perjantai 29. huhtikuuta 2016

Voita pallovalosarja ja kurkista lastenhuoneeseen


Sain ilokseni mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Jollyroomin kanssa ja piristää hieman lastenhuoneen ilmettä. Vanhatkin tavarat näyttävät taas kivoille, kun ne ovat saaneet rinnalleen ripauksen uutta. Lapset kyllä ymmärtävät kauneuden päälle. Itse muistan hyvinkin pieniä yksityiskohtia omasta lapsuudenkodistani. Toki tavaran ei aina tarvitse olla uutta. Rakkaudella tuunattu voi olla yhtä hyvä! Minä tykkään sekoittaa uutta ja vanhaa keskenään. Lastenhuoneen verhot ovat lainassa anopilta (huonekaluja ja tekstiilejä voi myös lainata lähipiiristä) ja kirjakaappikin on tullut meille lahjoituksena. Toisen roska voi olla toisen helmi.


Olen haaveillut todella pitkään pallovalosarjasta. Meidän pienen neidin huoneen tapetti on aika pinkki, joten valitsin vastapainoksi hieman hillitymmän väriset pallot huoneeseen. Valosarja heijastaa illalla huoneeseen kaunista ja pehmeää valoa. Kirjakaapin päällä oleva Talo-pöytälamppu tuo mieleeni ne pienet kenkätalot omasta lapsuudestani. Pienet minimaailmat, joissa asui pieniä otuksia. Oma tyttöni kuvittelee, että hänen pienessä talossa asustaa tonttu. Voihan se olla ihan mahdollista. Mummot ovat myös kerääntyneet ihmettelemään uutta tulokasta ja juoruilemaan uuden pöytälampun ympärille.


Haluaisitko sinäkin piristää omaa lastenhuonettasi? Osallistu arvontaan! Palkintona on ihana pallovalosarja! Arvonta starttaa NYT ja päättyy perjantaina 6.5.2016 kello 24 Jätä toimiva sähköpostiosoitteesi kommentteihin ja olet mukana arvonnassa. Lisäarpoja voit lunastaa liittymällä blogini lukijaksi, tykkäämällä MiruMarun FB-sivusta ja seuraamalla MiruMarun touhuja Instagramin puolella. Arpoja jaossa siis max 4 kpl per osallistuja. Ilmoita monella arvalla olet mukana! Onnea arvontaan kaikille.


Postaus on MiruMarun ja Jollyroomin yhteistyötä.

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Menossa kohti avioeroa


Kuinka monta kertaa olen miettinyt itsekseni, että tämä on ihan hullua hommaa? Lukuisia ja taas lukuisia kertoja. Huokaillut, pyöritellyt päätäni ja hetken päästä taas oikaissut ryhtini ja jatkanut eteenpäin. Ruuhkavuodet. Ei tuo nimike oikein sanonut minulle mitään vielä viitisen vuotta sitten. Nyt ajattelen, että kuinka näistä vuosista on tarkoitus rämpiä läpi? Miten tästä kaikesta oikein selviää? Talossa vilistää kaksi voimakastahtoista lasta ja kaksi väsynyttä vanhempaa, jotka kohtaavat pikaisesti ovensuussa. Iltarutiinit ja lasten nukutus. Usein nukahdamme mieheni kanssa eri puolille taloa. Toinen nojatuoliin esikoisen huoneeseen ja toinen taaperon pinnasängyn vierelle. Viikolla ei tarvitse keskustella yhtään mistään. Yritetään vain muistaa juoksevat asiat. Viikonloppuna ei tarvitse keskustella yhtään mistään, silloin ollaan väsyneitä viikosta. Toista ei pääse lähelle, vaikka kuinka haluaisi. Aika ei yksinkertaisesti riitä.

Kuinka monen toisiaan rakastavan parin avioliitto päättyy näiden ruuhkaisten vuosien aikana. Liian monen. Arki vie ja lujaa. Se hautaa alleen hyvänkin parisuhteen. Onneksi meillä on huumori. Meillä oli tänään aivan kamala hässäkkä päällä miehen palattua töistä kotiin. Esikoinen oli karmaisevalla tuulella ja kuopus ehti jokaiselle keittiön alakaapille nykimään tavaroita alas. Lasten huuto ja häsääminen saivat aivoni menemään ruttuun. Mieheni valitti minulle kesken ilta-aterian valmistamisen, kuinka pilaan hänen paistinpannunsa säilyttämällä niitä väärin. Paistinpannuja ei tule missään nimessä pinota päällekkäin keittiönkaappiin. Sanomattakin on selvää, että tässä vaiheessa kotiäidillä oli jo pienoista painetta päässä. Päästin suustani yhtä ja toista. "Tässä nyt ollaan menossa kohti avioeroa". Naurua. Virnistys. Mieheni tokaisi: "Ei kai sentään". Naurua. Virnistys.

Repikää arjesta huumoria. Naurakaa yhdessä. Heittäkää jutut ihan överiksi. Arki voi olla välillä epätoivoista kaahlaamista syvissä vesissä. Nauttikaa jokaisesta pienestäkin yhteisestä hetkestä. Laittakaa tekstareita töihin, hassuja juttuja Facebookin seinälle. Hellitelkää toisianne sanoin ja pienin teoin. Pitäkää liekki elävänä. Totuus kuitenkin on, että lapset kasvavat ja lähtevät maailmalle. Mies jää kanssasi tyhjään pesään. Ja ruuhkavuosien suhteen ollaan samassa veneessä. Tällä postauksella MiruMaru tekee paluun Kaksplussan blogiverkostoon. Lämmin tervehdys kaikille!

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Lastenhuoneen lelukaaos kuriin!

Keväällä valon lisääntyessä moni meistä katselee oman kodin tuttuja nurkkia tutkivalla silmällä. Moni siivoa ja järjestää paikkoja kuntoon vimman voimalla. Ja minä en ole poikkeus. Tavaraa on ympärillä liikaa. Muistan joskus vuosi sitten kirjoittaneeni siitä miten paljon lapset tuovat tavaraa taloon synnyttyään. Ennen piti sovittaa taloon kahden aikuisen ja vauvan tavarat. Nyt talo repeilee liitoksistaan, sillä esikoisella on jo hurjasti ison tytön juttuja ja taapero tulee hyvin jo perässä omalla panoksellaan. Voisi sanoa, että vähiten tavaroita on tällä hetkellä perheen vanhemmilla.


Talon vintti on selkeästi tavaroiden väliaikainen pysäkki. Siellä odottavat vielä hyväkuntoiset kengät, vaatteet, luistimet ja lelut seuraavaa käyttäjää. Koska saimme tytön jälkeen taloon pojan kaikki ei sovellu kierrätettäväksi. Olenkin pakkaillut tavaroita kirpputorille ja osan olen lahjoittanut eteenpäin. Leluja kertyy lastenhuoneisiin melkoiset määrät. Olenkin todella joutunut tehostamaan säilytystä. Huonekalujen paikkaa on talossa muutettu ja säilytyskalusteita siirretty lastenhuoneisiin. Lelujen lajittelu on aikaa vievää puuhaa, mutta ilman sitä monet lelujen pikkuiset osat häviävät. Melkoisen tarkasti olen nyt sulkenut erilaisiin rasioihin pienet tavarat, kuten Lego Friends-palikat ja Barbin tarvikkeet. Lelujen määrää huoneissa on myös vähennetty ns. ämpäritekniikalla. Osa leluista on laitettu kahvallisiin ämpäreihin, joita on talossa yhteensä neljä kappaletta. Kaksi ämpäreistä on aina vintissä ja kaksi alakerrassa. Vaihtelen ämpäreiden sijaintia ja leikki sujuu innokkaammin, kun lelut vaihtuvat viikottain.


Meidän pikku neiti osaa kyllä jo pitää tavaroistaan huolta. Ja päivittäin käymme keskustelua siitä, että omia tavaroita pitää osata arvostaa. Leluja tulee kohdella hyvin ja niistä tulee pitää huolta. Olemme myös alkaneet olemaan tarkkoja uusien hankintojen suhteen. Yritämme opettaa, että kaikkea ei voi saada. Tavara ei tee onnelliseksi. Esikoinen odottaa kovasti elokuisia syntymäpäiviään ja sitä, että hänen esittämänsä toive kävisi toteen. Toivon, että odotuksen jälkeen lelu on arvokkaampi ja tärkeämpi saajalleen.


Vanhat matkalaukut ovat myös kiva tapa säilyttää tavaraa. Matkalaukun voi sujauttaa kätevästi, vaikka sängyn alle. Tavarat pysyvät taatusti järjestyksessä. Vanhan nimilapun voi tuunaa uuteen uskoon. Lelut kannattaa ehdottomasti järjestää omiin koreihinsa. Näin perheen pientenkin on helppo korjata leikit pois, kun tavaroiden paikat ovat hyvin selvillä. Iloisia leikkihetkiä!


tiistai 19. huhtikuuta 2016

Herkkyys hyvässä ja pahassa

Herkkyys. Se on jotakin mikä on kulkenut matkassani aina. Välillä se on ollut hyvästä ja välillä pahasta. Olen kuin sieni, joka imee ympärillä olevien ihmisten tunnetiloja itseensä. Se voi olla joskus todella voimia vievää. Parhaimmillaan herkkyys on sitä, että pystyy auttamaan ja koskettamaan toista ihmistä ymmärtämällä häntä täydellisesti. Osaan eläytyä toisen ihmisen asemaan erityisen hyvin. Näen asioissa usein todella monia eri puolia. Maailma on minulle täynnä eri värisävyjä ja vivahteita. Se tosin aiheuttaa sen, että lähes mikään ei koskaan ole yksinkertaista minulle. Mietin usein muiden ihmisten tunteita ja omani jäävät pienoisesti syrjään. Olen ollut samanlainen nuoresta asti. Tunnen iloa, surua, rakkautta ja empatiaa suurella vaihteella. Musiikki saa minut usein itkemään. Tunsin ihollani öisen kylmyyden katsoessani Arman pohjantähden alla-sarjaa. Itkin ja ahdistuin. Koko maailma murheineen lepää joskus harteillani.

Välillä omat vahvat reaktiot ihmetyttävät myös minua itseäni. Ahdistun väkijoukossa, menen usein sekaisin, kun ympärilläni tapahtuu samaan aikaan liikaa asioita. Välillä minusta on vaikeaa päästä asioita yli. Joudun ottamaan oman aikani. Oma sisäinen maailma ja jännittäminen harvoin näkyvät ulospäin. Olen todella herkkä äänille ja hajuille. Pahimpina aikoina sain päänsäryn katsoessani liian räikeää mainostaulua. Olen siis myös herkkä väreille. Vältän vaihteluja vuorokausirytmissä. Usein saan päänsäryn, jos nukun liian pitkään. Monesti olen harmitellut sitä, että elämässäni pitää olla monta pysyvää ja muuttumatonta elementtiä. Tarvitsen rauhaa ja omaa aikaa perheen kesken. Koti on minulle turvasatama ja välillä ahdistun herkästi, kun jokin yllättävä asia rikkoo totutun rytmin. Toki silti aina välillä ravistelen ja haastan itseäni. Monesti yllätyn, että minusta on vaikka mihin, jos vain päätän niin. Saatan arkuudestani ja herkkyydestäni huolimatta innostua asioista aivan mielettömästi. Ja minulta löytyy draivia viedä asioita loppuun. Olen herkkä, mutta voimakas. Olen monesti miettinyt, että onko herkkyys periytyvää. Pieniä merkkejä olen lapsissani havainnut. Onneksi lapset ovat kuitenkin iloinen sekoitus äitiä ja isää. Ei kenenkään kopioita, vaan ihan omanlaisiaan.

Kirjoittaminen on minun pelastukseni. Se usein helpottaa oloa ja purkaa ahdistusta. Joskus jokin ohimennen näkemäni tai kokemani tilanne jää jotenkin roikkumaan minuun kiinni. Ihmiset saattavat olla minulle aivan tuntemattomia. Vilkas mielikuvitukseni täydentää vajaata tarinaa. Silloin joskus syntyy runo.

Se mikä maasta kerran irti revitään,
se ei enää kasva
 et näe vihreää.
Jos taivas on musta,
 se voi niskaan pudota.
Pilvet roikkuvat jo varoittavasti alhaalla.
Varo askeltasi, että et putoa.

Asettele sanasi kuin helminauhaan.
Kuka niin elää tahtoo tätä elämää.
Seuraavaa sanaa varoa ja hengitystä pidättää.
Voimakas olet juuriltasi sinä hentoinen.
Arvokas
 sä ehkä unohdit jo sen.

Mitä tahdot tälle elämälle uhrata.
Mitä itsestäsi antaa.
Ja kenelle se kuuluu.
Sinulle
ja vain yksin sinulle.

Pimeässä voi istua ja odottaa.
Ikuisuus voi siinä huomaamatta vierähtää.
Elämä
 se jätti sinut kyydistä.
Sinä voit vielä päättää ja juosta perässä.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Hauska päivä Lapsimessuilla


Maanantai ja paluu arkeen. Eilen olimme messuilemassa yhdessä mieheni ja esikoisen kanssa. Paljon oli nähtävää ja koettavaa. Messuilla vierähti useampi tunti. Aika kului todella nopeasti. Pikku neiti oli tänä vuonna hieman innostuneempi messujen annista, mutta vielä oli ujoutta ja arkuutta hieman matkassa mukana. Onhan se ihan selvää, että pieni ihminen saattaa messuilla säikähtää ihmismassoja ja melua. Ja ärsyketulva on melkoinen. Onneksi kuitenkin kotona oli ihan selvää, että neiti pippurille jäi messuista ihan positiivinen muisto. Kovasti tänään höpötteli mummolle kuulumisiaan.


Ja on se myönnettävä ihan itsekin, että vietämme lasten kanssa niin paljon ajastamme oman kodin rauhassa, että messut ympäristönä on meille kaikille se maailman toinen äärilaita. Silti on minusta todella hyvä, että lähdettiin. Välillä pitää ihan muistaa hieman ravistella itseään tästä totutusta irti. Olen tosi onnellinen, että saan olla lasten kanssa kotona. Tämä meidän oma elämänrytmi on kyllä todella lempeä. On silti hyvä muistaa, että talon ulkopuolella odottaa se todellinen maailma meluineen ja ihmisineen. Ajatus piti minua hieman yöllä hereillä ja pienoisesti murehdin jo tulevaa. Meidän oma turvallinen kupla kohta poksahtaa.


Messuilla neiti pippurista oli hauskinta istuttaa oma mansikantaimi. Seikkailla Satumetsässä, hämmästellä ötökkähotellia, syödä hattaraa ja nähdä oikea iso käärme. Äiti tykkäsi silitellä enemmän kaneja ja marsuja. Tytön syödessä hattaraa juoksin läpi kojuja melkoisella vauhdilla. Tärkeintä silti, että tytöllä oli hauskaa. 




Olen niin onnellinen, että vihdoinkin meillä on ihan oma Light Box. Olen törmännyt jo monessa blogissa tähän ihanuuteen. Minä ostin tämän pienemmän, koska kaikki pieni on söpöä. Maanantai on tänään heti parempi kuin yleensä. Eikös. Tänään tuli taas todettua, että reissun jälkeinen päivä on aika karu. Tyttöä ja äitiä väsyttää. Kaikkia hieman kiukuttaa. Päivän tuli pelastamaan mummo.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Parisuhde ja vuorikiipeily

Mikä saa meissä aikaiseksi tunteen, että jokin asia on arvokasta ja tärkeää? Arvostammeko korkealle jotakin sellaista minkä olemme saaneet helpolla ja vaivatta? Eikö monesti jonkin asian arvo ole suoraan verrannollinen siihen kuinka paljon me olemme itsestämme asian eteen antaneet? Joskus ei ole edes tärkeintä se, että hommat olisi mennyt täysin putkeen. Puhutaan hyvästä yrityksestä. Yrittämisestäkin voi tulla jo hyvälle mielelle! Miksi sitten, niin usein parisuhteesta puhuttaessa sanotaan, että ei haluta tehdä työtä. Parisuhteen tulisi toimia itsestään. Pitkässä parisuhteessa joutuu väistämättä vaiheeseen, missä hommia täytyy alkaa paiskimaan ja säännöllisesti. Tekeekö se yhteisestä matkasta epämieluisaa? Ei minusta.

Mitä työn tekeminen parisuhteessa oikein tarkoittaa? Itselleni tulee mieleen: yhteyden säilyttäminen, toisen huomioiminen, kompromissien hakeminen, keskusteluyhteyden ylläpitäminen ja läheisyydestä huolehtiminen. Eihän se kuulosta näin aukikirjoitettuna kovin rankalle. Eihän? Miksi se tuntuu sitten monesta vastenmieliselle? Pitäisi olla helppoa ja vaivatonta. Mikä elämässä on helppoa, vaivatonta ja ei monimutkaista? Ei yhtään mikään.

Minä teen töitä parisuhteeni eteen ilolla. Onhan tässä kyse yhteisestä elämästä ja perheestä. Minua innostaa ajatus siitä kuinka hyvin tämä tiimi voikaan toimia. Miten huippuja me voidaan kaikki yhdessä olla. Toki aina ei voi panostaa kaikkeen ihan täysillä. Arki vie ja lujaa. Silloin pitää vain sanoittaa asia puolisolle. Kertoa, että juuri nyt on hieman väsähtänyt olo. Usein pienillä jutuilla arjessa kaikki lähtee taas uudestaan lentoon.

Olen seurannut Huippujengin kulkua Perun Andeilla. Äärimmäisen motivoivaa. Suosittelen. Parisuhde on monessa mielessä kuin vuorelle kiipeämistä. Parisuhdekin on kestävyyslaji. Tavoitteena huippu. Perusleiri on koti ja tukikohta. Parisuhteen taitoja voi treenata ja tuleekin treenata. Opetella solmut ja oikeat tekniikat, tulee huolehtia itsestään ja varusteistaan, pitää oma keskittyminen kasassa, huolehtia omasta ja kaverin turvallisuudesta ja edetä omaa tahtia.Välillä ponnistetaan äärirajoille ja huudetaan Perkelettä ja sen jälkeen levähdetään ja nautitaan siitä mitä ollaan saavutettu. Jaettu kokemus ja matka on kaiken sen arvoista. Askel, askeleelta kohti huippua. Ja mitä tapahtuu, jos koitoksen jättää kesken? Ei voi koskaan nähdä sitä kaunista maisemaan mikä huipulta eteen avautuu.

 Mikään ei tärkeämmäksi tullut.
Ei huuhdellut päätäni, kylmällä vedellä.
Vuosien jälkeenkin voin yhä sanoa
Sinut haluan.

Tunne ei elämällä kulunut.
Ei suostunut haalistumaan.
Ei jäämään arjen alle.
Ei sillä pyyhitty lattiaa.

Se jokin roihusi rinnassa.
Teki välillä matkasta kivuliasta.
Niin totta se oli, että
sillä olisi tehnyt mustasta valkeaa.

Kaikki on yhä ennallaan.
Ehkä vielä parempaa.

Tää on ihanaa orjuutta.
Sä voit rauhassa lisätä nippusiteitä.
Sun vierestä en häviä.

En huuhtoudu pois,
vaikka aalto kävisi yli.
Tässä ollaan ja seistään yhdessä.
Tuli mitä tuli.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Kevätmessut täynnä väriloistoa

 
Sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa Kevätmessuilla. Kävellessämme Messukeskukselle päin meitä vastaan tuli ihmisiä, joilla oli kassit täynnä värikkäitä tulppaaneja. Ja melkoinen väriloisto meitä messuilla odottikin. Oli varsin piristävää kävellä kukkameren halki ja ihmetellä kaikkea kaunista. Messujen tarjonta oli melkoisen monipuolinen. Liikkeellä oli varmasti innokkaita oman pihan laittajia, mökkien omistajia ja parvekkeen somistajia. DIY-henkiselle ihmiselle oli myös kivasti tarjolla pieniä ideoita siellä ja täällä. Kaikkea ei todellakaan tarvitse ostaa valmiina. Puutarhakalusteilla on melkoisesti hintaa. Mitä jos vain kokoaisi rennon istuskelupaikan lavoista ja räsymatoista? Ei huono idea laisinkaan. Olen itse miettinyt myös tyhjien kehysten käyttämistä somisteena pihamaalla. Itse tekemällä saa mieluista ja omannäköistä jälkeä.


No mutta siinähän on Suomi-Filmin ehdoton suosikkipari Ansa ja Tauno. Tässä kesähuoneessa on aivan ihana tunnelma ja varmasti oli monen messukävijän ehdoton suosikki! Saisiko olla lasillinen kylmää juomaa? Istahda toki hetkeksi tähän lepuuttamaan jalkojasi. Ole ja nauti.


Miten olisi kylpy ulkoilmassa? Hieman eksotiikkaa? Ei sitä aina paljua tarvita. Kunnon tassuamme se olla pitää. Kyllä olisi ihanaa pulahtaa helteisenä kesäpäivänä pulikoimaan tähän ammeeseen. Toki se tulisi sijoittaa pihamaalla suojaisaan paikkaan.


Tuli opittua myös jotakin ihan uutta. Mieleeni ei ole koskaan tullut pihan äänentoisto. Miten olisi puutarhakaiuttimet, jotka välittäisivät pihan vesielementin solinaa hieman tehokkaammin? Lisäksi haluaisin ehdottomasti kiinnittää sateenvarjoja isoimpaan pihapuuhumme.



Tässä oli kasvihuone minun makuuni ja aivan nakutetusti. Minä rakastan tavallisia saviruukkuja, vanhoja laatikoita, rottinkituoleja ja mustavalkoista väritystä.



Messuilta löytyi myös ihanaa sisustustavaraa. Meille löysi kotiin tiensä tämä ihana puinen kyltti. Mistä elokuvasta lause on peräisin? Elokuvassa soi myös ihana Pomon Secret Garden kappale.


torstai 7. huhtikuuta 2016

Kylässä Messukeskuksessa - Lapsimessujen Bloggaajatilaisuus

Tiistaina hyppäsin junaan ja suuntasin kulkuni kohti Pasilaa ja Messukeskusta. Olin onnekkaana päässyt mukaan Lapsimessujen bloggaajatilaisuuteen, joka pidettiin Fazer-kahvilassa. Vastassa olikin varsin iloinen joukko tilaisuuden järjestäjiä. Ja aina on mukava tavata myös blogikavereita. Ohjelmatuottaja Anniina Pyykkönen kertoili meille luonnollisesti messujen tulevasta ohjelmasta. Luvassa on runsas paketti kaikkea kivaa lapsille ja aikuisille. Messuilla voi mm. ihmetellä ja testata Eero Aarnion Melaja Oy:lle suunnittelemaa Formula-autoa, käväistä Kuvitustyöpajassa ja seurata Vekarat-lavan ohjelmaa. Aikuisille on tarjolla koko viikonlopun loistavia puhujia Olohuoneessa. Perjantaina kaikkien tuntema Jari Sinkkonen kertoilee lapsen ja nuoren itsetunnon kehittymisestä, lauantaina hurmaava bloggari Sami Minkkinen avaa havaintojaan parisuhteesta ja sunnuntaina Janna Rantala tarkastelee parisuhdetta lapsiperheessä.

Myyntiryhmäpäälikkö Anna Suominen toivottaa meidät tervetulleeksi! Vieressä Ohjelmatuottaja Anniina Pyykkönen. Huomioikaa kaikkien ihastuttavat korvat!

Itse olen melkoisen innoissani lähdössä messuille esikoisen kanssa. Viime vuonna meidän neiti Pippuri oli vähän hämillään Lapsimessuilla, mutta tänä vuonna varmasti innokkaammin osallistumassa ohjelmaan. Ihan varmasti käväisemme tervehtimässä Muumipeikkoa, katsomassa poliisiautoa ja viemässä lelun lelunkierrätyspisteelle. Onnelin ja Annelin nukkekoti on myös nähtävä! Ja ehdottomasti käväisemme puutarha-alueella istuttamassa mansikantaimen. Kaiken lisäksi tietysti katsastamme erityisen tarkasti Messulehden tarjoukset, ostamme metrilakua ja suuntaamme kohti kasvomaalauspistettä. Lisäksi samalla lipulla käväisemme Eläinystäväni-tapahtumassa, Model Expossa (tapahtuma on rakennettu lapsiystävällisesti!!) ja tietysti äidin täytyy päästä käväisemään Kädentaitotapahtumassa ja OutletExpossa.

Sami Minkkinen luki meille uudesta kirjastaan otteen Saunakassi.

Takaisin itse bloggaajatilaisuuteen. Illan aikana saimme kuulla infoa uudesta Suomen lastenhoitoalan liiton perustamasta Helli-palvelusta, joka välittää lastenhoitajia. Kaikki hoitajat ovat koulutettuja ammattilaisia tai alan opiskelijoita. Bloggari Sami Minkkinen viihdytti meitä erittäin hauskalla ja sydäntä lämmittävällä puheenvuorollaan. Hänen Havaintoja parisuhteesta -blogi on saavuttanut huiman suosion. Sami Minkkisellä on asioihin juuri oikea ote. Parisuhteesta kirjoittaminen ja puhuminen on osaksi hersyvää huumoria ja osaksi herkkää sanailua mieheltä, joka on kerännyt kokemusta elämästä ja elämisestä parisuhteessa. Toivon kovasti, että mahdollisimman moni pariskunta tutustuisi hänen oivalluksiinsa lähellä olemisesta!!

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Hiiviskellen ...

Aloitan varovaisesti. Hiiviskelen hipsutellen. Aloitan taas. Minä kirjoitan rakkaudesta. En enää kerran viikossa. Vaihdan rytmin satunnaiseen. Jokin minussa hiljaa sanoo, että ole varovainen. Sydän on vielä kovin käppyrällä. Sanoja, lauseita, ajatuksia pyrkii kuitenkin mieleeni ja haluan ne tallettaa tänne, jotta en unohtaisi. Mennyt kuukausi, jos toinenkin on ravistellut minua ytimiäni myöten. Kipeydessään näyttänyt minulle rakkauden monet värit. Avannut silmäni asialle, jota en tiedostanut itse ihan täysin. Kuinka me niin monesti olemme myös arvoituksia itsellemme. Nytkin tätä kirjoittaessani kyyneleet pakkautuvat silmiini. Valuvat näppäimistölle. Herkkyydessäni on kuitenkin tietynlaista uutta vahvuutta.

Uskon, että osaan jälleen olla parempi ihminen. Osaa päästää irti ja luopua hieman paremmn kuin ennen. Löydän kauneuden pimeästäkin. Värit tuulesta. On olemassa rakkautta, joka ei ole keneltäkään pois. Se lohduttaa minua. Katson omaa elämääni tänään kiitollisena. Ihmettelen kuinka nopeasti lapset ovat kasvaneet. Huomaan usein seuraavani ikkunasta esikoisen touhuja pihamaalla. Kuinka minun vauvani on jo iso ja osaava tyttö. Ja kuopus tuo alati hymyilevä ja kujeileva poika. Meidän perhe. Me kaikki löydämme ilon ja voiman toisistamme. Kuinka pitkä taival tähän hetkeen on täytynytkään taittaa. Vilpittömästi uskon, että oma elämäni juuri sellaisena, kun se nyt näyttäytyy ei olisi ollut ehkä mahdollinen vielä hetki sitten. Minun piti muuttua. Oppia rakastamaan itseäni. Oppia ottamaan rakkautta vastaan. Kypsymään ihmisenä. Joskus asiat ovat liian lähellä. Ratkaisun avain saattaa levätä omassa kädessä. Onneksi voi herätä ja havahtua. Aloittaa alusta, niin monta kertaa, kun on tarpeen.

Varovaisin askelin,
lattialautojen narahduksia pienoisesti hätkähtäen.
Hiivin hiljaa, hiljaa.
Naulakon alla monta kenkäparia.
Nätisti rivissä.
Avaan oven ja astun valoon hitaasti syttyvään.
Ympärillä soi vielä aamunkoi.
Talossa vielä täkin alla tuhistaan.

Keuhkot täyteen ilmaa.
Huokaus syvä.
Kuinka voi tuntea
näin suurta vapautta.

Vapautta olla, 
pysähtyä paikoilleen.

Postilaatikko ja päivän lehti.
Askeleet kohti omaa pihaa.
Ulko-ovi on jäänyt raolleen.

Täällä tuoksuu ihan meille.
Syli lämpöinen.
Oma kupla suloinen.
Ojennetut kädet pienet pulleat.
Katse niin vakaa ja luottava.

Tää mikä on, se on tullut pysyäkseen, jäädäkseen.
Ei meitä tuulet kaada, ei saa päätä pyörryksiin.
Me tässä kaikki ollaan.
Pidetään huolta.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Arvonnan voittaja


Kiitos teille kaikille mukavista kysymyksistänne! Oli ilo vastata! Lipun Kevätmessuille voitti anonyymi nimimerkki. Onnittelut. Laitan sinulle sähköpostia tulemaan. Lämmin kiitos kaikille osallistujille! Minäkin käväisen messuilla poimimassa kivoja ideoita omaan pihaani ja kuvakoosteen mudossa jaan niitä myös teille tänne blogin puolelle. Nyt lähden tästä postittamaan kortteja ja lippuja voittajille. Innostuin taas tekemään pitkästä aikaa parit mummokortit teille. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!! Nauttikaa vielä tästä illasta ja ladatkaa akkuja maanantaita varten!

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Voita Lippu Kevätmessuille!


Päätimme Dinon kanssa näpertää arvonnan voittajien kunniaksi pienoisen keväisen viirin. Liput Lapsimessuille voittivat Matilda ja Anonyymi osallistuja. Laitan teille nyt heti sähköpostia tulemaan! Ja koska olen niin mukava (hih) laitan uuden arvonnan pystyyn heti. Kevätmessut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 7.-10.4.2016 Koe viidet messut saman katon alla: Oma Piha, Oma Koti, Oma Mökki, Sisusta ja Lähiruoka & Luomu!! Tapahtumaan pääset tutustumaan TÄSTÄ. 

Arvonta STARTTAA NYT ja PÄÄTTYY SU 3.4 kello 16!! Arvontaan pääset osallistumaan jättämällä kommentteihin sähköpostiosoitteesi ja kysymyksen minulle. Onko jotakin mitä olet aina halunnut kysyä minulta? Jokin asia joka mietityttää? Nyt on tilaisuutesi. Onnittelut vielä kerran voittajille ja uutta onnea arvontaan!