maanantai 18. heinäkuuta 2016

Uhma taltutettu?


Tuntuu hyvälle kirjoittaa vaihteeksi postaus, missä voi kertoa mukavia uutisia. Meillä on mennyt paljon paremmin! Perheen isä palasi töihin, mutta vaihtoi samalla työrytmiä. Lähtee nyt töihin aikaisemmin ja tulee vastaavasti töistä myös aikaisemmin kotiin. Minä jaksan paremmin ja esikoinen näyttää rauhoittuneen. Toki ymmärsin kaiken mylläkän keskelläkin, että pienikin viilaus oikeaan suuntaan saisi luultavasti aikaan ison muutoksen. Nyt meillä kaikki iloitsee tästä positiivisesta puhurista. Tänään uskalsin vihdoin ajatella, että kenties uhma olisi menossa esikoiselta ohitse. Voimakastahtoinen Keijuprinsessa hän tulee varmasti olemaan koko pienen ikänsä, mutta se pahin kuohunta tuntuu olevan poissa.

Uhmaikä on yksilöllinen ja sen kesto vaihtelee lapsesta riippuen. Meillä oli oikea suberhyberuhmis (uskallanko käyttää imperfektiä?). Esikoinen lopetti päiväunien nukkumisen 2-vuotiaana. Selkeästi hän olisi ollut vielä päiväunien tarpeessa, mutta ei enää rauhoittunut päikkäreille. Väsymys sai tietysti aikaan kiukkua. Yritin kovasti järjestää päivään erilaisia huilimishetkiä, jotta pienellä tytöllä olisi mahdollisuus levähtää. Tästä tilanteesta lähdimme kohti oikeaa uhmaikää.


Voi sitä huudon määrää, mikä tähän taloon on mahtunut viimeisen kolmen vuoden aikana. Ovien ja tavaroiden paiskomista. 1,5-vuotta sitten perheemme kuopuksen syntymä toi tähän soppaan vielä lisämausteen eli sisarkateuden. Voin myöntää, että olen ollut monta kertaa täysin neuvoton. Rämpinyt tilanne kerrallaan. Yrittänyt keksiä oikeat sanat sanottavaksi ja miettinyt konkreettisia keinoja tilanteen auttamiseksi. Nyt meillä on talossa välillä ihan hiljaista. Molemmat lapset saattavat tahoillaan keskittyä leikkeihinsä. Monesti leikkivät myös yhdessä. Pikkuveljestä on tullut Keijuprinsessalle maailman paras ystävä. Minä odotan kovasti, että pääsisimme taas esikoisen kanssa lähentymään toisiamme. Merkkejä siitä on jo ilmassa. Olen kovin iloinen.

Tarjoan tällä postauksella muutamia lohdun sanoja. Jonakin päivänä huomaat, että uhma loppui yhtä äkisti, kun se joskus alkoikin. Välillä riittää, että päivästä vain selviää. Puolison tullessa työpäivän päätteeksi kotiin kannattaa tilanteet hoitaa vuorotellen. Tällä tyylillä et joudu jatkuvasti yksin tulilinjalle. Uhman vastaanottaminen ei ole mikään pikku juttu. Netti on täynnä erilaisia listauksia siitä miten eri tilanteissa tulisi toimia ja mitä ei ehdottomasti saisi tehdä. Listat kannattaa jättää lukematta ja käyttää maalaisjärkeä.

Kukaan meistä ei pysty olemaan täydellinen. Itse neuvon vain hengittämään ja pilkkomaan päivän niin pieniin palasiin, kun se on tarpeen. Jääkaapiin oveen kannattaa tehdä lista hätätapauksia varten. Listaus kivoista puuhailuista, mitä lapselle voi ehdotella silloin, kun kiukku alkaa osoittaa ensimerkkejä. Kiukuttelua jaksaa myös kuunnella paremmin ulkosalla. Sadepäivänä voi laittaa elokuvan pyörimään. Muista vain kysyä, että minkä elokuvan se pieni monsteri haluaa!! Ja yritä olla hermostumatta ja jos hermostut, niin älä ruoski itseäsi. Äitikin on vain ihminen. Meillä ei valitettavasti ole subervoimia, vaikka koko maailma niin uskookin. Olkoon voima kanssasi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti