sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Let it be ... jokainen sydämenlyönti täynnä ikävää

Maailma pysähtyi tänään hetkeksi. Tuli aivan hiljaista. Päässäni soi vain ajatus, että minun olisi pitänyt tietää. Minun olisi pitänyt tuntea, että sinä olet poissa. En näe sinua enää koskaan. En voi uskoa sitä. Kuinka moneen muistoon sinä kuulutkaan. Me pystyimme puhumaan mistä tahansa. Kuinka tulenkaan kaipaamaan keskustelujamme.

Tänään minusta tuntuu, että en tiedä mihin uskoa. Mikä tarkoitus tällä kaikella oikein on. Sinä lähdit aivan liian varhain. Kaikki oli vielä kesken. Minun ymmärrykseni ei yllä tätä asiaa käsittämään. Huomaan vain olevani vihainen. Haluaisin laittaa kampoihin ja huutaa, että on tapahtunut suuri erehdys. Ja kuka minua kuuntelisi ja muuttaisi kaiken toiseksi? Miten voin toivottaa sinulle hyvää matkaa, kun en haluaisi, että menet pois. Mutta sinä olet jo mennyt. Voin vain sanoa kiitos, että olit olemassa. Olemassa minulle. Olemassa meidän perheellemme. Kaipaan sinua jo nyt. Me kaikki kaipaamme sinua.


Tätä on niin vaikea kirjoittaa. Jättää hyvästejä. Musiikki ja muistot ovat ikuisia. Tuntuu enemmän kuin oikealta saattaa sinut matkaan tällä kappaleella. Ole sinä se valo joka meille loistaa.

When I find myself in times of trouble
Mother Mary comes to me
Speaking words of wisdom, let it be
And in my hour of darkness
She is standing right in front of me
Speaking words of wisdom, let it be

Let it be, let it be
Let it be, let it be
Whisper words of wisdom , let it be

And when the broken-hearted people
Living in the world agree
There will be an answer, let it be
For though they may be parted
There is still a chance that they will see
There will be an answer, let it be

Let it be, let it be
Let it be, let it be
There will be an answer, let it be

Let it be, let it be
Let it be, let it be
Whisper words of wisdom, let it be

And when the night is cloudy
There is still a light that shines on me
Shine on until tomorrow, let it be
I wake up to the soud of music,
Mother Mary comes to me
Speaking words of wisdom, let it be

Let it be, let it be
Let it be, let it be
There will be an answer, let it be

Let it be, let it be
Let it be, let it be
Whisper words of wisdom, let it be

The Beatles - Let it be 1970

Kevättä odotellessa


Tänää meillä sataa lunta ja tuule melkoisesti. Takana on monta aurinkoista päivää. Sää ei tänään vaikuta kovin keväiselle, mutta syvällä sisälläni odotan jo kevättä. Pienet merkit lisääntyneestä valosta luovat toivoa. Valokuvaaminen helpottuu ja sitä kautta on helpompi työstää uusia postauksia. Kirjoittamisen rytmi pysyy varmasti jatkossakin samana eli sitä teen silloin, kun kaikki muut talossa nukkuvat. Yön hiljaisuudessa pystyn paremmin keskittymään.

Olen pienoisesti mielessäni myös hautonut blogimuuttoa. Uuden alustan opettelu tuntuu kivalle haasteelle. Halu tehdä tätä hommaa on vain kasvanut viimeisen vuoden aikana. Tuntuu, että olen löytänyt sen oman juttuni ja aivan täydellisesti. Bloggaaminen on siitä loistava harrastus, että tässä pääsee hyvinkin tarkasti näkemään oman kehittymisensä eri osa-alueilla. Tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen tekemiseeni. Tunnen iloa kehittymisestäni ja blogin eteenpäin menosta. Kiitollinen teistä ihanista seuraajista!


Todella kivoja juttuja on taas tulossa! Olen innoissani. On hienoa päästä jakamaan ne teidän kanssanne. Ja näin kotiäitinä on todella piristävää, että on jotakin mitä odottaa. Se auttaa jaksamaan. Bloggaamista voin todellakin suositella. Varsinkin kaikki te kotiäidit, jotka rakastatte kirjoittamista tai valokuvaamista. Oletteko koskaan ajatellut blogin perustamista? Tämän harrastuksen kautta saa paljon uusia ystäviä ja vertaistukea. Tämä on minulle palanen jotakin omaa. Tähän maailmaan ei tiskivuoret ja likaiset pyykit pyykkikorissa yllä. Unohdan kiireisen arjen hetkeksi. Yön hiljaisuudessa kukaan ei tarvitse minua. Saan keskittyä omaan juttuuni. Ilmoitus uudesta kommentista blogissani saa hymyn huulilleni. Ei tarvitse olla tähtibloggari. Tämä on hauskaa puuhaa muutenkin! Pieniä tarinoita, mutta kuitenkin Elämän kokoisia.

torstai 18. helmikuuta 2016

Pieni Karhu hyllyn päällä


Elämä täyttyy tällä hetkellä pienistä projekteista. Tässä vaiheessa elämää aikaa omille jutuille on harmillisen vähän. Päässä on tuhat ja yksi ideaa sekä ajatusta. Haluaisin omaa kotiamme kovasti piristää. Valehtelematta koko talo on välillä aivan sekaisin. Kaksi pientä ihmistä purkaa kaapit ja laatikot tyhjiksi, sekä sirottelee tavaransa ympäri talo. Minä kuljen perässä keräten tavaroita. Muistelen kaiholla kotiamme ennen lapsia. Kuinka ihanaa oli sisustaa. Välillä iskee pieni epätoivo. En kuitenkaan luovuta. Mietin tällä hetkellä uusia säilytysratkaisuja. Koko talo kaipaa järjestämistä. Aikataulu projektille on todella löysä. En lähde kiristelemään puuhan kanssa.

Yhden jutun sainkin jo valmiiksi ja aikaa meni todellakin vain muutama minuutti. Jouluna saimme lahjaksi ihania herkkuja pakattuna puulaatikkoon. Pienellä tuunauksella puulaatikosta sai kivan seinähyllyn. Liimasin laatikon pohjaan vain kauniin värisen taustapaperin ja kiinnitin laatikon seinään. Nyt hyllyssä pitää vahtia pieni karhu. Paddington säästölipas on löytö kirpputorilta (hinta 3,50e). Ja mikä tärkeintä hyllyn päällä vilkkuu modeemi turvassa taaperolta. Yksi pulma ratkaistu.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Sinä+Minä=Me

Parisuhteen ympärille on kerääntynyt aivan mieletön nippu erilaisia fraaseja ja lausahduksia. Osaa on alettu pitämään melkoisina viisauksina, vaikka ne eivät välttämättä sitä edes ole. Lopeta etsimästä/yrittämästä, niin löydät sen oikean. Hhmm. Uskoisin kuitenkin, että ihmisestä täytyy löytyä jonkinlainen avoimuus elämälle, jotta taikoja alkaisi tapahtua. Vireillä täytyy olla henkinen tilaus parisuhteen mahdollisuudelle. Supussa itsensä kanssa elävä ihminen ei näe edes sitä, mikä on hänen silmiensä edessä. Oma kontaktin hakuisuus ja aktiivinen elämä on hyvä hakupohja.

Mikä toisessa ihmisessä kiehtoo. Mihin kiinnostus oikein perustuu? Mikä on kenellekin tärkeää? Elämäntilanteet luovat erilaisia tilauksia. Toisinaan halutaan seikkailua ja jännitystä. Kipeän kokemuksen jälkeen etsitään turvaa. Rankan suhteen jälkeen halutaan löytää ihminen, joka saa jälleen nauramaan. Osa ihmisistä ei osaa olla yksin hetkeäkään. Tyhjä paikka vierestä on täytettävä välittömästi. Riittää, että on joku. Rakkauden raadollisin puoli on siinä, että olemme jollekin toiselle näkymättömiä. Kuinka surullista on rakastaa toista ja jäädä ilman vastarakkautta. On aivan sama onko sitä nuori, aikuinen vai kypsässä iässä. Silloin soisi, että tilanteen pystyisi aina hoitamaan toista kunnioittaen. Nuoruudessa tilanteet ovat usein raadollisia. Iässä missä epävarmuus muutenkin on fiiliksistä päällimmäisenä.

Rakkaus ja parinmuodostus eivät ole järkiperäisiä asioita. Nuoruudessani olisin epätoivoisesti halunnut rakastaa yhtä ihmistä. Sovimme yhteen, niin monin eri tavoin. Vieläkin vuosien jälkeenkin arvostan häntä todella korkealle. Olisihan se kätevää, jos omia tunteita voisi suorastaan käskeä. Välillä on myös päästettävä irti mahtavista ihmisistä, sillä he eivät ole meille kuitenkaan niitä oikeita. Elämä tuntuu silloin hetkisen aikaa epäreilulle paikalle.

Sivuutan tässä nyt vieteistä ja komplekseista kirjoittamisen. Ne ovat pitkälle pureskeltuja ja läpeensä koluttuja aiheita. Voisi kai sanoa, että monen palikan on osuttava kohdalleen, jotta jokin ihminen viehättää. Jos kohtaamme täysin tuntemattoman ihmisen, niin voimme aluksi arvioida pelkästään ulkonäköä ja olemusta. Kiinnostus ja ihastus rakentuvat usein pinnallisille asioille. Kiinnostus voi myös lopahtaa yhtä nopeasti, kun se saa alkunsa. Jokin aivan pieni juttu voi alkaa häiritsemään ihan vimmatusti. Julmaa peliä.

Me olemme tavanneet mieheni kanssa jo teini-ikäisinä. Haluaisin ajatella, että jos mieheni tapaisi minut vasta nyt, niin hän viehättyisi nopeasta älystäni. Lukiolaisena hänelle luultavasti riitti minussa vain nätti naama (harmistus). Toki hän varmasti myöhemmin huomasi, että on minulla aivotkin. Omassa miehessäni minua viehätti rauhallisuus ja varmuus. Hän tuntui tietävän heti mitä tahtoi ja hän tahtoi minut. Se riitti vakuuttamaan minut. Toki myöhemmin olen huomannut hänessä paljon hurmaavia piirteitä, kuten hänen rasittavan huumorintajunsa. Viehätys perustuu myös pitkälti vastapareihin. Me olemme yhdessä: Sähikäinen ja Herra Cool.

Jos joutuisin nyt jostakin syystä takaisin markkinoille, niin minut vallottaisi luultavasti, joku sellainen ihminen joka saisi minut nauramaan. Joku jonka ajatus juoksisi yhtä nopeasti. Kiinnostukseni heräisi, jos huomaisin, että mies osaisi keskustella. Rakastuisin ensin aivoihin ja sitten mieheen. Mies voisi olla kalju ja pieni. Ulkonäöllä ei todellakaan olisi mitään väliä. Olisin hurmoksessa, jos voisimme keskustella yhdessä kirjallisuudesta ja juosta läpi Unescon maailmanperintökohteita. Väittelisimme politiikasta ja maailman tilasta. Kesken kiivaan keskustelumme paikalle saapuisi hikinen mieheni suoraan klapihommista. Pieni sänki kasvoillaan, flanellipaita yllään ja kirves kädessään. Huokaisu. Se olisi taas menoa. Ne vietit. Sittenkin. Pahus.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Mihin me tarvitsemme tilastoja?

Voimmeko rakastaa ja olla onnellisia tilastojen maailmassa? Luovatko tilastot paineita ja ahdistusta? Miksi haluamme tietää mitä aivoissamme tapahtuu, kun rakastumme. Kuinka paljon tietoa on tarpeeksi? Annammeko tiedolle liikaa valtaa? Rakkaus on mysteeri ja sellaisena haluan sen pysyvän. Minulla ei ole tarvetta saada jokaiselle asialle tässä maailmassa selitystä. Ihanaa olisi myös, jos oma avioliittoni ei päätyisi lopulta surulliseksi tilastomerkinnäksi.

Elämme tiedon aikakautta ja välillä se saavuttaa minutkin, vaikka yritän kovasti pyristellä vastaan. Toivo säilyy silti. Rakkaus on selättänyt tässä maailmassa monta vastoinkäymistä. Monella tapaa asiat ovat myös paremmin kuin ennen. Nyt kaikilla ihmisillä on oikeus rakastaa avoimesti toisiaan. Rakkauden erilaisia muotoja ei tarvitse enää kätkeä. Uskon myös, että jokainen toisilleen tahdon sanova pari haluaa uskoa avioliiton onnistumiseen. Tämä on nyt ja aina. Tilastojen valossa aviopuolisot sietävät toisiaan karkeasti noin 10 vuotta. Avioeroon päättyvät reilut 13 500 avioliittoa vuodessa.

On myös puhuttu paljon siitä onko ihminen tarkoitettu alunperin yksiavioiseksi. Etsitty tekosyytä ahneuden sallimiseen parisuhteissa. Tiesittekö, että tutkimukset ovat osoittaneet yksiavioisilla olevan suuremmat aivot? Toiset taas pitävät ihmistä seksuaalisuuden suhteen yhä eläimenä. Kiva homma. Tieteellä ja tutkimuksella on toki suuria saavutuksia tilillään, mutta onneksi meillä on taide! Kuinka monin tavoin ihmiset ovatkaan sanoneet toisilleen: Minä Rakastan Sinua. Ennen avioliitto tilastojen tai parisuhteen riskianalyysien keksimistä on kirjoitettu suuria sanoja rakkaudesta. On sävelletty sinfonioita ja rakennettu Taj Mahal.

Nykyään parisuhdetta lähdetään testaamaan Viettelysten Saarelle. Sen oikean ihmisen voi löytää Ensitreffit Alttarilla -ohjelman avulla tai Tinderin kautta. Kukaan ei enää tapaa tulevaa miestään kirjastossa. Minä kuulun niiden onnekkaiden joukkoon, jotka ovat saaneet tavata tulevan puolisonsa ja lastensa isän koulun käytävällä. Ja näillä yhteisillä vuosillamme olemme päihittäneet ainakin yhden tilaston. Kiitos siitä.

lauantai 13. helmikuuta 2016

Pieni lahja Ystävälle


On taas aika muistaa Ystävää. Ystävä on timantti. Toiset jäävät elämäämme ja kulkevat koko matkan vierellämme. Toisten kanssa polut risteytyvät vain hetkeksi. Hetki voi tuntua ikuisuudelle. Ventovieras voi ohimennen koskettaa jotakin syvällä meissä. Auttaa vaikean asian yli. Kaikki kohtaamiset ovat yhtä tärkeitä. Ihmiset jättävät meihin jälkensä. Jakavat kokemuksensa ja viisautensa. Ojentavat auttavan kätensä. Rutistavat halaukseen. Jakavat taakan. Iloitsevat rinnallamme. Esittävät joskus vaikeitakin kysymyksiä ja haastavat meidät pohtimään elämäämme. Haluan sanoa kiitos kaikille elämäni ihmisille. Olette opettaneet minulle paljon.



Yhdistettynä halpaa ja kallista. Rintakorun taustana toimii muovinen purkin kansi. Liimaa kanteen pieni palanen tapettia piristeeksi. Valitse maskotti kuvaamaan ystävääsi. Liima paikoilleen ja anna kuivua hyvin. Kiedo koristeteippiä kannen sivuille. Käytä pitsiä tai vaihtoehtoisesti satiininauhaa tuomaan rintakorulle hieman ilmettä (muistuttaa hieman kunniamerkkiä). Lopuksi pujota paikoilleen välkkyvä kristalli ja kiinnitystä varten hakaneula.

Pakkasin rintakorun laatikkoon, jonka säästin joulusta. En raaskinut heittää sitä pois. Tuunasin sitä vain hieman koristeteipillä, tarralla ja tapetinpaloilla. Rasian sisälle laitoin pitsiä ja muovisia timantteja. Paketti on puolet lahjasta!!

torstai 11. helmikuuta 2016

Unohdettuja juttuja - Viimeiset kilpailukuulumiset


Piti jo aikoja sitten vinkata tänne blogin puolelle, että Taika-lehdessä oli kiva kooste kaikista Vuoden Askartelija 2015 finaaliin osallistuneista töistä. Minä sain lehden postilaatikkooni pienenä yllätyksenä. Mukava oli vielä palata kilpailun fiiliksiin ja tietysti tutkailla tarkemmin muiden finalistien töitä. Ihania värejä ja rohkeaa omaa tyyliä löytyi jokaisen töistä. Terveiset vielä kaikille kilpakumppaneille ja kevään odotusta. Kohta se pääsiäinen koittaa ja saa taas koristella koko talon iloisilla väreillä ja luomuksilla. Sitä ennen taidetaan kuitenkin tuunata kuopuksen yövalot. Palataan.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Done by Deer - Puinen Retrokeinu


Ennen sateita ja loskaa meillä paistoi hetken aurinko. Silloin juoksin vauhdilla kamera kädessä pitkin taloa. Odotan kevättä. Olen oikeasti ihan subertalvityyppi, mutta alkaa pienoisesti ärsyttämään valokuvaus pimeässä. Muuta vikaa talvesta ja pimeydestä en sitten löydä. I Love it! Asiaan. On pitänyt jo pitkään kuvata lastenhuoneen puukeinua. Tästä ihanasta retrokeinusta kirjoittelinkin teille jo aikaisemmin. Keinu on ollut todella kovassa käytössä. Meillä on keinulle paikka kahdessa oviaukossa eli sitä on siirrelty vähän tilanteen mukaan. Pari kertaa on keinu heilunut oikein kunnolla, kun esikoinen on paiskannut oman huoneen ovensa oikein vauhdilla kiinni. Ja silti keinu on ihan ilman kolhuja. Ihmeellistä. 


Tällä viikolla onkin sitten hajonnut kuopuksen yövalo ja pullonlämmitin. Seuraavaksi suuntaankin tästä verkkokauppaan. Mikään ei ole enää ikuista. Paitsi puukeinu!

tiistai 2. helmikuuta 2016

Nouseva Myrsky - Kauniita Voimakoruja


Viikonloppuna on tiedossa mukava meno, jossa tapaan vanhoja ja uusia tuttavia. Olen jo monta päivää miettinyt sopivaa asukokonaisuutta iltaa varten. Korut viimeistelevät juhlalookin. Liisa Tuimalan suunnittelemat korut sopivat monenlaiselle kantajalle. Pelkistetyt, graafiset muodot miellyttävät silmää ja koruja on helppo yhdistellä erilaisten asujen kanssa. Korujen muotokieli on yhtä aikaa herkkää ja voimakasta. Aivan kuten luonto, joka voi valjastaa kaiken voimansa myrskyksi, mutta on samalla haavoittuva. Korut tuntuvat myös henkivän tietynlaista mystiikkaa. Ne tekevät kantajastaan voimakkaan. 

Nouseva Myrsky on 2012 perustettu yritys ja suomalainen korubrändi. Korut valmistetaan Suomessa. Rakkaudella. Kestävän kehityksen periaatteita kunnioittaen.


Itseäni viehätti erityisesti kierrätyskumista ja ruostumattomasta teräksestä valmistettu Musta Lintu-korusetti. Kuljenhan usein sulkien viitoittamaa polkua. Linnut ovat myös vahvoja selviytyjiä. Musta Lintu -korujen tarina liittyy Suomen lehtometsiin ja villiin luontoon. Taivaalla lentävä musta lintu ja sen siluetti on kunnioitusta herättävä näky. 

Korut pakataan Nousevan Myrskyn kartonkipakkauksiin. Kaikesta huokuu laatu ja tinkimättömyys.


Alennuskoodilla MIRUMARU saat 20% alennuksen Nousevan Myrskyn verkkokaupasta!! Koodi on voimassa sunnuntaihin saakka. Koodi annetaan kassalla maksamisen yhteydessä. Nousevan Myrskyn blogissa ja verkkokaupassa on tällä hetkellä menossa varsinainen aarrejahti. Käy kurkistamassa löydätkö sinä kätkettyjä lahjakortteja ja muuta kivaa!

Postaus on MiruMarun ja Nousevan Myrskyn yhteistyötä.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Minä vihaan sinua!

Vihalla on oma paikkansa jokaisen ihmisen tunnerekisterissä. Viha on rakkauden vastakohta. Kolikon toinen puoli. Viha voi saada aikaan kaaosta ja tuhoa, mutta sillä on myös muita ominaisuuksia. Vihan voi valjastaa myös hyödylliseen käyttöön. Viha voi saada meidät yltämään huippusuorituksiin omassa elämässämme. Viha voi myös auttaa meitä pyristelemään irti jostakin meille vaikeasta asiasta tai elämänvaiheesta. Vihalla eteenpäin. Toki viha on myös tunne, joka voi valloittaa ihmisessä liikaa alaa ja syöstä elämän pimeään kuoppaan. Voisi kai sanoa, että viha ja rakkaus olisi hyvä varustaa annoksella tervettä järkeä. Tunteita tulee hallita ja säädellä. Niiden ei tule antaa viedä mennessään. Vihastumista ei tule myöskään pelätä. Usein se on jotakin ohimenevää. Harva meistä sitä mielessään hellii ja ruokkii.

Miksi ihmeessä kirjoitan vihasta? Satuin yhtenä viikonloppuna samaan aikaan hotellin aulaan vanhemman pariskunnan kanssa. Pariskunnalla oli selvästi menossa riita, jota yrittivät parhaansa mukaan hillitä. Kuitenkin naisen suusta putkahtivat sanat: "Minä vihaan sinua." Oli jotenkin todella pysäyttävää kuulla nuo kolme sanaa. Nähdä tapa, jolla nainen miestään katsoi. Minulle kaksi täysin tuntematonta ihmistä. Minusta tuntui todella pahalle heidän puolestaan.

Minulla on sellainen kummallinen tapa nähdä jokainen vastaan tuleva ihminen nuorena. Jokainen on ollut nuori kerran. Täynnä toiveita ja unelmia. Jokainen on joskus haaveillut siitä mitä elämä tuo tullessaan. Hetken kaikki on tuntunut mahdolliselle. Toisten haaveet toteutuvat ja toisten eivät. Elämä tuntuu joskus julmalle pelille. Kukaan meistä ei voi tehdä vain oikeita valintoja elämässään. Elämä ja eläminen on monimutkaista. Välillä löydämme itsemme mahdottomasta tilanteesta, jossa kahdesta huonosta vaihtoehdosta tulisi valita se vähemmän huono. Nurkan taakse ei voi kurkata. Teemme valintamme sokkona. Elämässä eteenpäin meitä auttavat selviytymiskeinot ja puhdas tuuri.

Mietin mitä ihmettä tapaamalleni pariskunnalle oikein oli käynyt. Mikä heidän tarinansa oli? Mikä saa rakkauden muuttumaan vihaksi? Olisiko kuitenkin niin, että siellä missä on vihaa on myös rakkautta? Siellä missä on rakkautta on myös mahdollisuus uuteen alkuun? Täydellinen välinpitämättömyys on mielestäni vaarallisempaa. On toki myös totta, että välillä ihmiset jäävät jumiin omaan elämäänsä. Ovat kykenemättömiä muutokseen omin avuin. Asemasota parisuhteessa voi kestää vuosia ja muuttua jopa ns. normaaliksi olotilaksi. Surullista. Onni ei asu sellaisessa suhteessa.

Mitä minä olisin sanonut tuolle pariskunnalle, jos olisin uskaltanut? Löytäkää onni uudestaan toisistanne tai erikseen, mutta löytäkää se. Tehkää se toistenne ja itsenne tähden. Meille kaikille on suotu vain tämä yksi elämä. Tämä ei ole harjoituskierros. Älkää heittäkö tätä lahjaa pois. Unthinkably good things can happen even late in the game (Under the Tuscan Sun, 2003).