keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Meillä luetaan. Luetaanko teillä?


Voitin joulukalenteri arvonnasta kasan lastenkirjoja Vau-kirjoilta. Pääsi pienoinen hihkaisu. Ensimmäistä kertaa elämässäni voitin jotakin. Ja voittopalkinto oli erittäin mieluinen. Meillä luetaan paljon. Olen lukenut omalle tytölleni ihan vauvasta asti. Olen itse lukenut koko elämäni. Muistan vieläkin sen tuskan, kun 1. luokalla opettelin lukemisen jaloa taitoa. Tavaamisesta oli juuri siirrytty äänteiden opetteluun ja uusi tekniikka ei uponnut minuun alkuunkaan. Olin oikea paksupää. Äitini opetti minut tavaamaan sanat ja uusi salaperäinen maailma aukesi minulle. Koulun jälkeen suuntasin kulkuni melkein aina kirjastoon ja raastoin sieltä isot kasat kirjoja luettavaksi. Aluksi tietysti lastenkirjoja, mutta siirryin jo aika varhain lukemaan Neiti Etsivä, Salaseura SoS ja Ursula/Paula sairaanhoitajana kirjasarjoja. Seuraavaksi vuorossa oli Agatha Christien dekkarit ja ollessani 6. luokalla luin jo Elviksen ja Marilyn Monroen elämänkertoja. Rakastan kirjoja ja lukemista. On selvää, että en ole E-kirjojen ystävä! Kirjan pitää olla jotakin todellista ja käsinkosketeltavaa. Divareiden kirjoissa kuuluu olla se tunkkainen tuoksu ja ajan kellertämät kirjansivut kotoisasti hiirenkorvilla. 

Haluan siirtää tämän rakkauden kirjoihin ja lukemiseen omille lapsilleni. Toivon, että voisimme yhdessä lukea Anna ystävämme kirjat ja kaikki ihanat klassikot Narnian tarinoista Taru Sormusten Herraan. Lukeminen rikastuttaa ja kehittää mielikuvitusta. Kirjojen avulla pääsee osalliseksi eri aikakausista ja niiden tapahtumista. Varhainen lukeminen auttaa myös lukutaitoon. On huolestuttavaa, että suomalaisten lasten into lukemista kohtaan on laskussa. Olemme vielä toistaiseksi ns. lukukansaa, mutta olemmeko sitä enää huomenna? Tyttöjen ja poikien lukutaitoa vertaillaan myös eri mittareilla keskenään ja poikien lukutaito jää koko ajan tyttöjen lukutaidosta jälkeen. Myös nuorten asenne lukemista kohtaan on kasvanut kielteisemmäksi. Surullisia uutisia. Taantuma on saanut myös monet kunnat ja kaupungit laittamaan kirjastoja lakkautuslistalle. Itse lapsena ja nuorena kirjastossa asuneena pidän tätä erittäin epäsuotuisana kehityksenä. On ilahduttavaa, että ihmiset ovat lähteneet puolustamaan omia kirjastojaan lakkauttamisilta. Kirjastojen käyttöaste on myös pysynyt suurena läpi vuosikymmenten.

Muutettuani vuosien jälkeen takaisin omaan kotikuntaani oli lohdullista kävellä omaan pieneen kirjastoon. Kaikki siellä oli ennallaan. Osastot omilla paikoillaan, sama tuoksu, samat kalusteet. Oli kuin olisi mennyt kotiin. Hetken melkein luulin nähneeni tutun hahmon kirjahyllyjen välissä syventyneenä Vaniljasydroomaan ja vilkuilevan, josko tuttu ihastuksen kohde olisi saapunut musiikkiosastolle kuuntelemaan levyjä. Muistaako kukaan tuollaista aikaa enää?

Seuraavassa katsaus voittopottiini. Ihana paketti vauvan ja vähän varttuneemman lapsen kirjoja. Nämä tulevat meillä kovaan käyttöön. Kiitokset Mini & Me Blogin Aija!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti