maanantai 16. syyskuuta 2019

Päijät-blogit - Rento blogipäivä hyvällä fiiliksellä


Päijät-blogit järjesti yhteistyössä Lahti Love:n kanssa ihastuttavan tapaamisen paikallisille bloggareille ja tapahtumapaikkana toimi Eana Center. Heti alkuun on todettava, että jos et ole koskaan käynyt kyseisessä paikassa, niin nyt viimeistään kannattaa korjata tämä asia. Saman katon alta löytyy monipuolinen tarjonta toisiaan tukevia palveluita ja mahtava valikoima erilaisia sisutus- ja lahjatuotteita. Menin hetkellisesti pois raiteiltani ja ostovimma nosti uhkaavasti päätänsä. Koko tila on sisustettu kauniin tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Kauneus ja estetiikka ovat sitten upeita juttuja.

Tapaamisen aikana pääsimme syventämään tietojamme paikallisista yrityksistä ja meille oli varattu myös runsaasti ohjelmaa. Kannattaa aina aloittaa vaikeammasta jutusta eli päätyä taittelemaan paperia ammattilaisen johdolla. Origami-kurki valmistaa eri tekniikoilla paperista koruja ja mekin pääsimme kokeilemaan mihin taitomme riittävät. Pitkän yrittämisen jälkeen sain oman kurkeni onnistumaan. Kiitos kärsivällisestä ohjauksesta.



Seuraavaksi oli vuorossa hemmottelua. Etelä-Suomen Kosmetologikoulunhoitolan opiskelijat tekivät meille rentouttavia käsihoitoja. Tarjolla oli myös huulimeikki, joka toteutettiin kotimaisilla MSCHIC:n tuotteilla. Via Deco:n pisteellä saimme käyttää luovuutta ja loihtia  ihastuttavia kattauksia. Via Deco on nerokkaasti ajateltu kokonaisuus, joka käsittää sisustusmyymälän ja somistevuokraamon. Ajatus yrityksen takana on todellakin tätä päivää. Erilaiset juhlat ja tapahtumat ovat hienoja juttuja, mutta kukaan ei halua omistaa kahta tusinaa tuikkukippoa ja tämän lisäksi muuta juhlatavaraa. Vuokraaminen on yksinkertaisesti viisas veto taloudellisesti ja samalla myös maapallo kiittää. Jos sinä suunnittelet juhlia tai olet myymässä asuntoasi ja tarvitsisit apua stailauksessa kannattaa tähän yritykseen ehdottomasti tutustua.



HELEÄ by Bella Artista tutustutti meidät Fiini Naturally tuotteiden ohella myös Method Mirar tekniikkaan, joka on yhdistelmä venytyksiä, kasvojumppaa, kasvohierontaa ja hengitystekniikkaa, sekä yleisohjeita heleään ihoon. Kasvojen kiinteytys ilman leikkauksia ja kalliita tuotteita kuulostaa erityisen hyvälle. Heleän Mira-Elise oli kerrassaan valloittava persoona, jonka kanssa juttua olisi varmasti riittänyt pidempäänkin.

Sisustuskahvila Wanha Justiina vastasi päivän tarjoiluista. Oletko sinä käynyt jo kahvittelemassa Karjalankadulla? Mikäli et pääse paikan päälle ihastelemaan romanttista tunnelmaa vieraile ihmeessä juuri avatussa verkkokaupassa. Pienenä vinkkinä teille, että joulutuotteita löytyy jo verkkokaupan valikoimista. Haluan vielä kiittää kaikkia päivässä mukana olleita yrityksiä ja järjestäviä tahoja. On aina kiva kokoontua yhteen. Sain päivästä todella paljon irti.



sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Syksy saapuu rintamamiestaloon


Tervetuloa syksy. Vihdoin on tullut aika purkaa pois kesäpiha ja antaa tilaa uudelle. Hieman vielä ajatus viipyilee kesän tunnelmissa. Menneen kesän huippuhetkiksi nousevat ne pienet kiireettömät hetket, jotka olemme saaneet viettää mieheni kanssa yhdessä pihakeinussa. Seuranneet lasten touhuja ja nauttineet kuumaa kahvia ulkosalla. Viikolla etsin vintin kätköistä pehmeät viltit. Vilttien suojissa keinussa voi istua vielä pitkään. Kiikuttelu omalla pihamaalla lisää taatusti onnellisuuden tunnetta ja huomattavasti. Keinun heijaava liike on rentouttava. Sitä huomaa päästävänsä irti. Kroppa ei enää tunnu jäykälle ja hartiat eivät kiristä. On tilaa onnellisille ja tyytyväisille ajatuksille. Pihamaalla voi sulkea silmänsä ja kuunnella tuulen huminaa. Pikkuinen sadekuurokin on ihan hauska istua läpi katoksen suojissa. 

Uuden kauden aloitukseen kuuluvat ehdottomasti kanervat, callunat, havut ja varvut. Olemme tehneet perheen kesken pieniä retkiä lähimetsään ja etsineet kauniita käpyjä ja tietysti myös kärpässieniä. Jälkimmäisiä emme toki kerää, vaan tyydymme pelkkään väriloiston ihasteluun. Samalla olemme ihmetelleet kuhinan loppumista muurahaispesissä. Lähimetsä on todellinen aarre. En voisi kuvitella asuvani paikassa, jossa en pääsisi nauttimaan luonnosta. 


Syksy ja linnut. Pihapiirissämme käy jo aikamoinen melske. Tontillamme ylväänä seisovat pihlajat tarjoavat tänä syksynä linnuille paljon ravintoa. Linnut ovat tervetulleita vieraita. Lintujen tunnistaminen tuottaa puhdasta riemua koko perheelle. Tarkkailu opettaa keskittymistä ja hiljentymistä, sekä luonnon kunnioittamista. Kaikki lapsemme ovat oppineet laskemaan lintuja tarkkailemalla. Kuinka monta lintua pihassa näkyy? Yksi, kaksi, kolme... On ihanaa odottaa, joka syksy saman lintuparven välilaskeutumista pihamaan isolle nurmikolle. Kyse on vain yhdestä ainoasta päivästä ja hetkestä. Näky on upea. Levättyään ja ruokailtuaan parvi kohoaa taivaalle. Kohta pääsee taas täyttämään pähkinäautomaatteja ja lintulautojen ruokasäilijöitä, sekä ripustamaan talipalloja. Mikäli pihapiiriin haluaa houkutella lintuja kannattaa ruokinta aloittaa aikaisin. Olemme saaneet seurata myös kotipihassamme temmeltävän oravan puuhia. Hänellä näyttää olevan melkoisen kiire. Millaiselta syksy näyttää sinun pihassasi?

#slowmorning - Kohtaamisen vaikeus


Kaikilla meistä on varmasti kokemuksia siitä, kuinka ei ole tullut kunnolla kuulluksi ja ymmärretyksi. Nähdyksi ja hyväksytyksi. Pidemmän päälle jatkuessaan tilanne luo murskaavan yksinäisyyden tunteen, vaikka ympärillä olisikin paljon ihmisiä. Tarve tulla kuulluksi on yksi isoimmista ihmisyyden ytimessä olevista asioista. Aitoon kohtaamiseen toisen ihmisen kanssa tarvitaan aikaa. Kohtaaminen vaatii pysähtymään ja lopettamaan alituisen tekemisen. Tunnetusti meillä kaikilla on aina kiire. Tekeminen ja tulokset määrittelevät paljon sitä koemmeko käyttäneemme aikamme viisaasti ja tehokkaasti. On surullista, miten paljon meiltä menee asioita ohi ja hukkaan. Menetämme päivittäin ainutlaatuisia hetkiä läheistemme kanssa.

Parisuhteissa puhutaan usein toisen ohi. Unohdamme, että avautuminen on omalle kumppanille usein vaativaa. Rehellinen puhe on itsensä paljastamista. Kuinka haavoittuvainen sitä silloin onkaan, kun puhuu sydämestään. Kukaan ei halua puhua loittonevalle selälle tai ihmiselle, joka samalla asettelee likaisia tiskejä koneeseen. Toisinaan varsinaisen aran viestin joutuu lukemaan rivien välistä. On paljon asioita, joista on vaikea puhua. Asioita, joita on vaikea sanoittaa edes sille kaikista tutuimmalle ja rakkaimmalle ihmiselle. Salaa toivomme myös ymmärrystä, vaikka omia tunteita ja toiveita ei pystyisikään täysin ilmaisemaan.

Monen surullisen tarinan taustalla vaikuttaa henkinen yksinäisyys. Matka varjoisalle polulle on lopulta pelottavan lyhyt. Masennus voi viedä mennessään parhaimmankin meistä. Jatkuva henkinen kuormitus saa aikaan myös fyysisen uupumuksen. Haluaisin kuuluttaa yhteisen välittämisen ja vastuun perään. Annetaan ihmisten lähellämme saada kokemuksia siitä, kuinka heidän tuntemuksensa ja kokemuksensa asioista ovat meille tärkeitä. Annetaan aikaamme. Katsotaan silmiin ja pysähdytään. Pieni hetki voi kantaa läheistä vielä pitkään. Uskalletaan sanoa rakkaillemme niitä tärkeitä isoja sanoja. Rakastan sinua. Sinä olet tärkeä. Minä näen sinut. Annetaan toisillemme säästelemättä positiivista heijastuspintaa. Eteen tulee myös päivä, jolloin tukea tarvitsee itse.

Unohdetaan myös tuomitseminen ja omat negatiiviset asenteemme. Olisi hyvä muistaa, kuinka paljon ihmisestä jää pimentoon. Kaikilla meillä on oma historiamme ja kipukohtamme. Toivoisin, että tekisimme vähemmän oletuksia toisistamme tai loisimme ahtaita odotuksia, jotka perustuvat puhtaasti sille, kuinka itse elämme elämäämme. Se mikä on hyvä sinulle ei välttämättä ole sitä toiselle ihmisille. Jos pystyisimme näkemään läheisissämme paremmin sen, mikä heissä on hyvää ja olemaan armollisempi puutteille, joiden taustoista meillä ei ole aavistustakaan. Arvosta. Älä vähättele. Kiitä. Älä soimaa.

"Pray, dont´t find fault with the man that limps,
Or stumbles along the road.
Unless you have worn the moccasins he wears,
Or stumbled beneath the same load".

- Mary T. Lathrap

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Vihdoinkin työpiste olohuoneeseen


*Kaupallinen yhteistyö Preeco.fi

Minulla on ollut todella pitkään mietinnässä oma työpiste olohuoneeseen. Vihdoinkin ajatuksesta tuli totta ja läppäri ei enää seikkaile siellä ja täällä. Preeco.fi :n valikoimista löytyi juuri sopivan kokonen (90cm x 50cm x 78 cm) musta työpöytä olohuoneen pieneen nurkkaukseen. Jokaisessa kodissa on varmasti samanlaisia pieniä tiloja, jotka jäävät hyödyntämättä. Tyylillisesti halusin työnurkkauksen keventävän olohuoneen yleisilmettä, joka välillä tuntuu hivenen raskaalle vintage huonekalujen vuoksi. Vanhat ja uudet tavarat, sekä huonekalut sopivat minusta kauniisti yhteen. Tyylejä on muutenkin mukava sekoitella, jotta sisustus pysyy mielenkiintoisena. En toki halua asua mummolassa, vaikka talomme onkin tyypillinen 50-lukulainen liinavaatekaappeineen ja keinutuoleineen. Rakastan vanhaa aikaa ja se sopii minulle kentien paremmin kuin nykyaika, mutta pidän myös selkeistä ja keveistä linjoista. Onneksi minun ei tarvitse valita, vaan kotini voi olla ihana sekoitus molempia tyylejä.


Hiljalleen kotiin on hiipinyt takaisin sininen väri. Sininen oli joskus ehdoton lempivärini ja se piti kutinsa todella pitkään. Hiljalleen kuitenkin kypsyin väriin ja se pysyi poissa sisustuksesta vuosia ja vuosia. Ainoa poikkeus sääntöön on ollut mummoni vanha puutuoli. Puutuoli on kenties ainoa yksittäinen huonekalu, joka on seurannut minua lapsuudenkodistani nykyiseen kotiimme. Se on sympaattinen tuolivanhus, joka saa rauhassa menettää alkuperäistä maalipintaansa ilman, että haluaisin maalata sen uudelleen. Vanha sininen väri on sympaattinen ja koko tuoli tuo muistoja mieleen. Tuoli sai juuri sopivasti uutta ilmettä lampaannahkaisen istuinalustan avulla. Nyt vanha tuoli sopii oikein mukavasti yhteen uuden työpöydän kanssa. Tuolin lisäksi talosta löytyi valmiina olohuoneen sininen matto. Huomasin Preeco.fi:n valikoimissa aivan ihastuttavan sinisen LA PERLA rahin ja en voinut vastustaa kiusausta. Rahi sopii olohuoneeseen aivan täydellisesti ja on todella laadukkaa oloinen, sekä suloisen pehmeä. Sininen väri suorastaan hehkuu ja kaunis kultainen yksityiskohta rahin jalassa tuo ripauksen luksusta huoneeseen. Sininen on nyt todellakin tullut takaisin kotiimme ja kauniimmalla mahdollisella tavalla.


Työpöydän yläpuolelle jäävään tilaan löytyi tyylikäs seinähylly. Ihastuin hyllyyn ihan ensinäkemältä. Mielestäni se tasapainottaa kokonaisuutta ja hakee parikseen sisustuksen mustat ja tummanruskeat sävyt. Kokosin hyllyille muutaman kivan muiston vuosien varrelta ilostuttamaan päivää. Loput nurkkauksen tavaroista löytyikin jo entuudestaan talon eri nurkista. Mietinnässä on vielä työpisteen valaisin. Illat ovat pimenemään päin ja usein kirjoitan, juuri iltaisin talon vihdoin rauhoittuessa päivän tohinoista ja touhuista. Millainen valaisin olisi sinun mielestäsi kokonaisuuteen sopiva? Moderni vai retro? Olen todella tyytyväinen tähän omaan pieneen tilaan, jossa saan keskittyä kirjoittamiseen. Muutama uusi juttu ja koko huone tuntuu saaneen pienoisen kasvojenkohotuksen. Onkos sinulla kodissa jokin projekti menossa?


Yhteistyössä Always somewhere else ja Preeco.fi

tiistai 3. syyskuuta 2019

Mennyt kesä


Palataan vielä hetkeksi menneeseen kesään. Olen tosi hyvilläni, että osaan nykyisin ottaa kesät vastaan kevyellä otteella. Ennen pienoisesti stressasin kesäkautta. Kuumat ja painostavat ukkosta enteilevät kelit olivat minulle täyttä myrkkyä. Kesä oli minulle jotakin, mitä piti vain sietää ja kestää. Pari viime vuotta olen nauttinut lämmöstä enemmän kuin koskaan. Olen oppinut lukemaan herkemmin kroppaani ja sen lähettämiä viestejä ja osaan ajoissa vetäytyä sisätiloihin. Hellahattu ja aurinkolasit ovat minulle pakolliset varusteet. Kesä on siis mennyt ihan mukavasti, mutta silti iloitsen suuresti syksyn saapumisesta. Raikkaus ja viileys sopivat minulle paremmin. Lisääntyvä pimeys ei minua haittaa.

Ajoituksellisesti kesä meni kummasti taas pieleen. Suurimman osan ajasta odotimme perheenisän loman alkamista. Muistan, että jo viime kesänä keskustelimme mieheni kanssa siitä, että loma tulisi ajoittaa hieman eri tavalla tai jaksottaa järkevästi. Osan ajasta perhe vietti erillään isompien lasten mökkeillessä isänsä kanssa Keski-Suomessa ja Lapissa. Lopulta meille jäi kovin vähän aikaa olla kaikki yhdessä, sillä kisamatka vei myös osansa lomasta. Päädyimme siis hylkäämään monet hyvät suunnitelmat ja juoksemaan muutamana päivänä parissa kohteessa. Vietimme myös ihan tavallisia päiviä kotosalla (vanhempien reissuväsymyksen vuoksi). Yhteenvetona sanoisin, että jos jokin juttu ei toiminut vuosi sitten kesällä, niin siitä kannattaisi ottaa opiksi ja korjata asia.

Ja sitten muutamiin kesämenoihin. En hirveästi pidä tuttujen kaavojen noudattamisesta loma-aikoina. Ehdotin miehelleni Kotkan reissua, koska halusin viedä lapset Suomen Merimuseoon katsomaan Merimonsterit-näyttelyä. Verimerimakkara ja Jättiläismerikäärme oli nähtävä ja koettava itse. Merimuseota voin suositella lämpimästi ihan kaikille. Museo on mielenkiintoinen ja siellä on todella paljon nähtävää. Saman katon alla Merikeskus Vellamossa sijaitsee myös Kymenlaakson museo.

Kotka on kuuluisa puistoistaan. Lasten suosikki oli ehdottomasti Katariinan Meripuisto, jossa oli perheen pienemmille monenlaista puuhaa. Kotkansaaren eteläisimmässä kärjessä sijaitseva kansanpuisto on toiminut ennen alueen nestesatamana. Entinen säiliökenttä puhdistettiin öljy-yhtiöiden toimesta ja maisemointityö aloitettiin vuonna 2004. Alue on todella iso ja pitää sisällään mm. ison nurmialueen, skeittirampin, mietiskelylabyrintin, Mikko Taskisen valmistamat pienoismallit Suomenlahden majakoista, istutuksia ja kauniita vesi elementtejä, sekä Muumi leikkipaikan. Löytyypä alueelta myös ihastuttavia lampaita. Alueella on hyvät mahdollisuudet syödä omia eväitä.



Sapokan Vesipuisto on todellinen helmi. Puiston pääsuunnittelijana on toiminut kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen. Puiston keskeiset elementit monipuolisen kasvillisuuden lisäksi ovat ovat vesi, kivi ja valaistus. Puisto muodostaa kauniin keitaan Kotkan saarelle. Sapokan Vesipuistossa on myös esillä veistostaidetta. Puistosta löytyy peräti toistakymmentä kuvanveistäjä Hannele Kylänpään pronssista eläinveistosta. Oma suosikkini oli ehdottomasti kuvassa näkyvä kettu. Täällä tuli ihailtua vanhoja puuveneitä ja syötyä kesän paras jäätelöpallo. Oma vene olisi kyllä aivan ihana. Tuli myös mieleeni että ihan jokaisella tulisi olla mahdollisuus olla kauneuden äärellä. Mieli lepää kauniissa yksityiskohdissa ja hallitussa ympäristössä.


Kotkan jäätyä taakse vietimme päivän Launeen leikkipuistossa ja 4-H:n kotieläinpihalla. Pieni eväsretki suuntautui myös Vääksyn kanavalle. Kesän ehdottomaksi hitiksi nousi autossa juodut pirtelöt. Ikinä ei voi tietää, mikä se juttu on. Vierailimme myös Tuusulanväylän varrella sijaitsevassa Koiramäen pajutallilla ihmettelemässä pässinpoikia, kanoja ja kukkoa, minipossuja sekä kaneja. Lastenaitassa oli ihastuttava leikkipaikka ja pajupeikot kurkkivat Peikkometsässä. Oikein kaunis ja idyllinen hehtaarin kokoinen alue, jolla sijaitsee myös kahvila ja sisustusmyymälä. Siinä se meidän kesä oikeastaan oli. Normaalia arkea isän ollessa töissä, muutamat kesäjuhlat kotosalla, mökkeilyä ja lähimatkailua. Onneksi minulla ei ollut mitään älytöntä kesän bucket listaa laadittuna meidän perheelle. Yhteistä aikaa jäin lähinnä kaipailemaan. Yritämme käyttää nyt mahdollisuuksien mukaan syksyisiä viikonloppuja pieniin reissuihin. Muutama museo olisi vielä kiva nähdä ja niissä meidän lapset kyllä viihtyvät. Millainen sinun kesäsi oli? Täyttikö se odotukset vai menikö suunnitelmat uusiksi?



maanantai 19. elokuuta 2019

Reppureissulla Budapestissa


*Kaupallinen yhteistyö
Korvakorut saatu PRAMEA

Aloitetaan tämä postaus tunnustuksella. Reppureissun jälkeen olen ollut ihan väsyksissä. Mielessä on ollut koko ajan postauksen tekeminen teille, mutta jostakin syystä ajatukset ovat olleet ihan karkuteillä. Kenties se johtuu myös siitä, että entuudestaan tuttu matkakohde sai tällä kertaa tummempia sävyjä. Aloitetaan nyt kuitenkin matkaan valmistautumisesta. Olin viime vuonnakin Unkarissa pelkällä selkärepulla ja homma tuntui, niin helpolle ja luontevalle. Oivalsin, että vähemmän on todellakin enemmän. Tällä kertaa lähdin matkaan vieläkin pienemmällä repulla. Tietysti jo kerran kohteessa käyneenä reissuun oli helpompi valmistautua. Tiesin täsmälleen, kuinka kuumaa tulisi olemaan. Mukaan ei siis lähtenyt mitään ylimääräistä ja mietin päälleni jäävän vaatekerrankin todella tarkkaan. Koska olen minä, niin reissuun piti kuitenkin mahduttaa jotakin aivan erityistä eli ihastuttavat Pramea:n korvakorut. Pramea:n arvot on helppo allekirjoittaa. Korvakoruissa on ihmeellistä taikaa. Oman näköiset korut korvissa voi ihanalla tavalla ilmentää persoonallisuuttaan ja olla rohkea ja naisellinen. Matkalla pukeutuminen oli simppeliä ja mustavalkoista, mutta väriä löytyi korvakoruista.


Nyt itse reissuun. Unkarin päässä meitä odotti kätevä kuljetus lentokentältä varaamaamme huoneistoon, joka sijaitsi Budapestin sydämessä. Oli aika veikeää olla ensimmäsitä kertaa sähköauton kyydissä. Ystävällinen kuljettajamme auttoi meitä tavoittamaan huoneiston edustajan, kun hän ei ollutkaan sovitusti meitä perillä vastassa. Seuraavaksi oli vuorossa odottelua ja säätöä avaimen kanssa, mutta lopulta kaikki sujui ihan hienosti. Ehdimme vielä juosta läheiseen kauppaan ostamaan murukahvia aamuksi. Aamulla olikin aikainen herätys. Suuntasimme metroasemalle ostamaan matkakortteja automaatista. Viime reissulla ostimme ne suoraan lentokentältä, koska taitoimme matkan hotellille bussilla ja metrolla. Suosittelen ehdottomasti jokaiselle Unkarissa vierailevalle julkisten käyttöä. Bussilla ja ratikalla Budapest hahmottuu aivan eri tavalla. Budapestin alueella risteilee peräti neljä metrolinjaa. M1 linja on manner-Euroopan vanhin linja ja asemilla on aivan oma tunnelmansa. Aamulla hyppäsimme matkakortti kourassa metroon ja hurautimme sillä bussipysäkin lähelle, josta lähtivät ilmaiset kuljetukset Hungaroringille. Jono oli aamuisella aika olematon ja pienen odottelun jälkeen olimme jo matkalla radalle.

Perjantaina oli siis tiedossa F1 vapaat harjoitukset. Olin varautunut pitkään kävelymatkaan ja yllätys olikin melkoinen, kun bussit veivät suoraan kisapaikan porteille. Perjantaina väkeä on aina vähän vähemmän ja pääsimme nopeasti alueelle sisään. Ihmeteltiin kaiken kätevyyttä. Lauantain aika-ajot antoivat jo osviittaa siitä, miten järjestelyt tulisivat pettämään ihmisten lisääntyessä. Aamulla kuljetusta sai jo jonotella ja päivän päätteeksi radalta oli jo todella vaikea päästä pois. Busseja meni harvakseltaan ja ihmiset jonottivat useamman tunnin. Mekin päädyimme lauantaina kokeilemaan vaihtoehtoista kuljetusta radalta juna-asemalle, jolta pääsisi metroasemalle. Sanotaan nyt näin, että sunnuntaina pysyimme metroasemalle vievän bussin jonossa ihan suosiolla. Sunnuntaina paluu majoituspaikkaan kesti yli kolmisen tuntia.


Itse kisat olivat tietysti elämys. En edes tiedä mistä rakaus formuloihin on saanut sytykkeen. Olen seurannut lajia 90-luvulta lähtien. Kuulun siihen porukkaan, joka rakasti Matti Kyllösen ja Erkki Mustakarin sekavia, mutta innostavia selostuksia. Ayrton Senna ja Mika Häkkinen ovat minulle lajin suurimmat sankarit. Nautin vauhdista ja elän täysillä mukana kisan käänteissä. Nyt on tietysti aivan erityistä kannustaa samasta kylästä maailmalle ponnahtanutta Valtteri Bottasta. Rakastan lajia, joka solullani, mutta tänä vuonna mietin onko minun aika luopua kisamatkoista. Sisälläni on paha ristiriita. Ilmastonmuutos kolkuttaa mielessäni.

Olen muuttanut paljon elämäntapojani viimeisten vuosien aikana ja kannustanut koko perhettäni ajattelemaan ekologisemmin. Olen luopunut monesta asiasta taatakseni lapsilleni paremman huomisen. Katsomossa istuessani mietin onko tämä jokin testi. Olenko valmis luopumaan jostakin asiasta, jota todella rakastan. Tavallaan toivoisin, että minun ei tarvitsisi tehdä päätöstä, vaan laji itsessään muuttuisi luonteeltaan ympäristöystävällisemmäksi. F1-sirkuksen ympärillä pyörii valtavat summat rahaa. Tuottoja olisi helppo kohdentaa erilaisiin ympäristöhankkeisiin. Kisoja voisi järjestää maissa, joissa kierrätys toimisi paremmin. Kisa-alueella ei pysty sulkemaan silmiään siltä, miten paljon kisat tuottavat jätettä. Pelkästään muovipullojen määrä on valtaisa. Kisakalenteria tulisi mielestäni muuttaa siten,että kalustoa tarvitsisi liikutella mahdollisimman vähän. Kenties tulevaisuuden kisat kilpaillaan sähköautoilla. Mahdollisuuksia tehdä parannuksia olisi lukuisia. Lähinnä taitaa puuttua ihmisiä, joilla olisi näkemystä, visota ja TAHTOA.



Takaisin itse Unkariin. Kisapäivien jälkeen meille jäi aikaa tutustua itse kaupunkiin paremmin. Edellisenä vuonna kävimme jokilaivaristeilyllä ja vanhassa kauppahallissa. Tällä kertaa minä sain ujutettua matkaohjelmaan mukaan käynnin House of Terror museossa, sekä juutalaisten muistolle omistetulla muistomerkillä, joka sijaitsee aivan Parlamenttitalon edustalla. Itselläni oli jo entuudestaan jonkin verran tietoa Unkarin historiasta, joten museo ja muistomerkki herätti kyllä paljon ajatuksia ja tunteita. Osa fiiliksistä on varmasti vielä käsittelemättä. Eniten jäin miettimään ihmisten kykyä antaa anteeksi. Kengät Tonavan rannalla voisivat yhtä hyvin kuulua minulle tai sinulle.



Onneksi kaduilla kaikuva kaunis viulunsoitto ja terassien kutsuvat valot veivät ajatukset myös iloisempiin mietteisiin. Reissun aikana kävimme myös kuvamassa Sankarien aukion ja kiersimme Budapestin eläintarhassa ja kasvitieteellisessä puutarhassa. Kaupunginpuistossa sijaitseva eläintarha on muuten maailman vanhimpia alallaan. Paljon tuli tälläkin reissulla käveltyä ja ilokseni löysin myös yhden Sissi patsaan matkamme varrelta. Itävällan keisarinna ja Unkarin kuningatar Elisabeth on aina ollut lähellä sydäntäni. Kiitos kuuluu tietysti romanttiselle Sissi elokuva-sarjalle ja ylä-asteella lukemalleni elämänkerralle. Madeiralla törmäsin myös yhteen hänestä tehtyyn patsaaseen.

Kenties ihan kaikki järjestelyt eivät toimi Unkarissa ihan toivotulla tavalla ja paljon on ollut puhetta myös siitä, että Unkari ei kunnioita yhteisiä eurooppalaisia arvoja. Matkailija toki katsoo asiota omasta vinkkelistään. Minä näen suurta kauneutta rosoisuuden keskellä. Ihmiset ovat Unkarissa ystävällisiä ja illan hämärtyessä on turvallista liikkua. Kaupunki on kaunis ja viehättävä.  Menneisyyden käsittelyssä voisimme kenties, jopa ottaa mallia Unkarista.


Reissun päätyttä mielen valtaisi samat mietteet kuin viime vuonna. Kannattaako väsähtäneiden ihmisten lähteä yhdistetylle kisa/kaupunkilomalle. Toki reissusta sai tälläkin kertaa paljon irti ja kokemuksia, joita ei pysty millään mittarilla mittaamaan. Tosiasia kuitenkin on, että reissuun lähti kaksi väsynyttä ihmistä ja sieltä palasi kotiin kaksi väsyneempää ihmistä. Rantatuolissa makoilu voisi olla parempi vaihtoehto ruuhkavuosien keskellä. Olisi parempi luoda mahdollisuus täydelliseen toisiinsa uppoamiseen. Kipinöiden tulisi jälleen sinkoilla ja maailmasta hävitä hetkeksi pois kaikki muu. Tulisi ladata akkuja pitkän ja pimeän syksyn tarpeisiin. Meidän reissussa valiteltiin vain turvonneita ja pakottavia jäseniä. Kaaduimme rankkojen kisapäivien jälkeen sänkyyn nukkumaan ja herättiin aamulla kännykän herätykseen. Toki oli ihanaa viettää aikaa kaksin ja laskea sitä ainaista varuillaan olon tasoa, joka kotona ollessa hälyyttää aina punaista.

Ehdotonta plussaa reissussa oli taas sen huomaaminen, että pystyn ja kykenen sietämään isoja väkijoukkoja ja ääriään myöten täyteen ahdettuja julkisia kulkuvälineitä. Osaan pitää ajatukseni kurissa. Paniikki ja ahdistus eivät valtaa mieltäni tiukassakaan paikassa. Olen oikeasti aika ylpeä itsestäni, että vain psyykkaamalla itseäni pystyn ylittämään omat rajani ja esteeni. Osaan myös vältellä reissussa onnistuneesti migreeniä. Nämä ovat asioita, jotka eivät ole olleet aina ihan itsestäänselvyyksiä minulle.


Kisa-alueella oli muuten todella hieno Bond In Motion näyttely. Kuka nyt ei olisi joskus halunnut olla Bond-tyttö?