torstai 24. syyskuuta 2015

Karkumatkalla

Kinttupolut ovat kasvaneet umpeen.
Aurinko ei lämmitä selkää kuten ennen.
Mikään ei ole kuten ennen.
En edes minä.

Kuinka rohkealta täältä tuntui joskus lähteä.
Ja kuinka rohkealta tuntui palata.
Aikuisena.
Oppirahansa maksaneena.
Nyt kuitenkin usein mietin
olinko täällä koskaan onnellinen.

Kaikki tuntuu kutistuneen.
Tuntuu siltä, että en kuuluisi tänne enää.
Tämä luku kirjoitettiin jo aikoja sitten.
On väärin palata silloin, jos on karkumatkalla.

Silloin ei löydä rauhaa missään.
Ei edes paikasta, jota joskus kutsui kodiksi.
Nyt täälläkin voi eksyä.

Poissa on keltainen hirsihuvila.
Pihakaivo ja taikavarpu.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Valkosuklaatryffelikakku


Tässä on taas yksi meidän perheen kahvipöydän suosikeista! Tähän kakkuun ei tarvitse käyttää liivatetta, vaan valkosuklaa hoitaa homman. Täytyy pienoisesti tunnustaa, että panostan kyllä siihen, että kakku maistuu hyvälle, mutta en oikein jaksa räveltää koristeita. Muuten tykkään kovasti tehdä kaikkea pientä käsilläni, mutta kakkujen eteen en näe paljoa vaivaa. Maku ratkaisee!

Pohja:
2 kananmunaa
4 rkl hienoasokeria
50 g jauhoja
50 g sulatettua valkosuklaata

Tryffelipäällyste:
3 dl kuohukermaa
350 g valkosuklaata
250 g mascarponejuustoa

Vatkaa munat ja sokeri tukevaksi vaahdoksi. Siivilöi joukkoon jauhot varovasti sekoittaen. Lisää joukkoon sulatettu suklaa. Voitele ja vuoraa leivinpaperilla irtopohjavuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista 180 asteessa noin 25 min. Anna jäähtyä täysin.

Kaada kerma kattilaan ja kiehauta koko ajan sekoittaen. Anna jäähtyä hieman ja lisää joukkoon valkosuklaapalat. Nosta liedeltä ja anna jäähtyä koko ajan sekoittaen. Sekoita juusto joukkoon. Kaada seos kakkupohjan päälle ja nosta kakku noin 2 tunniksi jääkaappiin jäähtymään. Irrota kakku vuoasta vähän ennen tarjoilua ja siloittele kakun reunat veitsellä, jos tarpeen. Anna vielä hetken jähmettyä jääkaapissa. Koristele kaakaojauheella ja suklaakiehkuroilla.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Puuhastelua pienen pojan huoneessa


Vihdoinkin olen saanut vähän järjestettyä ja laitettua kuntoon meidän talon pienen ja iloisen miehen huonetta.  Projekti on vielä kesken, mutta en malttanut olla laittamatta tänne blogin puolelle pieniä pilkahduksia. Pojan huoneessa on vihreät tapetit, mutta muuten olen pyrkinyt tekstiileissä aika simppeliin mustavalkoiseen värimaailmaan. Lelut ja kirjat tuovat kyllä yllättävän paljon väriä huoneeseen.

Sympaattinen Done by Deer pehmo sopii huoneeseen täydellisesti. Kerrassaan ihania hahmoja. Oletteko törmänneet jo niihin? Minä sain tutustua Done by Deerin kattavaan mallistoon kesällä Tampereen blogipäivillä. Pehmolelut ovat konepestäviä. Suuret ja selkeät kuviot varmasti kiinnostavat vauvaa. Samalta merkiltä löytyy ihania säilytyslaatikoita, pussilakanasettejä, hoitoalustoja ja vaikka mitä kivaa ja kaunista! Tykkään. Nuorekasta, leikkisää ja laadukasta.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Testiryhmässä- Ihmeamme


Minä ja pikkuiseni olemme olleet ensimmäistä kertaa elämässämme testiryhmän jäseniä. Ja kyllä on ollut hauskaa! Luultavasti melkoisen monella perheellä on sama ongelma: pieni kylppäri ja samassa tilassa monta ammetta säilytyksessä. Minä ainakin tasaisin väliajoin onnistun vielä kompastumaan lukuisiin lattialla normaalisti rötköttäviin ammeisiin laittaessani pyykkiä kuivumaan. Ammeita sitten raastellaan pienessä tilassa sinne, tänne ja takaisin. Välillä heitellään ammeita päällekkäin saunan lauteille. Mitä, jos ammeen voisi laittaa kasaan ja ripustaa, vaikka seinälle roikkumaan? Ja mitä, jos kertoisin, että tämä ihme ratkaisu ei olisi millään tavalla pois itse kylpy kokemuksesta vaan, että se puuha olisi ihan yhtä hauskaa, kun aina ennenkin?

Karibu kokoontaitettava IHMEAMME on todellakin nimensä mukaisesti ihme ja ihana sellainen. Näitä ammeita voi olla kylpyhuoneessa, vaikka jokaiselle lapselle omat ja ne taatusti vievät siellä vähemmän tilaa, kun ns. vanhanaikaiset ammeet. Ja onko sinultakin aina hukassa lämpömittari? No senkin huolen tämä amme ratkaisee. Ammeen kätevä tulppa ilmoittaa väriä vaihtamalla, jos vesi on lapselle liian kuumaa. Ammeeseen kuuluu vakiovarusteena myös kylvetysverkko pieniä vauvoja varten. Verkko on suureksi avuksi ainakin silloin, kun perheen hento kätisempi puolisko kylvettää vauvaa. Uskon, että vauvakin tuntee olonsa tuetummaksi ja turvallisemmaksi ammeessa. Itse olen ainakin huomannut vanhan ammeen kanssa, että isän kylvettäessa vauvaa suuremmilla käsillään on vauva paljon rennomman oloinen. Äidin ollessa kylvetys vuorossa meidän vauveli hieman jäykistyy, koska olo ei varmasti tunnu yhtä turvatulle. Kylvetysverkko auttaa tässä asiassa.

Kokoontaitettava Ihmeamme on myös kerännyt paljon kiitosta ja palkintoja. Peräti 11 arvostettua tuotepalkintoa. Värivaihtoehtoja löytyy neljä: sininen, oranssi, lila ja vihreä. Jos tykästyit tavallani tähän uuteen ja uutukaiseen kylpyhetkien pelastajaan, niin tilaamaan pääsee TÄSTÄ.


Kuvassa vilahtaa myös meidän perheen uusi kylpyaveri nimittäin Sophie the Giraffe. Luonnonkumista valmistettu ja elintarvikeväreillä maalattu veikeä otus on saatu blogin kautta.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Syksyä ja arvonnan voittaja



On ollut ihanaa hengitellä syksyn raikasta tuoksua. Täällä meillä tuoksuun sekoittuu vahvasti männyn neulasten tuoksu. Puutarhassa leijuu aamuisin pienoinen usva. Olisi ihana istua kahvikupin kanssa porstuan rappusilla tovi, mutta juuri nyt on sen verran kiireistä, että siihen ei ole aikaa. Harmillista. Kukkalaatikoihin pitäisi vaihtaa havut ja callunat. Usein olen syksyisin ostanut myös muutaman koristekaalin. Ajattelin mennä lasten kanssa myös pienoiselle metsäretkelle keräilemään käpyjä ja varpuja koristeiksi. Helsingissä minua harmitti usein parvekkeen puuttuminen. En ole mikään ihmeellinen taituri kasvien kanssa, mutta kausikukkaset on aina kiva laittaa. Ja tietysti myös lyhtyjä.

Tulevina päivinä laitetaan myös vihdoin kuntoon pienen ja pikkuisen pojan huone. Muutamia hankintoja olen tehnyt huonetta varten. Muutenkin olisi tarkoitus hieman siivoilla ja järjestellä paikkoja. Olen tässä pari päivää pussitellut Konttiin menevää tavaraa. Toivon, että takit ja muu tarpeellinen tavoittaisi avun tarpeessa olevan ihmisen. Tässä kuussa tulee eteen myös hääpäivä. Ajatella, että takana on 20 yhteistä vuotta ja tasan puolet siitä ajasta olemme olleet naimisissa. Toivon, että saisimme viettää tässä kuussa pienen yhteisen hetken. Jää nähtäväksi. 

Arvonnan voittaja on kahdella arvalla osallistunut Minea Mariella! Onnea sinulle. Otan sinuun yhteyttä sähköpostilla, jotta saadaan paketti matkaan. Ja vielä kerran kiitos kaikille osallistumisesta. Kyllä tässä vielä yksi arvonta ainakin laitetaan pystyyn tämä vuoden puolella vielä. Minusta on, niin hauskaa ilahduttaa teitä.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Lupaus


Vielä joskus joku sinua muistuttaa.
Kuiskaa hiljaa sinun tajuntaan,
kuinka helppoa oli
jättää tyttö pihaan odottamaan.
Jotakin joka ei tulisikaan.

Täällä sinun vanha elämäsi sinusta muistuttaa.
Kaikki minkä jätit on yhä paikallaan.

Helpompaa sinua silti on etäältä ajatella.
Ei ketään täysin todellista, vain pelkkää unta utuista.
Ei ketään tuttua, vaan täysin vierasta.

Tyttö minussa yhä odottaa.
Joku hiljaa jättää viestin sinun sielun ikkunaan.
Sinun kasvosi peili heijastaa.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Jokainen seuraa omaa tähteään.


Jokainen meistä tietää itse mitä tarvitsee ja mikä elämässä on tärkeintä. Minkä asian itse elämässään arvottaa pakan päällimmäiseksi. Elämä koostuu arjesta ja pienistä juhlahetkistä. Mielestäni onnellisuuden avain on siinä, että arki sujuu. Ja mistä se arki koostuu? Työssä käymisestä, lastenhoidosta, kodin askareista ja niistä muutamista varastetuista hetkistä, kun lapset ovat nukkumassa. Arjen sujuessa ei riidellä turhasta ja on aikaa olla myös perheen kesken ja rauhoittua. Yhteinen aika omalla porukalla lataa niitä kuuluisia akkuja. Lapsetkin ovat pieniä vain kerran. Millaisen lapsuuden omille lapsilleen haluaa antaa?

Elämässä on myös aikoja, kun aivan selvästi ollaan ratkaisujen äärellä. Jäädäkkö vai lähteä. Onko tämä mikä nyt on juuri meidän perheemme kannalta hyvä. Mitä me tarvitsemme. Joskus asioita täytyy ikään kuin sovittaa ja vasta sitten huomaa, että ehkä tämä ei olekaan meidän juttumme. Elämässä ei voi kurkistaa sopivasti nurkan taakse, että näkisi mikä se meidän perheen lapsiluku tulee olemaan, että osataan suunnitella ja arvioida kaikki etukäteen. Mihin pysyvät työpaikat tulevat sijoittumaan ja sitä rataa. Tilanteet muuttuvat ja ihmiset kasvavat. Pojista tulee miehiä ja isiä sekä tyttäristä vaimoja ja äitejä. Kasvu ja eteenpäin meno kuuluu elämää ja on vain hyväksi. Tärkeintä on, että pidetään yhdessä perheenä huolta siitä mihin ollaan menossa. Elämä ei ole vain kasa sattumia.

Joskus menneet kokemukset muovaavat meistä vuosiltamme viisaampia. Minä keskityn elämässäni olennaiseen, positiivisuuteen (vaikka se ei aina näy päällepäin), toiveikkuuteen ja eteenpäin suuntaamiseen. Minä en jää paikoilleni, jos koen jonkin asian olevan vinossa. Minä toimin ja teen asialle jotakin. Minä kuulostelen itseäni ja sitä mitä ympärilläni tapahtuu ja tämä tekee minusta välillä äärimmäisen herkän. Minuun vaikuttavat vahvasti asioiden pohjavirrat. Kaikki se mitä ei sanota, kaikki se mikä on sanojen ja lauseiden takana. Tuntosarvet pystyssä yritän luotsata perhettäni kohti parempaa paikkaa.

Jokainen perhe on täysin omanlaisensa. Oma pieni maailmansa. Minulle elämässä tärkeintä on oma mies ja lapseni. Osaan myös pienoisesti kuvitella oman roolini sitten, kun lapseni ovat aikuisia. Suhde muuttuu. Täytyy osata arvostaa omien lastensa kykyä tehdä päätöksiä ja elää itsenäistä elämää silloinkin, kun oma mielipide ei mene yksiin aikuistuneiden lasten kanssa. Olen hyvin tietoinen siitä, että omat lapseni saattavat tehdä elämässään ihan erilaisia valintoja. Minä toivon, että sitten kun omat lapseni perustavat omia perheitään he näkisivät minut vielä ihan ok mutsina. Ajattelisivat, että minulle ja iskälle voi aina soittaa, jos tarvitsee apua tai jokin asia vaivaa. Toivon, että osaan kuunnella lapsiani enkä ala päsmäröidä, että me yhdessä isän kanssa yhä tietäisimme kaikki asiat paremmin. Jokainen on vain sen oman elämänsä asiantuntija ja siihen se on hyvä jättää. Ja mitä sitä eniten omille lapsilleen toivoo? Onnellisuutta.

Minä etsin nyt omaa tähteäni ja en kaipaa tähän ketään nyt tietämään paremmin miten pitäisi elää ja mihin tyytyä. Tyytyminen. Siinä se on käsite mitä en ymmärrä ollenkaan. En usko, että tyytyminen tuo elämään onnellisuutta. Tyydyn tähän, jos muuta ei olekaan tulossa? Eihän tämä elämä ole mikään harjoituskierros. Elämä on tässä ja nyt. Anna sille merkitys. Tavoittele onnea. Ja onni on meille kaikille eri asioita. Toiselle pieniä ja toiselle suuria. Kaikki silti yhtä tärkeitä.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Suru


Mitä se tarkoittaa, kun voi nähdä toisen surun, vaikka se yritetään kätkeä.
Paketoitu pikku rasia sydämen takana.
Tyhjään katsovat kasvot valokuvassa.
Mitä on olla yksin ja toisen rinnalla.

Sinä olit aina iloinen lapsi.
Leikit kiltisti.
Olit itsenäinen.
Pikkuvanha.

Sinusta usein piti kaikki.
Olit eläväinen ja iloa täynnä.

Kuka katsoi sinua kahta kertaa.
Oli kiinnostunut sinusta hetken verran.

Kuinka helppoa oli kadota naurun taakse.
Hymyillä.

Mitä se tarkoittaa, kun voi nähdä toisen surun, vaikka se yritetään kätkeä.
Suru tunnistaa surun toisessa
ja hiljaa nyökkää.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Arvotaan laatikollinen herkkuja!


Laitetaan ihan omaksi iloksi ja muiden riemuksi pystyyn pieni arvonta. Voittona on LAATIKOLLINEN raakakaakao patukoita. Kyseessä on täysin lisäaineeton, gluteeniton ja maidoton luomuherkku. Puhdistamon Puhdas snack!

Arvonta starttaa NYT ja päättyy 8.9.2015 kello 24.00 Mukana arvonnassa olet kommentoimalla tähän postaukseen toimivalla sähköpostiosoitteellasi! Lisäarpoja voit lunastaa liittymällä blogini lukijaksi, tykkäämällä MiruMarun Fb-sivuista tai seuraamalla MiruMarua Instagramin/twitterin tai Bloglovingin kautta. Arpoja on siis tarjolla max 6 kpl per osallistuja. Ilmoitathan monella arvalla olet mukana. Onnea matkaan!

Arvonta on toteutettu MiruMarun ja Puhdistamon yhteistyönä.