maanantai 30. marraskuuta 2015

I Love movies... ja joulukalenteri info


Yksi elämäni suurimmista rakkauksista on elokuvat. Vanhan blogini puolelle kirjoittelin toisinaan myös elokuvista ja vanhoja postuksia pääset kurkistamaan TÄSTÄ. Milloin rakkauteni elokuvia kohtaan syttyi? Ensimmäinen elokuvamuistoni on Ihmemaa OZ 1939. Voi miten kauniin kimaltavat olivat ne punaiset taikakengät, jotka kiidättivät Dorothyn takaisin kotiin. Myöhemmin tuli Tähtien sota jatko-osineen ja karvaiset Ewokit. Saa nauraa, mutta minä todellakin uskon pienoisesti voimaan. Rakastan myös elokuvamusiikkia ja kaapista löytyykin monen elokuvan soundtrack. Olen myös aina lueskellut mielelläni näyttelijöiden elämänkertoja.

Mikä elokuvissa oikein kiehtoo? Tietysti ne antavat meille mahdollisuuden kurkistaaa eri aikakausiin ja tarjoavat samaistumisen kohteita. Tarina ja musiikki nivoutuvat yhteen ja nostattavat meissä suuria tunteita. Elokuvat mahdollistavat myös hetkellisen paon omasta arjesta. Elokuvat toimivat myös meidän oman tarinamme pieninä merkkipaaluina. Me kasvamme yhdessä elokuvien kanssa. Itse muistan vieläkin hyvin elävästi ensi-ihastumiseni valkokankaan hurmuriin. Elokuva oli Dirty Dancing 1987 ja Johnny Castle/Patrick Swayze oli mieletön ilmestys. Jokaisella sukupolvella on ollut omat elokuvansa. The Breakfast Club 1985 on saanut jo kulttimaineen teinielokuvien genressä.

Minulla on aina ollut todella hyvä elokuvamuisti (se on nyt hetkellisesti katkolla, koska vauva valvottaa paljon). Eri elokuvilla on minulle myös aivan erityinen merkitys. Parhaat vuotemme 1973, Minun Afrikkani 1985, Takaikkuna 1954, Tähtien sota 1977, Cleopatra 1963, Kummisedät 1972, Kun Harry tapasi Sallyn 1989, Working girl 1988, Niagara 1953, Talo Toscanan auringon alla 2003, Titanic 1997 ja Pearl Harbor 2001 merkitsevät minulle pieniä muistoja sieltä täältä. Niitä on katsottu elämän eri vaiheissa. Yksin ja mieheni kanssa. Kuumina kesäiltoina, siemailtu punaviiniä, podettu ikävää toisen ollessa intissä. James Bond- elokuvat katsottiin meidän perheessä ennen lapsien syntymää pari kertaa vuodessa järjestyksessä ja dokumentit ensin. Mielipiteet elokuvista myös vaihtelevat oman elämänvaiheen mukaan.Teininä ymmärsin täydellisesti miksi elokuvassa Parhaat Vuotemme Hubbell ja Katie erosivat. Katsoin elokuvan perheellisenä ja suorastaan kiukustuin. Miksi eivät voineet saada hommaa toimimaan, kun lapsikin on kuvioissa mukana? Sellainen hieman pistää hymyilemään itselleen.

Meidän perheessä viljellään myös paljon elokuva sitaatteja. Tänä vuonna blogin joulukalenteri löytyy twitteristä. MiruMarun TWITTER TILI täyttyy elokuva sitaateista. Ai, miksi? Siksi, koska I Love movies. Ja haluan jakaa tämänkin rakkauden teidän kanssanne. 

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Vuoden askartelija 2015 kilpailun - portfolio


Viikolla sain vihdoin kotiin oman portfolioni, jolla osallistuin Taika-lehden Vuoden askartelija 2015 kilpailun toiseen vaiheeseen. Kilpailu oli useamman kuukauden rutistus. Aluksi piti jännittää toiseen vaiheeseen pääsyä ja sitten jännittää vielä hieman lisää. Kuka 10 upeasta finalistista keräisi koko potin. Lohdutuspalkintoja tai muita mitalisijoja ei ollut kilpailussa jaossa. Voitto jäi saavuttamatta. Osallistuminen ei kaduta yhtään. Aina ei voi voittaa. Tärkeintä on todellakin tehdä parhaansa ja nauttia siitä mitä tekee.

Portfoliota selaillessani tunsin pienoista ylpeyttä itsestäni. Minä olin jaksanut läpi vaativan kisan. Tehnyt töitä illalla lasten ollessa nukkumassa ja välillä öisinkin. Vuodattanut töihin palasia itsestäni. Ja olen tyytyväinen siihen mitä sain aikaan.." Ei huono". Hih.

Vanhasta kirjasta tehty portfolio ilahdutti raatia. Ihanan värikäs totetus kuin sukellus aarrelaatikkoon. Eräs raatilainen kommentoi näin: "Portfoliota selatetssa kokee samanlaista löytämisen riemus, kuin mitä tekijäkin on varmasti tuntenut kirpputoreilla ja vanhantavaran liikkeissä etsiessään ja löytäessään innostusta ja ideoita". Hienosti persoonaa heijasteleva kokonaisuus.

Seuraavassa kuvia portfoliosta ja aloitetaan laatikosta, johon sen pakkasin.













Muista kilpailutöistä löydät kuvia TÄÄLTÄ.

Suuri kiitos yhteistyökumppaneille:

Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola
Teippitarha
Kruununjalokivi
Hobbyhouse Rita

perjantai 27. marraskuuta 2015

Uskallatko unelmoida?


Minulle sanottiin vuosia sitten, että saat kaiken mistä haaveilet...Tuon toteamuksen voi uskoa tai sitten ei. Tuo lausahdus on kuitenkin noussut mieleeni monta kertaa viimeisen parin vuoden aikana. Se on saanut minut miettimään, että olenko todella uskaltanut elämässäni haaveilla? Luoda niitä visioita itselleni mihin suuntaan haluaisin elämääni kuljettaa. Siitähän se kaikki lähtee, eikö? Rohkeus ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Haaveiden helliminen ja niitä kohti kurottaminen myös altistaa pettymyksille. Voi olla enemmän kuin tosi, että olen aina pyrkinyt kaikessa pitämään jalat tukevasti maankamaralla ja vähätellyt omaa osaamistani, että se ei vain lähtisi lentoon. Jättänyt kolkuttamatta oviin, jotta kukaan ei voisi läjäyttää niitä naamani edessä kiinni. Ja kuitenkin aina sanotaan, että ei kukaan meitä tule kotiovelta hakemaan.

Ajattelussani on tapahtunut tosi iso muutos. Tänään menen pieni unelma kerrallaan eteenpäin. Olen huomannut, että ihmeitä todella tapahtuu, kun niihin jaksaa uskoa. Minulle riittää pienetkin ihmeet. Elämän mielekkyys. Kuinka moneen asiaan sitä rohkeutta tarvitaankaan. Myös elämiseen täysillä..koko sydämellä. Ja kuinka hyvälle tuntuu huomata, että on ottanut itsensä kanssa kasvupyrähdyksen. Rehellisesti voin sanoa, että annan itsestäni paljon enemmän maailmalle kuin koskaan aikaisemmin. Sen johdosta elän ja rakastan täysvaltaisemmin. Se tekee onnelliseksi.

Unelmien eteen pitää myös uskaltaa tehdä työtä. Niihin pitää valjastaa voimaa ja energiaa. Aina ei tarvitse voittaaa. Riittää, että uskoo itseensä ja lähtee edes yrittämään. Yksi asia johtaa toiseen ja mitä vain voi tapahtua. Myös sinulle. Unelmia kannattaa myös välillä päivittää ja asettaa itselleen checkpointteja. Voi ottaa askeleen taaksepäin ja arvioida uudestaan. Kuulostella itseään. Ja jos siltä tuntuu, niin koko kurssin voi asettaa uudelleen. Raivaa polku ja kulje sitä.

Mistä minä haaveilen juuri nyt? Juuri nyt minä hellin sydämessäni isoa haavetta, joka on käymässä toteen. Tuskin maltan odottaa, että pääsen sen jakamaan teidän kanssanne. Yksi unelma kerrallaan...Tämä vuosi saa upean päätöksen.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Hyviä reissuja kannattaa muistella...




Pelastimme vihdoin nämä 10 vuotta vanhat matkakuvat käytöstä poistetun läppärin kätköistä. Aluksi ajattelin, että käsittelen ne ja vasta sitten liitän ne postaukseen mukaan. Kuvat on otettu melkoisen huonolaatuisella digikameralla. Jätin käsittelyn kuitenkin tekemättä. Tuli sellainen fiilis, että siinä häviäisi kuvista jotakin oleellista pois. Kuvat on otettu keväällä Manchesterissä ja Liverpoolissa. Uskon, että juuri nämä kuvat ovat ensimmäisiä kuvia, joita olen ottanut hieman eri otteella. Muistan reissussa ajatelleeni, että haluan muistaa tämän matkan ikuisesti. 

Reissu oli tavallaan mieheni ja minun häämatka, vaikka puitteet eivät olleet kovin romanttiset. Vietimme viikon reissussa ja yövyimme opiskelijaboxissa. Reissu oli kuitenkin aivan mahtava ja ensimmäinen yhteinen isompi reissumme pariskuntana. Monesti olemme muistelleet palovammapatteria ja vesiradiota. Olemme aina olleet pienoisia Beatles-faneja, joten matka Liverpooliin oli todellinen elämys. Ja koko reissun meitä luotsasi yksi vanhimmista ystävistämme ikinä. 

Vielä joskus me palataan.












Mikä kaupunki olet? Liverpool. Aurinko paistoi koko päivän. Ajattelin miten hyvälle tuntui kävellä kaupungin katuja. Sisälläni oli merkillinen tunne. Olen tullut kotiin. Paremmin en osaa sitä selittää.








Here comes the sun, here comes the sun
And I say it's all right.

lauantai 21. marraskuuta 2015

Lokerikon tuunaus


Pienen tauon jälkeen tuli taas tartuttua toimeen. Olin jo tovi sitten hankkinut kirpputorilta pienen lasivitriinin. Hintaa tuolla pikkuisella lokerikolla taisi olla vajaat 5 euroa. Lokerikko oli melkoisen ikävän näköinen, mutta pienellä tuunauksella siitä sai ihan kivan pikku säilyttimen helmille, koristeteipeille ja sekalaiselle sälälle. Tarvittiin vain pieniä tapetinpaloja ja koristeteippiä. Valmista tuli.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Pienellä karkumatkalla


Viikonloppuna pääsimme mieheni kanssa pitkästä aikaa viettämään pienen hetken kahdestaan. Lauantaiaamuna pakkasimme hätäisesti laukun ja lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä. Olen todennut jo monta kertaa itselleni, että suunnitellut aikataulut venyvät, tavarat unohtuvat laukusta ja koko reissuun valmistautuminen on nykyään melkoisen haasteellista. Sitä ei vain suoriudu asioista, niin nopeasti ja näppärästi kuin ennen. Kenties syy löytyy pienoisesta väsymyksestä ja perheemme kahdesta hidastepompusta, jotka ovat iältään 4-vee ja 9 kk.

Saavuimme kuitenkin ajoissa laivaterminaaliin ja ehdimme laivaan, joka kuljetti meidät Tallinnaan. Pienoisen reippailun jälkeen saavuimme L'Ermitage Hotelliin, josta olimme varanneet huoneen Elämyslahjat.fi:n lahjakortilla. Hotelli sijaitsee Vanhankaupungin laidalla lähellä Tallinnan ydinkeskustaa. Huoneessa meitä odotti pullo kuohuvaa ja ruusu. Koko huone oli muutenkin mielestäni tosi kaunis ja tyylikäs. Huoneesta löytyi katosvuode, kiva pieni oleskelutila ja iso kylpyhuone ammeella.




Päätimme jo kotoa lähtiessämme, että ottaisimme koko reissun levon kannalta. Sukelsimme kylpyyn ja myöhemmin illalla nautimme illallisen hotellin ravintolassa. Aamulla kietouduin paksuun aamutakkiin ja tohveleihin. Ennen aamiaiselle menoa valmistin itselleni huoneen varustuksiin kuuluvalla Paulig Cupsolo keittimellä kahvit. Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään Vanhankaupungin läpi kohti laivaterminaalia. Reissu oli aika pikainen, mutta sain nukuttua yhden kokonaisen yön pitkästä aikaa. Sain kulkea käsi kädessä pitkin kaupungin katuja mieheni kanssa. Saatiin pieni tovi syventyä toisiimme. Nauraa ja hassutella.


Mukaan tuli pakattua tuttu hame ja takki. Saappaat vaihtuivat vain lenkkareihin.





Yhteistyössä MiruMaru ja Elämyslahjat.fi 

torstai 12. marraskuuta 2015

Isänpäivä keltaisessa talossa


Isänpäivä. Siihen liittyy aina kaksi fiilistä. On ihanaa juhlistaa meidän perheen isiä. Tehdä salaa kortti perheen neiti pippurin kanssa. Valmistaa aamulla isille aamiainen ja syödä se kaikessa rauhassa kynttilänvalossa. Viettää aikaa yhdessä. Leipoa suklaakakku ja myöhemmin päivällä viedä se anoppilaan, jossa juhlistetaan pappaa.

Ja sitten on se toinen fiilis. Humiseva tyhjyys. Joka vuosi mietin missä kunnossa vanheneva isäni on. Haluaisin vain käpertyä itseeni ja surra. Surra yhtenä päivänä vuodessa sitä, että olen ollut lähes koko elämäni isätön. Päivästä on tullut minulle raskaampi vuosi vuodelta. Oman perheen perustaminen on tuonut monta asiaa enemmän iholle. Ilman lapsia ja tätä upeaa kuviota, jonka osanen minäkin saan olla en koskaan olisi täysin ymmärtänyt mitä olen menettänyt. Uskon kuitenkin eteenpäin menemiseen. En halua katkeroitua tai syyttää. Suru on kuitenkin surtava pois. Joskus mietin kuinka kauan se ottaa aikaa.

Meidän perheen isistä olen oikein ylpeä. Isi on rauhallinen ja hermostuu harvoin lapsille. Isi antaa esikoisen häärätä keittiössä apuna. Isi kuljettaa esikoista pitkin pihaa kottikärryillä. Vie kalaan ja rakentelee linnunpönttöjä. Lukee iltasatuja. Hauskuuttaa vauvaa ja tuo vaimolleen joskus suklaalevyn. Tekee kovasti töitä, mutta pitää meidät aina mielessä. Kiitos.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kädentaitomessut


Viime lauantaina tieni vei Kädentaitomessuille Helsinkiin. Odotukset olivat aika korkealla. Ajattelin, että löydän messuilta paljon kaikkea kivaa ostettavaa. Lähdin hakemaan askartelutarvikkeita ja kalusteita nukkekotiin. Muutamia ostoksia kyllä tein, mutta mukaani lähti lähinnä sisustustavaraa. Löysin kivan pienen tuikkulyhdyn ja kynttilänjalan sekä pienen mietelauseella varustetun "palikan". Ostin myös pussillisen kivoja nappeja ja tietysti lakuja!

Käväisin myös Taika-lehden pisteellä katsomassa Vuoden Askartelija 2015 kilpailun satoa. Siellä roikkui seinällä minunkin kilpailutyöni. Ensimmäistä kertaa elämässäni osallistuin kilpailuun ja tuloksena oli pääsy toiseen vaiheeseen ja sijoittuminen kovatasoisessa kilpailussa 10 parhaan joukkoon. Tuo saavutus tuntuu minusta aivan voitolta. Aika oli kortilla kilpailutöitä tehdessä ja suurin tavoitteeni olikin saada kaikki valmiiksi ja säilyttää töissäni tuo minulle rakas punainen lanka eli kierrätys. Laittelen teille kuvia portfoliostani, kun saan sen takaisin maailmalta kotiin.

Kuvia messuilta on nyt aika vähän tarjolla. Perheen pikku neiti oli mukana reissussa ja senhän tietää mitä siitä seuraa. Eniten vietimme aikaa ihmetellen lehmiä, kalkkunoita, poneja ja tipuja. Tyttö hyöri ja pyöri ympärilläni, vaikka isikin oli mukana. Päätin laittaa kameran laukkuun muutaman tärähtäneen kuvan jälkeen. Olimme perheenä liikkeellä ja kyllä tyttö ansaitsi koko huomioni. Bloggaus saa välillä väistyä oikean elämän tieltä.





Do what you Love.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Bloggers' Inspiration - tapahtuman asu

Kuva Krista Luoma

Pienoisesti tuskailin viikko sitten, että mitä ihmettä laitan päälleni Bloggers' Inspiration -tapahtumaan. Onneksi löysin House of Brandonilta itselleni aivan todella kivan mekon. Värikin oli kohdallaan. Mekon seuraksi löytyi myös kiva selkeä linjainen takki. Asusteet löytyivätkin sitten kaapin kätköistä. Käytin viikkoa myöhemmin samaa settiä Kädentaitomessuilla (messuista tulossa postaus). Vaihdoin vain saappaat Converseihin ja se oli siinä. Tulevana viikonloppuna pakkaan mekon ja takin ehdottomasti mukaan, kun lähden mieheni kanssa pienelle reissulle kahdestaan. Arvatkaa kuinka innoissani olen. Pakkaan mukaan myös näyttävät korvikset ja taas tyyli hieman vaihtuu pienellä vaivalla.

Taas tuli todistettua se miten tärkeää on, että viihtyy vaatteissaan. Silloin on hyvä olla ja voi keskittyä muihin juttuihin.

Mekko: Vero Moda, Sky Striped Short Dress Black
Takki: Noisy may, Macy Short PU Jacket Black
Saappaat: Esprit
Laukku: Mango
Huivi: Pieces

Postaus on MiruMarun ja House of Brandonin yhteistyötä