tiistai 13. tammikuuta 2015

Baby yli lasketun ajan


Sukat ja lapaset saavat vielä odottaa käyttäjäänsä.

Sunnuntai oli ja meni. Tuloksena: no baby for me. Tietysti laskettu aika on vain arvio joka voi heittää plus tai miinus 14 päivää. Näin raskausviikolla 40+2 on huomenna edessä kokoarvio ultra. Viime käynnin jälkeen toivon, että minua olisi vastassa eri lääkäri ja kätilö. Edellisestä käynnistäni voit lukea tästä. Ei ole helppoa kohdata samaa henkilökuntaa jolle on totaalisesti menettänyt hermonsa. Ovat varmasti nähneet kaikenlaisia hormonimyrskyjä, mutta minulle tuo maltin menettäminen oli niin poikkeuksellista, että olen siitä itse vielä vähän shokissa. 

Edellisen käynnin arvion mukaan tuleva vauva olisi samaa kokoa esikoisen kanssa. Neuvolassa olivat sitä mieltä, että koska olivat äitipolilla päätyneet sektion jälkeen alatiesynnytykseen, niin kokoarvioon olisi hyvä vielä mennä erikseen. Itse huomaan hieman kammoavani tuota käyntiä. Mielialani vaihtelevat täydellisestä luovuttamisesta kiukkuun. Onneksi huomenna mieheni on tulossa mukaan käynnille enkä joudu menemään yksin. Olin jotenkin asennoitunut siihen, että menen äitipolille vasta sitten, kun on pakko eli supistusten saattelemana. Hieman lapsellista minulta. Lapsellisuus taitaa nostaa päätänsä silloin, kun jokin asia hermostuttaa ja pelottaa.

Mieli on siis malttamaton. Malttamattomia ovat myös monet ihmiset lähipiirissä, jotka odottavat vauvaa syntyväksi. Odotus on piinallista. On myös vaikeaa hyväksyä, että kaikki asiat eivät ole itsestä kiinni. Minäkin voin vain odottaa, koska vauva on valmis. Viikon verran olen kerran yössä herännyt aitoon supistukseen ja ajatellut, että nyt se on menoa, mutta ei. Jostakin syystä supistukset eivät jää päälle. Täällä siis yhä odotellaan. Jatketaan vielä tovin oloa väsyneenä ja paksuna mursuna (nilkat turvoksissa). Odotus ja synnyttäminen vaativat molemmat tiettyä heittäytymistä ja siinä, jos missä olen onnettoman huono. Pitäisi jättäytyä vain virran vietäväksi ja päästää irti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti