torstai 13. marraskuuta 2014

Uuden vauvan tulo taloon on esikoisen lapsuuden loppu?


Moni juttu on ollut sellainen mitä olen ihmetellyt lapsettomana ja sitten täydellisesti tajunnut saatuani oman lapsen. En ymmärtänyt, kun vasta äskettäin, että tämä sama kehitys jatkuu toisen lapsen odotuksen ja syntymän myötä. Mieleeni tuli jokin pikku pätkä amerikkalaisesta äitiys aiheisesta realitysarjasta, jossa viimeisillään raskaana oleva jo yhden lapsen äiti itki sitä, että uuden vauvan saapuminen kotiin päättäisi esikoisen lapsuuden. Muistan, että olin ihan äimästynyt, että mistä se nainen oikein puhuu ja, että kuulkaas hulluja. En itse sanoittaisi asiaa ihan noin, mutta jotakin tuosta tunteesta voin jakaa. 

On selvää, että perheen dynamiikka menee uuden tulokkaan myötä hetkellisesti sekaisin ja asettuu sitten ajan kuluessa uusille uomilleen. Pieni ihminen jota kaikki on nyt hartaasti odottamassa syntyväksi tuo mukanaan myös hämminkiä. Itse oivalsin, että äidin ja tyttären hempeät hetket kahden täkeistä koostuvan majan alla vähenevät. Meidän kaikkien tulee tehdä tilaa uudelle vauvalle. Toki ajattelen myös niin, että vauva rikastuttaa meidän kaikkien elämää ja mahdollistaa esikoiselle hyvin toisen tyyppisen roolin mihin hän vielä tässä vaiheessa on tottunut. Se, että tyttö saa olla vanhempi, osaava ja jo osin itsenäinen voi tuottaa esikoiselle myös ylpeyttä omista taidoistaan. Vauvan hoitoon pyrin ottamaan tyttöä mukaan mahdollisimman paljon. Olen myös puhunut isovanhemmille ja lausunut ääneen toivomuksen siitä, että esikoista huomioitaisiin erityisesti uuden vauvan tullessa taloon. Toivon, että kaikki tuo tasaisi tietämme ensimmäiset kuukaudet. Tärkeää on myös perheen oma aika, että saamme kaikki yhdessä rauhoittua ja vain olla. Jatkossa on myös kiinnitettävä huomiota siihen, että osaisimme jakaa isänä ja äitinä aikaa ja huomiota esikoisen ja vauvan kesken. Isä voi myös hoitaa vauvaa jolloin me "tytöt" voimme tehdä kahdestaan jotakin kivaa.

En etukäteen osannut edes ajatella, että miettisin näitä juttuja näinkin paljon ennen kuopuksen syntymää. Erityisesti hämmästyin sitä pientä surun ailahdusta sisälläni, kun ajattelin, että pieni tyttäreni joutuu kohta jakamaan isän ja äidin pikkuveljensä kanssa. Mullistus on varmasti suuri pienen tytön elämässä. Kaikki voi toki sujua todella hienosti ja tyttö voi taas jälleen kerran yllättää vanhempansa. Olen silti varautunut melkoiseen tunteiden mylläkkään tytön osalta.Elämällä se selviää. Esikoisen lapsuuden päättymiseen en kuitenkaan usko!  Pieni ikäero takaa sen, että yhteisiä puuhia löytyy varmasti. Ja onhan se ihana ajatus, että kulkevat ja kasvavat vierätysten ja jakavat toistensa ilot ja surut. Miten teidän perheessäänne esikoinen on ottanut uuden tulokkaan vastaan? Ja miten olette helpottaneet tilannetta?

4 kommenttia:

  1. Minkä verran lapsilla on ikäeroa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, hei! Esikoinen on tammikuussa vauvan syntyessä 3,5-vee.

      Poista
  2. No mutta eihän tuo mitenkään pieni ikäero ole. Tai siis millään muotoa liian pieni. Oikein sopiva :) Minulla on niin vanhempaan kuin nuorempaan sisarukseen kolmisen vuotta ikäeroa, ja se oli toimiva. Sisaruskateutta ei ole koskaan ollut, riitoja erittäin vähän. Välit ovat aina olleet lämpimät. Meillä on mietintämyssyssä olisiko väärin esikoista kohtaan jos lapset syntyvät peräkkäisinä vuosina (en ole löytänyt tyhjentävää vastausta tähän). Hienoa että olet miettinyt etukäteen perhedynamiikkaa ja esikoisen roolia. Hyvin se menee! Esikoisenne on jo siinä iässä että hänestä on varmaan hienoa päästä olemaan huolehtiva isosisarus (kunhan välillä saa olla vielä vauvana kainalossa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman hymyilytti tuossa itseäni. Välillä sitä unohtaa, että eihän se lukija millään voi päästä pääni sisälle. Olisi pitänyt avata vähän enemmän. Minulla ja isoveljelläni on 8 vuoden ikäero ja siksi tuntuu itsestä "pienelle" tuo hieman reipas 3 vuotta. Itse olin aina se ärsyttävä rääpäle joka sotki leikit ja roikkui perässä ainakin, jos puhuu veljeni kanssa. On ihana päästä seuraamaan nyt omassa perheessä kuinka tuo sisarusten välinen suhde kehittyy ja kukoistaa, kun jossakin välissä yhteiset leikit alkavat. Kiitos rohkaisevasta viestistäsi!

      Poista