sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

#slowmorning - Uusien unelmien asettaminen



Koko kesäkuu on menty syvissä mietteissä. Päivät ovat lasten kanssa hektisiä, mutta illalla jää aikaa omille ajatuksille. Vintin ikkunoista olen monena iltana katsonut tuulessa heiluvia isoja koivuja ja pohtinut elämääni ja sen käänteitä. Moni varmasti unohtaa itsensä ruuhkavuosien keskellä. Kadottaa hitusen siitä ihmisestä, joka oli ennen lapsia. Itsekkyys rapisee meistä pois, kun syksyn hiljalleen tipahtelevat lehdet, kun meitä vedetään yhtä aikaa moneen eri suuntaan. Yritämme olla kaikkea kaikille. Moni meistä väsähtää ja toteaa, että itselle jää kovin vähän. Väsyneenä ei jaksa muistaa, millaisia suunnitelmia oman elämänsä  varalle teki nuorempana. Ei jaksa suhtautua elämään suurena seikkailuna. Unelmien ei tulisi kuitenkaan antaa huuhtoutua vuoroveden mukana.

Elämässäni on ollut paljon asioita, jotka ovat pitäneet minut varovaisena. Asioita joille olen antanut liikaa valtaa sanella sitä millainen olen tai millainen minun tulisi olla. En ole koskaan osannut elää elämääni itsekkäästi. Suurin osa energiastani on aina mennyt siihen, että olen ollut toisia varten. Monelta osin se on ollut myös oma valintani. Olen halunnut rauhallista ja tasaista elämää. Vältellyt tilanteita, joissa olisi pitänyt heittäytyä. Jättänyt sattumalle mahdollisimman vähän tilaa. Kokenut muiden tavoitteet ja tarpeet tärkeämmiksi kuin omani. Olen monesti ajatellut, että minä voin odottaa vuoroani. Toisinaan mietin missä kohtaa poikkesin oikealta polultani. Missä kohtaa oli se hetki, jolloin päätin astua syrjään ja unohdin unelmani? Mihin tippuivat ajatukset avustustyöstä ulkomailla ja teologisen opinnot. Miksi en koskaan lähtenyt Irlannin nummille vaeltamaan? Miksi en koskaan katsonut, kuinka pitkälle kirjoittaminen voisi minut viedä.

Nyt haluaisin uskoa, että minun aikani on hiljalleen koittamassa. Haluaisin uskoa, että minua odottaa vielä seikkailu. Tässä kohden elämääni minun tulisi pysähtyä ja miettiä, mitä todella haluan. Asettaa uusia tavoitteita ja määrätietoisesti ampaista asioiden perään. Minun tulisi löytää sisältäni voimaa puolustaa omaa tilaani. Potkia itseäni olemaan elämässäni muutakin kuin vain tarkkailija. Onhan tämä minun tarinani. Minun tulisi valjastaa sisäinen voimani palvelemaan myös itseäni. On hienoa olla muita varten. Auttaa ja tukea. Jokainen meistä haluaa olla hyvä ihminen. Olisi kuitenkin hyvä kysyä välillä itseltään: "Olenko hyvä itselleni". Unelmat ja haaveet ovat ne sitten, kuinka pieniä tai suuria hyvänsä ovat tavoittelemisen arvoisia. Mikään ei ole liian myöhästä koskaan...

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

#slowmorning - Hyvän mielen puutarha


*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Moni pitkään blogiani lukenut tietää, että rintamamiestalomme iso pihapiiri on ollut minulle vuorotellen ilon ja stressin aihe. Eija Keckmanin kirjoittama Hyvän mielen puutarha sai mieleni rauhoittumaan. Suorastaan huokaisin helpotuksesta. Yllättävän monella meistä on iskostunut tietynlainen mielikuva pihamaasta ja puutarhasta, siitä millainen sen tulisi olla. Pyrimme kohti jotakin yleistä ideaalia ja moni meistä vähemmän taitoa ja aikaa omaavista uupuu matkan varrella. Kirja sai minut ymmärtämään, että EI NÄIN! Puutarhaterapia on varmasti monelle tuttu nimenä, mutta oletko koskaan todella tutustunut sen saloihin? Oma pihapiiri toimii meille monelle terapeuttisena ympäristönä. Itselleni puuhastelu omassa pihassa suo minulle hetken hengähdyksen ympärilläni pyörivästä hektisesta sirkuksesta, joka sisältää kolme vilkasta lasta. Jo pelkästään tuulessa seisominen auttaa minua vapautumaan arjen paineista. Olen aina ollut sitä sorttia, joka järjestelee ajatuksiaan parhaiten fyysistä työtä tehdessä. Siivotessani järjestän samalla ajatukseni. Pihapiirissä huiskiessani saatan mietiskellä jotakin syvällisempää asiaa. Samalla kuitenkin olen täysin hereillä ja läsnä kuulemaan lintujen viserryksen tai huomaamaan aitaa pitkin kipittävän oravan. Kuulen naapurin pihassa kilisevän tuulikellon. Pistän merkille kukkien eri värivivahteet. Erityisherkkänä eri aistikokemukset ovat minulle varsin voimakkaita. Ajan myötä olen oppinut myös nauttimaan herkkyyteni hyvistä puolista.

Puutarhatyö sopii minulle myös sen konkreettisuuden vuoksi. Työ on fyysistä ja tuloksen näkee usein samantien. Aikaan saaminen tuottaa iloa. Usein ajattelen, että kaiken tämän keskellä (ruuhkavuodet), minä vielä jaksan ja pystyn luomaan jotakin kaunista. Ei siis ihme, että puutarhatyöt ja ylipäätään puutarhassa oleskelu auttavat masentuneeseen ja alakuloiseen mieleen. Kirja antaakin todella kattavat ohjeet aistipuutarhan luomiseen: suunnittelu, materiaalivalinnat, pintamateriaalit, polut ja rajaukset, katseenvangitijat ja vesiaiheet, penkit ja kivikkopuutarha käydään kattavasti läpi kirjan sivuilla. Aistipuutarhan kasvivalinnoissa otetaan tietysti huomioon myös eri vuodenajat. Mikäli olet tavallani hieman enemmän vapaasielu voi pihapiirisi ja puutarhasi myötäillä enemmän luonnon omia linjoja. Rakennettu puutarha ja luonnonalueet täydentävät hienosti toisiaan. Kirja kehoittaakin lukijaansa huomioimaan arkielämän realiteetit. Mitä vähemmän aikaa puutarhalle, sitä enemmän luonnontilaa kannattaa säästää.



Sisäänkäynti Salaiseen puutarhaan on monella tapaa merkityksellinen ja
siihen kannataa paneutua huolella.
Oma suosikkini on pergolaportti, jonka
tyvelle istutetaan paikassa viihtyviä köynnoksiä peitämään portti
rehevän vihreäksi kaareksi. 
Köynnösten kasvettua on salaperäisyyttä huokuva kulkutie valmis.

- Eija Kecman 

Salainen puutarha kiehtoo mieltämme jo lapsena. Ajatuksesta ei pitäisi luopua koskaan. Mikäli ei omista omaa pihaa tai parveketta oma salainen puutarha voi olla, paikka jonka löysit lenkkipolun varrelta. Miksi ei voisi kuvitella, että tämä ihana paikka on vain minun silmille tarkoitettu? Omassa pihassa taas voi antaa itselleen luvan leikkiä ja seikkailla. Avoimeenkin pihaan on mahdollista erilaisilla keinoilla luoda yksityisyyttä. Millaisia unelmia minulla on pihani suhteen? Minä haluaisin kauniin penkin vanhojen omenapuiden katveeseen.  Haluaisin piilottaa pihalle pieniä yllätyksiä sinne ja tänne. Suunnitelmia ja unelmia on aina hyvä olla, mutta täytyy muistaa myös iloita kaikesta siitä, mitä on jo saanut aikaan. Minä iloitsen talon iloisesta sisäänkäynnistä, joka on reunustettu ruukkupuutarhalla. Leppoisasta pihakeinusta. Iloisen runsaista ja rehevistä kuuliljoista, jotka olen onnistunut kauniisti jakamaan kolmeksi eri penkiksi ja juuri puhjenneista juhannusruusuista. Rakastan aamupäivän tunteja pihamaalla. Pientä hetkeä ennen päivän helteiden saapumista. Hyvän mielen puutarha kirja sai minut tuntemaan kiitollisuutta omasta pihasta ja sen pikkuista istutuksista. Olen onnekas.

Yhteistyössä Always somewhere else ja WSOY

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Perheen ruokaremontti


*Kaupallinen yhteistyö
Foodin

Aihetta on sivuttu blogissa ennenkin. Päätimme tovi sitten mieheni kanssa kiinnittää enemmän huomiota perheen ruokailutottumuksiin. Turhan usein olemme antaneet väsymyksen ja kiireen viedä mennessään. Tavallaan asian ymmärtää ja itselleen täytyy antaa välillä myös piuhaa. Elämässä pitää olla sijaa myös herkuttelulle. Ja sanotaan ihan suoraan, että Take Away ruoka ja valmiit einekset hellivät välillä sielua ja hermoja. Toisaalta muutaman päivän huolimattomat ruokailut putkessa vaikuttavat nopeasti yleiseen olemiseen ja jaksamiseen. Noidankehä syntyy helposti. Olet väsähtänyt, koska syöt huonosti. Väsyneenä hakeudet entistä helpommin einesten ja makkaraperunoiden maailmaan. Ongelma on eniten näkyvissä viikolla. Viikonloppuisin meillä on aina panostettu enemmän aterioihin. Perheen lapset eivät halua viikolla syödä samaa ruokaa kahtena päivänä peräkkäin ja tämä poistaa listalta isot satsit keittoa ja makaronilaatikkoa. Meistä aikuisista olisi taas ihanaa, jos joka päivä ei tarvisisi käyttää aikaa ruoan valmistuksen. Esikoisen koulun aloituksen myötä on myös tullut iso nippu ruokia, jotka ovat joutuneet jostakin syystä inhokkilistalle. Ennen meillä kaikki lapset söivät reippaasti lähes, mitä tahansa. Tämäkin ilmiö on varmasti tuttu juttu monessa lapsiperheessä.


Meillä on aina syöty reippaasti vihanneksia ja hedelmiä. Ongelma on enemmän siinä, että niitä on syöty aina samalla tavalla. Seuraa kyllästyminen. Salaatteihin saa helposti uutta twistiä lisukkeilla ja itse tehdyllä salaatinkastikkeella. Netti pursuaa erilaisia salaattireseptejä. Lisää salaattiin yrttejä, juustoa, krutonkeja, kanaa ja cashewpähkinöitä. Salaatin kylkeen itse tehtyä sämpylää tai vuokaleipää ja kokemus on jo ihan toinen, kun perinteinen pakkosalaatti lautasen reunalla. Pähkinät ja yrtit tekevät myös perinteiselle pyttärille ihmeitä.Yrttien kasvattelu on lisäksi hauskaa puuhaa ja ne sulostuttavat samalla keittiön ilmettä, kuinka helppoa niitä onkaan popsia ohimennen ja lisätä ruoan sekaan. Mikäli teidänkin talossanne on innokkaista pieniä dippailijoita kannattaa kokeilla dippikastikkeen joukkoon cashewtahnaa. Sama tuote soveltuu myös tuomaan kermaisuutta kastikkeisiin. Tavallisen paistoöljyn vaihtaminen seesamiöljyyn tai kylmäpuristettuun neitsytkookosöljyyn saa esimerkiksi kanan maistumaan taivaalliselle. Lopulta kyse ei aina ole isoista muutoksista.



Kaikista helpoin tapa ujuttaa muutoksia lapsille on valmistaa smoothien. Blenderiin sujahtaa mukavasti tuttujen hedelmien lisäksi mm. Chian-siemeniä, jotka sopivat muuten mainiosti myös puuron päälle yhdessä marjojen kanssa. Lapset ovat maistelleet myös valmista Smoothie mix Green sekoitusta. Smoothien sijasta jauhe kelpasi lapsille paremmin lettutaikinan seassa. Olemme myös kokeilleet joukolla erilaista karkkipäivää. Meillä syödään karkkia todella maltillisesti vain kerran viikossa, mutta minusta oli kiva tutustuttaa lapset erilaisiin makuihin. Karkkipäivän herkkuna meillä oli raakasuklaamulperiraakasuklaacashew ja taivaallisen ihanalle maistuva lakritsitaateli. Ajattelin säästää itselleni jemmaan (kahvin kanssa nautittavaksi)  Chai-orange ja Flow Raakasuklaan, mutta lapset ja mieheni olivat päässeet herkkujen makuun. Pakko erikseen mainita, että tykkäsin mielettömästi Chai-orange raakasuklaasta. Tämä oli itselleni pienoinen yllätys. Yleensä en hirmuisesti välitä maustetusta suklaasta. Virkistävä poikkeus siis. Foodin paketista löytyi vielä Granola:n Cinnamon Apple ja Almond Cranberry välipalapatukoita. Herkkuhetken jälkeen kukaan ei pyydellyt enää perinteisiä karkkipusseja. Hauskinta kuitenkin oli istua saman pöydän ääressä maistelemassa. Lapset hämmästyivät suuresti, kun välipalapatukoita maistellessamme luin tuoteselostetta. "Lapset te söitte juuri mm. nokkosta ja pinaattia".

Kannustan kaikkia kokeilemaan uusia juttuja koko perheen kesken. Kivoista jutuista tulee helposti tapoja. Meillä on nykyisin blenderi kovassa käytössä viikonloppuisin. Aikaisemmin se vain pölyttyi kahvinkeittimen vieressä. Sunnuntaisin paistellaan astetta terveellisempiä pikkuisia lettuja. Hyvistä valinnoista tulee hyvä olo, niin se vain on.





Yhteistyössä Always somewhere else ja Foodin

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

#slowmorning - Odottelun olotila


Monet teistä varmasti tietävät fiiliksen, kun painiskelee jonkin ison päätöksen kanssa. Prosessi on usein todella pitkä ja energiaa vievä. Syntyvä johtopäätös voi olla jotakin, jonka olet kenties tuntenut sydämessäsi jo pitkään. Kenties ensihetkestä alkaen. Kuljettua matkaa tai omia vanhoja päätöksiä ei silti koskaan tulisi vähätellä. Usein harha askelillekin löytyy painava selitys. Ratkaisujen tekeminen ei ole koskaan helppoa. Päätökset koskettavat lopulta yllättävän monia ihmisiä. Oman elämän kanssa voi helposti joutua sivuraiteille, jos yrittää vastata liian monen ihmisen tarpeisiin. On tärkeää pyrkiä keskittämään ajatukset välittömään lähipiiriin. Jos listojen tekeminen tuntuu luonnolliselle ja helpottavalle keinolle setviä omia ajatuksiaan plussat ja miinukset voi olla hyvä laittaa ylös. Usein kuitenkin sisäinen fiilis kertoo parhaiten sen, mikä oikea päätös on.

Päätöksen ollessa selvillä alkaa toiminnan osuus. Päätöksen tekeminen on luonut uuden päämäärän, jota kohti pyrkiä. Oli tuo päämäärä, mikä tahansa asiaa voi auttaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Lopulta lähes kaikki asiat elämässä tarvitsevat toteutuakseen kovan työn ohella myös onnellisen sattuman. Pientä ihmettä odotellessa ihminen joutuu odotuksen olotilaan. Itse ajattelen tuota odotusta ajaksi, joka kuluu siihen, kun sulkee itse oven ja jostakin avautuu se kuuluisa ikkuna. Odotusta voi olla vaikea sietää. Aika voi tuntua äärettömän pitkälle. Odotuskin odottaa hyväksyntääsi. Elämässä ei voi saada kaikkea heti. Kenties odotuksen tarkoitus on kasvattaa meitä ihmisinä. Elämään kuuluu nyt ja aina hallitsemattomuus. Aivan kaikki asiat eivät ole omissa hyppysissämme. Meidän täytyy malttaa antaa elämän tapahtua.

Katsoessani elämääni taaksepäin huomaan, kuinka pienestä moni asia on ollut kiinni. Elämäni isoimmatkin asiat ovat olleet kiinni ajoituksesta. Polun varrella on ollut paljon asioita ja ihmisiä, joista olen pystynyt vaistoamaan jo ennakolta jotakin. Siksi luotan tälläkin hetkellä tähän olotilaan. En anna odotuksen häiritä. Käytän tämän ajan huolella valmistautuakseni tulevaan. Etiäiset ovat aina johdattaneet minua. Olen jo nähnyt vilahduksen tulevasta. Minulta on kysytty, mikä etiäinen on. Minulle etiäinen on kuin valokuva. Välähdys jostakin. Välähdyksen mukana tulee voimakas tunnetila, joka on niin todellinen, että se vie lähes mennessään. Tiedän kaiken järjestyvän ja voin olla rauhassa.

torstai 23. toukokuuta 2019

Ne pienet yhteiset hetket


*Tuotteet saatu

Tällä viikolla olemme panostaneet Pikku Herran kanssa yhteisiin kivoihin hetkiin. Esikoisen ollessa koulussa ja kuopuksen päiväunilla olemme rakennelleet ja leikkineet yhdessä. Hienosti meidän pieni poika jo kokoaa rakentelusarjoja. Välillä tarvitaan äidin apua, mutta enimmälti ahkera kasaaja hoitaa homman itse. Olemme molemmat luonteeltamme näpertelijöitä, joten puuha on molemmista mielekästä. Monena päivänä olemme olleet samoissa hommissa. On hienoa päästä viettämään aikaa kahden. Arjessa pitäisi voida kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jokainen lapsi saa viettää aikaa kahdestaan molempien vanhempiensa kanssa. Meillä perhe usein jakautuu siten, että isä vie isompia lapsia kalaan ja muihin hauskoihin juttuihin ja minä jään pienemmän kanssa kotiin. Toki on kivaa viettää myös kuopuksen kanssa rauhallisia hetkiä.

Minä olen itse vanha Tähtien Sota fani, joten minulle on luonnollista jutella valomiekoista, avaruudesta ja hyvän ja pahan taistelusta. Tähtien Sota onkin mielenkiintoinen tarina. Odotan kovasti, että lapset kasvavat, että pääsen katsomaan elokuvia heidän kanssaan. Nyt tyydyn ihailemaan pojan leikkejä, kuinka X-Wing Starfighter kaartaa hyökkäykseen. Mahtavat äänitehosteet jylisevät. Ihana tyyppi. Monesti katson poikaani ja toivon, että hän ei ikinä muuttuisi. 

"I find your lack of faith disturbing"- Darth Vader

"Do. Or do not. There is no try"- Yoda

"Never tell me the odds!" - Han Solo


keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Bulba Aroma Diffuuseri


*Kaupallinen yhteistyö

Olenkin blogissa ehtinyt jo aikaisemmin mainita Bulba:n ihanasta diffuuserista, joka on ollut jo tovin yksi arkeni tukikepeistä. Oikeastaan voisi puhua pyhästä kolminaisuudesta: diffuuseri, kahvi ja musiikki. Tämä loistava kombo pitää minut pinnalla hektisessä pikkulapsiarjessani. Itselle mieluisista jutuista rakentuu helposti rutiini. Aamuisin hoidan esikoisen kouluun ja aamupalat perheen pienimmille. Tämän jälkeeni suon itselleni hetken. Lisään diffuuseriin uuden veden ja valitsen päivän tuoksun. Kaapin kätköistä löytyy: sitruunaa, appelsiinia, piparminttua, jasmiinia, neilikkaa ja kanelia. Eteerisen öljyn valitsen sillä perusteella millainen oloni on. Usein kaipaan piristäviä sitruksen tuoksuja, mutta lohduttava ja kotoisa kaneli on myös yksi suosikeistani. Kahvinkeittimen ropistessa taustalla laitan soittolistan pyörimään. Moni aamu tuntuu täydelliselle, juuri näin.

Asumme monelle tutuksi tulleessa keltaisessa rintamamiestalossa. Talvella taloomme saapui kooltaan hieman isompi Bulban aromadiffuuseri, joka tuottaa huoneilmaan enemmän höyryä kuin perinteiset Bulbat. Kannoin aikani diffuuseria talon alakerrasta yläkertaan, sen mukaan missä satuin itse pidemmän aikaa oleskelemaan. Totesin, että pääsen helpommalla, kun talon yläkerrassa on oma pienempi diffuuseri. Lisäksi pelkäsin, että tiputan laitteen käsistäni vintin rappusissa. Kurki Vaalea Puu Aroma Diffuuseri kotiutui äskettäin vanhempien makuuhuoneeseen. Väliovi lasten huoneeseen on aina auki, joten eteerisen öljyn tuoksu leijailee myös pikkuisten huoneeseen. Diffuuserin ihana pulputus auttaa minua rauhoittumaan ja nukahtamaan.

Uuden diffuuserin ulkonäkö on tyrmäävän upea ja se sopii kauniisti vanhan retro lipaston päälle. Kaunis puumainen ja sileä pinta on ilo silmälle. Äkkiä katsottuna voisi luulla, että ilmankostuttimen sijaan kyse on sisustusesineestä. Ilmankostuttimessa on poikkeuksellisen kaunis muotokieli. Minusta on todella kiva, että talon diffuuserit ovat hieman eri tyylisiä. Valkoinen sopii oikein mukavasti talon alakertaan ja hienostunut vaalea puu talon vinttihuoneisiin.


Miksi hankkia Bulba:n diffuuseri?

Ilmankostutin kätevässä minikoossa.
Ultraääni-diffuuseri höyrystää veden, 
jolloin laite kosteuttaa paremmin ja 
levittää eteerisen öljyn aromeja huoneilmaan.
                        Kosteutettu ilma on hyväksi kasvoille, iholle ja hengitysteille.
Kosteampi ilma sitoo pölyä ja
vähentää sen leviämistä.
Auttaa nukahtamaan. Parantaa unen laatua.
Vähentää stressiä ja väsymystä.
Sopii kauniisti sisustukseen.
Helppokäyttöinen

Lämmin suositus.


Yhteistyössä Always somewhere else ja Bulba