maanantai 20. huhtikuuta 2015

Tyyliä vai ei?


Tyyli on minulle pienoinen kirosana ollut aina. Itse koen, että minulla ei ole koskaan ollut mitään mitä voisi tyyliksi sanoa. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin välillä ajattelen, että minun pitäisi alkaa pukeutua jo hieman aikuisemmin ja unohtaa army tyyliset takit ja lenkkarit. Moni erehtyy iästäni ja napsauttaa siitä kepeäsi kymmenen vuotta pois ja luulen, että tavallani pukeutua on myös osuutta asiaan. Olisi kiva näyttää ikäiselleen eli aikuiselle. Olen kai ikuinen tyttö. 

Olen nyt muutaman kerran vaatteita hankkiessani yrittänyt muistaa mitä vaatekaapissani jo on. Olen ajatuksella pyrkinyt täydentämään vaatevarastoani järkihankinnoilla. En nyt ihan metsään ole mennyt ja kenties hankintani ovat menossa fiksumpaan suuntaan. Kaapistani ei löydy järkevää housupukua tai edes sitä yksittäistä mustaa bleiseriä. Ostan edelleen enimmäkseen mustaa, mutta maustan sitä ripauksella valkoista, kietaisen värikkään huivin kaulaani ja pistän korviini isot korvakorut. Kenties tämä on sitten sitä minun tyyliäni? Tuskaileeko kukaan muu samojen ongelmien kanssa?

Olisi aivan upeaa, jos sovittamatta tietäisi mitkä vaatteet sopivat täydellisesti juuri minun vartalolleni. Inhoan kaupoilla ramppaamista ja hankin lähes kaikki vaatteeni nettikaupoista. Usein tilaan liian reilun kokoisia vaatteita. Ilmeisesti miellän itseni isommaksi kuin todellisuudessa olenkaan. Sovituksen jälkeen huomaa myös usein, että vaatteen malli ei todellakaan imartele yhtään vartaloani, vaan vaate kiinnittää huomion vartaloni ns. ongelmakohtiin. Monta asua voisi myös pelastaa pelkästään sillä, että olisi ryhti kohdallaan. Minulla on tapana lyssähtää kasaan ilman korkokenkiä.

Jos olisin himorikas, niin kaappini olisi täynnä ihania kenkiä ja laukkuja sekä muita asusteita. Ostaisin kenties yhä vain mustaa ja valkoista, mutta vaatteet olisivat hyvää materiaalia ja leikattu kiintoisalla tavalla. Rakastan kaikkea kaunista. Tunnistan laadun, mutta minulla on harvoin siihen varaa. Ihanaa, kun niin monet blogit ovat nykyään pullollaan pihistä ja panosta postauksia. Voisi myös sanoa, että minulla on pienoisia vaikeuksia panostaa itseeni. Usein sitä on paljon helpompi ostaa muksuille vaatteita (myös silloinkin, kun on lähtenyt jotakin hakemaan varta vasten itselleen). Mitä siis opimme tästä postauksesta? Yritä löytää oma tyylisi tai hyväksy se tyyli joka sinulla jo on (tässä ei siis lue, että huido menemään pelkät lökkärit päällä). Omaa tyyliä voi varmasti oppia myös jalostamaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Älä vaivu alakuloon. En minäkään. 

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa kovin tutulle! Oi kun olisi sitä rahaa panostaa omiin vaatteisiin eikä kulkea samoissa ja vanhoissa aina! Tuskin se töihin paluukaan hirveesti rahatilannetta muuttaa...

    Olisi siis kiva pukeutua laatuun ja naisellisesti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja jos rahatilanne on tiukempi kuten lapsiperheissä usein on pitäisi niiden omien hankintojen (silloin harvoin, kun niitä tekee) olla todella järkeviä. Minä olen ainakin tehnyt niin monesti virhehankintoja, että ihan harmittaa.

      Poista
  2. Ihanat kengät! Vagabondit on tosi hyvät jalkaan, pitäisi itekin ostaa kesälle mustat avokkaat =)

    VastaaPoista
  3. Voi kiitos. Minäkin olen luottanut kengissä jo useamman vuoden Vagabondeihin. Istuvat hyvin jalkaan ja vain paranevat ajan kanssa. Kenkiä on niin paljon helpompi ostaa.

    VastaaPoista