sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Tarvitseeko miehen olla James Bond?

Joku varmasti nyt ajattelee, että ihan turha kysymys. Vai onko sittenkään? Mikä kumma on James Bond -elokuvien salaisuus. Mikä saa ihmiset liikkeelle. Joku on joskus sanonut, että jokainen mies maailmassa haluaisi olla James Bond ja jokainen nainen Bond-tyttö. Miksi ihmeessä? Ja miten tämä nyt liittyy parisuhteeseen?

James Bond on vuosien saatossa kokenut monia uudistuksia. Connery ja Moore kaatoivat elokuvissaan naisia petiin oikein urakalla. Kovassa paikassa, jopa läpsivät naisia naamalle ja sitten suutelivat perään. Dalton oli astetta rauhallisempi, vakavampi ja surullisempi. Muistojen piinaama mies, joka ei löytänyt lohtua mistään. Hän keskittyi elokuvissaan vain muutamaan naiseen. Brosnan toi taas valkokankaalle avoimen seksuaalisuuden ja flirtin. Elokuvassa Kun maailma ei riitä (1999) hän intoutuu pureskelemaan jokaista naista olkapäästä (naureskelemme aina kohtauksille mieheni kanssa). Daniel Craig taas näyttelee hahmoa ajallemme tyypillisellä tavalla. Kovuus ja raaka fyysinen vetovoima yhdistettynä taistelu-uupumukseen on kieltämättä toimiva kaava (ja kyllä jätin James Lazenbyn mainitsematta ihan tahallani).

Vaikka James Bond on ainakin osaksi fiktiivinen hahmo, niin vuosikymmeniä jatkunut elokuvasarja on tehnyt hänestä lähes oikean ihmisen. Miehen jolla on tietty tyyli, jota moni mies varmasti salaa ihailee. James Bond ottaa sen minkä hän tahtoo. Onko James Bond hyvä roolimalli nuorille pojille? Otetaanko elokuvista pienoisesti miehenmallia? Nuorille pojille sanoisin, että tytöt eivät sitten odota teidän olevan James Bondeja. Tytöt eivät halua, että heitä heitetään kiihkeästi seinää vasten ja suudellaan himoiten. Muistakaa hellyys. Pitäkää kädestä. Ensin hellyys ja sitten vähän vanhempana voi kokeilla himoa ja kiihkoa.

Pieni roolileikki voi mukavasti piristää parisuhdetta (date night on myös säännöllinen kuvio Beckhamien pariskunnalla), mutta eihän kukaan haluaisi parisuhteeseen James Bondin kanssa. Ei edes Bondi-tyttö. Harkinnan jälkeen hänkin ottaisi ilolla vastaan yhden kiihkeän seikkailun ja palaisi sen jälkeen ilolla takaisin omaan elämäänsä. Elokuvissa yleensä tyttö lopulta valitsee sen hiljaisemman ja söpömmän kaverin eikös? Huonosti naisia kohteleva komistus jää usein yksin. Ajatelkaa vaikka Bridget Jonesia ja Daniel Cleaveria? Eikö koko potin lopulta korjannut Herra Mark Darcy?

Jos minä kaipaan välillä elämääni James Bondia, niin pitäisikö minun tasapuolisuuden nimissä pystyä astumaan Bondi-tytön saappaisiin? No toki kotiäitikin tahtoessaan osaa olla varsin jännittävä ja peräti kohtalokas. Jos joku nyt miettii, että mikä ihme oli tämän viikkoisen kirjoituksen pointti: voimme halutessamme joskus pelata pelejä ja onneksi palata takaisin ihanaan tavalliseen elämään. James Bondilta voi ottaa opiksi hänen tapansa elää suurella intensiteetillä. Seuraavan kerran, kun annat suudelman miehellesi tee se yllärinä Bond-tytön tapaan. Minä jään nyt miettimään kuka Bond-tyttö minä olisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti