perjantai 28. elokuuta 2015

Avautuminen elämästä


Tiedättekö sellaisen tunteen, kun pää täyttyy ajatuksista ja samalla lyö suunnilleen tyhjää? Minusta on tuntunut sellaiselle jo pitkään. Elettyihin kuukausiin on mahtunut paljon hyvää ja erityisesti blogin ympärillä näyttää jatkuvasti sattuvan ja tapahtuvan kaikkea positiivista. Samalla kuitenkin oma arki jotenkin tökkii. En nyt puhu kotiäitiydestä, koska minusta tämä on kyllä elämän parasta aikaa. Arjen pienet asiat ja niiden kasaantuminen isoksi löntiksi sen sijaan tuovat mukanaan ahdistusta. Sitä lönttiä sitten kantelen mukanani ja välillä yritän sitä nielaista. Hyväksyä, että tällaista tämä elämä nyt vain on. Ja samalla se pieni ääni sisällä sanoo, että ei asioiden tarvitse olla näin. Tee muutos. Muutos kysyy kuitenkin aina rohkeutta ja uskallusta hypätä tuntemattomaan.

Tätä ajatusta elämän muuttamisesta parempaan suuntaan haudon mielessäni joka päivä. Ajatus auttaa minua jaksamaan eteenpäin, mutta samalla se näyttää myös räikeästi sen mikä juuri nyt on vialla. On asioita mitä haluaisin. Aivan pieniä ja pikkuisia, mutta juuri nyt näissä olosuhteissa mahdottomia. On päiviä jolloin suru hiipii mieleen ja yrittää jäädä sinne asumaan. Ikävöin miestäni joka on pitkän päivän poissa ja tulee illalla väsyneenä kotiin. Meillä on aikaa olla yhdessä perheenä aivan liian vähän. On asioita jotka vievät meitä erilleen. Varastavat meidän aikaamme.

Olen niin helpottunut, että syksy on vihdoin täällä. Se tarkoittaa, että olen selvinnyt jälleen yhdestä kesästä. Syksyisin voimaannun. Aistini terävöityvät ja olen enemmän tilanteen tasalla. Lisääntyvä pimeys tuntuu antavan minulle suojavärin ja toimii pehmeänä sylinä mihin voin upota huolineni. Odotan värikkäitä lehtiä, kirpsakkaa ilmaa ja kevyttä ensilunta. En ole kesäihminen. Haluaisin olla todella negatiivinen ja pessimistinen luonne. Haluaisin märehtiä murheisssani ja murjottaa ja mököttää. Ja kuitenkin huomaan, että toivo nousee aina mieleni sopukoista, vaikka kuinka yritän pyyhkäistä sitä syrjään. Jostakin löytyy aina se vahva luottamus siihen, että elämä kyllä kantaa ja asiat järjestyvät paikoilleen. Ennemmin tai myöhemmin. Minun tapauksessani usein myöhemmin, mutta järjestyvät kuitenkin.

Ja toki on paljon mistä olla kiitollinen. Jopa tästä raastavasta ikävästä toisen luo pitäisi syvällä sisimmässään olla kiitollinen. Kiitos tästä tunteesta. Kiitos, että saan tuntea näin. Tämä tunne osoittaa tuon rinnallani kulkevan ihmisen arvon. Ja voi kuinka arvokas sinä minulle oletkaan. Rakas. Eletyt syksyt jättävät syvemmän jäljen...

4 kommenttia:

  1. Hei. Minusta blogisi ansaitsee Liebster Awardin! Sinut on siis haastettu! https://mirvanmenomatkat.wordpress.com/2015/08/30/blogimatkalla-mika-ihmeen-liebster-award/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti sinulle tästä palkinnosta! Kivointa tietysti oli, että pääsin kurkistamaan sinun blogiisi ensimmäistä kertaa! Tykkäsin kovasti! Vastailen kysymyksiisi mielelläni! Tämä palkinto on kolahtanut blogiini nyt neljästi ja viimeksi vastailin kysymyksiin MiruMarun FB-sivuilla, joten nyt ajattelin vastailla viisaita twitterin puolella. Mutta kiitos sinulle, että pidit blogiani palkinnon arvoisena! Ihanaa syksyä sinulle!

      Poista
  2. Pidän myös kovasti syksystä! Just eilen illalla ja tänään aamulla linkkasin itseni tohon takapihan ovelle, avasin sen ja nuuhkin syksyisen raikasta ilmaa. Siitä tuoksusta tulee sellainen tietty fiilis, jota en osaa selittää. Odotan pimeneviä iltoja, kun voi polttaa kynttilöitä, juoda teetä ja lukea kirjoja. Olohuoneen viltitkin pääsevät taas käyttöön :) Syksyisin myös tulee tehtyä kaikkia ihania keittoruokia, leivottua sämpylöitä ja joka syksyinen porkkanakakku. Oi että miten ihanaa. Nyt kun saa vielä jalan kuntoon niin pääsis Maunonkin kanssa ulos käpyttelemään.

    Mukavia syyspäiviä sinne! Laitellaan viestiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on aivan sama juttu tuon syksyn tuoksun kanssa. Ihanan kirpsakkaa ja raikasta. On vain niin mun juttu. Syksy saa minut aina myös hieman syvälliseksi. Mietin monesti syksyisin kaikkia niitä ihmisiä joiden kanssa polut ovat risteytyneet ja sitten eronneet. Missä ne vanhat ystävät on juuri nyt ja mitä niille kuuluu.

      Poista