perjantai 22. tammikuuta 2016

#yleMHL - Mukana jossakin ihmeellisessä


Kyllä tästä vielä saadaan yllätys kasaan! No worry.

Menneen vuoden joulukuusta lähtien olen jakanut blogin eri some-kanavissa vinkkejä tulevasta. Tänään vihdoin on se päivä, jolloin kaikki selviää. Osa on jo matkan varrella arvannutkin mistä on ollut kyse. En todellakaan koskaan ja ikinä ole ajatellut, että tulisi päivä jolloin osallistuisimme yhdessä mieheni kanssa ohjelman tekoon. Vieläkin tuntuu hivenen epätodelliselle, kun ajattelen meitä kahta Marja Hintikka Liven ylläriosion kuvauksissa. En voi tarpeeksi ylistää upeaa tiimiä, jonka kanssa sain järjestää miehelleni ihanan yllätyksen. Kiitos Minna Dufton, Heikki Soini ja kaikki ystävälliset ihmiset äänimiehestä stylistiin. Kahdessa viikossa huhkimme kasaan tunnelmallisen avioliiton siunaamisen Suomenlinnan Ruutikellarissa.

Ajatus ohjelmaan osallistumisesta lähti oikeastaan siitä, että meillä oli mieheni kanssa vuosipäivä ja silloin ei tapahtunut yhtään mitään. Päivä ei eronnut muista päivistä millään tavoin. Söimme koko perhe keittiönpöydän ääressä maksalaatikkoa Silloin ajattelin itsekseni, että eihän tämä näin voi mennä. Seuraavana päivänä silmiini osui pieni päivitys fb-ryhmässä ja sain ajatuksen. Minä näppäilin hakemuksen ja ilmoitin mieheni ohjelmaan. Päätin, että annan kohtalon (tässä tapauksessa Ylen) päättää mikäli pääsisimme ohjelmaan mukaan. Päätös tulikin melkoisen nopeasti. Piti ihan vetää syvään henkeä. Ja toki minäkin tyypillisenä suomalaisena ajattelin muutaman sekunnin ajan, että mitähän ne naapurit ja kaikki tutut mahtavat sanoa. Meitä kaikkia on opetettu pitämään ilot ja surut pienessä piirissä. Olemme vaatimattomia ja emme tee itsestämme numeroa. Vaatimattomuus ei aina ole hyvä asia, jos se estää meitä elämästä ja kokemasta elämyksiä. On hyvä välillä haastaa itseään (ja tässä tapauksessa myös kumppania). Rohkaisenkin tässä samalla teitä jokaista tarttumaan tilaisuuksiin!!

Me menimme mieheni kanssa naimisiin ikuisuus sitten vaatimattomasti maistraatissa. Kaksi opiskelijaa. Mitään ylimääräistä hössötystä ei päivän ympärillä ollut. Ajattelin pitkään, että se ei haittaa minua lainkaan. Tärkeintä oli sanoa tahdon ja mennä suhteessa eteenpäin. Olin myös tuolloin todella arka ja pelkäsin perinteisiä kirkkohäitä ja huomion keskipisteenä olemista. Mieheni sanoi tuolloin, että saattaisin myöhemmin katua päätöstäni jättää häät järjestämättä. Vuosia myöhemmin se päivä todellakin tuli. Meillä oli aina tarkoitus järjestää pienet juhlat lähipiirille jossakin välissä häiden jälkeen, mutta asia jäi ajatuksen tasolle. Vuosipäivät tulivat ja menivät.

4.12.2015 hyppäsin aamulla mieheni autoon. Olin kehitellyt loistavan peitetarinan siitä kuinka olin menossa blogitapaamiseen Helsinkiin. Tämä selitys upposi mieheeni täysin. Koko ajomatkan ajattelin mitä päivä toisi tullessaan. Jännitin luonnollisesti eniten mieheni puolesta. Tikkurilan asemalla huikkasin suukon mieheni poskelle ja katsoin häntä hymyillen. Mieheni jatkoi työpaikalleen ja minä hyppäsin junaan ja jatkoin kohti Helsinkiä.

Mitä sitten tapahtui? Tunnollisena bloggarina tietysti räpsin päivästä kuvia ja kirjoittelin kaikki tuntemukset ja tapahtumat muistiin. Ylläristä on tulossa blogiin kattava paketti. Kerron mitä tapahtui ennen nauhoituksia ja millaista oli osallistua ohjelman tekoon. Pääsette myös kurkistamaan mitä tapahtui kameroiden suljettua. Tulevana maanantaina tiemme vie Pasilaan Yle Maria Hintikka Liven yleisöön. Suora lähetys alkaa kello 21.00 Tänään ylläristämme on jo julkaistu nettiartikkeli ja video. Meidän ihanaa ylläriä pääset katselemaan TÄSTÄ.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti