torstai 30. kesäkuuta 2016

Lahja odottavalle äidille


Eilen laitoin paketin postiin yhdelle ihanalle odottavalle äidille. Jotakin pientä ja hyödyllistä. Eilen pakkasin myös toiselle odottavalle äidille kaikki talomme vauvatarvikkeet laatikoihin ja kasseihin. Tietynlaista haikeutta oli ilmassa. Me emme ole varsinaisesti päättäneet meidän perheen lapsilukua. Kaksi on ihan mukava määrä. Totta kai sitä silti miettii, että onko tämä vaihe nyt omassa elämässäni ohi. Eikö meidän taloon synny enää uutta vauvaa. En koskaaan edes ajatellut, että oma mieleni moisia miettisi. En uskonut, että sydäntäni näin voisi kipristää. Luulisi, että hankalat synnytykset olisivat pyyhkineet ajatuksen mielestäni täysin.

Onhan minulla kaksi ihanaa lasta ja nuorimmainen vasta taapero. Ihana pieni poika, joka vielä haluaa kavuta äidin syliin. Kuinka onnellinen sitä onkaan näistä pienistä ihmisistä. Minun tehtäväni on nyt hoivata ja kasvattaa. Ja juuri nyt meillä on arki hieman haasteellista. Ovet paukkuva ja Neiti Pippuri iskee kipinää milloin mistäkin ja kuopus tahtoo jo voimakkaasti myös. Raskaus ja vauva ei ehkä helpottaisi tilannetta. Päätän silti nyt olla päättämättä mitään tästä asiasta. Jätän ilmoille pienen varauksen asiasta. Kuiskaan toiveeni tuuleen. Iloitsen muiden vauvoista. Ja ilolla otan vastaan sen, mitä elämä minulle antaa.


Ja tärkeää on myös keskittyä hetkeen. Meillä on vielä yhteistä kesälomaa jäljellä. Ehdimme vielä tehdä, vaikka mitä hauskaa yhdessä perheenä. Ja kuopus "joutuu" olemaan äidin vauva vielä pitkään. Tokihan minä tiedän, että ei Pikku Herra ole mikään vauva. Osaava ja tomera taapero. On vain niin mukava vauvatella.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Midsummer 16 - Ota talteen coleslaw-salaatin ohje!


Me vietimme Juhannusta kotona. Keskityimme pihapeleihin ja hyvään ruokaan. Grilli oli ahkerassa käytössä. Sauna tuoksui mäntysuovalle ja koivunlehdille. Panostimme kiireettömyyteen. Meillä on ollut tapana viettää Juhannukset suvun kesken kesämökillä. Kuopus on kuitenkin sen verran huono nukkuja, että päätimme jäädä tänä vuonna vielä kotiin. Mökille on myös pitkä ajomatka. Ja onhan se ihan kiva välillä tehdä asioita toisin.


Ruokapöydässä on ollut tarjolla mm. erilaisia salaatteja, lämpimiä maissilastuja, kesäkurpitsaa ja hunajamelonia. Päätimme panostaa tänä vuonna myös erilaisiin makkaroihin. Oli sen verran onnistunut kokeilu, että varmasti jatkamme tätä perinnettä myös ensi vuonna. Muksutkin tykkäsivät kovasti. Makkaroiden kaveriksi valmistimme Coleslaw-salaattia. Lisänä vielä pekonia ja Paholaisen hilloa.

  
Coleslaw 

Noin 200 g porkkanaa
Noin 800 g valkokaalia
1 dl kermaviiliä
1,5 dl majoneesia
1 tl hunajaa
2 tl sinappia (meillä oli käytössä dijon-sinappi)
1 rkl sitruunan mehua
1rkl valkoviinietikkaa
ripaus suolaa

1. Sekoita kastikeaineet isossa kulhossa keskenään.
2. Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi. Raasta porkkanat. Voit vaihtoehtoisesti leikata porkkanat kivan kokoisiksi suikaleiksi. Tämä estää salaatin liian vettymisen säilöttäessä.
3. Lisää salaattiainekset kastikkeen joukkoon ja sekoita hyvin.
4. Anna salaatin maustua hetki jääkaapissa.


Tietysti tarjolla oli myös perinteinen mansikkakakku. Muutenkin koko viikonloppu meni vähän hullutellessa ja erityisen rennolla asenteella. Varsinkin talon Pikku Neiti on kyllä saanut kerrankin herkutella oikein kunnolla. Ja minäkin olen (paljastus) lihonut muutaman kilon. Meillä on siis ollut oikein karkkinen Juhannus.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Uusi vauva


Pahoitteluni, että olen nyt jo pidemmän aikaa ollut hieman hassulla päällä. Blogi on täyttynyt pienestä hömpästä. Nyt minusta vain tuntuu leikkimieliselle ja hieman ilkikuriselle. Meidän perheeseen on syntynyt uusi vauva. Minimaailman lempeä Dino-äiti on saanut poikasen. Lämpöiset onnittelut. Seuraamme mielenkiinnolla pienen perheen ensihetkiä.

Luonnoksissa odottaa postaus Juhannuksesta. Laitan jakoon meidän perheen tämän Juhannuksen suosikkireseptin. Tällä viikolla on tulossa myös postausta Pienen Herran huoneesta! Lisäksi pääsette taas vierailulle vinttiin. Eilinen päivä kului vintin maalauksessa ja nyt on kaikki tavarat hieman sekaisin. Työpiste sai uuden laatikoston ja nyt pitäisi saada tavaroita ja tarvikkeita hieman järjestettyä tehokkaammin. Paljon siis kaikkea kivaa taas luvassa. Värikästä ja hassua viikkoa kaikille!


sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Ne pienet jutut - Onni arjessa!



Kotona vietettyjen vuosien ansioista minulle on kehittynyt taito iloita pienestä. Välillä ihan naurattaa, kuinka pienestä sitä oikeasti pystyykään repimään hauskuutta ja iloa. Tämä on aika paljon todettu ihmiseltä, joka on pitänyt itseään negatiivisena tyyppinä lähes koko elämänsä. Olen myös aina ollut visuaalinen ihminen. Rakastan värejä ja muotoja. Ihastelen pieniä yksityiskohtia. Kotiin yritän rakentaa pieniä juttuja sinne ja tänne. Ilostuttamaan arjen keskelle. Kukkia tai värikkäitä pillejä maljakkoon. Minimaailmoja kukkaruukkuihin. Käy kurkistamassa Instagramin puolella! Siellä on nähtävillä tämän päivän hassutteluja.


Tänään minut sai hymyilemään jättimäiset vaahtokarkit, kukkaan puhkeavat pionit ja kuopuksen uusi ulkokeinu. Minä ilahduin viileästä tuulesta ja muutamasta sadepisarasta. Yllätysvieraasta. Älkää kulkeko pienien hetkien ohi silmät kiinni. Pienissä hetkissä piilee onni ja tyytyväisyys.



lauantai 25. kesäkuuta 2016

Ilahduta pienellä lahjalla - Minä ajattelen sinua!


Onko olemassa suurempaa iloa maailmassa kuin se, että ilahduttaa toista ihmistä? Usein jokin pieni ja itsetehty lahja saa aikaan suuren hymyn. Lahjaan valjastaa tällöin myös enemmän aikaa ja ajatusta. Se tehdään hellyydellä ja ilolla. Lahjansaajaa erityisesti ajatellen. Minä tein lahjan väripilkuksi arkeen. Lahjan oli tarkoitus ollakin hieman hassu sellaisella hyvällä tavalla. Saada hyvälle mielelle. Muistuttaa elämän pienistä hassuista jutuista.

Toisinaan elämä vie meiltä pois asioita. Jättäen jälkeensä kuoren, jonka vankina ihminen osittan on. Siellä kuoren alla on yhä se sama sielu. Sen näkee silmistä. Sen näkee herkästi syttyvästä hymystä. Toivoisin, että me kaikki osaisimme olla enemmän ihminen ihmiselle. Silloinkin, kun vanha ystävä ei enää pysty siihen samaan kuin ennen. Silloin on yhdessä löydettä uusi muoto ystävyydelle ja yhdessä olemiselle. Nautittava pienistä jutuista. Oltava läsnä. Menneitä saa toki muistella ja kerätä sieltäkin niitä elämän kultahippusia, mutta tärkeintä on pysähtyä yhdessä nykyhetkessä. Nauttia kesäisistä mansikoita, kukkaloistosta ja lämpöisestä päivästä. Tärkeää on koskettaa ja katsoa ihmistä silmiin. Hymyillä takaisin. Ottaa toinen siinä hetkessä vastaan sellaisena, kun hän juuri nyt on. Yhä täynnä ihmisarvoa ja rikkautta. 


Lahjan tekeminen on oikeastaan tietynlaista hiljentymistä ja valmistautumista tulevaan tapaamiseen. Kädet tekevät työtä ja mieli keskittyy. Helmien, nappien ja kristallien pujottelu rautalankaan on kuin rakentaisi elämän helminauhaa. Ilot, surut, menetykset, voitetut taistelut ja elämän vastoinkäymiset..lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus...






torstai 23. kesäkuuta 2016

Juhannus - The Look


Rentoa, mukavaa ja ripaus kimallusta. Näissä vaatteissa pysyn pihalla lasten perässä ja päihitän mieheni tikanheitossa tänä Juhannuksena. Asupostauksia on tulossa blogiin lisää ja ne väläyttävät aina jotakin uutta puolta vaatekaapistani. Tarkoitukseni on luoda postaussarja hyvän mielen vaatekaapista.  Pääteemoina ovat vaatteiden ja asusteiden yhdisteltävyys, rentous ja mukavuus sekä monikäyttöisyys. En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään muodikkaana tai tyylikkäänä ihmisenä. Olen monesti tuskaillut epäonnistuneita vaatevalintojani. Ajatellut, että tyylikkyys on enemmän syntymälahja. Ei opittavissa oleva taito. Nyt olen oivaltanut, että kyse on oikeastaan siitä mihin asiaan huomionsa keskittää. Vaatteiden ja asusteiden kanssa pelailu on oikeastaan aika hauskaa puuhaa. Asenne ratkaisee. Kivoja vinkkejä pukeutumiseen tarjoaa DefShop Blogi. Kannattaa käydä kurkistamassa! Kokeilkaa rohkeasti uusia tyylejä. Voitte yllättyä iloisesti.


Hihaton paita Vero Moda vm Juca Harmaa
Leggings Urban Classics Jersey Musta
Kaulakoru Dolores Kaulakoru Pieces


Tunnetusti minä rakastan mustaa, harmaata ja hopeaa. Leggarit sopivat monenlaiseen menoon ja blogiin onkin tulossa hieman sporttisempi kuvasarja. Simppeli, mutta samalla mielestäni todella tyylikäs hihaton pusero sopii leggareiden kanssa todella kivasti yhteen. Näyttävä kaulakoru ei kaipaa kaverikseen enää mitään muuta. No iloisen hymyn ehkä. Ihanaa Juhannusta teille kaikille. Pitäkää huolta toisistanne.

Yhteistyössä MiruMaru ja DefShop

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Vähän erilaisia ompeluksia


Kuinka moni teistä on ommellut ompelukoneella paperia, kartonkia tai tapettia? Ompelukoneella saa yllättävän kivaa jälkeä aikaiseksi! Tällä tekniikalla syntyy koristeita, vaikka syntymäpäiväjuhliin tai lastenhuoneen piristykseksi. Korttien tekokin on todella nopeaa ja vaivatonta. Tarvitset vain kauniita papereita ja ompelukoneen. Leiki väreillä ja eri ompeleilla.


Koristenauhaa tulikin tehtyä reilut kolme metriä. Leikkasin tapetista ympyröitä kolmessa eri koossa, asettelin ne päällekkäin ja ompelin yhteen nauhaksi. Helppoa.


Tovi sitten sain palautteen, jossa toivottiin blogiin enemmän kuvia. Toivottavasti olen nyt osannut terästäytyä tällä saralla. Lämmin kiitos palautteesta siis. Toivottelen tässä samalla kaikille oikein ihanaa Juhannusta. En ole ihan varma, koska ehdin taas koneen ääreen. Meillä Juhannusta vietetään kotosalla hyvän ruoan ja pihapelien merkeissä.


maanantai 20. kesäkuuta 2016

Työpisteen järjestelyä ja Arvonnan voittaja!


Pienet laatikostot, hauskat pahvimukit ja kauniit korit auttavat pitämään vintissä järjestystä. Työpöydälle ja työpöydän alle onkin kertynyt paljon sekalaista tavaraa. Haaveilen pienestä seinähyllystä, johon voisin järjestellä kaikki kivat rasiani somaan riviin. Olen luonnostani todella järjestelmällinen ihminen, mutta työpöytä on aina ollut kompastuskiveni. En varsinaisesti ole hamstraaja. Pidän itseäni hyväntuulisena säilyttäjänä. Hihitystä. Monelle tavaralle olenkin keksinyt uutta käyttöä. Täytyy silti tunnustaa, että kyllä minulta löytyy laatikoista myös ikuisuusprojekteja.


Tavaraan suhtautuu eri tavalla, kun on käsillä tekevää tyyppiä. Käytöstä poistetut tavarat tuntuvat pyytävän minua keksimään itselleen uuden elämän. Siinä missä toinen näkee pelkän roskan, minä näen usein rajattomasti mahdollisuuksia. Vanhat pussilakanat, merilasi, sekalaiset korunosat, ylimääräiset henkarit, tapetinpalaset, vanhat lautaset ja monet muut jonkun toiseen jo kertalleen hylkäämät tavarat ovat minulle aarteita. Miten sujuu Kon Maritus käsityöihmiseltä? Hyvin ja huonosti. Omaa työpistettä tulee ehdottomasti lähestyä sitä kautta, että säästää kaiken sen, mikä tuottaa aidosti iloa. Tavaroiden ja tarvikkeiden tehokas lajittelu ja kauniisti esille laittaminen korostuu enemmän. Toki on hyvä käyttää myös tervettä järkeä.


Arvonnan voittajaksi selviytyi tällä kertaa Mari V. Paljon Onnea sinulle! Laitan sinulle sähköpostia tulemaan. Ja kaunis kiitos kaikille osallistujille. Yritän keksiä teille taas pikapuolin jotakin hauskaa piristettä. Hyvää viikkoa! Saippuakuplia ja Sateenkaaria.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Kaikelle paikkansa - ylisöpöjä DIY-juttuja


Lauantai vierähti rattoisasti järjestelemällä vintin työpistettä. Paljon on vielä töitä edessä, mutta ainakin olen saanut homman alulle. Toiveena olisi, että mahtuisin läppärin kanssa tekemään näitä blogihommia ihan omassa rauhassa yläkerrassa. Alkaa ottaa pattiin tämä keittiöntasolla kirjoittaminen ja kuvien käsitteleminen. Talomme vintissä tosiaan on työnurkkaus, mutta se on täynnä käsityötarvikkeita. Kaikki tavarat tulisi käydä läpi ja järjestää. Osasta tulisi luopua kokonaan. Juuri nyt työpöytä ei sellaisenaan houkuta tarttumaan toimeen. Tavaroiden etsimisessä menee liian paljon aikaa. Usein pitää kaataa pöydälle monen kenkälaatikon ja keksirasian sisälmykset ennen kuin löydän sen, mitä kulloinkin olen etsimässä. Etsimiseen kuluu turhaa energiaa. Pienoisesti hain tukea hommaan Karhukoplan jäseneltä joka kertoi, että toivoa on yhä!


Lajittelin nappeja, paljetteja ja helmiä omiin purkkeihinsa. Kokosin kaikki koristeteipit yhteen kulhoon. Tarvikkeiden tulee olla esillä kauniisti. Haluaisin, että koko työpiste olisi kutsuva. Jokaisella pitäisi olla inspiroiva ympäristö omalle lempipuuhalleen.



Pieni raivaus sai aikaiseksi sen, että innostuin tekemään taas jotakin pientä lahjaksi menevää. Tämä suloinen rasia lähtee ensi viikolla yhdelle mahdottoman hyvälle tyypille! Työpisteelle palataan blogissa vielä monta kertaa! Häärätään, järjestellään ja sisustetaan. Vintin hommien jälkeen jaksoin vielä väsätä todella hyvän Spotify soittolistan.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Neuvola-ahdistus!


Kohta se on taas edessä. Neuvola. Iiks. Meillä ei ole mennyt esikoisen kanssa neuvolakäynnit ihan putkeen. Pieni tyttö jännittää itse paikkaa ja vierasta aikuista. Ja minä jännitän pienoisesti miten meillä käynti sujuu. Toki en tätä näytä ulospäin. Olen oikein reipas äiti. Meidän lapsia on saanut rokottaa ihan rauhassa eli en kuulu siihen porukkaan, joka suhtautuu rokotuksiin jyrkästi. Minä en vain pidä siitä testailusta ja mittailusta, vaikka ymmärrän sen kaiken tarkoituksen.

Viime käynnillä meille uusi neuvolantäti rupesi muutamien tehtävien jälkeen ehdottelemaan toimintaterapeutin konsultaatiota. Tiedän, että osa äideistä kuuntelee hyvin tarkasti ja suurella kunnioituksella asiantuntijan puhetta. Ja tekevät kuten kehoitetaan. Minä en taida kuulua tuohon porukkaan. Meidän äitien tulisi enemmän luottaa siihen, että me tunnemme lapsemme parhaiten! Tunnistamme lastemme tunnetiloja ja osaamme lukea käytöstä. Minä tyrmäsin toimintaterapeutin konsultaation. Lapset eivät ole pikkuisia apinoita, jotka tekevät sirkustemppuja käsketysti. Pelkästään vieras ympäristö saattaa saada lapset hämilleen. Uusi neuvolantäti ei myöskään helpota tilannetta yhtään.

Mitä enemmän Neiti Pippuria jännittää sitä enemmän hän pulisee. Moni saattaa nähdä vain reippaan ja sosiaalisen lapsen. On selvä, että ohjeiden kuuntelu ja keskittyminen vaikeutuu tilanteessa, joka koetaan vieraaksi. Ja arempi lapsi haluaa pysyä kartalla tilanteessa. Mitä neuvolassa tapahtuu? Toki tilannetta voi alustaa pienoisesti ja rohkaista, mutta sekä lapsi, että aikuinen menevät tilanteeseen kuitenkin enemmän tai vähemmän sokkkona. Myös vanhemmalle saattaa tulla yllätyksenä kenen kanssa neuvolassa tänään asioidaan. Meillä on ollut vuosien varrella aivan ihania neuvolantätejä! Kaunis kiitos heille. Parilla viimeisellä käynnillä vastassa on ollut henkilö, joka ei ole osannut ottaa lapseen kunnolla kontaktia. Toki olen yrittänyt itse kovasti helpottaa tilannetta meille kaikille. Käyntien jälkeen olen ollut suorastaan uuvuksissa.

Ihmettelen kovasti miksi ei puhuta enemmän siitä, että neuvolakäynnit menevät lapsilla välillä ihan plörinäksi. Asian avaaminen varmasti helpottaisi monen vanhemman tuntemaa jännitystä. Meillä käytiin mittaamassa pituutta kolme kertaa. On saatu itkupotkuraivarit, kun on pitänyt lähteä leikkitilasta kotiin. Ei olla haluttu pitää silmillä neuvolan hassuja laseja näkötestissä. Mihinkään ei ole kuitenkaan maailma loppunut. Varmasti tässä maassa on tukuttain lapsia, jotka eivät ole tehneet neuvolan tehtäviä annetun ohjeen mukaisesti ja jotka eivät silti ole toimintaterapeutin tarpeessa. Meidän kohdallamme esikoinen päätti vain käyttää tehtävissä enemmän luovuutta. Itsekseni hykertelin, että kyllä on viisas lapsi. Laatikon ulkopuolista ajattelua ei kuitenkaan arvosteta tarpeeksi. Sitä taidetaan suorastaan katsoa neuvolassa vinoon.

Monesti olen kuullut äitien puhuvan, että ei siellä neuvolassa kannata kaikkea kertoa. En minäkään ole kertonut kuinka kauan esikoinen todellisuudessa heilui kotona tutti kourassa. Toiset äidit ahdistuvat terveen vauvan jatkuvasta painontarkkailusta tai imetyshysteriasta. Toiset käyvät mekaanisia taulukkokeskusteluja neuvolantädin kanssa ja toista äitiä vastassa on lämpöinen ja ihmisystävällinen rautainen ammattilainen. Ammattilaisuus ei todellakaan sulje pois lämpöä. On harmillista, että meillä on niin suuri kynnys puhua näistä asioista. Ja toki saa myös kehua! Jos teillä on ihana neuvolatäti, niin huikatkaa hänelle kiitokset ensi kerralla ovensuussa!

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

INDIEband bracelets - I'll remember you


Halusin itselleni aivan erityisen korun. Korun, joka kulkisi mukanani ja osoittaisi kunnioitusta minulle tärkeälle ihmisille. Surunauha, joka sisältäisi ikävän kauneuden. Ensin ajattelin pienen tatuoinnin hankkimista. Tatuointi on kuitenkin jotain sellaista, mitä minun pitää miettiä ja pohtia vielä pidempään. Korun avulla voin ilmaista itseäni helpommin. Kannan sitä ranteessani ja se sisältää viestin, joka merkitsee minulle paljon.

 

INDIEband bracelets saattaa olla monelle teistä jo tuttu. Upeiden nahkarannekorujen takaa löytyy musiikkia rakastava Tiia! Rannekorun hienous on siinä, että sen voi suunnitella aivan itse!  Tilausohjeen avulla syntyy helposti uniikki mittatilauskoru. Inspiraatiota ja mallia omaan koruun voi etsiä sivuston upeasta kuvagalleriasta. Minun rannekorustani löytyy neljä eri väriä: valkoinen, musta, harmaa ja hopea. Rannekorua koristaa kaunis pieni siipi-riipus.


Erityisen hienoa rannekoruissa on se, että jokainen saa taatusti juuri omaan ranteeseensa sopivan korun. Minä olen itse todella kapea ranteinen ja on ollut hankalaa löytää sopivaa rannekorua. Ja pidän myös siitä, että rannekoruissa yhdistyy tyylikkyys ja rock-asenne!


On varmasti väistämätöntä, että nahkarannekoruista tulee jokaiselle kantajalleen enemmän kuin vain asuste. Korusta saa voimaa. "I wake up to the sound of music"... Minä pidän omaa rannekoruani vasemmassa kädessä. Lähellä sydäntä.

Yhteistyössä MiruMaru ja INDIEband bracelet

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Uhmaikä ja sisarkateus


Kyllä kasvaminen on rankkaa. Välillä ihan säälittää, kun näkee miten tunteen tyrskyt vavisuttavat pientä ihmistä. Kuinka sitä voikin suuttua ja pahoittaa mielensä niin sydänjuuria myöten. Kyllähän sitä äitinä ymmärtää, että tämän vain kuuluu mennä näin. Uhmaa ja sisarkateutta. Silti joskus päivän päätteeksi totean, että tänään minulle on taas huudettu koko päivä. Huutoon väsyy. Korviin sattuu. Ovet paukkuvat, kun Neiti Pippuri ilmaisee tyytymättömyyttään. Iltapäivän ehtiessä hieman pidemmälle huomaan välillä jo vastaavani huutoon huudolla. Tyhmää käytöstä aikuiselta ihmiseltä. Tiedän.

Toisten lapset tuntuvat ymmärtävän paremmin sanan EI. Minä olen melkoisen jämäkkä kasvattaja. Pyrin pitämään säännöistä kiinni ja olemaan johdonmukainen. Eihän se kivalta tunnu, että hyvästä yrityksestä huolimatta pieni ihminen tulee ja kävelee ylitse. Sitä suorastaan ihmettelee, että mitäs tässä taas tapahtui? Yritän hoitaa tämän homman ihan tosissani ja kunnolla, mutta mikään ei välillä tepsi. Silloin on olo neuvoton. Tekee suorastaan mieli syödä kokonainen kääretorttu kerralla. Lohdukkeeksi. On vain osattava nollata tilanne. Uudestaan ja uudestaan. Ei tätä äitiyttä muuten jaksa.

Minä pidän siitä, että meidän talossa lapset näkyvät ja kuuluvat. Toisinaan toivoisin vain meille kaikille enemmän tilaa. Neiti Pippuri on melkoisen vaativa. Ja kuitenkin kaiken kiukun ja uhman alla on maailman suloisin pikku tyttö. Tyttö, joka sanoo veljeään Pikku Sateenkaareksi. Oman lapsen voimakas tahto voi välillä hirvittää. Toisaalta huomaan sitä joskus myös ihailevani. Kenties hän ei joudu koulutiellä, niin helposti kiusatuksi. Kenties hän osaa muutenkin pitää puolensa elämässä. Toivoisin silti sellaista elämän yleiskaukosäädintä, jolla voisin välillä pysäyttää hetken, kelata eteenpäin tai ainakin pienentää volyymia! Toivoisin, että huuto jo lakkaisi. Toivoisin saavani takaisin palasen ihmisarvoani. Äitikin on ihminen.

Minä rakastan sinua.
Minä olen sinusta, niin monin tavoin ylpeä.
Minun taitava ja osaava tyttöni.
Minä näen sinut.
Vielä tulee hetki, kun meillä on taas enemmän aikaa yhdessä.
Minun tehtäväni on asettaa rajat.
Olla turvanasi.
Olla luonasi.
Kukaan ei vie paikkaasi.
Voi tätä uhman ja sisarkateuden sekametelisoppaa.
Olet mahdoton.
Olet mahdottoman ihana. 

Pahoin kuitenkin pelkään, että tätä sisarkateuden ja uhman vaihetta ei vain voi ohittää. Tätä ei voi kiertää. Tämä on kahlattava läpi. Välillä isovanhemmat pelastavat tilanteen ja me saamme taaperon kanssa hetken huilahtaa ja nauttia kodin hiljaisuudesta. Pian huomaan kuitenkin jo kaipaavani esikoista kotiin. Ei tämä koti tunnu kodille, jos täältä yksikin perheenjäsen puuttuu. Ja tiedän kyllä sydämessäni mikä tähän tilanteeseen auttaisi. Odotan, että palanen loksahtaisi paikoilleen.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Kesä alkaa maximekosta - Lahjakortin arvonta!


En ole koskaan omistanut maximekkoa. Jostakin syystä en ole sellaista koskaan edes uskaltanut sovittaa. Olen ajatellut, että sellainen saisi jo valmiiksi lyhyen varteni näyttämään entistäkin lyhyemmälle. Saatuani mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Silverjunglen kanssa päätin rohkaista mieleni ja tilata heidän kevään ja kesän mallistosta ihanan mustan maximekon. Yllätyin todella iloisesti. Maximekon materiaalina on käytetty 90% puuvilla ja 10% elastaania, joten mekko on todella kivan tuntuinen päällä. Lisää ilmettä mekolle antaa selässä oleva näyttävä vetoketju. Mekko sopii monenlaiseen tilanteeseen. Itse juhlin mekossa viikko sitten sukulaiseni valmistujaisia, mutta voisin hyvin kuvitella meneväni mekossa myös rannalle. Mekkoa voi mainiosti maustaa erilaisilla asusteilla!


Suomalainen Silverjungle-merkki tarjoaa korkealaatuisia ja toimivia lasten ja naisten vaatteita, jotka täyttävät ekologiset ja eettiset vaatimukset. Huomaan odottavani jo innolla seuraavaa mallistoa. Tässä vielä omia suosikkejani kevään ja kesään mallistosta. Leggarit sopivat monenlaisten puseroiden, hameiden ja tunikoiden pariksi. Viileällä ilmalla ne voi pukea, vaikka shortsien alle. Leggareiden kaveriksi sopii hienosti tämä maxipaita vetoketjulla. Silverjunglen mallistosta löytyy paljon vaatteita myös lapsille ja tämä kaunis mustavalkoinen mekko satiininauhalla on kyllä ehdoton suosikkini.

Silverjunglen vaatteissa viihtyy erinomaisesti kotona ja kodin ulkopuolella. Tämä tukee Marie Kondon ajatusta siitä, että mitään vaatteita vaatekomerossa ei saisi alentaa pelkästään kotivaatteiksi. Minusta siinä on paljon hyvää ajatusta!! Maximekosta alkaa myös uuden garderoopin kokoaminen. Vaatteiden väritys pysyy pääosin mustavalkoisena. Kiinnitän erityistä huomiota siihen, että kaikki uudet hankintani ovat helposti yhdisteltävissä toistensa kanssa. Tähän asiaan palaan vielä uusissa postauksissa.

Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa 20 euron lahjakortti Silverjunglen verkkokauppaan. Arvonta alkaa nyt ja päättyy su 19.6.2016 kello 24.00 Osallistumaan pääset jättämällä toimivan sähköpostiosoitteesi kommentteihin ja seuraamalla MiruMaru-blogia Instagramissa / Facebookissa tai liittymällä blogini lukijaksi. Onnea arvontaan kaikille!

Yhteistyössä MiruMaru ja Silverjungle

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Kirpputorilöytöjä leikkimökkiin!


Onkin todella pitkä aika siitä, kun blogissa on viimeksi ollut kirpputoripostaus. Nyt tehdään tähän asiaan korjaus. Eikös kesä ja kirpputorit jotenkin kuulu yhteen? Käyttekö te paljon kirpputoreilla? Kaikki minut tuntevat tietävät, että minusta on hauska sekoittaa uutta ja vanhaa keskenään. Tovi sitten laitoin leikkimökkiä kuntoon lapsia varten ja nyt eteeni tuli mukavia löytöjä, jotka sopivat hienosti täydentämään leikkimökin sisustusta. Ihan omista kotinurkistä löytyi kiva metallinen Home Sweet Home-kyltti leikkimökkiin. Kyltin väritys käy ihan yksiin leikkimökin paneloinnin kanssa!



Olen jo pitkään halunnut isoille asfalttiliiduille tilavan kannellisen säilytyspurkin. Tämä varsin pirteä ilmestys sopii hommaan täydellisesti. On varmasti alkujaan keittiöpurkki, mutta venyy myös liitujen säilyttämiseen. Hintaa purkilla oli kaksi euroa.


Samalla reissulla silmiini osui hauska retro puhelin neljällä eurolla. Kotona tosin meni hetki ennen kuin lapset ymmärsivät jotakin kapistuksen päälle. Äidin piti ensin kertoa vanhoista hyvistä ajoista ennen kännyköitä. Kuopukselle riitti sana HALOO. Hih. Hän kyllä osasi heti laittaa luurin korvalle. Molemmat lapset intoutuivat soittamaan puhelimella isille.


Puukynien säilytykseen ostin eurolla punaisen Leijona-kynätelineen. Minullakin on ollut kirjoituspöydän päällä samantyylinen kynäteline ala-asteikäisenä. Muistaakseni kynätelineen mukana tuli pikkuisia toimistotarvikkeita? Kuka muistaa?


Leikkimökin keittiöön tuli hankittu ruskea Plastexin kannu. Kannu maksoi kolme euroa. Kannusta tulee kyllä ihan oma lapsuus mieleen. Näistä vanhoista keittiön muovituotteista taidetaan maksaa jo ihan hyviäkin hintoja. Tässä kohden taisi olla ostajan markkinat. Oliko kiva postaus? Haluaisitteko kenties näitä lisää blogiin?