tiistai 31. toukokuuta 2016

Keltaisen puutalon kaaos


Monessa lukemassani blogissa on haaveiltu muutosta uuteen kotiin. Moni on myös muuton sijaan päättänyt järjestää kotinsa jälleen toimivaksi Kon Marin avulla. Perheen kasvaessa mietteet ovat myös minulle kovin tuttuja. Rintamamiestalo oli pitkään mieheni ja minun yhteinen haave, kun asuimme kahden Helsingissä. Silloin todellakin unelmoimme, että saisimme lisää tilaa ympärillemme. Oman talon ja oman rauhan. Pihan ja sen istutukset. Kaksi aikuista ja kaksi koiraa.

Niin se päivä koitti, että kaupat oli tehty ja laitoimme elämämme pahvilaatikoihin ja pakkasimme ne ison auton tavaratilaan ja käänsimme suunnan kohti uutta kotia. Ostimme tämän talon viitisen vuotta sitten. Minä odotin tuolloin jo esikoistamme ja edessä oli tiukalla aikataululla toteutettu remontti. Koko talo olisi pitänyt tuolloin räjäyttää. Ennen lapsia remontointi on huomattavasti helpompaa hommaa. Talo on pitkin matkaa kaivannut remonttia sisältä ja ulkoa. Paljon on tehty apen suosiollisella avustuksella ja paljon pitäisi vielä tehdä. Talossa asustaa nyt kahden aikuisen lisäksi kaksi lasta ja talo narahtelee liitoksistaan. Tulemme suorastaan hulluiksi välillä. Talon pohja ei yksinkertaisesti toimi.


Ei siis ihme, että katselen himoiten sisustusohjelmia, joissa epäkäytännölliset tilat muutetaan taikaiskusta koko perheelle toimiviksi. Edessä häämöttää vintin remontointi. Odotan tulevaa remonttia kauhulla. Mistä revimme ajan ja energian.Tällä hetkellä perheemme elää alakerran kolmiossa. Yhdessä kerroksessa olevat huoneet toimivat tässä tilanteessa parhaiten. Esikoinen on vielä liian pieni ja varomaton kulkemaan jyrkissä rappusissa vinttiin ja takaisin. Rappuset ovat kapeat ja jyrkät. Vintti on myös siinä kunnossa mihin edellinen omistaja sen jätti. Ilmanlämpöpumppu pitäisi myös asentaa. Huokaus.

Haluaisin asua lasten kanssa peltojen keskellä ja ottaa pari kanaa pihalle kaakattamaan. Olga Temonen saa kaiken näyttämään niin helpolle! Toki on ihana asua täsäkin talossa. Onhan tässä omat hyvätkin puolensa. Sateen jälkeen tuoksuu mäntyjen neulaset, pihan isot omenapuut ovat kauniita ja talo on ulospäin varsin kivan näköinen. Huoneissa kaikuvat meidän omat muistot: juhlitut ristiäiset, joulut ja syntymäpäivät. Tähän taloon on tuotu kumpainenkin pieni käärö. Muistan vieläkin sen ensimmäisen illan joulukuussa, kun istuimme iltaa mieheni kanssa takkatulen ääressä. Nämä seinät ovat kuulleet monta riitaa, riemunkiljahdusta ja olleet uudelleen löydetyn rakkauden näyttämönä. Tämä on meidän koti ja tässä on edelleen epäkäytännöllisyydestä huolimatta paljon sitä mistä me aikoinaan haaveiltiin. Minä yritän Kon Marittaa tätä taloa kuntoon. Vähentää tavaraa. Yritän löytää tavan, jolla tämä talo toimisi meille vähän paremmin.

4 kommenttia:

  1. Niin tuttuja mietteitä! Mä välillä menetän järkeni kun ei tätä meidän taloa saa toimivaksi mitenkään. Paljon on remontteja toimivuuden eteen tehty ja on tämä tönö jo huomattavasti toimivampi kuin muutettaessamme, mutta silti ei tämä meidän perheelle täysin sovellu. Rakastan tätä paikkaa ja luontoa sen ympärillä sekä niitä kaikkia muistoja joita reilussa 10 vuodessa on tullut, mutta haaveilen silti toimivuudesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulle. Meillä talo saa meidät joskus riitelemään ja se on minusta tosi huono homma. Toivotaan, että tavaroiden karsiminen ja muutaman säilytyskalusteen hankinta parantaa asiaa. Toimivuus voi silti olla vielä kaukana. Hih.

      Poista
  2. Tuttua juttua. Minä kitisin yhdeksän vuotta siitä et asunto on liian pieni, kunnes oivalsin (jo ennen konmaria), että tavaramäärä pitää suhteuttaa käytössä olevaan tilaan! Todellinen neronleimaus ;). Konmari viimeisteli tän ajatuksen. Nyt mahdutaan paremmin ja energiatasolla on myös väljempää. Sen vain tuntee, kun asiat on edes suunnilleen paikoillaan ja tavaramäärä on kohtuullistettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli todella paljon tavaraa kaupunkiasunnossa, mutta jotenkin ne soljahti sinne pienempiin neliöihin kuitenkin paremmin kuin nykyiseen kotiimme. Neliöitä oli vähemmän, mutta ei ollut myöskään hukkatilaa. Vintti onkin meillä nyt ihan vajaalla käytöllä ja asia pitää kyllä korjata. Toisaalta rakastan tavaroitamme, mutta järki sanoo, että nyt on ryhdyttävä toimeen.

      Poista