykkikone jauhaa lasten likaisia vaatteita lähes ilman taukoa, kattilassa keitetään tuttipulloja ja me vanhemmat valvomme vauvan kanssa öitä. Takana on pari neuvolakäyntiä, jossa on todettu meidän vauvan kasvavan oikein mukavassa tahdissa. Ruokailujen väliin mahtuu jo pienoisesti seurusteluaikaa. Tänään huomasin ajattelevani, että tuntuu lähes uskomattomalta, että olen suoriutunut jo kahdesti aikaisemmin vauva-ajasta. Hymähdin itsekseni. Onhan tämä aivan upeaa aikaa. Saa ihmetellä pikkuista taimea ja seurata sen kasvua. Arjen tahti on myös aika kiivasta ja vaatii pienoista taiteilua. Ei ole mikään helppo juttu esimerkiksi ajoittaa lasten päiväunia. Uskon kuitenkin, että yhteinen rytmi löytyy harjoittelemalla.


Meillä on piha kohta siivottu talven jäljiltä. Talon isäntä on isompien lasten kanssa hoitanut haravointi hommat. Kolmikko on keksinyt vanhalle koira-aitaukselle uutta käyttöä ja se toimii nykyään jalkapalloareenana. Pallo pysyy paremmin pelissä mukana, eikä karkaa pikkuisilta pelaajilta. Tyhjä aitaus on välillä surullinen näky. Koirista luopuminen on kuitenkin ollut oikea ratkaisu, vaikka päätös oli aikoinaan todella rankka tehdä. Minulla ei olisi rahkeet yksinkertaisesti riittäneet. Kaipaan silti karvakorvia suunnattomasti ja muistelen meidän yhteisiä hetkiä usein. Onneksi tänään naapurin kissa osui pihalle herkuttelemaan leikkeleellä. Meille kuuluu siis hyvää. Eletään ihan tavallista arkea ja syödään siskonmakkarakeittoa. Odotetaan kovasti Vappua. Minä voimistun jokainen päivä ja kohta saan nostaa Pikku Herran syliin. Meillä on lapset ottaneet hyvin uuden tulokkaan vastaan. Pikku hiljaa alan suunnittelemaan jo ristiäisiä, että ei tule sitten kamala kiire. 


keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Hyvästi lelukaaos!


Meiltä löytyy talosta lasten omien huoneiden lisäksi viihtyisä leikkihuone. Ajattelin, että vintissä sijaitseva leikkihuone vähentäisi painetta olohuoneessa ja aikuisille jäisi talossa myös hieman omaa tilaa. Olohuone on kuitenkin paikka, jossa kaikki viihtyvät. Pieni hetki ja lapset ovat täyttäneet olohuoneen omilla leluillaan. Pähkäilin pulmaa pitkään ja sitten keksin tehostaa hieman olohuoneen säilytystä. Nyt sohvapöydän virkaa toimittaa kätevä Päijät arkkupöytä. Arkkupöytä sopii tilaan näppärän kokonsa puolesta (Leveys 78 cm, Syvyys 78 cm, Korkeus 48 cm) paljon vanhaa pöytää paremmin. Pöytä on valmistettu männystä ja pidän erityisesti sen valkoisesta väristä, joka piristää huoneen yleisilmettä mukavasti. Iso plussa on myös se, että arkkupöytä kätkee sisälleen ne kaikista suurimmat lelut. Arkkupöydän kansi aukeaa molemmilta puolilta, joten lelujen esiin ottaminen on myös vaivatonta.


Talossa ei voi koskaan olla liikaa säilytyslaatikoita. Arkkupöydän pariksi valikoitui hauskat Iikka säilytyskorit. Korit ovat todella tukevaa canvasta, joka säilyttää hyvin ryhtinsä. Koreissa on myös kätevät kantokahvat. Korit ovat myös tarpeeksi tilavia (40x40 cm), joten niihin saa mahtumaan runsaasti tavaraa. Muutamalla harkitulla liikkeellä koko olohuone sai uuden ilmeen. Lasten ollessa nukkumassa olohuone on helppo ja nopea siivota lasten leikeistä. Aikuisetkin mahtuvat vielä istumaan toviksi iltaa olohuoneeseen. Ei enää kompastelua leluihin. Ei enää kaaoksen katselua.


Rintamamiestalot ovat ihania, mutta hieman epäkäytännöllisiä. Ajattelin korjata tätä toimimattomuutta pieni askel kerrallaan ja jakaa oivallukseni teille tänne blogin puolelle. Jokainen pieni askel on askel kohti viihtyisämpää kotia!


Yhteistyössä Always somewhere else ja Veken Kaluste

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Vauvanhoitotarvikkeet - Minun valintani on Ainu!


Kyllä on ollut mukava aloittaa vauva-arki yhdessä Ainun kanssa. Muutama päivä kotiin saapumiseni jälkeen käväisin postissa hakemassa meidän pikkuiselle neidille osoitetun paketin. Paketti oli täynnä hyödyllisiä vauvanhoitotarvikkeita! Lähes kaikki tuotteet ovatkin päässeet meillä suoraan käyttöön. Ainu ensitutti ja Ainu MAM Start ovat molemmat kelvanneet meidän neidille. Toisinaan vauvat tuntuvat suosivan vain tietynlaisia tutteja (näin meillä oli ainakin esikoisen kohdalla), mutta nyt rauhoittumisen avuksi tepsivät kaikki talon tutit. Minä olen aina ollut herkkä antamaan vauvoilleni tutin suuhun. Yösyötön jälkeen meidän neiti ei oikein tykkää vaipanvaihdosta ja itku tulee herkästi, vaikka kuinka hellästi ja huomaamatta yritän suoriutua hommasta. Tutti rauhoittaa tilanteen nopeasti. Vielä hetki sylissä ja sitten lasken vauvan koppaansa uinumaan.


Tuttipulloista meillä on ennenkin ollut käytössä Ainu MAN Easy Start Anti Colic malli. Suosin tätä pullomallia varsinkin yösyötöillä. Venttiilin ansioista tuttipullosta ei kulkeudu ilmaa vauvan mahaan. Talosta löytyy jo entuudestaan Ainun perustuttipulloja, jotka ovat yhä ahkerassa käytössä. Rakastan pullojen kuvitusta ja hauskoja värejä. Ainu Muumi tuttipullo on muodikkaan mustavalkoinen. Menee aivan täydestä tämmöiselle Muumi Fanille. Ainu Ensilusikka saa vielä tovin odotella käyttöönottoa. Aika menee kyllä vauvan kanssa, niin hurjaa vauhtia eteenpäin, että kohta sitä huomaa jo lusikoivan sosetta vauvan suuhun. Hyväntuulinen hymähys.


Ainu Ensipupu Ballerina ja Pikkuherra  ovat meidän talossa kaikkien lasten mieleen. Esikoinen varsinkin ihailee Ballerinan tyllihametta ja kaunista rusettia. Useasti olen nähnyt pupujen tanssivan ja vaihtavan muiskuja keskenään. Ihastusta ilmassa! Kaikki talon Ainu Ensipuput ovat saaneet korvaansa rusetin ja yhdelle pupuista piti äidin kyhätä myös hame. Nyt kaikki talon puput ovat siis vallan erikoisia. Ensipuput ovat meidän perheessä tärkeitä. Pupu on hankittu jokaiselle taloon saapuneelle lapselle. Lapset pitävät myös huolen pupuistaan ja kovasti kerrataan kuka on saanut ja minkä pupun vauvana.


Huomenna alkaa meidän talossa uusia aika. Isä palaa takaisin töihin. Monta päivää on ajatus omaa mieltäni kalvanut. Muutaman kyyneleen olen vuodattanut. Tiedän miten kovasti lapset tulevat kaipaamaan isäänsä. Yhteiset viikot kuluivat taas liian nopeaan. Meillä oli tässä kaikenlaista ylimääräistä hässäkkää. Ensin olimme kaikki vuorollamme todella kipeitä ja se vei voimia. Sektion jälkeen minä olin heikkona pitkän aikaa. Vintin remontointi venyi hiukkasen liian pitkälle. Viimeinen viikko on ollut myös levottomampi nukkumisen suhteen. D-vitamiinin aloitus on saanut Pikku Neidin itkuiseksi yöllä. Huomenna minun tulee yksin löytää toimivat rutiinit lasten kanssa. On vain luotettava siihen, että saan kaiken hoitumaan.



Yhteistyössä Always somewhere else ja Ainu

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Tervehdys Pääsiäisen keskeltä!


Meilläkin on pienoisesti ehditty panostaa Pääsiäisen viettoon. Särkylääkkeen voimalla askartelin yhdessä esikoisen kanssa virpomavitsat. Päätimme panostaa oikein kunnolla ja ideoimme hieman erilaiset koristelut tämän vuoden vitsoihin. Esikoinen pujotteli näppärästi puuhelmiä rautalankaan ja äiti hieman auttoi oksiin kiinnityksessä. Lisämausteena toimi raffinauha, sulat ja koristeteippi. Pieneksi noidaksi pukeutuminen oli tietysti myös hauskaa. Virpomaan mentiin isin kyydillä ja mukana oli myös Pikku Herra, joka toimi lähinnä laaduntarkkailijana. Kovasti esikoinen nautti puuhasta ja siitä, että sai olla toimittamassa tärkeää tehtävää. Hieman taisi myös jännittää.


Pääsiäisruohon kylvimme tuttuun tapaan pieniin kippoihin ja kuppoihin. Meiltä puuttuu talon astia kokoelmista sellainen kunnon iso "kylvökuppi". Olen yrittänyt sellaista katsella kirpputoreilta, mutta ainakaan toistaiseksi en ole löytänyt mieleistä. Erilaiset pienet kupit tarjottimella näyttävät mielestäni ihan kivoille. Pieni ruusukuppi on peräisin meidän omalta pihamaalta. Löysin sen ensimmäisenä keväänä siivotessani pihaa talven jäljiltä. Se on varmasti ollut talon edellisten omistajien lasten leikeissä mukana. Minusta kahvikuppi oli ruusuineen niin kaunis, että pesin sen ja otin käyttöön.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Mietintää ja pohdintaa


Olen kirjoitellut monta vuotta blogia Kaksplussan blogiverkostossa. Tuona aikana olen tavannut huiman määrän kivoja tyyppejä ja solminut ihan oikeita ystävyyssuhteita. Olen saanut kohdata ihania ihmisiä, jotka ovat läsnä elämässäni ihan päivittäin. Yhdessä jaetaan sama elämänvaihe ja hieman hullu harrastus. On lohduttavaa tietää, että astuessani uuteen saan pitää elämässäni kaikki itselleni tärkeäksi tulleet ihmiset. Kenties olettekin huomanneet, että blogistani ovat poistuneet Kaksplussan kehykset ja karuselli. Harkinnassa oli tovin uusi alku uudessa yhteisössä, mutta lopulta huomasin kuitenkin painavani jarrupolkimen pohjaan.

Uuden vauvan taloon saapuminen on ollut ihana myllerrys. Meillä on kotona kaikki hauskasti mullin mallin. Keittiöntasot täyttyvät tuttipulloista, harsoliinoista ja muista tarvikkeista. Hiihtelemme koko porukka kotona villasukat jalassa ja keskitymme toisiimme. Tänään avasin ensimmäistä kertaa hetkeksi läppärin. Huomasin sähköpostin täyttyneen ääriään myöten. Pieni sometauko sai minut ymmärtämään kuinka kiinni olen ollut bloggaamisessa jo pitkään. Huomasin miettiväni haluanko enää jatkaa. Pyydänkö liikaa itseltäni ja perheeltäni. Olisiko aika keskittyä enemmän oikeaan elämään. Sulkea pois turha hälinä ja kaikki se, mikä vie energiaani ja antaa perheelleni parasta. Bloggaaminen on harrastus. Ei työ. Se antaa paljon, mutta myös vie mennessään.

Olen tehnyt tätä hommaa rakkaudesta lajiin. Rakkaudesta kirjoittamiseen. Kirjoittaminen on minulle yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Moni näkee minussa sosiaalisen ihmisen, joka pulisee paljon. Sisälläni asuu kuitenkin arka ja varovainen tyyppi, jonka ei ole aina helppo kertoa mitä mielessä liikkuu. Blogi on ollut minulle upea tapa opetella itseilmaisua. Monesti on oma olo avautunut ihan eri tavalla, kun on rohkeasti tarttunut läppäriin tai kameraan. Olen antanut nyt itselleni luvan vetää henkeä pitkästä aikaa. Blogi ei sulkeudu, mutta ei myöskään päivity ihan entiseen tahtiinsa. Postailen uudessa rytmissä. Itseäni kuunnellen ja perheeni parasta ajatellen.

Uskon, että kaikilla asioilla elämässä on oma syklinsä. Tuleva näyttää kuinka elämä asettuu uuden vauvan myötä. Puntaroin paljon sitä mikä on yksityistä ja mikä kuuluu blogiin. Pohdiskelen myös kotiäidin ja bloggarin erilaisia rooleja. Aina ei ole helppo tasapainotella kahden maailman välillä. Olen kuitenkin ensin äiti ja vaimo ja sen jälkeen vasta jotakin muuta. Luulen, että tulevaisuudessa haen jotakin sellaista, joka on minun itseni näköistä ja soveltuu niihin kehyksiin, joita olen itse ollut mukana luomassa. Aika Kaksplussalla ei kaduta, mutta välillä se vei metsään sen suhteen millaista blogia halusin pitää. Ja kaikki blogimaailman ilmiöt eivät olleet aina positiivisia. Huomasin olevani välillä vailla energiaa ja pahoilla mielin. Nyt katsotaan kuitenkin tulevaan ja kohti keväistä aurinkoa. Mietitään ja pohditaan.