tiistai 7. kesäkuuta 2016

Mitä mä tuunaan just nyt?


No pientä kesämekon helman lyhennystä. Ompelen koneella todella pitkästä aikaa. Vähän naurattaa tämä oma puuskuttaminen ompelukoneen kimpussa. Pitäisi enemmän luottaa siihen, että kyllä sitä osaa. Jotenkin on tosi tiukkaan iskostunut ajatus siitä, että tämä ei ole mun juttu. Tervetuloa takaisin kässäluokkaan. Hieman harmillista miten sitä voi jäädä joistakin hommista ihan traumat. Hih. Ja tämä helman lyhennys sujui ihan hyvin. Jankutin vain itselleni, että joustavaa kangasta ei saa yhtään vetää. Ja tietysti käytössä oli oikein ekstra paljon nuppineuloja! Hyvä ompelukone. Lopputulos oli oikein siisti. No hätä siis. 

 

Työpiste ja koko huone kaipaisi kyllä oikein kunnon siivousta. Vinttiin ei ole Kon Maritus vielä täysin yltänyt. Olisi ihana saada tämäkin huone järjestykseen. Nautin nyt vain tuunatusta pikku lokerikosta. Lokerikko on kyllä työpöydän piristys ja väripilkku. Ja lankarullat löytyvät nyt kätevästi! Seuraavaksi taitaakin sitten olla blogissa asukuvan vuoro. Kesäinen maximekko on käyttövalmis.

14 kommenttia:

  1. Mulla on myös ompelukone mutta kertaakaan en ole saanut sitä käytettyä, välillä kaivan sen esiin mutta totean ettei se olekaan mun juttu :D
    Ja innolla ootellaan maximekko postausta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on pitkälti ollut sama tilanne. Nyt olisi jäänyt muuten hame ihan käyttämättömänä kaappiin (kyllä, olen kääpiö). Hih. Rohkeasti vaan ompeluhommiin!

      Poista
  2. Älä kiusaa. Et sä voi julkaista ompelupostausta ilman -valmis- kuvaa :) Jään siis odottelemaan innolla maximekko postausta :)

    VastaaPoista
  3. Hihii. Oli niin harmaa ja pilvinen päivä, että ei saanut kivaa kuvaa ulkosalla otettua. Huomenna odotan kirkkaampaa säätä. Pahoittelut. Hihii.

    VastaaPoista
  4. Mä uskalsin varmaan viidentoista vuoden jälkeen uudestaan ompelukoneen ääreen ja koitin väsätä trikoopipoa muksulla. Hyvin onnistui ja nyt on jo useampi pipo ommeltuna:)Kannatti uskaltaa!!
    Mäkin kyllä haluan nähdä millainen mekosta tuli:)

    VastaaPoista
  5. Mä uskalsin varmaan viidentoista vuoden jälkeen uudestaan ompelukoneen ääreen ja koitin väsätä trikoopipoa muksulla. Hyvin onnistui ja nyt on jo useampi pipo ommeltuna:)Kannatti uskaltaa!!
    Mäkin kyllä haluan nähdä millainen mekosta tuli:)

    VastaaPoista
  6. Mä uskalsin varmaan viidentoista vuoden jälkeen uudestaan ompelukoneen ääreen ja koitin väsätä trikoopipoa muksulla. Hyvin onnistui ja nyt on jo useampi pipo ommeltuna:)Kannatti uskaltaa!!
    Mäkin kyllä haluan nähdä millainen mekosta tuli:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat peikot pitää vain uskaltaa voittaa. Sitä minä ainakin jankutin itselleni, kun painoin ompelukoneen poljinta. Hih. Ja kyseessä oli tosiaan vain maximekon helman lyhentäminen. Ei mitään sen suurempaa. Olisi kyllä ihana osata tehdä omille lapsille vaatteita!!

      Poista
  7. Mullakin on vanhoja peikkoja kummittelemassa ja iso kasa kantaita odottamassa ompelukoneen käyttämistä :D Kyllä mä vielä ompelen, mutta etenkin nyt olemattomalla ajatustyöllä peikot kuitenkin lopulta hihittelee hihojen mennessä väärin päin tms. kivaa pientä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihitellään peikot yhdessä pois!! Tiedän kyllä tunteen. Minun piti ihan itselleni sanoa, että nyt kuule reipastut ja sinä handlaat tämän homman..olkoon kuinka joustavaa trikoota tahansa. Selkeä vamma tullut kässätunneilta. Ihanaa loppuviikkoa sinulle!!!

      Poista
  8. Hui, mun mukavuusalueen ulkopuolella! Sulla on kuitenkin kone ja kaikkea! Hyvä sinä! Mekon kuvaa odotellaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin. Mutta jos riskinä on käyttämätön hame kaapissa, niin ryhdyn toimeen. Kyllä oli kamalaa kangasta leikata ja ommella, mutta tulos oli kyllä ihan kelvollinen. Välillä oikein hämmästyy..hei mä osaan ommella suoraan. Jee.

      Poista
  9. Hienoa, että otit ns. härkää sarvista kiinni! Minulla oli yläasteella käsityönopettaja, joka kyllä lyttäsi ihan kaikki työni. Sama kävi sitten lukiossa opon kanssa, hän oli 100% varma ettei minusta ikinä tule vaatesuunnittelijaa. Teki kieltämättä mieli laittaa tutkintotodistuksen kopio hänelle postissa pienen saatteen kanssa. Möröt johonkin tekemiseen on kuitenkin suurimmaksi osaksi omien korvien välissä, kyllä sitä vielä tässä(kin) iässä on huomannut oppivansa paljon uutta, josta aiemmin ajatteli ettei ikinä voi oppia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatella. Ja miten väärässä ne opet ja opot sitten olivatkaan. Tosi moni varmasti kärsii jostakin kouluaikaisesta traumasta. Tosin nykyään meno taitaa olla hieman erilaista. Kiva päästä taas omien lasten myötä kurkistamaan siihen maailmaan.

      Poista