torstai 30. heinäkuuta 2015

Sisustuksen värit


Kuka leikkii fotarilla? No minä tietenkin. Aikaisemmin oli puhetta siitä, että kukat, kynttilät ja uudet tyynynpäälliset tekevät ihmeitä nuhruiselle huoneelle. Tässä todiste siitä. No ihmeitä ja ihmeitä. Sama huone ja samat vanhat kalusteet, mutta seassa ripaus jotakin uutta. Muutoksen ei aina tarvitse maksaa maltaita ja tärkeintä tietysti on, että itse on tyytyväinen ja onnellinen. 

Sisustuksessa kuten muutenkin elämässä on havaittavissa vaihtuvia värikausia. Muistan yhä ensimmäisen yhteisen kotimme: piiskuisen, parhaat päivänsä nähneen kaksion kaupungin lähiössä. Koti oli enemmän tai vähemmän sininen ja hankimme sinne huonekaluja Iskusta osamaksulla. Me kaksi nuorta, jotka juuri aloittelimme ensimmäisissä työpaikoissamme. Vuosien vieriessä myös vuokrakodit vaihtuivat toisiin ja lopuksi asuimme aivan kaupungin ytimessä. Tuolloin oli jo havaittavissa kodissa vintagetyyli ja värit olivat ruskeaa, valkoista ja beigeä. 

Samoilla väreillä maalasimme myös ensimmäisen oman kodin kiviseinät Helsingissä. Sekaan mahtui ripaus vaaleanpunaista ja mustaa. Vintagen rinnalle alkoi ilmestyä design valaisimia ja huonekaluja. Värit rupesivat todella vasta loistamaan tässä nykyisessä kodissamme. Yhä jatkamme sisutuksellisesti kotoista vintagetyyliä. Design on unohdettu ja nyt sille melkein naureskelemme, vaikka sitä kotoa löytyy yhä kuin muistona jostakin vanhasta elämänvaiheesta. Ja täällä me yhä olemme yhdessä plus kaksi pikkuista myllertäjää. Kirkkaiden värien rinnalle on ilmestynyt mustavalkoista. Taas uusi värikausi alkanut.

Paljon puhutaan siitä voiko valkoinen koti olla viihtyisä ja kodikas? Tarkoittaako pelkistetty ja moderni automaattisesti kylmää? Sisustuslehdet ovat melko selvästi jakautuneet kahden erilaisen kodin sisustustyylin mukaisesti. On hienoa, että jokaiselle on jotakin. Itse ahmin tietysti Unelmien Talo&Koti-lehteä. Siinä on lehti, joka jaksaa aina inspiroida ja ilahduttaa. Ja olen ilokseni löytänyt myös kivoja FB-ryhmiä, joissa jaetaan kivoja DIY ja tuunaus vinkkejä!!

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Tänään on bileet, kaikki sileeks!


Kerrankin annan kuvien puhua puolestaan. Ja ne kertovat kaiken. Ihana tunnelma, mahtavia tyyppejä, hyvää musaa sekä ruokaa ja juomaa. Ja mitä kakkuja! Kiitos Cafe Intro! Upea ilta täynnä iloista puheensorinaa. Illan bändi Snipe-Drive sai sydämeni lyömään ylimääräisen lyönnin. Kaunis kiitos vielä kertaalleen illan järkänneille Agulle ja Kristalle. Enempää ei olisi voinut enää toivoa. Te ootte timantteja! Vielä kerran siis #KPGB2015


Pihalla ja sisällä paloivat tunnelmalliset KYNTTILÄT.



Pienoista säätöä ryhmäkuvan kanssa. Himputin oksa.





sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

#KPGB2015 asukuvat


Tälläinen asu valikoitui päälleni Kaksplussan lauantaisiin grillibileisiin. Vero Modan mekko on peräisin House of Brandonin valikoimista. Kyseistä mekkoa ei enää nettikaupan valikoimista löydy, mutta käy kurkkaamassa TÄSTÄ. Hulmuavaa helmaa ja mustaa pitsiä löytyy monesta mekosta! Tykästyin mekkooni kovasti ja viihdyin siinä hyvin viilenevässä illassa. Uskon, että mekolla on edessään vielä monta käyttökertaa. Asusteita vaihtamalla mekko sopii useampaankin menoon. Ballerinat ovat Mademoiselle R:n ja suuri ja näyttävä statement kaulakoru on omista vanhoista kätköistä.

Palaan vielä ihanaan ja tunnelmalliseen eiliseen seuraavassa postauksessani. Luonnollisesti kuvia tuli otettua melkoisesti ja kerrottavaakin on vielä, vaikka kuinka paljon!

Mekko on saatu blogiyhteistyön kautta House of Brandonilta.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Sneak peek #kpgb2015


Huomenna vihdoin joukko iloisia bloggareita tapaa toisensa hyvän ruoan ja juoman merkeissä. Salamat räiskyvät ja moni meistä osallistujista päivittää twitteriä ja Instagramia teidän kaikkien iloksi. Toivotaan aurinkoista säätä. Pysy mukana ja seuraa #kpgb2015

Bileitä odottelee myös uusi mekko House of Brandonilta. Mustaa pitsiä. Erityisesti pidän siitä, että mekko on hitusen avoin selästä. Huomenna räiskitään myös runsaasti asukuvia.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Kirpustelua ja kuulumisia


Muutama juttu jäi ns. junasta tuosta edellisestä kirppislöydöt-postauksestani. Löysin 8 e hintaan täysin ehjän vain pesua kaipaavan Reiman välikausihaalarin kuopuksellemme. Talosta löytyykin jo samaa sarjaa oleva tyttöjen takki, joka on palvellut yllättävän pitkään. Oikein hihkaisin, kun huomasin haalarin riippuvan tangossa kirpputorilla. Hinta oli minusta erittäin kohdallaan. Olisin ollut valmis maksamaan hieman enemmänkin.

Samaisesta pöydästä mukaani lähti kohtuullisen iso pussi muovisia rakennuspalikoita 2 e hintaan. Muistan itsekin leikkineeni pienenä kerhossa samanlaisilla palikoilla. Kotona tietysti heti kasasimme yhdessä tytön kanssa palikoista auton ja linnan. Hauskaa puuhaa. Muistaako kukaan muovisten rakennuspalikoiden nimeä? Kyseessä on Nopperit!

Loppuviikko meneekin enemmän tai vähemmän valmistautumisessa KP:n grillibileisiin. Odotan kuumeisesti ehtiikö posti tuoda uudet kengät ja laukun ajoissa vai joudunko lähtemään juhliin vanhoissa asusteissa. Mekko on onneksi hankittu ihan bileitä varten. Uusi kännykkä odottaa myös postissa (yes, olen jälleen särkenyt kännykkäni) ja se olisi tarkoitus hakea ennen bileitä, jotta saadaan Instagram ja twitter pyörimään taas täydellä teholla.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

#husband


Pahimpia on aamut bloggari Suvi heitti minulle ja miehelleni #husband haasteen ja tietysti haaste pitää ottaa vastaan. Ja onhan se mielenkiintoista taas äimistellä, että mitä se mies oikein vastailee, kun kyse on omasta rouvasta, jonka ainakin pitäisi olla se tutuista tutuin. Saa nähdä miten meille käy.

Jos vaimosi katsoo telkkaria mitä siellä todennäköisesti pyörii?
Downton Abbey, Mr Selfridge tai jokin Agatha Christie dekkari, jonka vaimo on nähnyt jo kymmenen kertaa.
- Lisäisin listaan vielä dokumentit ihan mistä vaan.

Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
Talonkastike
- Kartanonkastike. On kuulemma sama.

Mikä on hänen inhokki ruokansa?
Kala
- Perunavelli ja silakkapihvit

Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
Mansikkamargarita ja kanaruoka.
- Tequila Sunrise ja sitä kanaa

Mikä on hänen kengän kokonsa?
37
- 37/38

Jos hän keräilisi jotakin, mitä se olisi?
Postikortteja ja nappeja.
- Lisäyksenä Agatha Christien dekkareita ja mielenkiintoisia elämänkertoja

Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
Suklaata
- Jep.

Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
Klassista
- Ja brittipoppia

Minkälaisista elokuvista hän pitää?
Leffamaku on aika laaja. Tykkää romanttisista komedioista kuten Sinulle on postia, mutta katsoo myös vanhempia leffoja kuten Jättiläinen.
- Hyvät trillerit ovat parhaita ja vanhat klassikot.

Minkä väriset silmät hänellä on?
Ruskeat
- Noh, olis ollut aika paha, jos olisit vastannut väärin. Hih.

Kuka on hänen paras ystävänsä?
Minä
- Sinä

Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?
Milloin mistäkin.
- Syöt kulhosta kaikki hyvät karkit.

Missä hän on syntynyt?
Lahdessa
- Jep.

Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
Britatortun, koska pidän siitä itse.
- No onneksi se on minunkin lemppari.

Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?
Murehtimisen. No ei vaan. Varmasti lukisi kirjoja mielellään, jos olisi siihen aikaa.
- Lukeminen, bloggaaminen, elokuvat, kädentaidot.

Mitä hän osaa erityisen hyvin?
Pitää huolta perheestä.
- Siivota.

Mikä on oudointa ruokaa mistä hän pitää?
Taidetaan syödä ihan perusruokaa koko porukka.
- Jep, ei erikoisuuksia.

Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
Sydäntä, muistoja ja keuhkoja(?)
- Huulirasva, kännykkä ja avaimet

Mikä saa hänet ärsyyntymään?
Epätietoisuus.
- Lasten aikataulujen venyminen iltaisin.

Entäs piristymään?
Yhdessä perheenä vietetty aika.
- Jep.

Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
Prinsessa Diana
- Nelson Mandela

Millainen hän on vaimona?
Sitkeä
- Varmasti aika rasittava, Noh, luulen, että minuun voi kuitenkin luottaa täysillä.

Milloin hän tapapsi vanhempasi?
20 vuotta sitten
- Jep.

Mikä on hänen uusin villityksensä?
Marsun hankinta.
- Villityksiä? Minullako? Haluan marsun.

Millainen on hänen kotilook?
Hauska. Suoraan kun jostakin elokuvasta.
- Luonnollinen ja rento

Haasteen saa seuraavaksi kaikki MiruMarun lukijat. Keittäkää pannullinen kahvia ja viettäkää pienoinen hetki oman rakkaan kanssa jutustellen.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kirpustelua ja sisustamista


Olen ainakin miljoona kertaa lukenut erilaisista sisustuskirjoista ja lehdistä, miten kodin tunnelmaa ja ilmettä voi helposti muuttaa tekstiileillä, kynttilöillä ja kukkasilla. Pienoisesti olen tuhahtanut koko ajatukselle. Sisustusohjelmissa puhutaan usein myös stailauksesta, joka pitää yleensä sisällään tavaroiden karsimisen ja uusien tai jo olemassa olevien huonekalujen uudelleenjärjestämisen. Ja kaikkihan lähtee tietysti liikkeelle siivouksesta. Sain lahjaksi aivan ihanan sisustuskirjan, joka on täynnä kauniita kuvia ja tunnelmia. Sydämellä sisustettu by Clare Nolan edustaa sitä tyylisuuntaa sisustuksessa, jota minä suosin: kodikasta, värikästä, lämmintä ja eloisaa. Kirja tarjoaa monta kivaa pientä vinkkiä kodin kohennukseen pienellä budjetilla.

Kukat, kynttilät ja uudet tyynynpääliset todellakin toimivat. Ja siivouksen jälkeen koti näyttää ainakin hetken paremmalta. Puhtaan pyykin ja kukkasten tuoksu nostaa suupielet ylöspäin. Nykyään huomaan myös, että yritän ottaa talossa haltuun aina jonkin pienen kolkan, enkä yritä saada koko kotia hetkessä valmiiksi. Välillä tuon pihalta kukkasia maljakoihin ja laitan tuoksukynttilän palamaan. Katan pöytään kauniimmat kahvikupit keskellä arkea. Pienet löydöt etsiytyvät kotiin kirpputorilta, kuten ihanat Finlaysonin tyynynpääliset (3e). Yritän pitää silmäni auki.

Seuraavassa pieniä maistiaisia kirjasta:

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

DIY-projektit blogissa


Kotiäitiyden rinnalla minulla on tällä hetkellä menossa kaksi projektia. Jaan vähäisen oman aikani bloggaamisen ja DIY-projektien kesken. Molemmat harrastukseni ovat minulle todella rakkaita ja välillä ne myös yhdistyvät ja kuvia sekä ohjeita DIY-projekteista löytyy myös täältä blogin puolelta. Lisäksi puuhailen yhden vielä salaisen jutun parissa, josta en voi vielä muuta sanoa. Tämä pienoinen puhumattomuus ei johdu minusta itsestäni, vaan muista syistä. Toivon, että syksyn ehtiessä pidemmälle minulla olisi teille jotakin todella kivaa kerrottavaa. Asian eteen olen uurastanut paljon ja tietty välietappi on saavutettu, josta olen myös hirmuisen ylpeä ja nyt työ jatkuu. Onneksi kaikki ideat ovat jo paperilla ja osa töistä myös aloitettu. On ollut aivan mahtavaa, että vintillä on nyt minulle se pieni oma soppi näihin hommiin. Muuten sotku ja kaaos valtaisi koko keittiönpöydän. Millaisia harrastuksia teillä on? Omat harrastukset ovat melkoinen voimavara!! TÄSTÄ pääset selailemaan erilaisia DIY-projektejani. Loppua ei näy.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Kotona äiti ja vauva


Olemme viettäneet viikonloppua kahden vauvelin kanssa. Talossa on ollut melkoisen hiljaista. Mies ja tyttö kotiutuvat tänään mökiltä. Sunnuntai on kaikista päivistä sellainen, että silloin pitäisi olla kaikkien koolla ihan aamusta asti. Minusta rauhalliset sunnuntaiaamut ovat parhaita. Sunnuntai on muutenkin aina ollut minun lempipäiväni. Usein tuolle päivälle ei enää jätä mitään tekemisiä tai menemisiä, vaan ihan vain ollaan leppoisasti kotona. Heti aamusta kaipasin neiti pippuria ja omaa parempaa puoliskoani.

Jos minulla olisi kokonainen viikonloppu aikaa olla kotona yksin katselisin varmasti dekkareita putkeen, kirjoittaisin ja kuvaisin varastoon juttuja blogia varten. Jättäisin kaikki kotihommat tekemättä (paitsi pakollisen pyykinpesun). En muista milloin viimeksi olisin ollut yksin. Tosin vauvan nukkuessa päikkäreitä ehdin hetken aikaa istua riipputuolissa kirjoittelemassa mietteitäni ihan rauhassa. Huokaisu.

On ollut ihanaa myös keskittyä pieni hetki pelkästään pikku herran kanssa olemiseen. En lakkaa hämmästelemästä sitä miten aurinkoinen hän on. Heti aamusta hymy etsiytyy hänen kasvoilleen. Ihmeellistä. Ja kuinka suloiselta tuntuu pidellä häntä sylissä ja lähellä. Olemme melkoisia halikavereita. Yhdessä keinumme riipputuolissa. Kuiskaan korvaan: "Älä kasva liian nopeasti".

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Hei, me ollaan lehdessä!


On aivan pakko avautua mieheni ja minun pienestä seikkailusta Otavamedialla. Olipa aikamoinen kokemus. Osa meidän ihanista bloggareista sai kutsun seuraavassa Kaksplus lehdessä ilmestyvään suureen bloginumeroon. Minä olin sitten tosiaan mieheni kanssa heinäkuun numerossa antamassa pienoista parisuhdehaastattelua ja kuvattava tietysti myös. En ikinä ole edes ajatellut, että olisin missään lehdessä haastateltavana. No en minä myöskään ikinä olisi uskonut bloggaavani Kaksplussan blogiyhteisössä. Yksi juttu johtaa toiseen ja sitä rataa. Välistä on ihan pakko pysähtyä ihmettelemään. Olen tavannut uskomattomia tyyppejä ja saanut olla mukana kivoissa projekteissa sekä päässyt osallistuman mukaviin pieniin juhliin ja tapaamisiin. Bloggaamisen myötä elämäni on kummasti rikastunut. Ja loppua ei näy. Oikeastaan tahti vain kiihtyy. Hienoja asioita tapahtuu jatkuvalla syötöllä.

Takaisin asiaan eli minä rakastan sinua artikkelisarjaan. Pienoisesti yritin haastatteluun etukäteen valmistautua lukaisemalla läpi kaikki talosta löytyneet Kaksplus lehdet. Mieheni oli sitä mieltä, että sinne mennään ja sitten vastataan mitä mieleen tulee ja näin me lopulta teimmekin. Haastattelu tuntui niin paljon tavalliselle jutustelulle, että ei sitä olisi millään tavoin voinut etukäteen itse edes käsikirjoittaa. Mieheni ei ole mikään suuri tunteistaan puhuja, joten siksi olikin perin mielenkiintoista kuulla mitä mieheni kysymyksiin vastasi. Liikuttavinta ja samalla uutta tietoa minulle oli se, kun mieheni kertoi muistavansa minut jo yläasteen bussipysäkiltä. Ja mihin hän oli kiinnittänyt huomionsa? Hymyyni. Tässä kohden pieni paljastus: minulla oli tuolloin hammastuet. Tosi rakkautta!

Jännitin kovasti etukäteen ja vielä paikan päälläkin valokuvausta. Suhtaudun kameran objektiiviin pelokkaasti. En osaa olla luonnollinen ja koko naamaani alkaa suorastaan nykimään jännityksestä. Tilannetta ei auttanut yhtään se, että kuvaaja käski meitä ottamaan puserot pois päältä. No huh, huh. Kilttinä tyttönä tottelin. Kuvaaja kävi vielä välillä nykimässä peittoa ja minä pidin kauhuissani reunasta kiinni. Meinasin sanoa kuvaajalle, että kuulkaas me harvoin nukahdetaan mieheni kanssa samaan sänkyyn kotona ja minä nukun vaatteet päällä enkä missään pikku hepenissä, koska yöllä pitää hipsiä keittiöön lämmittämään vastiketta. Tämä kuvaus ei nyt ole realistinen laisinkaan! Jätin sitten kuitenkin sanomatta.

Miksi minä kirjoitan tästä koko jutusta? En nostaakseni omaa häntääni vaan siksi, että haluan rohkaista teitä muitakin tekemään jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Me olemme mieheni kanssa nauraneet monet naurut, kun olemme muistelleet tätä pientä reissua Helsinkiin. Seuraavaksi yritän saada mieheni hyppäämään kanssani paribenjihypyn. Luultavasti ei lämpene ajatukselle.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Kaksplussan kesäpäivä Porvoossa osa 2


Kesäinen retkemme jatkui ja saavuimme yöpymispaikkaamme Haikon kartanoon. Tämä oli minulle ja miehelleni aivan ensimmäinen kerta kartanossa, joten olimme melkoisen uteliaita näkemään kaiken mitä paikalla oli tarjota. Ulkoilualue eli 14 hehtaarin merenrantapuisto oli kyllä melkoisen upea. Voisi myös sanoa, että tämä oli perheen pienen tytön mielestä sitä reissun parasta antia. Eväslaukun kera istuimme merenrannalla pitkän tovin.

Haikon kartanon historia ulottuu vuodesta 1362 aina meidän päiviimme saakka. Uskon, että jokainen vierailija kuvittelee mielessään kartanon entiset omistajat vaeltelemassa kartanon eri huoneissa ja kenties näkevät myös monet kesät kartanossa viihtyneen taidemaalarin Albert Edelfeltin kantamassa pihan poikki maalaustelinettään. Paikka on kerrassaan kiehtova. Minä rakastan kaikkea vanhaa. Minuun vetoaa erityisesti kaikki yksityiskohdat arkkitehtuurissa ja autenttinen ympäristö. 







Meidän huoneemme sijaitsi kylpylähotellin puolella. Ilahduin erityisesti siitä, että kylpyhuoneesta löytyi sadevesisuihku. Muutenkin huoneemme oli todella siisti ja sisustuksessa oli käytetty ihania pehmeitä sävyjä ja seassa oli ripaus kultaa. Huoneestamme löytyi myös paksut kylpytakit ja tossut, joilla on kiva hipsutella aivan vieressä olevaan kylpylään. Itse kylpylä on japanilaishenkinen ja erilaisia altaita löytyy moneen makuun.

Sunnuntaiaamuna perheemme isäntä lähti yksin nauttimaan ihanaa ja runsasta aamiaista kartanon päärakennukseen. Minä jäin tytön kanssa huoneeseemme syömään eväitä. Tyttö ei kertakaikkisesti suostunut lähtemään aamiaiselle. Muut Kaksplussalaiset perheineen suuntasivat vielä Bosgårdin tilalle herkuttelemaan ja nauttimaan perinnemaisemasta. Me lähdimme ajamaan hieman aikaisemmin kohti kotia. Äidillä oli yhä pää kipeänä ja tytöllä melkoinen koti ikävä. Meillä ei mennyt nyt kaikki aivan putkeen. Koko reissun ajan puitteet olivat mitä upeimmat. Hieno kokemus kaikkiaan. Oman kuntoni takia monet kohtaamiset jäivät väliin ja jutut juttelematta. Pienoisesti harmittaa. Onneksi kesän mittaan on tulossa vielä uusia mahdollisuuksia nähdä kollegoja. Otetaan vahinko takaisin. Ja Dear Porvoo uskon, että mekin näemme toisemme pian uudestaan.

Majoitus kylpylähotellissa saatu blogiyhteistyö kautta.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Kaksplussan kesäpäivä Porvoossa osa 1


Mikä on parasta helteellä? Vilpoinen merituuli tietenkin. Pääsimme paistattelemaan lämmintä kesäpäivää Porvooseen melkein koko perheen voimin. Perheen pienin jäi kotiin mummon hoiviin. Tapasimme kivan joukon Kaksplussan blogiperheitä kauniissa maisemissa. Reissun järjestäjänä toimi Porvoon mitalla bloggari. Lämmin kiitos! Voisi oikeastaan sanoa, että vasta viime lauantaina todella heräsin siihen, että kesä on täällä. Pakkasimme autoon kimpsut ja kampsut ja lähdimme ajamaan kolmestaan kohti Porvoota. Porvoo tuntuu olevan niitä paikkoja, joihin voi sujahtaa vaivattomasti ja tuntea olonsa heti kotoisaksi. Se on paljon sanottu. Yleensä en lämpene kovin helpolla, mutta Porvoossa on sitä jotakin. Se tuntuu leppoisalle ja helposti lähestyttävälle kaupungille.

Ja voi kuinka kiva päivä meille olikaan suunniteltu! Ensimmäisenä oli vuorossa risteily Royal Linen katamaraanilla. Istuimme yläkannella ja aurinkorasvalle oli todella käyttöä. Tuuli tupeerasi tukan ihan uuteen uskoon. Perheemme esikoinen sai melkoisen vierastus/vihaan tätä laivaa ja koko maailmaa kohtauksen, joka kesti melkein läpi koko risteilyn. Jokimaisemat ja kauniit huvilat vilahtelivat ohitseni, kun pidin tyttöä sylissäni ja yritin rauhoitella. Olisi ollut ihanaa keskittyä kuvaamiseen, mutta käteni olivat varatut. Hätäisesti sain muutaman kuvan otettua, mutta muuten mieheni sai hoitaa kuvauksen puolestani. Risteilyllä olisi saanut perehtyä pienoisesti myös Porvoon historiaan, mutta tytön huutaessa jäi selostukset kuulematta. Olen melkoinen historia friikki, joten minua olisi aidosti kiinnostanut kuulla mitä kaiuttimista oikein sepustettiin.

Sellaista se elämä ja reissaaminen lapsen kanssa välillä on. Koskaan ei voi tietää miten menee. Joskus sitä yllättyy iloisesti ja toisinaan taas huh, huh. Itselläni oli jo reissun alkaessa pää kipeänä ja migreeniä uhmaten lähdin matkaan. Sanomattakin on selvää, että eihän siitä mitään hyvää seurannut. Yritin pinnistellä oloni kanssa, koska halusin, niin kovasti olla mukana kaikessa kivassa ja vihdoin tavata ihmisiä blogien takana. Ja olihan myös hienoa päästä perheen kanssa yhteiseen reissuun. Miten tämä reissu jatkuu? Tuleeko pieni tyttö toisiin aatoksiin? Pysy matkassa mukana ja ota selvää.


Sykkyrällä ja mykkyrällä. Äidin TOPPI Jacqueline de Yong ja HAME Brave Soul saatu House of Brandonilta blogiyhteistyöllä.




Risteilyn tarjosi Royal Line