lauantai 11. lokakuuta 2014

Mökkeilyä ja Polaroid tunnelmia





Vihdoinkin viime viikon lopulla meidän porukka pakattiin autoon tavaroineen ja suuntana oli Keski-Suomi ja kauniit järvimaisemat. Suberhelteiden jälkeen oli mahtavaa pulahtaa viileään veteen uiskentelemaan. Sää suosi ja sadetta ei paljon näkynyt. Täytynee kyllä myöntää, että mökkeily toimeliaan tytön kanssa on pienoisesti erilaista, kun joskus silloin miehen kanssa omin päin. Kaukainen muisto vain enää jäljellä niistä laiskoista päivistä. Elämä on nyt tyystin erilaista. Itse olen ottanut tämän uuden elämänvaiheen kyllä ihan ilolla vastaan. Olemme mieheni kanssa löytäneet yhteisen huumorin kiristävissä tilanteissa ja elämä on alkanut näyttäytyä ihan eri valossa. Oma asenne ratkaisee niin paljon. Uhmaikäisen kanssa parasta on nauraa silloin, kun hommat menevät ihan överiksi ja koirakin räksyttää jaloissa. Ajatellessa, että tähän vielä kohta vauva syntyy joukkoa täydentämään omalla huudolla niin terve reaktio on vain nauraa. Kiristely ei auta mitään. Lähes jokaisessa tilanteessa on omat koomiset piirteensä, josta saa revittyä vähintään sarkastista huumoria. Jopas eksyin aiheesta.

Mökkeily oli siis varsin mukavaa ja erilaista taas pitkän tauon jälkeen. Parasta oli se, että kotoinen arki katkesi ja päästiin kaikki talosta muualle aloittamaan isännän loma. Tyttö intoutui kalastuksesta ja jaksoi ihmeen kauan töllöttää kohon liikkeitä vedessä. Toki mukana oli kassillinen puuhaa tarrakirjasta muovailuvahaan! Ruoka oli mahtista ja sehän on tärkeintä mökkeillessä. Mökille oli ilmestyneet aurinkopaneelit ja ihan telkkariakin sai töllötellä (ihmeellistä). Täytyy kyllä sanoa miten upeaa on, kun suvussa on siisti ja kauniilla paikalla oleva mökki, jossa saa käydä lomailemassa. Ei tarvitse miettiä kunnossapito/remontti hommia, vaan lomailla vailla huolen häivää ja vain siistiä jälkensä lomailun päätyttyä. Kiitos siis mökin lainaamisesta!

Tyttö ei suostunut mökillä saunaan lähtemään, vaikka kuinka yritettiin ja jaettiin sitten isännän kanssa saunavuorot toisillemme ja sekös olikin luksusta: ihan yksin saunassa ja uimassa. Ei sitä ihminen paljon tarvitse tunteakseen sisäistä rauhaa. Suomalainen mökkimaisema järvineen, luonnon äänet ja puukiukaan tuoksu ja tiukat löylyt tuntuvat lähes meditaatiolle ja sielun puhdistukselle (en kyllä harrasta kumpaakaan, mutta luulen, että ovat olotilana verrattavissa). 

Täytyy kyllä myöntää, että kotona vietetyt vuodet ovat saaneet minut iloitsemaan enemmän kaikesta pienestä. Joskus tuntuu, että sitä on virittynyt ihan eri taajuudelle ja varmasti onkin. Vaikka toisinaan kaipaankin töihin ja sitä "muhkeampaa" tilipussia, joka mahdollisti kodin sisustamisen ja eksoottiset lomamatkat niin elämä on ihan kivaa näinkin. En koe jääväni mistään paitsi. Mieheni sanoo joskus niin lohdullisesti, että: "Kyllä me vielä ehditään", kun minulle iskee toisinaan kamala maailman kaipuu. En ole antanut itseni myöskään unohtaa sitä seikkaa, että valintani on etuoikeus johon kaikilla ei ole mahdollisuutta, vaikka olisi halukkuutta. Ja on myös muistettava se puoli asiaa, että kotiäitiyttä täytyy arvostaa myös itse ja jos niin ei tee joutuu helposti tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä, että ei ole tarpeeksi tuottelias ja tehokas yhteiskunnan osa. Paineilta ja puheilta ei voi välttyä. Jokainen valitsee oman tiensä. Oma kuopuksen odotus on edennyt puoliväliin ja vauva arki odottaa kulman takana ja on selvää, että edessä on kotiäitiyttä vielä ainakin parisen vuotta. Yritän elää hetkessä ja keskittyä perheeseen, odotukseen ja hyviin valintoihin omassa elämässä. Tasapainoa tunnun hakevan kaikilla sektoreilla. Luulen, että käynnissä on jokin sisäisen kasvun vaihe. Noh, se on pelkästään hyvä sillä meinasin jo jämähtäneeni aivan totaalisesti uomiini. Hyvästä on hyvä pitää kiinni ja iloita pienistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti