perjantai 21. elokuuta 2015

Apua, en saa olla rauhassa edes vessassa!

Aluksi on todettava, että postaus ei sisällä valitusta. Lähinnä kyse on tarkkaan kuvatusta arkirealismista lapsiperheessä. Todellakin asiat ovat kuten otsikossa on todettu. Ovea hakataan tai siis siihen "koputetaan"...joskus aikaisemmin pienessä vessassa oli sekä minä, että perheen pieni tyttö. Äitiä ei voinut laskea silmistä hetkeksikään. Mihin minä nyt katoaisin? Maako minut nielee? Eihän tuohon ajatukseen oikein pääse näin aikuisena sisälle. Nyt ryskytetään oven takana. Pitäisikö sitä huutaa oven läpi, että: "Äiti täällä asentaa ensimmäistä kertaa elämässään kuukuppia ja tässä menee nyt hetki". Veikkaan, että ei taida auttaa asiaan yhtään. Joku rynkyttää taas ovea. Tällä kertaa määrätietoisemmin.

Suihkussa sama toistuu. Kerran laskin ihan vain huvikseni kuinka monta kertaa ovi aukeaa, kun äiti on suihkussa. Vastaus: 15 kertaa oli tytöllä jotakin asiaa äidille. Jotakin päivän polttavaa ja jotakin mikä ei voinut odottaa yhtään sekunttia. Kuulen kuinka vauva parahtaa itkemään isän hoivissa ja väistämättä sitä rupeaa ajattelemaan, että täytyykö tästä nyt lähteä hoitoaine päässä vettä valuvana vauvaa tyynnyttelemään. Pärjätkää nyt pliis hetki siellä ilman minua.

Ja mikä siinä on, että universumi ajoittaa aina niin, että esikoinen on potalla kakkosilla samaan aikaan, kun kuopus toimittaa samoja juttuja vaippaansa. Taas juostaan ja on kiire. Aamulla on aina melko tarkkaa ajoituksen kanssa, että saa kaiken hoidettua tehokkaasti. Paljon on kiinni siitä pystymmekö suoriutumaan makkurista pois siten, että emme herätä vauvaa. Jos hyvin käy poika pötköttää vielä toivin ja ehdin tehdä aamupalan esikoiselle. Napsauttaa kahvinkeittimen päälle ja ehdin juoda kriittiset kaksi suullista kahvia ja vasta sitten lapsi numero 2 herää ja haluaaa syötävää.

Jos taas ajoitus pettää minulla on heti aamusta kaksi vaativaa lasta, jotka hyvin äkkiä muuttuvat tyytymättömiksi, jos hommissa kestää liian kauan. Puuroa toisen suuhun ja toiselle paahtoleivät juuri sellaisina, kun se ne juuri tänään haluaa. Älä vaan laita siihen paahtiksen päälle vahingossa mitään sellaista mitä siihen ei juuri tänään kuulu. Jos tyttö piti eilen juustosta, niin tänään se voi olla out. Ja sinun tulee tämä tietää!! Kahvit voit unohtaa.

Illalla myöhään kahden lapsen nukuttaminenkin on tälle äidille haasteellista. Esikoinen haluaa satua sadun perään ja sängystä lähtee ensin pehmolelut ja lopulta täkit ja tyynyt, jos ei olla tyytyväisiä. Huokaus. Vauva sylissä äiti yrittää muistaa Sammakkoprinssin aivan ulkoa ja räppäisee sadun päätyttyä soittorasian soimaan. Mielessäni toivon ja rukoilen, että vauva sylissä ei hermostu. Vihdoin esikoinen nukahtaa. Helpotus. Ja huomenna taas sama rumba.

7 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta! Jotenkin lapsiperheessä ajoitukset menevät usein juuri niin kuin ei pitäisi. Jos luulet saavasi päikkärihetkenä juoda kupin teetä rauhassa, herää pienempi satavarmasti juuri silloin. Jos luulet nukutuksen illalla sujuvan sutjakasti, venyy se varmasti pariin tuntiin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään heräsin, niin aikaisin, että lapset vielä nukkuivat. Hiivin hiljaa keittiöön ja turautin kahvit. Selasin uuden Ikean kuvaston ihan rauhassa. Mikä nautinto.

      Poista
  2. Mitenköhän tuo homma pyörii aamulla kun koko perhe lähtee vauhdilla hoitoon ja töihin? Apua! Kohta se selviää!

    VastaaPoista
  3. Mitenköhän tuo homma pyörii aamulla kun koko perhe lähtee vauhdilla hoitoon ja töihin? Apua! Kohta se selviää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesti olen miettinyt tuota samaa ja tukka nousee pystyyn kauhusta!

      Poista
  4. Tää oli joku mainospostaus...?

    VastaaPoista
  5. Kaksplussan grillibileistä tuli saatua goodie bagin mukana kuukuppi, joka tässä postauksesta mainitaan. Postaus on ihan aitoa asiaa siitä miten hullua touhua välillä on.

    VastaaPoista