torstai 7. toukokuuta 2015

Oma mieheni- oletko ymmärtänyt synnytyslahjan tärkeyden?

Otsikko kertoo kaiken. Meidän perheessä väännetään taas rautalangasta. Synnytyslahjoista on ollut paljon postauksia. Minäkin olisin tehnyt sellaisen, jos olisin synnytyslahjan mieheltäni saanut. Pah. Tästä on kyllä ollut puhetta. Esikoisen kohdalla asiasta puhuttiin pienoisesti (minun toimestani tyyliin vink, vink), mutta lahja jäi saamatta. Otin sen kevyesti, vaikka salassa pienoisesti pahoitin mieleni. Enhän minä odottanut mitään suurta vain jotakin pientä muistoa siitä, että olin esikoisemme tähän maailmaan saattanut. En myöskään hankkinut mitään lahjaa itselleni. Minusta tämä puoli asiasta kuuluu ehdottomasti miehelle. Kuopuksen kohdalla jo ajattelin, että ei voi olla totta. Ei lahjaa. 

Synnytyslahjan symbolinen arvo on melkoisen suuri. Se on tunnustus ja arvonanto. Pieni osoitus siitä, että minä ajattelin sinua. Ajatus lahjan takana on tärkein. Moni nainen myös kantaa lahjoja koko elämänsä ja usein tyttäret perivät nuo rakkaat muistot. Edessä on äitienpäivä. Olisiko nyt kenties paikallaan ottaa vahinko takaisin? Odottaisiko minua aamulla kaunis pieni rasia. Kortissa voisi lukea: Anteeksi rakas tämä tulee nyt vähän myöhässä.

Omasta isästäni en voi paljon hyvää sanoa, mutta jopa hänkin osti äidilleni aikoinaan synnytyslahjan ja vei sen äidilleni sairaalaan. Koru on äidilläni yhä. Äidin puheista olen saanut sen käsityksen, että myös muisto tuosta hetkestä, kun hän on lahjan saanut on rakas. Luultavasti minä kannan korua joskus kaulassani. Minäkin haluaisin jotakin mitä antaa puolestani omalle tyttärelleni. Postaus alkoi huumorilla, mutta päättyy nyt melkoisen herkästi. Oletko sinä saanut puolisoltasi synnytyslahjan? 

4 kommenttia:

  1. En ole kummastakaan :( Ja nää, oisin tuonut kukkia, mutta... eikä tuonut. Plaah! Äitienpäivänäkin muistamiset on aikalailla lapsien tekemät kortit. Sentään aamupalan tekevät. Mieheni on hieman "urpo" ;)

    VastaaPoista
  2. Hih. Ehkä se on jo vanhan ajan jäänne. Herrasmiehiä on ehkä nykyään vähemmän. Ihania ja lutusia miehiä varmasti riittää ja osa voi jopa olla romanttisia. Minusta se mielikuva omasta isästäni vuodelta -71 korurasia kädessä synnytysosastolla on vain jotakin hienoa. Olen kenties vähän sellainen vanha sielu. Minä saan eniten kukkia omalta apeltani, jota pidän kyllä todella suuressa arvossa!!

    VastaaPoista
  3. Saitko kukkia? Saitko halauksen ja suukon? Itse en edes osannut odottaa mitään tuollaisia lahjoja itselleni vaan koin että läsnäolo ja se suukko jonka sain seuraavana päivänä kiitosten kanssa oli tarpeeksi suuri huomionosoitus. Jokapäiväiset huomioimiset ja arjessa saadut kukat tai pienet lahjan tapaiset ilahduttaa ja merkitsee minulle itselleni enemmän...oletko ajatellut että miehesi on ehkä ollut niin tunnekuohussa synnytyksen aikoihin ettei ole osannut ajatella sinua yksilönä vaan on ehkä ajatellut teitä perheenä saamassa pienokaisen? Mieti ja muistele kuinka hän käyttäytyi synnytettyäsi...osoittiko välittämistään? Se on tärkeintä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieheni on vallan ihana tyyppi. Hassu ja lämpöinen ihminen. Tämä kirjoitus liittyi vain tuohon synnytyslahjaan. Hienosti huomio minut ja pienokaisen ja piti huolta kotona kuopuksestamme. Synnytyskertomuksessa kerroinkin hänen isosta roolistaan itse synnytyksessä. Tämä synnytyslahja asia on varmasti sidoksissa hieman siihen miten omassa perheessä isän ja äidin kohdalla on toimittu ja meillä todellakin isä oli isolla eleellä liikenteessä. En toki odottanut mitään lahjaa laitokselle, mutta ehkä sitten siitä seuranneina viikkoina. Jotakin aivan pientä. En ole mitenkään tavaran perään noin yleisesti.

      Poista