maanantai 15. lokakuuta 2018

Ole reilu ja ajattele


Lauantaina vietin päivän ulkosalla. Taaperon kanssa tehtiin yhdessä kaksi pitkää vaunureissua. Välissä syötiin ja haravoitiin pihaa. Kuljimme metsäisiä lenkkipolkuja. Vältän aina vilkkaita katuja. Kaipaan rauhaa. Kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta välillä, niin paljon, että ihan sieluun sattuu. Tuntuu, että juuri nyt elämässä on liikaa asioita. Ajatuksia on välillä vaikea järjestellä omassa päässä. Pienoisesti on myös alkanut ahdistaa se, että parisuhteessa ei ole aikaa kunnon keskustelulle. Puhe on vain hätäisiä lausahduksia tai harkitsemattomia purkauksia. Asioissa ei päästä eteenpäin. Kummankin vireystila on lähes olematon. Välillä tuntuu, että yhteinen elämä ei ole oikein hallinnassa. Ei meillä onneksi ole mitään parisuhdekriisiä. Se tästä vielä puuttuisi. Lähinnä on vaikea suunnitella arkea ja löytää kaiken keskeltä niitä pieniä tärkeitä hetkiä.

Ymmärrän kyllä paremmin kuin hyvin, miksi pienten lasten vanhemmat päätyvät eroon. Puhumattomuudelle on helpompaa antaa periksi, kun jatkaa sinnikkäitä yrityksia yhteyden säilyttämiseksi. Helposti yhteyden ylläpitäminen jää enemmän toisen puoliskon harteille, vaikka sen pitäisi olla molempien vastuulla. Aina ei kaikille asioille löydy heti ratkaisua, mutta pelkästään kuulluksi tuleminen usein jo helpottaa. Kukaan meistä ei halua puhua seinille. Kukaan meistä ei halua puhua loittonevalle selälle.

Väsymys on myrkkyä parisuhteelle. Salakavalasti tabletti ilmestyy parisänkyyn ja siitä sitten koomassa katsotaan yhdessä sarjoja ja elokuvia. Kosketus hiipuu. Fyysinen läheisyys on kuitenkin yksi parisuhteen kulmakivistä. Lämmin kainalo lohduttaa ruuhkavuosissa rämpivää. Hipsuttelu kertoo, että tässä ollaan yhdessä. Nykyisin on onneksi helppoa pitää yhteyttä päivän mittaan pienillä viesteillä. Itse harrastan pieniä viestejä aika ahkerasti. Saan hyvän mielen myös itselleni, kun muistan puolisoani. Huumori ja kiusoitteleva romantiikka saavat kukkia viesteissä.

Pienet irtiotot totutusta kuviosta myös piristävät kummasti. Tovi sitten päädyimme mieheni kanssa viettämään pitkästä aikaa hetken kahden. Päädyimme katsomaan Pelicans-Ilves jääkiekko ottelua ja illan viimeisteli annoskebab. Seuraavaksi olisikin ihana mennä vastapainoksi teatteriin tai balettiin. Nauttia väliajalla kuohuvaa ja leivoksia. Lopulta ei ole kovinkaan paljon väliä sillä, mitä tehdään. Tärkeintä on olla läsnä. Saada jutella niitä ihan omia juttuja, joita muut eivät ymmärrä. Kulkea vierekkäin. Ottaa toista kädestä kiinni. Omat parisuhde toiveeni pystyn kiteyttämään muutamaan sanaan: "Ole reilu". Toivon, että osaan olla sitä puolisolleni ja sitä toivoisin omalle kohdalleni myös. Ole reilu kaikessa, mitä teet. Ajattele.

lauantai 13. lokakuuta 2018

MaiBoo - lempiesineet kauniisti esille


Kaupallinen yhteistyö

Vihdoinkin se on tehty. Perheemme pikkuiset nukkuvat samassa huoneessa ja me vanhemmat olemme saaneet makuuhuoneemme takaisin. Mietimme päätöstä pitkään, koska emme todellakaan kaivanneet taloon unettomia öitä. Keskustelimme asiasta perheen Pikku Herra kanssa ja vakuutuimme siitä, että huoneen vaihtoa ainakin kannattaa kokeilla. On tunnustettava, että meillä menee nykyisin jokaisen asian toteuttamiseen melkoisesti aikaa. Mietimme ja pohdimme. Osansa on myös sillä, että ihan kaikki tuntuu nykyisin melkoisen työläälle. Pinnasängyn purkamisesta meinasi tulla suorastaan kynnyskysymys. Tämä on asia, joka aukeaa kenties vain kolmen lapsen väsyneille vanhemmille.

Pikku Tähden huone on aina ollut suosikkipaikkani koko talossa. Olen viettänyt huoneessa lukuisia tunteja katsellen ulos ikkunasta. Nukuttanut pikkuista vauvaani keinutuolissa. Huone on myös ollut pakopaikkani. Se on ollut talon huoneista ainut, johon olen päässyt vauvan kanssa meteliä karkuun. Huoneessa on levännyt hermot ja korvat. Jännitin kovasti kuinka lapset sopeutuisivat nukkumaan yhdessä. Pahimmassa tapauksessa he pitäisivät toisiaan hereillä tuntitolkulla. Kaikki on sujunut yllättävän hyvin. Kävimme perheen Pikku Herran kanssa säännöt läpi huolellisesti ja niistä tarpeen tullen aina muistutellaan. Yhteiset satuhetket perheen pienempien kanssa ovat olleet parasta antia koko jutussa. Päivä -ja iltaunien aikaan meillä luetaan Muumia.



Sisustuksellisesti huone on koonsa puolesta hivenen haasteellinen. Pienoisesti pelkäsin, että huoneen viehätys kärsisi toisesta pinnasängystä. Liika tavara tukkii huoneen helposti ja saa sen tuntumaan entistä ahtaammalle. On kuitenkin ihanaa, että huoneesta löytyy katseenvangitsija. Kaunis ja ilmava MaiBoo:n hylly on oikea lastenhuoneen aarre. Väritykseltään helmihylly sopii huoneeseen täydellisesti. Hylly on leikkisä, mutta myös erittäin käytännöllinen ja siihen mahtuu yllättävän paljon tavaraa. Helmiyllyssä on esillä matkoilta tuotuja leppäkerttuja ja kärpässieniä. Pieniä muistoja sieltä ja täältä. Hyllyn ansioista saatoin karsia pienestä huoneesta yhden pöydän pois. Hyllyn alle mahtuu vielä hyvin jakkaroita. Saattaa olla, että pienoisesti vielä liikuttelen säilytysrasioita, koreja ja lamppuja huoneessa

Hylly tehtiin huoneeseen ihan toiveideni mukaisesti ja voin sanoa, että harvoin saa niin hyvää palvelua!! Maiboo:n hyllyt valmistetaan kotimaassa käsityönä ja jokainen hylly on huolella tehty. Erittäin viimeisteltyä työtä. Hylly on myös erittäin helppo kiinnittää. MaiBoo:n valikoimista löytyy lisäsksi myös rekki -ja lentokonehyllyjä, tuttinauhoja, kirjainpalikoita, helmitauluja ja nimihenkareita. Kaikkea kaunista kotiin ja lahjaksi. Juuri nyt pieni huone tuntuu täydelliseltä. Olen huomannut, että katseeni vaeltaa huoneessa ollessani aina hyllyyn ja pikkuisiin esineisiin. Hymyilen. Huone on edelleen lempipaikkani ja vähän päälle. Mitä sinä olet mieltä helmihyllystä?


Laita ihmeessä seurantaan
 MaiBoo:n kaunis Instagram-tili


Yhteistyössä Always somewhere else ja MaiBoo

torstai 11. lokakuuta 2018

Syksyn upein lintukirja


Kaupallinen yhteistyö

Sain käsiini aivan erityisen lintukirjan. En tiedä pitäisikö edes puhua lintukirjasta. Kyseessä ei ainakaan ole ihan tavallinen lintukirja. Opuksen avattuaan lukija jos toinenkin varmasti yllättyy positiivisesti. Palkintojakin (palkittu Augustpriset -ja Vuoden kaunein kirja -kilpailuissa) niittänyt Linnut lähellä teos on kiehtova kurkistus pintaa syvemmälle. Ensimmäisenä on mainittava kuvitus. Linnut tuntuvat suorastaan lentävän lukijan olkapäälle istumaan kirjan sivuilta. En usko, että lintuja on missään kirjassa pystytty kuvamaan yhtä sykähdyttävästi. Kirjassa esiintyvät tarinat tuovat mieleeni omia tapaamisiani siivekkäiden kanssa. Kirja tarjoaa lintuihin liittyvän kansanperinteen ohella kiinnostavasti kirjoitettua perustietoutta, joka jää helposti mieleen. Kirja avaa aivan uudenlaisen näkymän viehkeiden ystäviemme maailmaan. Kirja on vain nähtävä ja koettava ihan itse. Itse nostaisin kirjan ykköslinnuksi mustarastaan. Lue ihmeessä kaunis tarina monen mielestä varsin arkisesta linnusta. Oletko sinä kuullut koskaan mustarastaan laulavan?


Linnut ovat suuri osa meidän perheen elämää. Lintujen tarkkailu on ilmaista puuhaa, joka tuottaa suurta iloa. Lintujen talviruokinta opettaa lapsia pitämään huolta pikkuisista ystävistään. Lintujen tunnistaminen taas tuottaa puhdasta riemua. Tarkkailu opettaa keskittymistä ja hiljentymistä, sekä luonnon kunnioittamista. Meidän lapset ovat oppineet laskemaan lintuja tarkkailemalla. Kuinka monta lintua pihassa näkyy? Yksi, kaksi, kolme...  On ihanaa odottaa joka syksy saman lintuparven välilaskeutumista pihamaan isolle nurmikolle. Kyse on vain yhdestä ainoasta päivästä ja hetkestä. Kahdeksan vuotta olemme saaneet todistaa parven vierailuja. Näky on upea. Levättyään ja ruokailtuaan parvi kohoaa taivaalle. Mielenkiinnolla olemme myös seuranneet lintujen omaa nokkimisjärjestystä. Kuka saa ruokailla ja missä. Ketkä linnuista ovat pihan pomoja. Meillä on pihan eri kolkissa lintulautoja, pähkinäautomaatteja ja talipalloja, joten taatusti jokainen lintu pääsee syömään. Tervetuloa syksy ja lintuystäväni.


Miten houkutella lintuja pihapiiriin:

Ripusta pihapiiriin puihin linnunpönttöjä (linnunpönttöjä voi ripustaa ympäri vuoden).
Vältä turhan levotonta paikkaa.
Siivoa linnunpöntöt syksyisin talvilintuja varten.
Pönttöön voi laittaa valmiiksi pesäaineksia (sahajauho, multa, turve) 
Perusta pihapiiriin useampi ruokintapaikka.

Aloita  talviruokinta, kun maa jäätyy tai viimeistään lumivaipan peittäessä maan.
Älä lopeta ruokintaa kesken.
 Ruokinnan voin lopettaa keväällä lumien sulettua. 
Ota huomioon mahdollinen takatalvi!!

Kuivat omenanpalat, kuivatetut pihlajanmarjat ja leivänmurut: mustarastas
Auringonkukansiemenet, murskattu maapähkinä: tiaiset ja peipot
Kauralyhde: punatulkut, keltasirkku
 Talipallot: tiainen, varpunen, mustarastas, tikka

Muista pitää ruokintapaikat puhtaina!

Kesäisin lintujen juoma- ja peseytymisallas 

Yhteistyössä Always somewhere else ja Docendo

maanantai 8. lokakuuta 2018

Pohjolan voimaeläimet uhkuvat mystiikkaa


Kaupallinen yhteistyö

Illan hämärtyessä kävelen kotiin. Jalkakäytävä on täynnä tippuneita syksyn lehtiä. Katuvalot hohtavat. Kiedon kaulaliinan tiukemmin ympärilleni. On hiljaista. Ei vastaantulioita. Olen ajatuksissani. Jokin painaa mieltäni. Olen väsynyt ja uupunut. Kaipaan kahvia. Seisahdun. 15 metrin päässä minusta on pieni jähmettynyt hahmo, jonka silmät ovat nauliintuneet minuun. Miettii olenko ystävä vain kenties vaaraksi. Katsomme toisiamme keskellä urbaania ympäristöä. Aika tuntuu pysähtyneen. Teet päätöksesi. Päätät, että minusta ei ole välitöntä vaaraa jäniksille. Loikit tiehesi. Katson ympärilleni. Näkikö kukaan? Jalkakäytävä ja sen ympäristö on edelleen autio. Hymy nousee kasvoilleni. Mitä jänis tahtoi minulle kertoa? Jänis on onnen ja runsauden vertauskuva. Kenties minussa on vähän jänistä. Haluan aina saada aikaa positiivisen kierteen. Antaa vauhtia asioille.

Ihmiset kaipaavat yhteyteen luonnon kanssa. Hakeudumme metsiin, kuntopoluille, ladun varteen, kesämökeille ja kalastamaan. Luonto on osa meitä. Saatamme rakentaa kaupunkimme betonista ja muuttaa sinne asumaan, mutta kuulemme silti kutsun. Suomalaisuuteen kuuluu myös se, että arvostamme luontoa ja haluamme pitää siitä huolta. Ilmastoraportti aiheuttaa meissä kaikissa syvää huolta tulevaisuudesta. Edessämme on kenties aikamme suurimmat haasteet. Meillä on niin paljon suojelemisen arvoista. Luonto on voimakas, mutta samalla herkkä. 


Omissa haaveissani elän peltojen keskellä yksinkertaisempaa elämää. Luovun turhasta ja elän rikkaampaa ja merkityksellisempää elämää. Juurrutan lapsiini syvän luontoyhteyden. Juuri nyt me tarvitsemme avuksi karhun vahvuutta, pöllön viisautta ja ketun neuvokkuutta. Meidän tulee selvitä vaikeasta tilanteesta. On äärimmäisen tärkeää suojella maapalloa ja löytää tasapaino uudelleen. Aika ja elämä on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin. Olemme saavuttaneet huimia edistysaskelia ja samalla erkaantuneet loitommaksi alkuvoimasta. Ilman luontoyhteyttä ihminen lakastuu. Me tarvitsemme tätä maata ja sen runsasta kasvi-ja eläinkuntaa selvitäksemme. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kieppuvat ympärillämme. Luonto tanssii omaa tanssiaan. Löydämmekö tahdon tehdä asiat paremmin?

Totuus meistä itsestämme löytyy vapaina virtaavien koskien kuohuista, ikimetsien huminasta ja kangasvuokon pehmeästä lehdykästä. Metso voi kertoa mistä tulemme ja minne kuulumme. Jo ikiaikoina ihmiset uskoivat toteemieläimiin. Maaretta Tukiaisen Pohjolan voimaeläimet kirja on oiva opas matkalla kohti Pohjolan myyttien maailmaa. Kuvitus, voimaeläinten oma ääni, sekä ominaisuudet yhdessä pohdittavien kysymysten kanssa muodostavat mielenkiintoisen kokonaisuuden. Kirjan oheen on julkaistu myös Pohjolan voimaeläinkortit. Kortteihin on tiivistetty eläimen voima ja minämuodossa oleva voimalause. Kortit ovat helppo ja vaivaton tapa tutustua voimaeläimiin arjen keskellä. Kirjasta ja korteista innostuu helposti koko perhe. Kirja toimii hienosti iltalukemisena lapsille tai sen voi kaivaa esille ja tarkastella oman pihapiirin otuksia uusin silmin. Kirja sujahtaa helposti myös mukaan metsäretkelle. Voimaeläinkortteja voi nostella aamukahvin lomassa. Mitä eläimet haluavat minulle tänään kertoa?


Yhteistyössä Always somewhere else ja Tuumakustannus

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Syksyisiä mietteitä


Syksy sateineen ja myrskyineen on saapunut. Viikko sitten tuli tehtyä pihamaalla ensimmäiset viralliset syyspuuhat. Haravat heiluivat rivakasti, kun siistimme pihaa myrskyn jäljiltä. Viimeiset omenat saivat myös kyytiä. Meidän aika isoa pihapiiriä reunustavat lehtipuut ja syksyisin saammekin paiskoa hommia ihan tosissaan. On jotenkin haikeaa pakkailla pihakalusteet pois. Muistutan aina itselleni, että saan tilalle lyhtyjä, callunoita ja valosarjoja. Varsinkin pihakeinun talviteloille laittaminen on minusta tuskallista. Usein venytänkin kesäkautta mahdollisimman pitkälle. Pihakeinussa jotenkin kulminoituu lapsuuteni parhaat muistot mummon ja papan luona vietetyistä kesäpäivistä. Keinu on meilläkin ahkerassa käytössä ja siinä on vietytty monta kivaa hetkeä yhdessä lasten kanssa saippuakuplia puhallellen, kirjoja lukien ja jäätelötötteröitä syöden.

Toivon kovasti, että ehdin vielä istuttaa esikoisen omaan kukkapenkkiin kukkasipulit. Pieni kiva yllätys tulevalle keväälle odottamaan perheen kukkakeijua. Meidän pihapiirissä viihtyvät linnut ja olemme jo saaneetkin ihailla parvia, jotka pysähtyvät pihassamme aina syksyisin. Kohta pääsemme taas lasten kanssa ruokkimaan pikkuisia ystäviämme. Lintujen päivittäiset vierailut ovat perheen pienille iso juttu. Viikonloppuna kävimme perheen kanssa pienellä metsäretkellä ihmettelemässä kauniita kärpässieniä, keräämässä kiviä, kiipeilemässä ja piirtelemässä tikulla hiekkaan. Ihmettelimme isoja muurahaiskekoja, jotka ovat hiljentyneet jo talviunille. Juttelimme jääkaudesta ja harjujen muodostumisesta.


Rakastan syksyn tuoksua. Kotinurkillani tuoksuvat voimakkaasti männyn neulaset. Tuoksu on tuttu jo lapsuudesta. Sekaan sekoittuu palavan puun tuoksu, kun korttelin rintamamiestaloissa sytytetään takat antamaan lämpöä ja tunnelmaa illan hämärtyessä. Huomaan usein miettiväni kotikatuni taloja, joista suurin osa on rakennettu heti sodan jälkeen. Kuinka ihmiset rakensivat elämäänsä ja perustivat perheitä. Uskoivat tulevaan, mutta kenties myös varautuivat vaikeuksiin. Kuinka talot pysyvät paikoillaan ja ihmiset vaihtuvat. Millainen perhe on mahtanut aikoinaan rakentaa meidän nykyisen kodin. Millaiset ihmiset ovat tehneet harjulla kulkevat kinttupolut.

Itse toivoin vain, että meidän katon alla asuisi onnellinen perhe. Kaikkea hienoa ei tarvitse olla ja vähempikin riittää. Toivoisin, että meidän talossa raikuisi nauru ja olisi tilaa oppia erheistä ja rohkeutta yrittää uudelleen. Toivoisin, että meidän ei tarvitisi olla millään mittapuulla täydellisiä tai hyviä, että se mitä me olemme olisi juuri hyvä. Toivoisin, että meidän kodissa ei jätettäisi ketään yksin pienen tai suuren murheen kanssa. Toivoisin, että koskaan ei olisi liian kiire aidosti kuunnella ja olla läsnä. Toivon tavallista elämää ja rauhaa.

#slowmorning - Vuoden paras päivä


Kaupallinen yhteistyö Otava

Syksy tiivistää otettaan ja pimeys hiipii nurkkiin. Nyt on juuri oikea aika herkistyä ja pysähtyä kuuntelemaan oman mielen liikkeitä. On aika olla itselleen lempeä ja ymmärtäväinen. Matkalle voi ottaa tueksi Katri Syvärisen uuden kirjan Vuoden Paras Päivä, joka auttaa pienin askelin avamaan kiireen ja elämän hektisyyden aikaansaamia solmuja. Kirja kuljettaa lukijaansa lempeästi eteenpäin. Kaikki pysyvät varmasti mukana. Äitiaivoni eivät menneet kertaakaan solmuun, vaikka keskittyminen on välillä repaleista. Huomasin odottavani innolla, koska saisin taas jatkaa kirjaa eteenpäin. Kirja sisältää runsaasti erilaisia tehtäviä. Itselleni mieluisinta ja luontevinta oli kirjoittaa asioita paperille. Tässä kohden on sanottava, että kirjoitan paljon läppärillä, mutta oman käsialan piirtyminen valkoiseen puhtaaseen arkkiin kiemuroineen ja koukeroineen on erityisen terapeuttista. Olen unohtanut jo tovi sitten päiväkirjojen ja kalentereiden täyttämisen. Siinä puuhassa on jotakin sellaista, mikä ei enää istu elämääni sellaisenaan. Kirjan kysymyksiin oli kuitenkin ihana etsiä vastauksia omasta itsestään. Olin kenties, jopa hivenen yllättynyt siitä, miten nopeasti pääsin rehelliseen ytimeen monen asian kanssa. Muistan ajatelleeni, kuinka sääli on, että meiltä aikuisilta ei juuri enää kysytä selviä ja syvällisiä kysymyksiä. Kukaan ei pysäytä meitä totaalisesti ja laita miettimään ja pohtimaan. On itse löydettävä tiensä kysymysten äärelle.


Oletko koskaan ajatellut, että jokainen päivä voisi olla vuoden paras päivä? Minulle ajatus tuo aivan mieletöntä lohtua. Kirja korostaa positiivista ajattelua ja eteenpäin menoa. Kehitystä. Oman sisäisen tien kulkeminen vaatii rohkeutta, mutta on myös luvallista tuntea epävarmuutta, estoja ja pelkoakin. Jokainen tunne opettaa ja kertoo meille jotakin meistä itsestämme. Kaikkeen ei tarvitse olla heti valmis. Omaa polkua tulee kulkea tunnustellen. Voit valita kirjasta harjoitukset, jotka tuntuvat juuri sinusta oikeille ja hyville. Tärkeintä on, että et suorita harjoituksia pakolla läpi. Kynttilät, tuoksut, pienet asetelmat, voimalauseet ja omat rauhalliset teehetket voivat tarjota paljon uutta energiaa päivääsi. Mietiskely ja pohdinta auttavat sinua selkeyttämään omia ajatuksiasi ja toiveitasi. Yksinkertaiset jooga harjoitukset tuovat uutta virtaa kehoosi. Kirjasta löytyy, jopa ihania reseptejä.


Kirja on parasta, mitä minulle on tapahtunut pitkään aikaan. Puhuttelevat tekstit yhdessä pienen tekemisen kanssa saavat minut innostumaan ja motivoitumaan. Haluan oppia tapoja rauhoittua, haluan tietää, mitä kehoni yrittää minulle viestiä. Haluan olla itselleni lempeämpi ja hyväksyvämpi. Haluan oppia olemaan enemmän paikoillani ja aidosti läsnä myös itselleni. Parasta kaikessa on tietysti se, että voin tehdä kaiken tämän poistumatta kuitenkaan kotoani. Saatan kiikkua keinutolissa lukemassa lasten katsoessa Pikku Kakkosta. Aamulla sytytän kynttilän keittäessäni aamukahvia. Tuon metsäretkeltä kotiin kauniita varpuja ja asetan ne maljakkoon. Sanon ääneen, mitä tunnen. Koen vapautta ja helpotusta. En enää ole vain sotkuinen vyyhti, vaan lempeästi pujottelen solmujani auki. Jokaisessa päivässä on paljon hyvää...sitä parasta.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Otava Kustannus