sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Äiti etuliitteellä

Äitinä olemisen ympärillä pyörii paljon negaatiota. Äitejä revitään suorastaan kappaleiksi keskustelupalstoilla ja medioissa spekuloidaan läpi kaikki mahdollinen. Mikään aihe ei ole kielletty, kaiken voi ruotia läpi ja moneen kertaan. Toisaalta äitiys on myyteistä suurin ja siihen liitetään paljon hienojakin asioita. Ja toisaalta taas se antaa ihmisille luvan tarkastella toimiasi suurennuslasilla ja arvostella kaikkia valintojasi. Äitejä on myös helppo laitella erilaisiin lokeroihin: latteäidit, uraäidit, kotiäidit, teiniäidit. Milloin joku on kenenkin mielestä liian itsekäs, liian uhrautuvainen tai liian kypsymätön. Oletuksia tehdään kovin vajaavaisten tietojen pohjalta. Ja koska se on kätevää ja meille sopivaa voimme unohtaa kaikki mielipidettämme vastaan olevat faktat. Näin leimaaminen ja syyttely on paljon vaivattomampaa.

Teiniäidit ovat helppoja arvostelun kohteita. Tätä keskustelua on käyty yleisesti jo vuosia. Teiniäidit tosi tv-sarja sai varmasti tähän keskusteluun uutta kipinää. Lehdistö julisti sarjan saaneen aikaan teiniraskauksien buumin. Itse olen katsonut sarjaa muttaman osan. En tiedä millaisia tuntoja sarja muissa katsojissa herätti, mutta minä näin sarjassa joukon nuoria, jotka olivat joutuneet haastavaan tilanteeseen elämässään ja yrittivät selvitä siitä parhaansa mukaan. Näin rohkeutta, kasvamista ja kipuilua. Moni teiniäideistä jatkaa opiskeluja, valmistuu ammattiin ja hakeutuu työelämään sekä kasvattaa lapsensa. Selviytyy siis elämästä.  

On totta, että nuorella elämä hakee vielä muotoaan ja monet asiat ovat kesken ja päättämättä. Moni epäilee teinin kypsyyttä ottaa vastuu pienestä ihmisestä. Varmasti on paljon tapauksia puolesta ja vastaan. On myös muistettava, että monella pariskunnalla, jotka ikänsä puolesta ovat ihanteellisessa perheen perustamis iässä suhde voi ajatua kriisiin vauvan myötä. Tulee eroja ja valitettavasti suurempiakin tragedioita. Ihmissuhteiden ongelmat ja kipukohdat, masennus ja paine ylläpitää jo saavutettua elintasoa ajavat kolmekymppisiä lapsiperheitä ahtaalle.

Mihin keskusteluissa unohdetaan isät? Eihän kukaan kuitenkaan tee lasta yksin. Vai lähdemmekö aina valmiiksi oletuksesta, että kyseessä on vahinko tai peräti huijaus, jossa tyttö on väittänyt ehkäisyn olevan kunnossa ja tahallaan hankkiutunut raskaaksi? Oikeastaan pitäisi puhua teiniperheistä. Uskon kuitenkin, että monessa kuviossa isä on mukana tavalla tai toisella. Monet pariskunnat päättävät olla perhe tai ainakin jakavat vastuun yhdessä, jos suhde ei kanna pidemmälle. Teiniäideillä tai teiniperheillä on myös yhtälainen mahdollisuus onnelliseen loppuun.

Elämme aikaa jossa lähes kaikki on sallittua. Säännöt jotka ennen rajasivat ihmisten elämää ovat poissa. Jokainen meistä on vapaa tekemään omat päätöksensä. Kaikki ovat melkoisen yksimielisiä siitä, että lasten kasvutahti on nopeutunut. Nuoret tytöt ja pojat ovat aina vain aikaisemmin valmiita aikuisuuteen. Medialla on tässä kohden ollut suuri rooli. Odotukset ja mielikuvat syntyvät pääsääntöisesti niiden välityksellä. Kaikella on vaikutuksensa myös muodilla, joka pukee pienet lapset miniaikuisiksi. Emme voi pysäyttää kiihtynyttä tahtia. On vain pysyttävä mukana kyydissä.

Olen miettinyt olisiko minusta voinut tulla teiniäiti? Vastaus on kyllä. Uskoisin, että moni tavallani vastaisi samalla tavalla. Mahdollisuus oli olemassa. Kuinka olisin selvinnyt? En tiedä. Toisaalta olen aina ollut vastuunkantaja ja tietyssä mielessä vakava sekä epäitsekäs. Kenties olisin pärjännyt. Olisiko ihmissuhteeni kestänyt? En tiedä. Luultavasti olisimme yrittäneet kuitenkin parhaamme. Mitä, jos tyttärestäni tulee teiniäiti? Hyväksyn, rakastan ja autan, kuten niin monet muutkin vanhemmat.

On helpompi olla asenteellinen, kun ajattelee, että kaikki teiniäidit varmasti ovat eläneet hurjan nuoruuden ja ovat itse lähtöisin repaleisistä perheistä. On helppo osoittaa sormella ja kertoa kuinka itse tekisi toisin. Toisen todellisuutta ei voi kuitenkaan tietää ellei kulje hänen kengissään. Elämä yllättää ja toisinaan vain tapahtuu. Teiniäideille toivoisin rauhaa kasvaa haastavaan rooliin ilman yhteisön tuomaa painetta ja arvostelua. Toivoisin jokaiselle nuorelle hyvää tukiverkostoa ja rohkeutta pyytää myös apua, jos sitä tarvitsee ilman pelkoa leimaantumisesta. Ja ennen kaikkea vertaistukea toisilta äideiltä!

3 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Voi kiitos Selina. Hiukan taas jännitti kirjoittaa aiheesta joka tuntuu synnyttävän niin paljon kuohuntaa. Ihmettelen kyllä miten yksipuolisesti aiheesta yleensä kirjoitellaan.

      Poista