maanantai 11. heinäkuuta 2016

Pieni varastettu hetki


Sunnuntaina lapset lähtivät isänsä kanssa vaunulenkille ja minä jäin suorittamaan vinttiin remontin jälkisiivousta. Olin sen verran nopea toimissani, että päätin keittää itselleni kahvit ja suunnata hetkeksi pihalle auringonvarjon alle istumaan. Kävin poimimassa pihan viimeisen kauniin ruusun puskasta ja laitoin sen isoon lasilyhtyyn kellumaan.


Toin ulos myös purkillisen värikyniä ja Muumi aikuisten värityskirjan. Meillä kynäpurkin virkaa toimittaa Riihimäen lasipurkki. Kyseessä on vanha kirpputorilöytö. Selasin värityskirjan sivuja ja valitsin itselleni mieleistä värityskuvaa. Etsin kuvista omaa lempihahmoani Tuutikkia. Kuinka moni teistä pitää Tuutikista? Minä olen aina rakastanut Muumeja. Satujen lukeminen on minusta ihanaa. Muumisadut ovat erityisen lumoavia. Saduissa on niin monta eri kerrosta. Jotakin lapselle ja jotakin myös satua lukevalle aikuiselle. Suosittelen lukemaan Toven elämänkerran. Sadut avautuvat sen jälkeen ihan eri tavalla.



Kodissamme Muumit seikkailevat liinavaatteissa, pyyhkeissä ja astioissa. Lastenhuoneesta löytyy kehystettyjä kortteja, kirjoja ja pehmoleluja. Pienet figuurit ovat lasten leikeissä mukana päivittäin. DVD:t on katsottu aivan puhki. Talomme on Muumitettu lasten ja aikuisten iloksi. Kahvi maistuu todellakin paremmalle, kun sen nauttii oikeasta mukista! Puutarha emalimuki on juuri sopiva kahvin nauttimiseen ulkosalla.


En pääse usein värittelemään ja keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan. Melkoisen harvinaista herkkua siis. Ja mies ja lapset olivat poissa vajaan tunnin, mutta ehdinpäs tehdä jotakin itselleni mieleistä. Juoda rauhassa kupin kahvia, napostella suklaisia kurpitsansiemeniä (ei tarvinnut laittaa pussia jakoon), väritellä ja ihan vain olla hetken aloillani. Istuin suojassa aurongolta ja katselin kuinka pihan samettiruusut ja pelargoniat rehottivat auringossa. Sitruunaperhonen lenteli pihan poikki. Kerrankin kahvi oli juodessa kuumaa. Aurinko pastoi sadekuurojen välissä oikein kesäisen lämmittävästi. Meidän kesäpiha on oikein mukava paikka oleskella.


Onneksi tykkään pienistä jutuista. En tarvitse paljoa. Löydän onnen ja tyytyväisyyden läheltä. Välillä on kiva poiketa maailmalla, mutta koti on minulle se kaikista rakkain paikka. Valokuvaus ja blogi kyllä auttavat hahmottamaan sitä miten pieniin osiin minä maailman välillä pilkon. Harva asia jää minulta huomaamatta. Saatan välillä laskea, jopa pihamaan apiloissa surraavat mehiläiset. Jokaisessa päivässä riittää tarkasteltavaa ja huomioitavaa. Arjessa tapahtuu mieletön määrä erilaisia asioita. Kyllä tämä on rikasta elämää. Tähänkin tapaan ajatella piti opetella.


Tuutikki

Asuu Muumilaaksossa ja viettää talvet Muumipapan rakentamassa uimahuoneessa. 
Tuutikki rakastaa talvea. Hän rakentaa lumihevosen Jäärouvaa varten kirjassa Taikatalvi. 
Tuutikki saattaa Muumitaloon myös Näkymättömän Ninnin. 
Tuutikkia kuvataan usein rauhalliseksi, järkeväksi ja käytännölliseksi. 
Tuutikki pukeutuu raidalliseen paitaan, tummiin housuihin ja tupsulakkiin. 
Tuutikin esikuvana pidetään Tuulikki Pietilää.


"Ajattelen juuri parhaillaan revontulia. 
Ei voi tietää ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain. 
Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi."

- Taikatalvi (1957)


Yhteistyössä MiruMaru ja Ihanaiset

PS: Olisiko Muumimaisen arvonnan aika? Kannattaa pysyä matkassa mukana. Tällä viikolla vielä lisää Muumeja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti