keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Meidän tiimi ei luovuta!


Meillä pikku mies konttaa ahkerasti äidin perässä huoneesta toiseen, hymyilee herkästi, istuu vannassa ja pärskyttää vettä käsillään. Nukkuu hieman huonosti, koska etuhampaat ovat puhkeamassa. Istua tönöttää syöttötuolissa keskustelemassa kaikkien kanssa ja pudottelee samalla leluja alas lattialle. Kuka nostaa? Hups, pudotin sen taas. Kamalan kiva leikki. Meillä on ollut monta kivaa aurinkoista päivää putkeen ja olemme olleet kaikki ulkosalla. Olen haravoinnut viimeisiä lehtiä kasaan. Piha alkaa olla mallillaan. Yksi omenapuu pitää tiukasti kiinni vielä lehdistään. Koti on saanut olla hieman rempallaan. Elämä näkyä.

Esikoisen kanssa teen tehtäväkirjasta ison tytön tehtäviä kerran päivässä. Pikku mies nukkuu silloin sopivasti päivänokosia. Muutenkin olen yrittänyt löytää päivästä aikaa barbileikeille, muovailulle ja yhdessä piirtelylle. Yrittänyt pitää kiinni siitä mitä olen milloinkin tytölle luvannut. Olen ottanut nyt hieman uutta asennetta tähän arkeen. Tunteja päivään ei saa lisää millään, mutta aina voi miettiä miten ajan käyttää. Olen yrittänyt järjestää siivouksen/pyykinpesun/ruoanlaiton sillä tavalla, että saisin keskitettyä hommat tietyille päiville. Blogin kirjoittamisen olen jättänyt myöhäiseen iltaan/yöhön. Valokuvaamiseen ei vain oikein tahdo löytyä aikaa. Se täytyy vielä korjata.

Iltasella minä nukutan vauvan ja isäntä esikoisen. Olemme pyrkineet saamaan lapset nukkumaan kello 20 mennessä (ei tod. aina onnistu). Vauva nukahtaa aika nopeasti ja kirjoitan blogia samalla, kun odotan, että isäntä tulee iltateelle saatuaan oman projektinsa nukahtamaan. Saatamme saada jopa elokuvan katsottua yhdessä. Tuntuu ihan taivaalliselle saada istua sohvalla toisen kainalossa.

Meillä on kotona nyt menossa pienoiset erikoisjärjestelyt ja joudumme nukkumaan eri sängyissä, kuten varmasti tosi monen muunkin lapsiperheen vanhemmat. Inhoan tätä tilannetta syvästi. Vintille saa jossakin vaiheessa makuuhuoneen, mutta juuri nyt lapset ovat liian pieniä ja rappuset liian vaaralliset. Vintti pitäisi myöskin remontoida. Huokaisu. Juuri nyt haaveilen, että saisin jokaisena yönä nukkua mieheni vieressä. Ylimääräinen leikkihuone olisi myös kiva. Haaveilen talosta paremmalla pohjaratkaisulla.

Arki voi olla kuluttavaa ja uuvuttavaa. Pahinta minusta kuitenkin on se jatkuva ikävä toisen luo. Toivon, että me vielä perheenä keksitään miten me saisimme homman toimimaan paremmin. Kaikista tärkeintä on tietysti olla tiimi. Monet asiat arjessa voivat luoda, joko etäisyyttä tai tiivimpää me-henkeä. Omaan tiimiin kannattaa panostaa. Jos aina tekee asiat samalla tavalla on järjetöntä odottaa eri lopputulosta.


Sotkua ja äidin takkuisia hiuksia- Elämää lapsiperheessä. Suukko.

2 kommenttia:

  1. Ihanan rehellisesti ja jotenkin kauniisti olet kirjoittanut arjestasi. Itselläni ei ole lapsia, mutta voin vain kuvitella kuinka lapsiperheen arki on haasteellista. Voimia ja ymmärrystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tänään on ollut sellainen päivä kotosalla, että huh, huh. Olen repinyt hiuksia päästäni ja ajatellut, että on tämä ihan hullun hommaa. Ja sitten taas nauranut.

      Poista