maanantai 7. maaliskuuta 2016

Rakkauden aikalisä


Vedin hieman henkeä ja pidin taukoa kirjoittamisesta. Tauko venyi melkein kahteen viikkoon. Onneksi sain postailla teille Yle vierailustani. Aihe ei ollut kovin henkilökohtainen. Pieni tauko tässä puuhassa katkaisee totutun kirjoittamisen rytmin. Samaan aikaan omat tunteeni ovat myllertäneet. On tuntunut jopa pienoisen vaikealle palata blogin äärelle. Jatkaa elämää eteenpäin.

Tiedättekö sen tunteen, kun ulkona on ihana ja aurinkoinen ilma. Painat pään viileätä ikkunalasia vasten. Katsot kaikkea lasin läpi. Et mene ulos. Suru tuntuu samalle. Olen minä toki seissyt pihalla muksujen kanssa ja tehnyt kaikkea sitä mitä minulta odotetaan, mutta sydämen ympärille on laskeutunut raskas varjo. Hetken mielessäni kävi, että en palaa enää blogini äärelle. Nykäisen töpselin pois seinästä. Sitten muistin miten kovasti ystäväni rakasti sanoja ja kirjoittamista. Kuinka surulliseksi hän tulisi jos kuulisi, että suru sai minut lopettamaan kirjoittamisen.


Astuin todella toiveikkaana tähän vuoteen. Ja toki moni asia onkin loksahtanut omassa henkilökohtaisessa elämässäni ihanasti paikoilleen. Olen kiitollinen. Tämä alkanut vuosi on kuitenkin vienyt minulta jo kaksi ystävää. Toisen lopullisesti ja peruuttamattomasti. Ajattelin antaa itselleni luvan kirjoittaa blogiin nyt ainakin hetken aikaa kevyistä aiheista. Postaillaan luonnonkosmetiikasta, keikauskakusta, Tavastian keikasta ja sen sellaisesta. Rakkaudesta on juuri nyt liian vaikea kirjoittaa. Lupaan palata aiheen pariin, kun oma olo helpottuu. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!!

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Selina. En tiedä mistä johtuu, mutta huomaan, että kysyn itseltäni, että onko minulla lupa olla näin pois tolaltani. Omat ajatukseni ovat luonnollisesti ystäväni perheen ja läheisten luona. Sitä toivoo voimaa ja jaksamista kaikille. Mutta eihän tunteita voi pyydellä anteeksi. Ja jokainen suree omalla tavallaan.

      Poista
    2. Omia tunteita ei mielestäni saa peitellä ja piilotella. Parempi käsitellä asiat kuin padota sisälleen. Halaus! <3

      Poista
  2. Et sinä saa noin ajatella, että "onko minulla lupa olla näin pois tolaltan" tottakai sinulla on lupa! Ihmisen pitää saada tuntea ja tunteet pitää uskaltaa näyttää. Muuten se kaikki tuska ja ahdistus jää sisälle. Ja se ei sitten olekaan tervettä. On tärkeää antaa kaikkien tunteiden tulla pintaan ja mitään ei kannata säästellä. Ja muista, että jos jonain päivänä kaiken murheen keskellä hymyilyttää niin sekin on oikein. Halauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on Noksu sydän niin paikallaan. Aina kirjoitat jotakin nättiä. Kiitos siitä. Tämä kaikki oli, niin äkillistä. Kamala repäisy ja ihminen on poissa. Järkytyksen ja ikävän rinnalle on noussut iso rakkaus ja suru. On suuri lohtu, että on niin paljon hyviä muistoja, jotka nyt lämmittävät mieltä.

      Poista
  3. Paljon voimia sinulle <3! Jokaisella on oikeus suruun ja tunteisiin, kuten Noksukin kirjoitti. Anna aikaa itsellesi surra, tuntea ne tunteet. Suru ei koskaan lopu, toki muuttaa muotoaan ja helpottaa jossain vaiheessa. Taisin aiemminkin kertoa, miten (vieläkin, tosin kukaan ei voi määrittää kauanko saa surra) suren vuosi sitten menetettyä rakastamme. Jokainen koputus ovella voisi olla hän. Kaikki ne yhteiset hetket palaavat edelleen muistiin, ja haikeus tulee samantien. Suru ei enää ole niin rusentavaa ja voimia vievää, se on saanut lempeämmät kasvot. Muistot eivät enää paina sydäntä ikävästi, vaan tuntuvat turvallisille ja rakkaille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olen pysytellyt blogista poissa hetkisen. Otan pieniä taukoja ja sitten taas palaan. Vähän oman jaksamisen mukaan etenen. Yksin ollessani kuuntelen Beatlesia. Pysähdyn. Annan surun vyöryä ylitse. Lasten ollessa läsnä taas touhutaan ja mennään täysilä. Esikoinen kysyi, että ikävöinkö ystäväämme..kyllä nuo pienet ovat sitten viisaita.

      Poista
  4. Voimia sinulle surun keskelle! Kuulostaapa rankalta. :( Surulle pitää ja saa antaa aikaa. Bloggaamatta jättämiseen ei maailma kaadu. Mut jos se keventää oloa ja tuo iloa: vie välillä huomion muualle, niin jatka ihmeessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos. Minä pienoisesti odotan, että talo tyhjenee puoliksi ensi viikolla ja arkinen kiire helpottaa. Silloin teen matkan hautausmaalle. Arki ja lapset ja blogi on pelastus. Ja toisaalta sekin, että maailma jatkaa vain radallaan. Muuttunut se on..minulle ja monelle muulle, mutta yhä aurinko aamulla nousee. Ihmiset kiiruhtavat kukin tahoilleen.

      Poista