perjantai 27. toukokuuta 2016

Pieni vaaleanpunainen kirja - Täynnä lupausta uudesta elämästä


Todella moni teistä on varmasti törmännyt blogeissa, naistenlehdissä ja kirjakaupoissa pieneen vaaleanpunaiseen (ihastuttava värivalinta) kirjaan. Minäkin olen monen muun lailla tarttunut tuohon lähes ihmeitä lupaavaan opukseen. Osaksi puhtaasta uteliaisuudesta ja osaksi sen vuoksi, että elämäntilanne on nyt selkeästi sellainen, että haen erilaisia konsteja arjen hallinnan avuksi. Ja kyllähän se on kiva ajatella, että siivouksessa on taikaa. Jaan monta Marie Kondon ajatusta. Olen luonnostani järjestelmällinen ihminen. Minäkin olen pienestä asti järjestellyt oman huoneeni huonekaluja ja pitänyt lähes pikkutarkasti huolta siitä, että kirjoituspöydän laatikot ovat olleet järjestyksessä. Puuha on tuottanut minulle aina iloa. Tapa on luultavasti opittu omalta äidiltäni, joka on järjestyksen ihminen. Myös mummoni oli tätä samaa ihanaa emäntätyyppiä, jonka lankarullat olivat aina järjestyksessä omassa käsityökorissa.

Hektinen arki on ollut omiaan kasvattamaan tavarakasoja ympäri taloa. On totta, että vanha rintamamiestalo ei välttämättä ole niitä kaikista käytännöllisempiä tilaihmeitä. Puuttuvat tehokkaat säilytystilat yhdessä puuttuvan ajan kanssa saavat aikaan sen, että tavarat putoavat kaapeista. Ja vaikka olenkin järjestelmällinen luonne minulla on kuitenkin pienoisesti taipumusta myös säilytellä tavaraa. Tämän ongelman tiedostaa varmasti moni DIY-henkinen ihminen. Rakastan kirpputoreja ja hassujen pikkutavaroiden keräämistä. Monesti järki sanoo, että en tarvitse kokoelmiini uutta peltistä keksirasiaa, mutta huomaan kuitenkin ostavani sellaisen. Tosin ne kyllä kätkevät kivasti tavaroita sisäänsä (selittelyä). Paras tapa luopua turhasta ja epämieluisasta olisi kantaa pihalle kaikki talon irtain. Tyhjiin huoneisiin saisi palauttaa vain ne kaikista rakkaimmat tavarat ja huonekalut. Luultavasti tällä taktiikalla tavarat myös vaihtaisivat säilytyspaikkaa. Talo näyttäisi varmasti ihan erilaiselle ja pihamaalla olisi iso kasa kaikkea ylimääräistä, mitä ei tahtoisi enää säilyttää. Ajan puutteen vuoksi joudun kuitenkin käymään läpi tavaroita maltillisemmin. Marie Kondo kehoittaa kyllä käymään läpi tavaroita kategorioittain ei huoneittain. Uskon kuitenkin, että minulla on talossa olemassa tietty perusjärjestys tavaroiden suhteen. Tavaroita on vain liikaa.

Kon Marissa oikeastaan häiritsee ainoastaan se seikka, että siinä ei puhuta tavaroiden kierrättämisestä mitään. Tavaroista luovutaan ja ne heitetään roskiin. Tämä saattaa olla "käännöskukkanen". Minä lajittelen ja kierrätän. En osaa heittää tavaraa kylmästi pois. Ajattelen, että toisen roska voi olla toisen helmi. Tämä myös tarkoittaa sitä, että koko talon läpi käyminen kestää minulla huomattavasti pidempään. Turhasta tavarasta luopuminen kyllä helpottaa. Avarampi ja tavarakasoista vapaa koti on ilo silmälle, mutta tuo mukanaan myös kevyemmän sisäisen olon. Minäkin uskon, että jokaisen kodissa on tavaroita, jotka tekevät onnelliseksi. Toiset tavarat taas ovat epämieluisia ja vievät energiaa. Ja on totta, että tavaroita läpi käydessään sitä myös päästää irti asioista. Irti päästäminen taas varmasti kasvattaa jokaisen projektiin ryhtyvän omaa sisäitä rohkeutta tarttua elämään muutenkin aktiivisemmin. Minulla tämä matka on vielä kesken. Jaan projektista palasia täällä blogissani. Aloitetaan vaatekaapista ja asusteista. Todellinen elämä alkaa sen jälkeen kun koti on kunnossa - Marie Kondo Sitä odotellessa.

15 kommenttia:

  1. Minä olen toteuttanut KonMarin oppeja pienesti, sillä olen myöskin suhteellisen hyvin järjestyksen ihminen enkä tykkää ja hamstrata tavaroita. Kyllä se järjestys oikeasti helpottaa ja antaa ikään kuin tilaa hengittää. Tämän olen monesta blogista myös lukenut. Ihan kaikkea KonMarin oppeja en minäkään allekirjoita jo pelkästään sen takia, että meillä on neljä vuodenaikaa. Ja yksi on tuo kierrätys: se kierrätetään, mikä pystytään.

    Ihanaa viikonloppua 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kon Mari ajattelee, että se mikä on minulle turha tavara on sitä myös toiselle. Höh. Ihanaa viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  2. Minäkin olen tuon kirjan ostanut, mutta eipä ole ollut aikaa lukea... Selityksiä... Mutta olen kuullut tuosta sisällöstä. Minua myös harmittaa ajatus, että kaikki heitetään roskiin tmv. Itse taas ajattelen, että voin myydä tavaran kirppiksellä ja sillä tavalla vaikka saada rahoitusta johonkin tarpeeseen. Enkä kyllä allekirjoita sitä, että muistoista pitäisi luopua. Vaikka tavarat ei ole esille tai niitä edes katso kerran vuodessa, niin silti niihin on palattu aina silloin tällöin ja pelkkä tieto, että ne on varaston peränurkassa riittää...

    Mutta kesän projektina on kans karsia tavaraa. Mutta pienemmässä mittakaavassa kuin kirjan opit. Vähä kerrallaan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on vähän sama, että teen hommaa tyylilläni. Kirjassa kerrottiin valokuvienkin heittämisestä roskiin. HHmmm. Idea kaiken takana on hyvä ja loistava ja paljosta olen samaa mieltä, mutta ihan pilkulleen en voi kaikkea noudattaa. Mutta on kyllä selvää, että laitan kierrätykseen nyt tavaraa suuremmalla kauhalla.

      Poista
  3. Hih, täällä on vähän samanlaista projektia meneillään! Tähän asti olen mennyt ilman kirjaa, mutta tänään itse asiassa ajattelin käydä kurkkaamassa, löytyisikö kirja lähiprismasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sujuu ilman kirjaakin. Minä aloitin kanssa ihan itsekseni. Mutta kirja tuo hommaan vielä uuden ulottuvuuden ja lisää intoa. On hienoa saada vahvistusta omille ajatuksille. Intoa projektiin!

      Poista
  4. Luulen, että tuo poisheittäminen on käännöskukkanen. Englanninkielisessä painoksessa käytetään muistaakseni sanaa discard, jolla on hieman laveampi merkitys kuin roskiin laittaminen. Japanissa on oikeastaan tosi kehittynyt kierrätysjärjestelmä, ja onkin vaikea uskoa Marien tarkoittavan roskiinheittämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin minäkin. Ei muutenkaan oikein sovi siihen ajatukseen mikä minulla Japanista on. Hehän ovat luontoa kunnioittavia ja esteettisiä ihmisiä.

      Poista
    2. Laitoinkin tuon nyt tuohon postaukseen! Kiitos, että kommentoit asiaa!!

      Poista
  5. Kiva aloituspostaus aiheesta :) Täällä on konmaritus (jos sitä siksi kutsutaan) alkamaisillaan. Kirjaa odottelen vielä, mutta vaatekaappia olen jo alkanut käymään läpi. Niin ja samaten keittiön kuivakaapit, vaikka järjestys ei olekkaan konmarin mukainen.

    Itsellä tuo järjestys on ollut aina vaikea asia ja Maria Kondon ansiosta minulle aukesi se yksinkertainen asia, että tavaroille pitää olla selkeät paikat. Innolla jään seuraamaan sinun konmari-matkaasi! Toivottavasti itsekkin onnistun siinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti onnistut. Edetään yhdessä pieni etappi kerrallaan. Kiitos sinulle kivasta kommentista ja tervetuloa seurailemaan!

      Poista
  6. Uskaltaiskohan tähän koskea... :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kyllä. Hih. En yhtään ihmettele kirjan saamaa suurta huomiota. Selkeästi on tilaus tälle kirjalle olemassa. Itsestäkin tuntuu, että on vuosia keskittynyt haalimaan tavaraa ympärilleen. Ennen kirjan lukemista olin jo ruvennut miettimään, että kodille pitäisi oikeasti tehdä jotain. Osa noudattaa kirjan ohjeita lähes täydellisesti ja toiset taas soveltaen. Kummassakin tapauksessa kirjasta on apua ja tukea.

      Poista
  7. Itsekin luin KonMari-kirjan ja tykkäsin kovasti. Opus todellakin inspiroi järjestelyyn ja yksinkertaisempaan kotiin. Olen samaa mieltä tuosta kierrättämisestä. Itse en ainakaan raaski heittää jätesäkillisiä vaikka käyttökelpoisia vaatteita roskiin. Aion myydä omiani kirppiksillä ja viedä Uffin keräyslaatikoihin. :)

    http://justsayinghianne.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sinäkin olet innostunut. Minä odotan kovasti, että mies jää kesälomalle, että päästään taas oikein kunnolla raivaamaan. Hih.

      Poista