torstai 14. huhtikuuta 2016

Parisuhde ja vuorikiipeily

Mikä saa meissä aikaiseksi tunteen, että jokin asia on arvokasta ja tärkeää? Arvostammeko korkealle jotakin sellaista minkä olemme saaneet helpolla ja vaivatta? Eikö monesti jonkin asian arvo ole suoraan verrannollinen siihen kuinka paljon me olemme itsestämme asian eteen antaneet? Joskus ei ole edes tärkeintä se, että hommat olisi mennyt täysin putkeen. Puhutaan hyvästä yrityksestä. Yrittämisestäkin voi tulla jo hyvälle mielelle! Miksi sitten, niin usein parisuhteesta puhuttaessa sanotaan, että ei haluta tehdä työtä. Parisuhteen tulisi toimia itsestään. Pitkässä parisuhteessa joutuu väistämättä vaiheeseen, missä hommia täytyy alkaa paiskimaan ja säännöllisesti. Tekeekö se yhteisestä matkasta epämieluisaa? Ei minusta.

Mitä työn tekeminen parisuhteessa oikein tarkoittaa? Itselleni tulee mieleen: yhteyden säilyttäminen, toisen huomioiminen, kompromissien hakeminen, keskusteluyhteyden ylläpitäminen ja läheisyydestä huolehtiminen. Eihän se kuulosta näin aukikirjoitettuna kovin rankalle. Eihän? Miksi se tuntuu sitten monesta vastenmieliselle? Pitäisi olla helppoa ja vaivatonta. Mikä elämässä on helppoa, vaivatonta ja ei monimutkaista? Ei yhtään mikään.

Minä teen töitä parisuhteeni eteen ilolla. Onhan tässä kyse yhteisestä elämästä ja perheestä. Minua innostaa ajatus siitä kuinka hyvin tämä tiimi voikaan toimia. Miten huippuja me voidaan kaikki yhdessä olla. Toki aina ei voi panostaa kaikkeen ihan täysillä. Arki vie ja lujaa. Silloin pitää vain sanoittaa asia puolisolle. Kertoa, että juuri nyt on hieman väsähtänyt olo. Usein pienillä jutuilla arjessa kaikki lähtee taas uudestaan lentoon.

Olen seurannut Huippujengin kulkua Perun Andeilla. Äärimmäisen motivoivaa. Suosittelen. Parisuhde on monessa mielessä kuin vuorelle kiipeämistä. Parisuhdekin on kestävyyslaji. Tavoitteena huippu. Perusleiri on koti ja tukikohta. Parisuhteen taitoja voi treenata ja tuleekin treenata. Opetella solmut ja oikeat tekniikat, tulee huolehtia itsestään ja varusteistaan, pitää oma keskittyminen kasassa, huolehtia omasta ja kaverin turvallisuudesta ja edetä omaa tahtia.Välillä ponnistetaan äärirajoille ja huudetaan Perkelettä ja sen jälkeen levähdetään ja nautitaan siitä mitä ollaan saavutettu. Jaettu kokemus ja matka on kaiken sen arvoista. Askel, askeleelta kohti huippua. Ja mitä tapahtuu, jos koitoksen jättää kesken? Ei voi koskaan nähdä sitä kaunista maisemaan mikä huipulta eteen avautuu.

 Mikään ei tärkeämmäksi tullut.
Ei huuhdellut päätäni, kylmällä vedellä.
Vuosien jälkeenkin voin yhä sanoa
Sinut haluan.

Tunne ei elämällä kulunut.
Ei suostunut haalistumaan.
Ei jäämään arjen alle.
Ei sillä pyyhitty lattiaa.

Se jokin roihusi rinnassa.
Teki välillä matkasta kivuliasta.
Niin totta se oli, että
sillä olisi tehnyt mustasta valkeaa.

Kaikki on yhä ennallaan.
Ehkä vielä parempaa.

Tää on ihanaa orjuutta.
Sä voit rauhassa lisätä nippusiteitä.
Sun vierestä en häviä.

En huuhtoudu pois,
vaikka aalto kävisi yli.
Tässä ollaan ja seistään yhdessä.
Tuli mitä tuli.

8 kommenttia:

  1. Tärkeä kirjoitus! Parisuhteen eteenkin täytyy tehdä työtä, olet ihan oikeassa. Toista ei voi oikein ottaa itsestään selvyytenä, kukaan ei ole monenkaan kymmenen vuoden jälkeen ajatusten lukija. Kirjoitat kauniita runoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo muutenkin onkin todella tärkeä pointti. Moni oikeasti ajattelee, että oma puoliso osaa lukea ajatuksia. Varsinkin pitkään yhdessä olleet parit. Sitten suututaan ja pahoitetaan mieli, kun toinen ei olekaan samalla sivulla. Syynä on vain se, että toista ei vain pysty lukemaan niin hyvin, kun toinen puolisko ehkä ajattelee. Tulipas oikein sönkön, sönkön kommentti. Toivottavasti ymmärsit mitä yritin nyt sanoa.

      Poista
    2. Ymmärsin oikein hyvin :). Samaan olen itsekin joskus syyllistynyt, vaikka ei mies voi mitenkään kaikkia ajatuksiani ja tunteitani tietää. Pääpiirteissään toki varmasti tietää hyvinkin mielipiteeni asioista, mutta ilman kunnollista avaamista ja puhumista ne jäävät vain olettamuksiksi.

      Poista
    3. Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että välillä menee ihan metsään omat ajatukset siitä, mitä toinen mahdollisesti ajattelee.

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus ja hieno runo! Olen samaan mieltä - parisuhteen eteen on tehtävä töitä. Minulle se sana "tahdon" avioliittokaavassa sanoo paljon. On hetkiä, jolloin toisen olisi voinut toivottaa hornan tuuttiin - mutta siihen omaan puolisoonsakin voi rakastua välillä uudelleen. Ja ihmetellä, miten meillä kaikkien näiden vuosien jälkeen on edelleen niin mukavaa yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kivasta kommentista! Minä olen ihan samaa mieltä tuosta, että TAHDON on vahva sana. Välillä tiukassa paikassa mennään etappi pelkällä tahdonvoimalla. Ja olen todellakin kokenut tässä 20-vuoden suhteessa, että omaaan puolisoon voi rakastua uudelleen ja montakin kertaa. Löytää uusia puolia kumppanista ja omasta parisuhteesta. Ihanaa kevättä sinulle!!

      Poista
  3. Hieno kirjoitus tärkeästä asiasta! Parisuhde on nimenomaan tahdon asia, huonoina aikoina pitää vaan muistaa tahtoa elää tämän ihmisen kanssa ja koittaa löytää niitä asioita, joihin toisessa on aikanaan ihastunut ja rakastunut. Kun peruasiat ovat kunnossa, ei siis mitään päihdeongelmia, sairaalloista mustasukkaisuutta, narsismia tms. niin en oikein jaksa uskoa, että tämä vaihtamalla paranisi... Olemme isännän kanssa kulkeneet yhteistä polkua yli 20 vuotta ja ei se aina ole helppoa ollut, mutta ei elämä ole helppoa aina, välillä aen kuitenkin pitää olla iloista ja hyvää ja nautinnollista, jotya jaksaa niitä huonompiakin hetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä minäkin siitä, että toki perusasiat tulee olla kunnossa ja oma ihmissuhde tulee tuntua kuin kodille. Todella kiva kuulla, että teilläkin on pitkä yhteinen historia!! Tästä pitäisi pitää enemmän melua, että ihmiset onnistuvat tässäkin ajassa luomaan pitkiä ja merkityksellisiä ihmissuhteita. Ihanaa kevättä sinulle ja miehellesi!

      Poista