Kaksplus.fi

tiistai 17. tammikuuta 2017

Millainen äiti minusta tuli?


Viimeisen kahden vuoden aikana olen miettinyt useasti sitä, millainen äiti minusta on tullut. Ennen esikoisen syntymää kuvittelin, että olisin rento, hassutteleva ja lapsiaan alati hellivä äiti. Ajattelin vilpittömästi, että en kiristelisi turhista. Hieman yllättyneenä joudun toteamaan olleeni mielikuvissani väärässä. Varmasti tämä on osaltaaan myös vallitsevien olosuhteiden tulos. Pitkät päivät yksin lasten kanssa jättävät vähän tilaa hassuttelulle. Rutiineista ja järjestyksestä tulee helposti se ystävä ja tukija arjessa. Hommat luistavat helpommin. Lapset osaavat ennakoida, mitä seuraavaksi tapahtuu ja täydellistä kaaosta on helpompi ehkäistä. Kahden lapsen itkupotkuraivarit syömisestä, nukkumisesta, pukemisesta ja milloin mistäkin pitkin päivää olisi jatkuvana virtana hieman liikaa. Selkeä ohjelma auttaa selviytymään. Toki mielenharmia eri asioista siltikin talossa päivän aikana riittää.

Sisustan lastenhuoneita nätiksi, panostan synttäreihin ja kaikkiin hauskoihin juhlapyhiin täysillä. Yritän nähdä maailman lapsen silmin. Osaan ostaa kaupasta ja kirpputoreilta ne hauskimmat lahjat ja yllätykset lapsille. Ja meillä saattaa pyöriä ilmapalloja nurkissa ihan muuten vaan. Usein yritän saada perheemme tekemään yhdessä jotakin hauskaa ja erilaista. Yritän opettaa lapsilleni luonnonrakkautta, pienten asioiden ihmettelyä, kiitollisuutta ja empatiaa. Säätelen television katsomista ja vahdin tabletin käyttöä haukan lailla. Pyrin takaamaan lapsilleni kasvurauhan. Väsään makaronilaatikkoa, kiusauksia ja keittoja eli tylsää arkiruokaa. Jakelen Hakkaraisia ruokailujen jälkeen. Luen kirjoja Pikku Kakkosen päätyttyä. Kampaan hiuksia leteille ja ponnareille. Pidän kiinni Pikku Herran kädestä kunnes hän nukahtaa.

Liian usein on kuitenkin hetkiä, jolloin en pysty keskittymään esikoisen tarinoihin ja tärkeisiin juttuihin. Yritän välillä leikkiä teekutsuja, mutta se ei tule minulta luonnostaan. Barbeille ja poneille teemme usein yhdessä kauneushoitolan. Taaperokin usein ottaa oman ponin kammattavaksi. Yleensä yritän auttaa lapset leikin alkuun ja vetäydyn sitten tilanteesta pesemään pyykkiä tai tyhjentämään astianpesukonetta. Aina on jotakin tekemistä.

Jos nyt ollaan aivan rehellisiä, niin minua ärsyttä oma järjestelmällisyyteni. Ajattelen, että minusta olisi niin paljon enempäänkin. Voisin olla hassu ja hauska, jos en olisi jatkuvasti niin väsymyksestä tainnoksissa. Viikonloppuisin nauran ja hymyilen enemmän. Koko perhe on rennompi isän ollessa kotona. Jaettu taakka tuntuu kevyemmälle. Olen pohtinut myös mahdollisuuta, että minussa saattaa olla erityisenherkän piirteitä. Välillä minulta menevät piuhat todella helposti sekaisin. Maailmaa tuntuu olevan helpompi jäsentää silloin, kun kaikelle on oma lokeronsa. Kodin kaaos saa minut helposti ahdistumaan. Järjestys ja aikataulut ovat minun pelastukseni. Yritän kyllä kovasti, että en jäisi niiden vangiksi. Välillä täytyy ihan repäistä itsensä totutusta irti. Kenties tässä iskee myös pieni höperyys. Ole ollut kotiäitinä pitkään. Valitettavasti minusta tuli myös äiti, joka ei osaa ottaa aikaa itselleen. Tunnen syyllisyyttä pienestäkin poissaolosta. Juoksen äitiysneuvolastakin vaudilla kotiin. Huokaisu. Asenteella ei ole mitään tekemistä terveen järjen kanssa. Huokaisu.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Isän tyttö


Esikoinen ei ollut vauvana sylissä viihtyvää tyyppiä. Varmasti näin jälkeenpäin ajateltuna se tuntui minusta siltä, kun en kelpaisi. Se tuntui torjumiselle. Toki välini esikoiseen olivat silti kiinteät hänen elämänsä kolme ensimmäistä vuotta. Hallitsin perushoidon mestarillisesti. Se oli juuri minun juttuni. Kuinka helppoa olikaan seurata aikatauluja. Pitää vauva kylläisenä, kuivana ja tyytyväisenä. Minä olin se, joka piti arkea pystyssä, loi rajoja ja oli tarvittaessa tiukka. Etääntyminen alkoi oikeastaan siinä vaiheessa, kun aloin odottaa perheemme silloista kuopusta. Kaikki ei ollut minulle enää mahdollista. Vauvamasu kasvoi ja en taipunut enää jokaiseen leikkiin. Olin välillä kamalan väsynyt. Tässä kohden isä astui vahvasti kuvioihin mukaan. Esikoinen pääsi hauskoihin reissuihin isän mukana ja isän kanssa oli kiva riehuskella. Kuopuksen synnyttyä hoidin paljon vauvaa ja isä korvasi minut myös iltasadun lukijana. Yritin kyllä kovasti varata aikaa myös esikoiselle, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty.


Kuopus osoittautui heti alusta asti lapseksi, joka halusi olla sylissä ja lähellä. Vielä taaperonakin hän kaipaa paljon syliä ja pusuja. Minä iloitsen. Minäkin saan kokea miltä tuntuu pitää sylissä vauvaa/taaperoa, joka siinä viihtyy. Koin hyväksyntää. Minä kelpaan. Hiljalleen ajauduimme tilanteeseen, jossa talossamme oli kaksi eri tiimiä. Isä ja tytär ja äiti ja poika. Toki tilannetta tasasi se, että minä olin ja olen yhä lasten kanssa keskenäni aamusta iltaseitsemään. Tämä tekee toki minusta yhä sen henkilön, joka pyörittää taloutta, rutiineja ja aikatauluja. Luon turvallisuutta ja selkeän rakenteen päiviin. Harmillisesti olen myös se henkilö, joka rajoittaa, kieltää ja joutuu ottamaan vastaan yksin aikamoisen määrän kiukkua perheen lapsilta. Kuinka voisin voittaa? Kuinka voisinkaan olla muuta kuin tylsä ja tyhmä äiti. Vanhemmuus ei ole kilpalaji, mutta silti siinä välillä häviää hetkellisesti.


Me elämme juuri nyt sitä vaihetta, missä tytär haluaa mennä isona naimisiin oman isänsä kanssa. Tytär myös ilmoittaa, että isä on äitiä kivempi. Vastaan tähän usein, että olen iloinen siitä, että isä on rakastettu, että se ei ole äidiltä pois. Päivän odotetuin hetki on isän kotiin saapuminen. Isä jaksaa rakentaa Lego Friends palikoita lattialla ja kiskoa pitkin pihaa pulkassa. Isän kanssa matkustetaan lentokoneella Lappiin ja raketilla kuuhun. Olemme mieheni kanssa puhuneet, että kodin säännöissä täytyy löytyä yhteinen linja. Molempien vanhempien tulee myös valvoa, että sääntöjä noudatetaan. Totta on kuitenkin, että mieheni tyyli on usein neuvottelevampi kuin omani. Viikolla en yksinkertaisesti pysty käymään jokaisesta pienestä asiasta pitkällisiä neuvotteluja. Pitää tehdä kuten äiti sanoo.


Esikoisen uhmaikä on ollut todella rankkaa aikaa minulle. Olen huomannut, että raivon, kiukun ja vihan vastaanottaminen yksin on ollut kuluttavaa ja surullista. Välillä on ollut suoranaisesti vaikeaa olla esikoisen lähellä. Mielessäni kuitenkin ajattelen kuinka molemmat lapseni ovat minulle yhtä rakkaita. Minussa on varmasti omat sisäänrakennetut vammani, jotka vaikuttavat toimintaani. Olen keskeneräinen ja täynnä puutoksia. Pieni tyttöni tarvitsee minua, vaikka ei osaa sitä itse sanoa. Totean usein, että perushoito on helppoa ja kasvattaminen vaikeaa. Ydinperheen jäsenenä eläminen on minulle haasteellista. Välillä tuntuu, että vain luovin eteenpäin tilanne kerrallaan. Ei minulla ole mitään kokemusta tai mallia siitä kuinka tulisi toimia tai tehdä.

Uuden vauvan tulo muuttaa meidän totuttuja kuviota suunnattomasti. Isä joutuu osallistumaan enemmän taaperon ja vauvan hoitoon. Esikoisen tulee tehdä tilaa uudelle perheenjäsenelle. Odotettavissa voi olla tuulta ja tuiskua. Kenties kaikki menee kuitenkin ihan hyvin. Esikoinen on kovin hoivaava luonne. Kehunkin häntä aina maailman parhaaksi isosiskoksi. Ja toki pyrimme tilannetta helpottamaan kaikin mahdollisin keinoin ja konstein. Ketään ei jätetä ulkopuolelle.

On hienoa olla isän tyttö. Minäkin olisin varmasti mielelläni ollut sellainen. Monesti puhutaan korvaavista kokemuksista ja toki ne ovatkin tärkeitä. Monella ihanat isovanhemmat paikkaavat sitä vajetta, mikä syntyy ydinperheen hajoamisen myötä. Isä on kuitenkin aina isä. Toivoa, unelmia ja kuvitelmia kantaa mielessään yllättävän pitkään. Kenties olen nyt hetkellisesti joutunut hieman sivuraiteille tyttäreni elämässä ja isä loistaa kärkipaikalla. Luulen kuitenkin, että jossakin käänteessä tilanne tasoittuu. Nyt iloitsen siitä, että tyttäreni saa kokea jotakin sellaista mistä en itse tiedä mitään. Hänestä kasvaa luultavasti rohkea, itsenäinen ja eteenpäin pyrkivä nainen.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Viime vuoden luetuimmat postaukset ja blogimenot


Paljon mahtui kivoja juttuja viime vuoteen. Piipahdimme yhdessä mieheni kanssa Hintikka Live lähetyksessä heti tammikuussa. Suukko. Palasin uudestaan Ylelle viettämään hauskaa karkauspäivää blogikavereiden kanssa. Päivä oli täynnä mielenkiintoista ohjelmaa ja pääsimme kurkistamaan lähes talon joka nurkkaan. Alkuvuosi oli todella raskas ja päivän levähdys surutyöstä teki todella hyvää. Sain hetkeksi muuta ajateltavaa. Keväällä kävin kylässä Messukeskuksessa Lapsimessujen ennakkotilaisuudessa ja heti perään oli tietysti itse Lapsimessut. Osallistuin myös ensimmäistä kertaa blogipassilla Kevätmessuille. Kesää kohti mennessä osallistuin Kaksplussan verkostobloggareiden tapaamiseen  Helsingissä. Taisin tuolloin nauttia kesän ensimmäiset mansikat. Muistan miten päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Pienellä porukalla juttelimme ihan vakavaakin asiaa. Muistan tuolloin sanoneeni ensimmäisen kerran ääneen, että uusi vauva olisi ihana asia. Heinäkuussa pukeuduttiin kimallukseen ja juhlittiin Kaksplussan kesäjuhlia Kämpissä. Upea kokemus. Iloisia ihmisiä ja puheensorinaa riitti. Samana päivänä tiesin odottavani perheemme kuopusta. Kuohujuomat jäivät osaltani väliin. Marraskuussa verkostossa pyöri ihana #YllätäÄiti-haaste. Joulukuussa ehdin vielä osallistua somevaikuttajien pikkujouluihin Siljalla.

Vuoteen mahtui myös kiva nippu erilaisia ja kiinnostavia yhteistyökuvioita. Lämmin kiitos kaikille yhteistyökumppaneille! Erityinen kiitos kaikille teille seuraajille eri kanavissa! Kiitos jokaisesta kommentista, sähköpostista ja tykkäämisestä. Olette jakaneet kommenteissa pieniä palasia omasta elämästänne ja samalla tukeneet minua valtaisasti. Hymy on syttynyt kasvoilleni useasti. Kiitos! Olette ihanaa porukkaa.





Kuvan on ottanut Mutsi on Mäsä blogin ihana Kati!


Viime vuoden luetuimmat postaukset:

Vanhoista postauksista pintansa piti:

torstai 5. tammikuuta 2017

Nurme - Puhdasta kauneutta


Viime postauksessa olikin puhetta aistien herkistymisestä odotuksen aikana. Nyt onkin hyvä jatkaa ihanien tuoksujen maailmaan. Sain testattavaksi kaksi Nurme:n eteeristä öljyä ja soijavahakynttilän. Tämä on ensikosketukseni Nurmen tuotteisiin. Eteerisillä öljyillä on paljon hyödyllisiä ominaisuuksia. Öljyjä ei tule kuitenkaan koskaan käyttää laimentamattomina. Odottavien äitien ja pienten lasten tulee käyttää öljyjä erityisen varovaisesti. Odottaville äideille suositellaan mietoja tuoksuja (santelipuu, appelsiini, mandariini ja greippi) ja aikuisen annosmäärä tulisi puolittaa.

Soijavahakynttilät palavat 30-50% pidempään ja 90% puhtaammin kuin parafiinikynttilät. Nurmen kynttilät ovat käsintehtyjä ja sisältävät vain luonnon eteerisiä öljyjä, eivätkä vahingoita hengityselimiä. Kynttilöiden paloaika on n. 30-40 tuntia. Meillä palaa tunnelmaa tuomassa ihastuttva Spicy Light, joka sisältää neilikkaa ja lämmintä kanelia. Tuoksut sopivat ihanasti kodissa vallitsevaan tunnelmaan.

Vinkkejä eteeristen öljyjen käyttöön:

Saunatuoksuna 2-3 tippaa/500 ml vettä
Huonetuoksuna tuoksulyhty/tuoksutikut/laimennettuna suihkepulloon
Aromakylpy Aikuiselle 6-10 tippaa sekoitettuna esim. juoksevaan hunajaan
Pyykille (lisää muutama tippa huuhteluaineen sekaan)
Hieronta 5-8 tippaa/30 ml kasviöljyä

Säilytä öljyt poissa lasten ulottuvilta! Viileässä ja suojassa auringolta!


Piparminttu

Virkistää
Poistaa stressiä
Antaa uutta energiaa
Auttaa pahoinvointiin, vatsa- ja ilmavaivoihin, päänsärkyyn ja hermostuneisuuteen.
Tehostaa vastustuskyvyn toimintaa.
Ehkäisee tartuntoja ja nopeuttaa paranemista.
Eucalyptuksen kanssa sopii vilustumisen ja flunssan hoitoon.
Lisää keskittymiskykyä.

Eucalyptus

Raikas ja virkistävä tuoksu.
Käytetään huoneilman raikastamiseen ja puhdistamiseen.
Helpottaa vilustumisen oireita ja avaa tukkoisen nenän.
Poistaa lihasjännitystä.
Nopeuttaa haavojen paranemista.
Kirkastaa ajatuksia, rauhoittaa ja tasapainottaa tunteita.
Voidaan käyttää hieronnassa, kylvyssä, saunassa, huonetuoksuna ja hyttyskarkotteena.


Nurmen tuotteet jäivät kiinnostamaan. Valikoima on todella laaja. Huovutetut saippuat jäivät mieleeni aivan erityisesti. Myös luomugreippivartalovoide kuulostaa herkulliselle. Nurmen valikoimista löytyy myös ihania huulivoiteita. Suojeleva minttu huulivoide olisi pakkasessa paikallaan.

Yhteistyössä MiruMaru ja Nurme

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Aistit ja mieli herkistyy


Odotuksen ihanuutta tai kamaluutta. Miten sen nyt ottaa. Koko kroppa on herkistynyt. Mieli on herkistynyt. Ehdoton miinus on levottomat ja särkevät jalat. Ne pitävät minua öisin valveilla. Herään heikosta unestani siihen, että jalat sätkyävät. Melkoisen epämukavaa. Viikonloppuisin yritän saada mieheni hieromaan jalkojani edes hetken ja hulmuttelen niitä lämpimässä jalkakylvyssä. Selkäsärky. Oi ja voi. Kaikki odottajat varmasti ymmärtävät miltä tuntuu, kun painoa alkaa kertyä reippaasti keskivartaloon. Selkä on kovilla. Päivän aikana myös taapero tarvitsee erilaisissa tilanteissa paljon nostoapua.

Kärsin todella pitkään pahoinvoinnista. Mielessä oli kirkkaana ajatus siitä, mitä voin syödä ja mitä en. Tämä lista vaihtui ihan päivittäin. Se teki syömisestä haasteellista. Onneksi olen nyt päässyt siihen pisteeseen, että voin syödä lähes mitä haluan. Kovasti tekisi mieli kaikkea sellaista, mikä on kiellettyjen listalla. Jouluna olin aivan masentunut katsoessani muiden syövän kalaherkkuja. Kuohujuoma olisi myös maistunut ja tilkkanen punaviiniä ruoan kanssa. Sallittuna himona minulla on mustat oliivit. Syön niitä suoraan purkista.

Ehdottomasti hassuin asia on ollut hajuaistin terästäytyminen. Jostakin syystä kaikki tuoksut tuntuvat todella voimakkaille. Suorastaan rakastan mäntysuovan tuoksua. Listalle kuuluu myös Erittäin Hieno Suomalainen shampoo. Oudoin lempituoksuni tällä hetkellä on tulitikun sytytyksestä syntyvä rikin tuoksu.

Mieli on herkistynyt myös. Pahoitan mieleni aika pienestä ja välillä tulee kyyneleet poskille. Normaalisti pysyn aika tyynenä. Odotuksen aikana olen soittanut yhden itkuisen puhelun miehelleni töihin. Normaalisti en ikinä tohtisi hänelle sellaisia soitella. Asia ei ollut edes kummoinen. Olin vain väsynyt päivästä ja oli harmitus. Mieheni kuunteli varsin ymmärtäväisesti. Oikein liikutuin, kun hän jaksoi minua niin hienosti ymmärtää, tukea ja rohkaista. Odotus tuntuu myös vaikuttaneen muistiini. Olen nykyisin melkoisen hajamielinen ja höperö. Ja minun on vaikea keskittyä moneen asiaan samanaikaisesti. Huomaan ärsyyntyväni.

Ja sitten se uni. Hhmm...en tiedä voinko sanoa edes nukkuvani. Minua valvottaa masuvauvan liikkeet ja vieressä polkeva taapero. Ei siis ihme, että välillä pitää oikein taistella, että pysyisi hereillä Pikku Kakkosen ajan. En oikeastaan edes tohdi miettiä väsymystäni. Tässä vain mennään eteenpäin. Peilistä kurkistavat kasvot alkavat tuntumaan jo vieraille. Toisinaan tulee hetkiä, jolloin kaikki väsymys vyöryy harteilleni ja tuntuu murskaavalle. Varsinkin silloin, kun esikoisella on vaikea päivä. Tihrustan pari kyyneltä ja kasaan itseni. Asian märehtiminen ei helpota arkeani. Yritän mennä sieltä missä aita on matalin. Yritän olla tuntematta syyllisyyttä siitä, että kaikki ei aina talossa ole ihan kohdallaan. Tämä nyt kuitenkin on sitä minun elämääni. Onneksi on päiviä, jolloin kaikki jaksaa myös naurattaa.

PS: Eikös ole söpö kuva masuvauvan jalkapohjasta?!

maanantai 2. tammikuuta 2017

Mammatyyli ja asuste nro. 1


Odotuksen tässä vaiheessa olen jo melkoisen kokoinen. Vielä olisi kolme kuukautta edessä. Olen lyhyenläntä odottaja. Kaikki kasvu keskittyy minulla keskivartaloon ja alan jo varhaisessa vaiheessa muistuttamaan Muumia. Kilot ovat onneksi pysyneet kohtalaisessa kurissa. Vaatehankinnoissa olen noudattanut lähes samaa linjaa, kuin muissakin raskauksissani. En ole hankkinut yhtään varsinaista äitiysvaatetta. Olen ostanut vain suuria neuleita ja yhden koon isompia leggareita. Kompromissin tein ainoastaan talvitakin suhteen. Vanha takki jäi auttamattomasti minulle liian pieneksi. Edessä on vielä monta talvikuukautta, joten takin hankinta oli pakollinen. Valitsin takin, joka vähiten mielestäni muistutti mammavaatetta.

Minusta on ihanaa hautautua lämpöisiin neuleisiin ihan noin normistikin. Pidän paljon myös neulemekoista ja käytännöllisistä leggareista. Pitkänmalliset topit ovat myös käteviä odotuksen edetessä. Topin päälle voi sujauttaa pienemmänkin puseron ja reilun kokoinen toppi peittää alaosan näppärästi. Neuleissa, topeissa ja leggareissa on myös se hyvä puoli, että ne jäävät käyttöön myös odotuksen jälkeen. Hieman jännitän joudunko hankimaan itselleni kotipihaan vielä perinteiset tarralenkkarit. Jalat tuskin turpoavat ihan siinä määrin, mitä ne turposivat odottaessani kesävauvaa. Saattavat kuitenkin turvota hiukan ja silloin olisi hyvä saada vedettyä jalkaan jotakin väljempää. Ja synnärille on myös köpöteltävä ihan omin jaloin.

Onneksi kaiken kanssa ei tarvitse tehdä kompromissia. Asusteet sopivat aina. Ja saavat hyvälle mielelle! Moni varmasti muistaa elokuisen postaukseni koskien värikkäitä By Pinja kaulakoruja. Sain ihanan täydennyksen kokoelmiini. By Pinja:n Statement kaulakoru antaa todellista särmää neuleille. Olen niin ihastunut tähän uuteen kaulakoruuni. Se on minusta yksinkertaisen kaunis. En juuri nyt raskauden vuoksi pysty pitämään kiinni tyylistäni ihan täydellisesti, mutta tämä koru kaulassa fiilis on parempi. Olen myös ryhtynyt käyttämään punaisempaa huulipunaa. Kaikessa on pidettävä tasapaino. You Win Some, You Lose Some.

Yhteistyössä MiruMaru ja By Pinja