maanantai 1. helmikuuta 2016

Minä vihaan sinua!

Vihalla on oma paikkansa jokaisen ihmisen tunnerekisterissä. Viha on rakkauden vastakohta. Kolikon toinen puoli. Viha voi saada aikaan kaaosta ja tuhoa, mutta sillä on myös muita ominaisuuksia. Vihan voi valjastaa myös hyödylliseen käyttöön. Viha voi saada meidät yltämään huippusuorituksiin omassa elämässämme. Viha voi myös auttaa meitä pyristelemään irti jostakin meille vaikeasta asiasta tai elämänvaiheesta. Vihalla eteenpäin. Toki viha on myös tunne, joka voi valloittaa ihmisessä liikaa alaa ja syöstä elämän pimeään kuoppaan. Voisi kai sanoa, että viha ja rakkaus olisi hyvä varustaa annoksella tervettä järkeä. Tunteita tulee hallita ja säädellä. Niiden ei tule antaa viedä mennessään. Vihastumista ei tule myöskään pelätä. Usein se on jotakin ohimenevää. Harva meistä sitä mielessään hellii ja ruokkii.

Miksi ihmeessä kirjoitan vihasta? Satuin yhtenä viikonloppuna samaan aikaan hotellin aulaan vanhemman pariskunnan kanssa. Pariskunnalla oli selvästi menossa riita, jota yrittivät parhaansa mukaan hillitä. Kuitenkin naisen suusta putkahtivat sanat: "Minä vihaan sinua." Oli jotenkin todella pysäyttävää kuulla nuo kolme sanaa. Nähdä tapa, jolla nainen miestään katsoi. Minulle kaksi täysin tuntematonta ihmistä. Minusta tuntui todella pahalle heidän puolestaan.

Minulla on sellainen kummallinen tapa nähdä jokainen vastaan tuleva ihminen nuorena. Jokainen on ollut nuori kerran. Täynnä toiveita ja unelmia. Jokainen on joskus haaveillut siitä mitä elämä tuo tullessaan. Hetken kaikki on tuntunut mahdolliselle. Toisten haaveet toteutuvat ja toisten eivät. Elämä tuntuu joskus julmalle pelille. Kukaan meistä ei voi tehdä vain oikeita valintoja elämässään. Elämä ja eläminen on monimutkaista. Välillä löydämme itsemme mahdottomasta tilanteesta, jossa kahdesta huonosta vaihtoehdosta tulisi valita se vähemmän huono. Nurkan taakse ei voi kurkata. Teemme valintamme sokkona. Elämässä eteenpäin meitä auttavat selviytymiskeinot ja puhdas tuuri.

Mietin mitä ihmettä tapaamalleni pariskunnalle oikein oli käynyt. Mikä heidän tarinansa oli? Mikä saa rakkauden muuttumaan vihaksi? Olisiko kuitenkin niin, että siellä missä on vihaa on myös rakkautta? Siellä missä on rakkautta on myös mahdollisuus uuteen alkuun? Täydellinen välinpitämättömyys on mielestäni vaarallisempaa. On toki myös totta, että välillä ihmiset jäävät jumiin omaan elämäänsä. Ovat kykenemättömiä muutokseen omin avuin. Asemasota parisuhteessa voi kestää vuosia ja muuttua jopa ns. normaaliksi olotilaksi. Surullista. Onni ei asu sellaisessa suhteessa.

Mitä minä olisin sanonut tuolle pariskunnalle, jos olisin uskaltanut? Löytäkää onni uudestaan toisistanne tai erikseen, mutta löytäkää se. Tehkää se toistenne ja itsenne tähden. Meille kaikille on suotu vain tämä yksi elämä. Tämä ei ole harjoituskierros. Älkää heittäkö tätä lahjaa pois. Unthinkably good things can happen even late in the game (Under the Tuscan Sun, 2003).

4 kommenttia:

  1. Me olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo 15 vuotta. On päiviä jolloin tuntuu, että vihaan miestäni ja ihmettelen miksi edes hänen kanssaan olen, tunne varmasti molemmin puolinen. Mutta sitten tulee heti sen jälkeen tunne kuinka paljon häntä rakastan ja miten onnekas olen, kun minulla on hänet. Uskon vahvasti, että viha ja rakkaus kulkee käsi kädessä ja kumpaakin tulee olla, ilman toista ei ole toista.

    Hetken keskustelu, riita tai rakkauden tunnustus, eivät kerro vielä kaikkea eikä siitä voi tehdä johtopäätöksiä puoleen eikä toiseen. Uskon vahvasti, että hyvään parisuhteeseen kuuluu riidat ja niiden sopiminen. Mutta kuitenkin sen "minä vihaan sinua" sanomista tulisi välttää viimeiseen asti. Sillä sitä ei voi ottaa takaisin... Ja se jää mieleen, vaikka se olisi vain se hetken tunne eikä sitä todellisuudessa edes tarkoittaisi.

    VastaaPoista
  2. Tilanne jota valitettavasti jouduin seuraamaan oli kyllä totisinta totta. Se nostatti minussa sellaisen tunteen mihin kyllä luotan. Lisänä oli naisen katse, josta kuvastui avointa halveksuntaa miestä kohtaan. Postauksen kirjoitin tätä tilannetta ajatellen. Kaikki suhteet eivät täytä lupauksia, vaikka niihin olisi astunut täysin toivein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki on huonoja parisuhteita ja sellaisia jotka on ihan täysin tuhoon tuomittuja. En tarkoittanutkaan ettäkö aina olisi kaikki selvitettävissä. :)

      Poista
    2. Parhainta jatkoa toivon postauksen pariskunnalle. Toivon todella, että nousevat ylös omasta kuopastaan. Me olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 20-vuotta. Paljon on sanottu, mutta ei vielä koskaan noita kolmea sanaa..

      Poista