maanantai 15. helmikuuta 2016

Mihin me tarvitsemme tilastoja?

Voimmeko rakastaa ja olla onnellisia tilastojen maailmassa? Luovatko tilastot paineita ja ahdistusta? Miksi haluamme tietää mitä aivoissamme tapahtuu, kun rakastumme. Kuinka paljon tietoa on tarpeeksi? Annammeko tiedolle liikaa valtaa? Rakkaus on mysteeri ja sellaisena haluan sen pysyvän. Minulla ei ole tarvetta saada jokaiselle asialle tässä maailmassa selitystä. Ihanaa olisi myös, jos oma avioliittoni ei päätyisi lopulta surulliseksi tilastomerkinnäksi.

Elämme tiedon aikakautta ja välillä se saavuttaa minutkin, vaikka yritän kovasti pyristellä vastaan. Toivo säilyy silti. Rakkaus on selättänyt tässä maailmassa monta vastoinkäymistä. Monella tapaa asiat ovat myös paremmin kuin ennen. Nyt kaikilla ihmisillä on oikeus rakastaa avoimesti toisiaan. Rakkauden erilaisia muotoja ei tarvitse enää kätkeä. Uskon myös, että jokainen toisilleen tahdon sanova pari haluaa uskoa avioliiton onnistumiseen. Tämä on nyt ja aina. Tilastojen valossa aviopuolisot sietävät toisiaan karkeasti noin 10 vuotta. Avioeroon päättyvät reilut 13 500 avioliittoa vuodessa.

On myös puhuttu paljon siitä onko ihminen tarkoitettu alunperin yksiavioiseksi. Etsitty tekosyytä ahneuden sallimiseen parisuhteissa. Tiesittekö, että tutkimukset ovat osoittaneet yksiavioisilla olevan suuremmat aivot? Toiset taas pitävät ihmistä seksuaalisuuden suhteen yhä eläimenä. Kiva homma. Tieteellä ja tutkimuksella on toki suuria saavutuksia tilillään, mutta onneksi meillä on taide! Kuinka monin tavoin ihmiset ovatkaan sanoneet toisilleen: Minä Rakastan Sinua. Ennen avioliitto tilastojen tai parisuhteen riskianalyysien keksimistä on kirjoitettu suuria sanoja rakkaudesta. On sävelletty sinfonioita ja rakennettu Taj Mahal.

Nykyään parisuhdetta lähdetään testaamaan Viettelysten Saarelle. Sen oikean ihmisen voi löytää Ensitreffit Alttarilla -ohjelman avulla tai Tinderin kautta. Kukaan ei enää tapaa tulevaa miestään kirjastossa. Minä kuulun niiden onnekkaiden joukkoon, jotka ovat saaneet tavata tulevan puolisonsa ja lastensa isän koulun käytävällä. Ja näillä yhteisillä vuosillamme olemme päihittäneet ainakin yhden tilaston. Kiitos siitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti