lauantai 11. lokakuuta 2014

Bola-koru



Sain eilen postista haettua paketin, joka sisälsi Bola-korun (sekä vähemmän hohdokkaan raskausajan tukivyön ja masutuubin). Itselle tämä juttu on uusi. En tiennyt esikoista odottaessani koko korusta mitään. Muutamassa blogissa törmäsin tästä korusta kirjoitettuihin postauksiin ja siitä se ajatus sitten lähti. Pakko oli saada oma. En ole pitkään aikaan hankkinut mitään itselleni, joten siksikin oli kiva laittaa tilaus menemään. Olenhan minä nyt jotakin kivaa ansainnut, kun olen puurtanut läpi alkuraskauden vaivat. Eikös juu. Hemmottelun pitäisi olla lakisääteistä. Ja jos kukaan ei hemmottele sinua, niin hemmottele itse itseäsi! 

Parisen viikkoa sitten tein jotakin todella poikkeuksellista ja istahdin kahvilan pöytään Kirkonkylällä. Olin tulossa labrasta ja menossa vielä neuvolaan ja välissä oli pieni tauko. Kipaisin kaupasta hakemassa uuden sisustuslehden ja lueskelin sitä sitten kahvilan pöydässä ja join kupin kahvia ihan rauhassa. Pieni juttu, mutta kotiäidille se tuntui niin luksukselta. Haaveilen aina vain siitä omasta kapselikeittimestä. Toivoisin voivani omassa keittiössä leikkiä olevani kahvilassa. Kaupungissa asuessani oli usein tapana istua kahviloissa ja ostaa kotiin erilaisia leivoksia ja töissä ollessa syödä lounasta ulkona. Täällä maalla kaikki tuollaiset tavat on karisseet pois.


Olen todennut aivan rehellisesti itselleni, että minulla on tullut täydellinen väsyminen tähän rintamamiestalossa asumiseen. Jos joku jossakin tarjoisi minulle mahdollisuuden päästä täältä maalta pois nyt ja heti niin tarttuisin siihen. Remontit ei jaksa innostaa juuri nyt yhtään ja syksykin tietää valtavan määrän pihatöitä. Omenapuutkin tuntuvat ihan vinoilevan minulle ja tuottavat satoa ihan liikaa. Puolet pihasta on omenien vallassa ja en todellakaan halua nyt ruveta hilloa tekemään. Epätoivo iskee. Tällä hetkellä kaipaisin suuresti sellaista ihanan pientä rivitalon pihaa. Pieni piha olisi siinä mielessä kiva, että se mahdollistaisi tytön kanssa pienoisen puuhailun, mutta ei tarvitsisi raataa itseään tainnoksiin. Maunokin pääsisi makaamaan ruohikolle muun perheen viereen eikä tarvitsisi olla yksin aitauksessa. Helpotus olisi myös, jos tyttö pysyisi omassa aidatussa pihassa. Pihan tulisi olla vain niin suuri, että sinne voisi siirtää leikkimökin. Haaveilen myös yhdestä lisähuoneesta vauvalle, jotta olisi sitten helpompi järjestää kaikille nukkumisrauha vauvan synnyttyä. Kokemuksesta, kun tietää miten väsynyt aluksi voi olla ja kaikki uni tulee tarpeeseen. Toivoisinkin, että joku haukkuisi nyt minulle kommenteissa pystyyn rivarissa asumisen, niin minun ei tarvitsisi pitää kiinni siitä ajatuksesta, että se ratkaisisi kaikki minun pulmani. Raskauteen kuuluva pesän rakennus vimma tuntuu saaneen minun päässäni ihan ihme vinoutuman (vali, vali, vali ja ihan kaikesta mahdollisesta).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti