perjantai 10. huhtikuuta 2015

Miehen kanssa vaateostoksilla synnytyksen jälkeen- YÖK

Tässä se taas on aihe, joka vieläkin nostattaa verenpainettani, vaikka itse tapauksesta on jo muutama tovi aikaa. Tyhmänä lähdin mieheni kanssa kiertelemään vaatekauppoja synnytyksen jälkeen. Ajattelin tehdä muutamia perushankintoja vaatekaappiini, sillä vaatekokoni on vaihtunut useasti viimeisen neljän vuoden aikana tietystä syystä. Kyllähän minä olen aina ihan kohtuu helpolla palautunut raskauksista omiin mittoihini, mutta ei se nyt ihan kuukaudessa kuitenkaan tapahdu ja itsestään.

Asiaan. Menimme siis mieheni kanssa yhdessä vaatekauppaan ja katselin siinä farkkuja itselleni. Mieheni siinä kommentoi jatkuvalla syötöllä valintojani. Ja hän siis itse väittää olevansa hyvinkin hiljaista sorttia. Olisikin. Kyllä tuo näyttää osaavan noita leukojaan loksotella ihan tarpeeksi. Minulla ei ole koskaan ollut ns. boyfriend farkkuja ja ajattelin, että jos nyt sellaisia sovittaisin. Noh, mieheni oli ihan järkyttynyt, että kuule noin löysät farkut ja sitä rataa. Seuraavaksi otin hyllystä normi pillifarkut ja mieheni rupesi ehdottelemaan minulle sellaisia kokoja, joihin olin mahtunut ennen esikoisemme syntymää. Tässä kohden taisin jo pienoisesti kivahtaa, että hei haloo olen juuri saanut vauvan.

Noh, koska olin jo loukkaantunut, niin mieheni päivystäminen sovituskopin luona ei auttanut asiaa yhtään. Jouduin siis raahaamaan sovituskoppiin sellaisen määrän farkkuja, että huh, huh. Oli eri malleja ja kokoja. Hiki otsalla toivon, että edes yhdet sopisivat jalkaan. Olisi ollut pienoisen nöyryyttävää tulla sovituskopista pois toteamalla, että mikään ei mahdu päälle varsinkin, kun mieheni kuvittelee tuumakokoni olevan 26/30. Sovituskopin suurentaviin peileihin ja valaistukseen tulisi puuttua jollakin direktiivillä. Sovutuskopin peileiltä ei saa mitään anteeksi. Siinä sitä ollaan ja näytetään juuri sille mille näytetään. Ei ole käytössä kuvanmuokkausta. Silotetaan hieman tuosta kohtaa, rajataan kuvaa ja hei vedetään b&W tai color splash kuvajaisen päälle. Kätevää. Reissun päätteeksi puuskahdin tuskaisesti miehelleni, että oli sitten viimeinen kerta, kun lähden kanssasi vaateostoksille.

Vaatteiden kanssa on aina vähän niin tai näin: istuvat/eivät istu, kiristävät/lököttävät tai eivät vain muuten imartele vartaloa. Korut sen sijaan sopivat aina! Tämän kunniaksi MiruMarussa arvotaan TAIKA-korujen lahjakortti. Arvontaan voit osallistua TÄSTÄ. Jos sinun arkesi muistuttaa minun arkeani eli et aina ehdi käydä suihkussa, vaikka haluaisit ja puserossasi on puklutahroja ja miehesi möläyttelee ajattelemattomuuttaan tyhmyyksiä, niin piristä itseäsi, vaikka uusilla korviksilla. Säihkettä arkeesi!

4 kommenttia:

  1. Apuva, muistan itekin kun olin ekaa kertaa sovituskopissa synnytyksen jälkeen. Olin tottunu ennen raskautta raahaamaan sovituskoppiin xs-kokoisia minivaatteita joten oli semi shokki :D.

    VastaaPoista
  2. Ja mun täytyy todellakin tunnustaa, että en ole vielä ehtinyt tehdä itselleni mitään. Haaveissa on kausikortti uimahalliin!!

    VastaaPoista
  3. Toi on karsee fiilis! Mä ostin vasta eilen uudet farkut, kolmannesta synnytyksestä yli 6kk aikaa. Mut aiemmin ei oo löytyny hyviä ja sopivia ja ku koot on ollu mitä sattuu. Nyt löyty ihanat farkut myyjän avulla, vaikka kilojakin vielä oon. Mut hei, ei enää äitiyshousuja! :)

    VastaaPoista
  4. Farkut on varmasti ne kaikista haastavimmat ostokset mitä voi tehdä synnytyksen jälkeen. Minulla on kaapissa parit farkut odottamassa, että taas mahtuisin niihin. Jää nähtäväksi. Hih.

    VastaaPoista