maanantai 27. huhtikuuta 2015

Bloggers´ Inspiration Day 2015

Lauantaina sain jälleen suunnata askeleeni kohti Helsinkiä. Sain kutsun Bloggers´ Inspiration Day päivätapahtumaan, joka järjestettiin tällä kertaa ravintola Maxinessa Kampissa. BID on suomen suurin bloggaajatapahtuma ja minä olin mukana ensimmäistä kertaa. Voitte kuvitella, että pienoisesti jännitti. Onneksi treffasin jo asemalla Pienin Askelin blogin takaa löytyvän Miran, jonka kanssa jatkoimme matkaa yhdessä. Kotona jouduin miettimään pukeutumista hieman tavallista pidempään. Päädyin lopulta vaatteisiin, jotka tuntuivat päällä hyville. Ilman kimallusta en kuitenkaan halunnut tapahtumaan lähteä, vaan piristin asukokonaisuutta koruilla.

Tapahtuma oli todella mielenkiintoinen ja tapasin paljon tuttuja kasvoja sekä uusia ihania tuttavuuksia. Päivän ehdottomasti paras anti oli mielenkiintoiset keskustelut mm. bloggauksen tulevaisuuden näkymistä. Mihin tämä upea ja kiva homma on menossa? Mitkä ovat uusimmat suuntaukset ja visiot? Oli mieletöntä päästä puhumaan ihmisten kanssa, jotka jakavat tavallani innostuksen bloggaamista kohtaan.

Toki nautin myös itse tapahtumasta. Ympärilläni oli paljon iloista puheensorinaa ja kiinnostavia yhteistyökumppaneita sekä tietysti ruokaa ja juomaa. Kamerat räpsyivät ja lasit kilisivät. Tutustuin mm. Olympus blogiohjelmaan sekä Bik Bokin kevään ja kesän malliston vaatteisiin. Kiintoisaa oli myös istua hetki ihan paikallaan ja tarkastella ympärillä liikkuvia ihmisiä. Osa oli todella huikean ihanasti pukeutunut päivää varten. Ei voi, kun vain ihailla miten hienosti toiset kantavat oman tyylinsä. Päivän päätteeksi ovelta tarttui mukaan vielä goodie bag, joka sisälsi tapahtumaan osallistuneiden yritysten tuotteita. 

Seuraavassa kuvia tapahtumasta:











sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kuntoon ja kauniiksi synnytyksen jälkeen - Helsinki Skywheel


Minulla ja miehelläni on erityinen suhde maailmanpyöriin. Teimme häämatkan Manchesteriin 10 vuotta sitten ja silloin testasimme paikallisen maailmanpyörän. Päivän ohjelmaa meille suunnitellessani oli ihan selviö, että halusin viedä mieheni myös Helsingissä vuosipäivän kunniaksi maailmanpyörään pyörimään. Helsinki Skywheel on kokemisen ja näkemisen arvoinen kohde. Teimme ajokokemuksestamme myös pienoisen videopätkän  ja lisään sen tänne editoinnin jälkeen. Luvassa hihitystä ja kauniita maisemia. Sää oli melkoisen viileä, tuulinen ja pilvinen, mutta se ei menoa haitannut yhtään.

Toivon tämän postauksen yllyttävän jonkun toisenkin pariskunnan tekemään jotakin hauskaa yhdessä. Yhteiset elämykset synnyttävät hauskoja muistoja. Ja jos jotakin lapsiperheiden vanhemmat mielestäni kaipaavat enemmän niin, se on yhteinen hassuttelu. Nauru ja ilo on parasta lääkettä! On ihanaa varastaa välillä aikaa ja olla vain kahden. Vaikka me emme koskaan eksy toisistamme kovinkaan kauas, niin kyllä meidänkin arjessamme on elementtejä, jotka vievät meitä erilleen. Siksi on tärkeää irrottautua hetkeksi yhdessä tutusta arjesta ja ympäristöstä. Minä uskon erityisesti parisuhdeaikaan. Toki joskus tehdään juttuja myös erikseen. Jaettu ilo on kuitenkin niin paljon parempi juttu.

Toivotaan, että seuraavana vuosipäivänä kohteemme olisi London Eye. Siinä seuraava maailmanpyörä valloitettavaksi. Miten sinä haluaisit hassutella puolisosi kanssa?


Rakastan maailmanpyörien taivasta hipovaa ja kaunista olemusta.




Helsingin kattojen yllä.


Kävimme kiinnittämässä reissulla myös lemmenlukon Katajanokalle Rakkauden siltaan. Naurettiin hieman, kun todettiin, että meillä on tuollainen turvallinen ja luotettava Abloy-lukko. Oli kyllä pakko piristää tuota lukkoa pirtsakalla rusetilla. Sellaisia me kai yhdessä olemme...tuttuja ja turvallisia sekä ripaus väriä ja räiskettä päälle. Oli ihana päivä yhdessä. Näitä postauksia teille tehdessäni olen saanut uudestaan elää tuon päivän.

Yhteistyössä MiruMaru ja Skywheel Helsinki

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Kuntoon ja kauniiksi synnytyksen jälkeen- Hotelli Haven ja vuosipäivä


Lupasin teille kurkistusta Helsingin reissuumme. Olimme siis mieheni kanssa viettämässä 19. vuosipäiväämme. Ja kerrankin minä olin se, joka oli suunnitellut kaiken. Yleisesti mies vie ja minä vikisen vai miten se nyt menee? Rohkaisenkin nyt kaikkia pariskuntia rikkomaan omia kaavojaan ja rempaisemaan. Se jos mikä vie suhdetta taas uuden sykäyksen eteenpäin ja oma puoliso varmasti arvostaa hänen eteensä nähtyä vaivaa. Me sovimme, että tästä lähtien suunnittelemme treffiohjelman aina vuoronperään ja yllätykseksi toiselle. Seuraavan kerran on siis mieheni vuoro. Kenties pääsemme yhdessä ulos vasta 6 kk päästä, mutta odotus kannattaa.

Alla kuvien ilotulitusta ihanasta yöpymispaikastamme Hotelli Havenista, joka sijaitsee Unioninkadulla aivan kaupungin keskustassa. Hotelli on erittäin tyylikäs ja henkilökunta todella ystävällistä. Sydäntä lämmitti, kun jo vastaanotossa toivotettiin meille hyvää vuosipäivää ja huoneessamme odotti suklainen yllätys ja tervehdysviesti. Yövyimme comfort tason huoneessa, joka oli todella kaunis ja täynnä yksityiskohtia. Tunsimme olomme kuitenkin todella kotoisaksi. Olisimme mielellämme viettäneet hotellissa, vaikka vielä toisenkin yön. Huoneestamme löytyi kylpyamme ja ihastuttavia aromaterapeuttisia kylpytuotteita. Kotiuduttuamme illalla takaisin hotellille minun oli aivan pakko laskea itselleni kylpy. Kylvyssä ollessani yritin miettiä milloin viimeksi olin saanut vain olla ihan rauhassa. Kotiäidiltä pääsi pieni kyynel liikutuksesta.

Aamiaisbuffetti oli monipuolinen ja runsas. Erityisesti mieleeni jäi kahvin pöytään tarjoileminen sekä buffetissa tarjolla olleet tuoreet hedelmät ja marjat. Ihana ilmapiiri ja niin kaunista ja huoliteltua kaikki lautasliinoista Arabian Taika-sarjan isoihin kahvimukeihin. Harmittaa, kun en ottanut teille kuvaa kauniista sisäpihalla sijaitsevasta ulko-oleskelutilasta. Toivon, että uusimme vierailumme hotelliin niin, että voimme istua yhdessä mieheni kanssa auringossa ihanien ruukkuistutusten keskellä ja ehkä lainata hotellista polkupyöriä ja lähteä pyöräilemään kesäisessä Helsingissä. Mies vink, vink.









Yhteistyössä MiruMaru ja Hotelli Haven

We had a Lovely time

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Kuntoon ja kauniiksi synnytyksen jälkeen - NAPS Helsinki Yrjönkatu


Kirjoittelen teille kolmen postauksen verran viime lauantaista. Pääsimme silloin mieheni kanssa pitkästä aikaa viettämään yhteistä laatuaikaa Helsinkiin. Sain aloittaa kivan päivän Yrjönkadun Napsissa, jossa käväisin meikattavana. Kaikki minut tuntevat tietävät, että olen sitä nature ja huulirasva tyyppiä. Äherrän tuntikausia ja tulos on aina samannäköinen. Huokaisu. Olin siis todella helpottunut, että sain mennä meikattavaksi ja unohtaa koko oman säätämisen kosmetiikan ihmeellisessä maailmassa ja keskittyä vain muuten päivän hauskuutuksiin.

Ensimmäisenä päivästä täytyy mainita se, että kaikki olivat todella ystävällisiä ja iloisia. Hanne ja Johanna ottivat minut lämpöisesti vastaan. Kiitos. Ilmapiiri koko Napsissa oli muutenkin todella mukava ja rento. Johannalle kertoilinkin, että olin vasta toista kertaa elämäni aikana meikattavana ja, että saatan hihitellä kesken kaiken. Johanna osasi suhtautua minuun juuri oikealla tavalla. Ripsivärinkin laittaminen sujui ilman räpyttelyä.

Annoin Johannalle vapaat kädet meikin luomisessa. Etukäteen puhuimme vain sen verran, että olisi tosi hyvä, jos meikki olisi sellainen missä voisin mennä ja viilettää koko päivän. Meikkaus session kuvaajana toimi oma mieheni (kyllä, olen nyt sotkenut mieheni mukaan bloggaus touhuihini). Olen otetuissa kuvissa huomattavasti rennompi kuin yleensä. Tunnetusti moni bloggari viihtyy paremmin kameran toisella puolella. Minä olen melkoisen ujo ja jännitän kuvaamisen kohteena olemista. Mieheni näki myös syntyvän tuloksen ennen minua ja yritinkin lukea hänen ilmeistään, että mitä mieltä hän oli. Mitä tästä kaikesta seurasi? Hihitystä.

Jos olen nyt jotakin pientä oppinut kahden meikkaus session jälkeen niin sen, että usein riittää, että meikkaa joko silmät tai punaa huulet huolella. Tämä tieto tulee varmasti helpotuksena monelle. Kunnollinen pohjustus on tietysti myös niitä perusjuttuja. Kasvojen ihon ollessa hyvässä kunnossa sitä on turha hukuttaa paksuun kerrokseen meikkivoidetta. Muista levittää meikkivoidetta pienoisesti myös kaulan alueelle. Silmien rajaukseen on hyvä käyttää perinteistä silmänrajauskynää, jonka jälkeä voi häivytellä. Perinteinen silmänrajauskynä antaa myös enemmän anteeksi, jos käsi hieman tärisee. Nestemäinen silmänrajaustussi on parempi harjaantuneissa käsissä. Kiireisenä päivänä riittää, että katsoo peilistä, että kulmat ovat siistit, taivuttaa ripset, lisää valokynää silmänurkkiin ja sipaisee hieman sitä huulirasvaa huuliin.

Kaunis kiitos Johanna oikeanlaisen ilmeen luomisesta ja siitä, että sain näyttää hyvälle, mutta samalla myös omalle itselleni. On todella virkistävää nähdä itsensä uudessa valossa. Ja mieskin tykkäsi.







Ei enää väsynyt kotiäiti.

Yhteistyössä MiruMaru ja NAPS Helsinki Yrjönkatu

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Tyyliä vai ei?


Tyyli on minulle pienoinen kirosana ollut aina. Itse koen, että minulla ei ole koskaan ollut mitään mitä voisi tyyliksi sanoa. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin välillä ajattelen, että minun pitäisi alkaa pukeutua jo hieman aikuisemmin ja unohtaa army tyyliset takit ja lenkkarit. Moni erehtyy iästäni ja napsauttaa siitä kepeäsi kymmenen vuotta pois ja luulen, että tavallani pukeutua on myös osuutta asiaan. Olisi kiva näyttää ikäiselleen eli aikuiselle. Olen kai ikuinen tyttö. 

Olen nyt muutaman kerran vaatteita hankkiessani yrittänyt muistaa mitä vaatekaapissani jo on. Olen ajatuksella pyrkinyt täydentämään vaatevarastoani järkihankinnoilla. En nyt ihan metsään ole mennyt ja kenties hankintani ovat menossa fiksumpaan suuntaan. Kaapistani ei löydy järkevää housupukua tai edes sitä yksittäistä mustaa bleiseriä. Ostan edelleen enimmäkseen mustaa, mutta maustan sitä ripauksella valkoista, kietaisen värikkään huivin kaulaani ja pistän korviini isot korvakorut. Kenties tämä on sitten sitä minun tyyliäni? Tuskaileeko kukaan muu samojen ongelmien kanssa?

Olisi aivan upeaa, jos sovittamatta tietäisi mitkä vaatteet sopivat täydellisesti juuri minun vartalolleni. Inhoan kaupoilla ramppaamista ja hankin lähes kaikki vaatteeni nettikaupoista. Usein tilaan liian reilun kokoisia vaatteita. Ilmeisesti miellän itseni isommaksi kuin todellisuudessa olenkaan. Sovituksen jälkeen huomaa myös usein, että vaatteen malli ei todellakaan imartele yhtään vartaloani, vaan vaate kiinnittää huomion vartaloni ns. ongelmakohtiin. Monta asua voisi myös pelastaa pelkästään sillä, että olisi ryhti kohdallaan. Minulla on tapana lyssähtää kasaan ilman korkokenkiä.

Jos olisin himorikas, niin kaappini olisi täynnä ihania kenkiä ja laukkuja sekä muita asusteita. Ostaisin kenties yhä vain mustaa ja valkoista, mutta vaatteet olisivat hyvää materiaalia ja leikattu kiintoisalla tavalla. Rakastan kaikkea kaunista. Tunnistan laadun, mutta minulla on harvoin siihen varaa. Ihanaa, kun niin monet blogit ovat nykyään pullollaan pihistä ja panosta postauksia. Voisi myös sanoa, että minulla on pienoisia vaikeuksia panostaa itseeni. Usein sitä on paljon helpompi ostaa muksuille vaatteita (myös silloinkin, kun on lähtenyt jotakin hakemaan varta vasten itselleen). Mitä siis opimme tästä postauksesta? Yritä löytää oma tyylisi tai hyväksy se tyyli joka sinulla jo on (tässä ei siis lue, että huido menemään pelkät lökkärit päällä). Omaa tyyliä voi varmasti oppia myös jalostamaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Älä vaivu alakuloon. En minäkään. 

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Arvonnan voittaja


TAIKA-korut lahjakortin voittaja on PeeKoo. Paljon onnea sinulle! Laitan sinulle sähköpostia tulemaan. Ja lämmin kiitos kaikille teille arvontaan osallistuneille. 

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Lapsimessujen väriloistoa

Lapsimessut on nyt koettu ja nähty. Olin mukana messuilla tänä vuonna siis ensimmäistä kertaa ja voin sanoa yllättyneeni positiivisesti. Takuulla tästä tulee jokavuotinen tapa. Päällimmäisenä mieleeni jäi joka puolella loistaneet iloiset värit ja kuosit. Tuntui myös siltä, että kaikilla oli hauskaa, niin lapsilla kuin aikuisillakin. Rinnassani roikkuneen blogipassin ansiosta sain jutella erittäin herttaisen lukijani kanssa. Kiitos sinulle suuresti!Tapaaminen jäi lämmittämään mieltäni. Tapaaminen sai minut myös ajattelemaan kuinka paljon te lukijat tiedätte minusta ja minä taas seurailen teitä vain tilastoista. Tähän täytyy ehdottomasti kehitellä jotakin pientä haastetta teille tulevaisuudessa. Tullaan tutuiksi.

Takaisin asiaan. Minä olin liikkeellä mieheni ja esikoisemme kanssa. Meillä tyttö meni kaikesta hälystä ja ihmispaljoudesta hieman hämilleen. Alusta asti oli selvää, että äidin kädestä oli pidettävä kiinni ja tiukasti. Minä yritin samalla kuvata kiinnostavia kohteita blogiin teitä varten, mutta hyvin äkkiä tuli itselle järki käteen. Päätin pakata kameran pois ja mennä tytön ehdoilla. Minä halusin, että meillä kaikilla olisi kivaa ja silloin blogimaailma työnnetään syrjemmälle ja keskitytään hetkeen. Ja voin sanoa, että kannatti. Tyttö sai osallistua kaikenlaisiin pieniin kilpailuihin ja käytiin ihmettelemässä Muumia ja juteltiin prinsessa Ruususen kanssa, joka muuten oli todella mukava, vaikka onkin kuninkaallinen. Juotiin rauhassa kahvit ja mehut sekä maisteltiin ihania herkkuja. Minä olin läsnä. Meidän kolmen yhteinen aika on muutenkin nyt erityisen tärkeää, kun perheeseemme kuuluu pieni vauva. Esikoinen kokee varmasti usein jäävänsä kaikessa hieman jalkoihin. Yritämme siksi järjestää hänelle "ison tytön reissuja".

Ainut asia mikä minua jäi todella harmittamaan oli Messulehden tarjouskuponkien unohtaminen. Olisin ehdottomasti hyödyntänyt MaxPlayn tarjouksen jolla sai KG Designin pöytätabletin ja säästölippaan alennettuun hintaan. Hankkinut ihanan Bambikuosisen emalipurkin Ivana Helsingiltä sekä rohmunnut ilmaiset lahjat (Huppa, Crocs) mukaani. Tietysti. 

Seuraavassa ne muutamat kuvat, jotka ehdin räpsiä:










Yhteistyössä MiruMaru ja Messukeskus

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Rusinapullat ja pipari

Blogimaailmassa pitäisi pysyä jatkuvasti ns. terävänä. Joka viikko on menossa jokin suuri puheenaihe, joka on siepattu jostakin. Kirjoita siitä ja kärkkäästi, niin takuulla saat huomiota (klik, klik). Milloin pitäisi kuvata meikitön naama (hups, tein se jo) tai milloin pitäisi räpätä kuva rusinapullista. Noh, voin jo nyt kertoa teille rakkaat lukijat, että tältä olen päättänyt teidät säästää. Ei siis rintojen räväytystä kuvaruudulle tämän blogin kautta. Onko joku siellä toista mieltä? Kiinnostaisiko jotain minun rintojeni näkeminen? Huuda HEP kommenteissa.

Mitäköhän seuraavaksi. Kenties pysymme leipomusten maailmassa ja seuraavana olisi vuorossa pipari ennen ja jälkeen synnytyksen. Pipari ja pullat. Leipomisestakin voisin tietysti kirjoittaa, mutta se alkaa olla aiheena melkoisen koluttu. Millaiselta leipominen tuntui ensimmäisen kerran synnytyksen jälkeen? Tuntuiko leipominen erilaiselta? Tartuitko kaulimeen yhtä hanakasti niin kuin aina ennenkin. Onko leipominen ylipäätänsä mahdollista lapsiperheissä? Leivotaanko teillä nykyään keittiön sijasta kylpyhuoneessa pesukoneen päällä? Ja mikä hienointa voin jakaa teille aiheen kuin aiheen myös MiruMarun Instagram- sivujen ja Twitterin kautta. Jälkimmäisessä pahus vieköön vain verbaalisessa mielessä.

Apua. Kaikesta on jo puhuttu. Kaikki on paljastettu. Millä me bloggarit nyt leipämme ansaitsemme? Ei hätää. Nyt voimme kaikki innostua kuvamaan videopätkiä blogiin eli vlogata. Mitä uutta minä voisin tarjota teille. Kenties kerran viikossa blogin oman BB-päivän, jolloin kamera kuvaisi MiruMarun touhuja kokonaisen vuorokauden. Luvassa siis: vauva-arkea, kärkkäitä keskusteluja, uhmista, telkkarin töllötystä ja salaa herkkujen syömistä ja lopuksi jompikumpi vanhemmista nukahtaa tuoliin. Kenties keksin jotakin kivempaa kuvattavaa.

Minä toivon, että joku siellä jaksaisi lukea näitä minun postailujani ihan tavallisesta arjesta. Tylsyyden sietäminen se vasta on jotakin. Siinä on sellainen kestävyyslaji, että oksat pois. Arki on haastavaa ja toisinaan sietämätöntä. Arki on myös ihanan turvallista ja sopivan homeista nurkissa pyörimistä. Arki se on kaiken perusta. Tosin niin on myös leipominenkin.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Miehen kanssa vaateostoksilla synnytyksen jälkeen- YÖK

Tässä se taas on aihe, joka vieläkin nostattaa verenpainettani, vaikka itse tapauksesta on jo muutama tovi aikaa. Tyhmänä lähdin mieheni kanssa kiertelemään vaatekauppoja synnytyksen jälkeen. Ajattelin tehdä muutamia perushankintoja vaatekaappiini, sillä vaatekokoni on vaihtunut useasti viimeisen neljän vuoden aikana tietystä syystä. Kyllähän minä olen aina ihan kohtuu helpolla palautunut raskauksista omiin mittoihini, mutta ei se nyt ihan kuukaudessa kuitenkaan tapahdu ja itsestään.

Asiaan. Menimme siis mieheni kanssa yhdessä vaatekauppaan ja katselin siinä farkkuja itselleni. Mieheni siinä kommentoi jatkuvalla syötöllä valintojani. Ja hän siis itse väittää olevansa hyvinkin hiljaista sorttia. Olisikin. Kyllä tuo näyttää osaavan noita leukojaan loksotella ihan tarpeeksi. Minulla ei ole koskaan ollut ns. boyfriend farkkuja ja ajattelin, että jos nyt sellaisia sovittaisin. Noh, mieheni oli ihan järkyttynyt, että kuule noin löysät farkut ja sitä rataa. Seuraavaksi otin hyllystä normi pillifarkut ja mieheni rupesi ehdottelemaan minulle sellaisia kokoja, joihin olin mahtunut ennen esikoisemme syntymää. Tässä kohden taisin jo pienoisesti kivahtaa, että hei haloo olen juuri saanut vauvan.

Noh, koska olin jo loukkaantunut, niin mieheni päivystäminen sovituskopin luona ei auttanut asiaa yhtään. Jouduin siis raahaamaan sovituskoppiin sellaisen määrän farkkuja, että huh, huh. Oli eri malleja ja kokoja. Hiki otsalla toivon, että edes yhdet sopisivat jalkaan. Olisi ollut pienoisen nöyryyttävää tulla sovituskopista pois toteamalla, että mikään ei mahdu päälle varsinkin, kun mieheni kuvittelee tuumakokoni olevan 26/30. Sovituskopin suurentaviin peileihin ja valaistukseen tulisi puuttua jollakin direktiivillä. Sovutuskopin peileiltä ei saa mitään anteeksi. Siinä sitä ollaan ja näytetään juuri sille mille näytetään. Ei ole käytössä kuvanmuokkausta. Silotetaan hieman tuosta kohtaa, rajataan kuvaa ja hei vedetään b&W tai color splash kuvajaisen päälle. Kätevää. Reissun päätteeksi puuskahdin tuskaisesti miehelleni, että oli sitten viimeinen kerta, kun lähden kanssasi vaateostoksille.

Vaatteiden kanssa on aina vähän niin tai näin: istuvat/eivät istu, kiristävät/lököttävät tai eivät vain muuten imartele vartaloa. Korut sen sijaan sopivat aina! Tämän kunniaksi MiruMarussa arvotaan TAIKA-korujen lahjakortti. Arvontaan voit osallistua TÄSTÄ. Jos sinun arkesi muistuttaa minun arkeani eli et aina ehdi käydä suihkussa, vaikka haluaisit ja puserossasi on puklutahroja ja miehesi möläyttelee ajattelemattomuuttaan tyhmyyksiä, niin piristä itseäsi, vaikka uusilla korviksilla. Säihkettä arkeesi!

torstai 9. huhtikuuta 2015

Lahjakortin arvonta TAIKA-korut verkkokauppaan

Saan kirjoitella teille todella mielenkiintoisesta aiheesta nimittäin naisten parhaista ystävistä: koruista. Moni teistä on varmasti kuullutkin TAIKA-koruista ja vieraillut heidän verkkokaupassaan. Taika-korujen sivustolta löytyy runsaasti ihania koruja jokaiseen makuun naisille, miehille ja lapsille, mutta sen lisäksi sieltä saa poimittua itselleen myös laajasti erilaista korutietoutta. Asiaa löytyy mm. korujen säilytyksestä, puhdistuksesta sekä vinkkejä koruvalintoihin. Kuinka moni teistä on tullut ajatelleeksi miten vartalotyyppi vaikuttaa korujen valintaan? Tai minkä pituiset ja tyyppiset korut sopivat juuri sinulle? Sivustolta saa myös ohjeistusta Voimakorun tekemiseen. Aihe on vähintäänkin kiehtova.
Kiinnostaisiko sinua pitää ystävillesi korukutsut? Tämäkin on mahdollista sillä Taika-korujen edustajat pitävät korukutsuja sovitusti pääkaupunkiseudulla ja Tampereen alueella. Kokoa iloinen ja koruja rakastava porukka kokoon ja ota yhteyttä Taika-koruihin. Taika-koruilta saat päivämäärän varmistuttua valmiit kutsut ystävillesi, joilla voit kutsua heidät mukavaan tapaamiseen FB:n ja sähköpostin kautta. Kahvittelun lomassa kutsujen vieraat pääsevät osalliseksi pienestä koulutuksellisesta osiosta, jossa käydään läpi mm. kauden vaate- ja korutrendejä sekä saadaan vastaus kysymykseen millaiset korut sopivat juuri sinulle. Parasta on kuitenkin se, että kaikki osallistujat saavat sovitella erilaisia koruja aivan rauhassa ja ilman ostopakkoa. Kutsujen emäntä on tietysti oikeutettu emäntälahjaan.
Taika-korut tekevät myös hyvää monin eri tavoin. Yhteistyökumppaneita ovat Naisten Pankki, joka on Kirkon Ulkomaanavun hallinnoima rahasto, joka tukee kehitysmaiden naisten omaehtoista yrittäjyyttä kestävän kehityksen periaattein. Naisten Pankin nimikkokorun myynnistä menee 30% Naisten Pankin tukemiseen. Lisäksi Taika-korut ovat mukana tukemassa Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistystä.
Sain tilaisuuden poimia Taika-korujen valikoimista omia suosikkejani ja järjestää teille lukijoilleni samalla pienen arvonnan. Mikä koruista on sinun suosikkisi? Äänestä kommenteissa ja osallistu ARVONTAAN. 


Infinity korvakorut, kirkas 20 e


Pisara kaulakoru 27 e


Seashell helmirannekoru, monivärinen 22 e


Helminappi korvakoru, valkoinen 18 e


Nahkarannekoru, musta, Swarovski kristalli 37,90 e


Ristikkäin korvakorut 29e
Mukana arvonnassa olet kommentoimalla tähän postaukseen toimivalla sähköpostiosoitteella ja kertomalla mikä koruista on oma suosikkisi! Lisäarpoja voit lunastaa liittymällä blogini lukijaksi, tykkäämällä MiruMarun Fb-sivuista tai seuraamalla MiruMarua Instagramissa. Arpoja on siis tarjolla max 4 kpl per osallistuja. Ilmoitathan monella arvalla olet mukana. Arvonta alkaa nyt 9.4 ja päättyy 16.4 kello 24 

Palkintona on 30 e arvoinen lahjakortti Taika-korut verkkokauppaan. Rutkasti onnea kaikille tähän kivaan arvontaan. Säihkettä arkeesi!

Postaus on MiruMarun ja TAIKA-korujen yhteistyötä

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Hyödynnä pääsiäismunien yllätykset DIY-ohje



Yllätysmunia on kiva aukoa (pääsiäisen ehdoton ykkösjuttu), mutta yllätykset jäävät helposti unholaan ja ne päätyvät pyörimään pöytien alle ja lopulta tukkivat pölynimurin. Itse kerään aina kaikki pienet figuurit talteen ja hyödynnän niitä erilaisissa DIY-projekteissa. Minimaailmat ovat tällä hetkellä ehdottomia suosikkejani ja niihin voi kivasti hyödyntää pääsiäismunien yllätykset. Tämä on jälleen puuha, jota voi tehdä yhdessä lasten kanssa. Itse olen käyttänyt tikkuaskien koristeluun tapettia, koristeteippiä ja ohutta nahkanauhaa. Rasiat voi yhtä hyvin myös kuvioida maalaamalla. Rasiat sopivat mainiosti pieniksi lahjoiksi tai niitä voi antaa kortin asemasta. Hauskaa pikku puuhastelua.