keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Toiveissa rauhallinen odotus - Onko jo myöhäistä?


Monesti olen toivonut, että olisin osannut nauttia esikoisen odotuksesta enemmän. Minulla ei tuolloin vielä ollut rauhoittumisen taitoa. Olen oppinut sen vasta lasten myötä. Rauhallisen odotuksen aika on kuitenkin esikoisen jälkeen armotta ohitse. Lapsia voi toki tehdä, mutta itse odotusaika menee siinä sivussa. Ensimmäisen odotuksen kohdalle osui omakotitalon ostaminen ja remontointi. Omakotitalo toi mukanaan tietysti myös innostusta. Muistan kuinka vielä synnytystä edeltävänä iltana tein mieheni kanssa pihatöitä ja rakensin kivikkopenkkiä. Olisi oikeasti pitänyt nostaa jalat ylös. Olisi pitänyt osata pysähtyä.

Odotus on aina erilainen. Kirjoittelin aiheesta blogiin odottaessani keskimmäistämme. Nyt kuopusta odottaessani olen taas himpun verran vanhempi. Uskon, että se kyllä vaikuttaa myös olooni. Kroppa on väsyneempi ja kasvava kuorma tuntuu raskaammalle kantaa. Öisin särky ja kolotus pitävät minut vieressä nukkuvan taaperon lisäksi hereillä. Pahoinvointi kesti tällä kertaa ennätyksellisen pitkään. Syöminen on ollut todella haasteellista. Mieliteot ja inhokit ovat välillä vaihtuneet ihan päivittäin. Nyt on vihdoin alkanut helpottaa.

Masuasukki on vilkas tapaus. Liikkeet tuntuvat selvästi ja supistuksiakin tulee ja menee. Masu on jo tässä kohden melkoisen iso ja minulla on vaikeuksia pukea keskimmäiselle kenkiä jalkaan. Edellisen sektion jäljiltä kohtu ei ollut kunnolla laskeutunut. Olen lisäksi melkoisen lyhyenläntä. Nämä kaksi asiaa yhdistettynä tekevät olostani hieman tukalan. Päivät ovat suorastaan koodattu valmiiksi pyykinpesulla, ruoanlaittamisella, siivouksella, vaipanvaihdolla ja ties millä. Yöt kirjoitellaan postauksia blogiin, jotta oma pää pysyisi kasassa. Yritän pitää mielialani korkealla, mutta notkahduksia tapahtuu. Kaiken keskellä mielessäni on kirkkaana ajatus siitä, että tämä on meidän viimeinen masuvauva. Kohta tämä vaihe elämästämme on taputeltu. Pystyimmekö nauttimaan tästä ajasta tarpeeksi perheenä? Onko meillä vielä aikaa hidastaa tahtia?

Ja mikä oli se tämän postauksen kultainen lanka? Hoi, kaikki te esikoistanne odottavat äidit! Nauttikaa ensimmäisestä odotuksestanne ihan täysillä. Jokaisesta pienestä hipaisusta masussa. Lukekaa vauvan kehityksestä miehenne kanssa viikko viikolta. Miettikää nimiä yhdessä. Olkaa lähekkäin!! Käykää ulkona syömässä tai nauttikaa aterioita pitkällä kaavalla omassa keittiössä. Katsokaa yhdessä pitkiä elokuvia. Laittakaa kaikki valmiiksi vauvaa varten ajoissa (välttäkää remontteja). Viimeiset viikot on hyvä keskittyä pelkästään jalkahierontaan. Elämä ei toki muutu vauvan myötä millään tavalla huonommaksi. Erilaiseksi kyllä. Muutosta ei osaa edes kuvitella. Se pitää elää.

PS: Blogin joulukalenteri löytyy tänäkin vuonna TWITTERIN puolelta! Luvassa taas ihania elokuvahetkiä 24 luukun verran! Tervetuloa seurailemaan. Blogin puolella fiilistellään Joulua myös ja luvassa on kiva arvonta!

tiistai 29. marraskuuta 2016

Taaperon nurkkaus - Pisarat paikoillaan


Takana muutama päivä aurinkoa. Ihanaa. Värit hehkuvat taas ihan eri tavalla. Sunnuntaina nukutin taaperon päiväunille ja istuin sen jälkeen vintin lattialla lajittelemassa helmiä. Tein pienen koristeen Pilvi-naulakkoon. Sadepisarat on nyt myös liimattu paikoilleen. Graniitinharmaat sadepisarat erottuvat vintin ovesta kauniisti ja antavat kyllä paljon näyttävyyttä koko naulakolle! Etsin kaappien kätköistä veikeät lasten henkarit roikkumaan seinäkoukkuihin. Henkarit tulivat taloon jo esikoisen aikana, mutta minulla ei ole koskaan ollut niille mitään järkevää paikkaa. Ilolla ripustin ne uuteen naulakkoon.

Uudesta naulakosta on vielä kertaalleen todettava, että se todellakin sopii monenlaiseen kotiin. Ensisilmäyksellä voisi ajatella, että naulakko on liian moderni ja pelkistetty meidän Huvikumpuun. Mieleen nousevat heti tiukalla mustavalkoisella linjalla sisustetut minimalistiset kodit. Minä taas väitän, että hauska ajatus kantaa pitkälle. Siksi Iso Pilvi viihtyy vintin vanhassa ovessa oikein mainiosti. Mitä te olette mieltä? Rohkeasti vain kokeilemaan erilaisia tyylejä ja niiden yhteensovittamista.





Yhteistyössä MiruMaru ja MaxPlay

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Odotuksen vuoristorata ja koti kuntoon


Iso huokaus. Pesänrakennusvietti on ihan mukava asia. Koko koti näyttää nyt kivemmalle paikalle. Myös kuvassa näkyvä leikkihuone. Huone kerrallaan olen tehnyt pieniä muutoksia ja samalla järjestellyt tavaroita paikoilleen. Silmä lepää pienissä jutuissa, jotka olen järjestellyt itselleni mieleiseksi. Paljon on vielä tekemättä. Pää täyttyy suurista suunnitelmista. Kesällä alkanut Kon Maritus on pysynyt mielessä kirkkaana ja kaikkia talon tavaroita ja huonekaluja olen katsonut samalla arvioivalla silmällä. Olen totisesti kulkenut läpi talon monta kertaa ja poistanut näkösältä itseäni ärsyttäviä asioita (toki jostakin olen kysynyt myös mieheni mielipidettä). Olen ollut pienoisesti kauhistunut siitä, miten paljon meidän talossa on ollut tavaroita väärillä paikoilla. Olen aina ollut todella tarkka ja järjestelmällinen ihminen. Lasten myötä olen ilmeisesti haparoitunut.

Takaisin asiaan. Odotuksen aikana tunteet heittelevät. Välillä harmittaa ja itkettää ja välillä taas naurattaa hysteerisesti. Nyt olen saanut huomata, että pesänrakennusvietti ei aina ole hyvä asia. Toisena päivänä saatan urakoida monta tuntia vintillä lajittelemassa, karsimassa ja järjestelemässä uudestaan tavaroita. Kuljen mieheni perässä kertomassa ratkaisuja meidän talon sisustuspulmiin. Käyn aivan selkeästi ylikierroksilla. Pääni täyttyy hyvistä ideoista ja niitä pitäisi päästä heti toteuttamaan. Mitä tästä kaikesta seuraa? Seuraavat kaksi päivää olen totaalisen poikki. Voisin nukkua kokonaisen päivän. Väsymyksen vuoksi olen todella herkkä ja saatan tihrustaa itkut. Eilen keitin ensimmäisen kerran viiteen vuoteen lapsille pelkkää makaronia lounaaksi. Olin yksinkertaisesti aivan hajalla. Tietysti ruoskin itseäni tästä heikkotasoisesta lounaasta, joka ei täyttänyt päivän ravintosuosituksia. Lapset kyllä söivät innoissaan. Huono omatunto ei lievittänyt, vaikka seuraavana päivänä jaksoin tehdä makkarasoppaa. Nyt tämä kaikki tietysti naurattaa. Tunteet ovat kuitenkin hyvin todellisia aina silloin, kun ne ovat päällä.

Kohtuuden pitäminen asioissa tuntuu odotuksen aikana olevan kovin vaikeaa. Pitäisi osata ottaa tarpeeksi rauhallisesti eikä saisi ruoskia itseään älyttömiin suorituksiin. Yritän nyt ajatella, että jos teen päivittäin jotakin pientä kodin eteen, niin viikon kuluttua olen saanut tehtyä seitsemän asiaa. Ja viikonloppuisin voin pakottaa mieheni tekemään jotakin pientä myös (todellakin vaihdat viimeistään sunnuntaina vintin kattovalaisimen). Suurin huoleni on tietysti tulevan vauvan huone. Todennäköisesti rauhoitun vasta, kun näen remontoidun huoneen, jossa on koottu valmiiksi uusi pinnasänky. Siihen on vielä matkaa hurjasti. Tammikuusta tulee pitkä kuukausi. Sitä ennen on karsittava vielä tavaraa pois nurkista ja mietittävä kodin kalusterulettia uudestaan. Huokaisu. Toivoisin voivani vain tilata jostakin valmiin ratkaisun ja toteutuksen. Odotus on ääripäiden vuoristorataa. Syömiseen liittyvistä jutuista saisi ihan oman postauksen aikaiseksi. Hahaa.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Hieman erilainen joulukortti


Perinteisten joulukorttien päätyminen joulupostin mukaan tänä vuonna voi osoittautua aikataulullisesti hieman liian haasteelliseksi minulle. Olenkin päättänyt olla liikoja stressaamatta. Ilahdutan läheisiäni pienillä paketeilla ja lahjan oheen sujautan myös tervehdyksen. Pieni tuunattu tulitikkurasia mahtuu mainiosti paketin sisälle. 

Itse kerään aina kaikki pienet figuurit varmaan talteen ja hyödynnän niitä erilaisissa DIY-projekteissa. Olen käyttänyt tulitikkuaskien koristeluun tapettia, erilaisia koristeteippejä ja ohutta satiini/nahkanauhaa. Rasiat voi tietysti myös kuvioida maalaamalla. Tähän projektiin voi hyödyntää lähes mitä tahansa materiaalia. Hauskaa ja koukuttavaa puuhastelua ja lähes ilmaista! Lapsetkin innostuvat aivan varmasti touhusta

Minimaailmojen rakentaminen kiehtoo minua mahdottomasti. Voisin väkertää niitä ihan päivittäin. Olisi ihanaa tehdä hommaa hieman isommalla mittakaavalla (hieman hassusti ilmaistu, hih). Rakentaa minimaailma, vaikka pieneen matkalaukkuun. Jätän projektin vielä hautumaan. Kuuluisa ajanpuute hieman vaivaa. Tässä teille hieman inspiraatiota Joulua odotellessa.

 




maanantai 21. marraskuuta 2016

Pilvi , pilvi pikkuinen - Hellyyttävä yövalo taaperolle!

 

Pieni pilvi valaisin  on talon taaperon suosikki. Nykyisin meillä mennään katsomaan pilveä eli mennään nukkumaan päikkäreitä tai yöunia. Taapero saa itse laittaa valon Little Lovely Combanyn herttaiseen valaisimeen ja asettaa sen paikalleen sienijakkaran päälle. Unien jälkeen taapero haluaa aina ottaa pikkuisen pilven mukaansa alakertaan. Se on sopivan kokoinen pikkuisille kätösille ja sitä on varmasti hauska kanniskella. Valaisin löysi meille tiensä Minime.fi verkkokaupasta. Valaisinta on saatavilla myös sinisen värisena. Valaisimessa on turvallinen LED-valo, joten valaisimen kuumenemista on turha pelätä. Valaisin saa pian lopullisen paikkansa pikkuisen hyllyn päältä, mutta en malttanut olla räpsimättä muutamia kuvia teille jo nyt. Suloistakin suloisempi!

Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille. Minulla onkin tällä viikolla jännittävä rakenneultra. Omassa mielessäni olen jo päättänyt onko uusi tulokas tyttö vai poika. Saa nähdä olenko aavistuksissani oikeassa. Kovasti suunnittelen jo vauvalle huonetta. Meillä olisi taas edessä yhden huoneen osalta pikkuinen remontti. Jälleen kerran kalusteruletti lähtee talossamme pyörimään. Ja jälleen tiedossa on myös tavaroiden läpikäymistä, vähentämistä ja säilytyksen tehostamista. Luojalle kiitos pesänrakennusvietistä!! Pörrään talossa ihan ylikierroksilla. Hih.


Koko: 16.5 x 9.5 x 8.5 cm
Materiaali: BPA ja lyijystä vapaa PVC 
Sisältää paristot (3 x LR44)




Yhteistyössä MiruMaru ja Minime.fi

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Vanhan kirjan tuunaus vol 3


Tällä kertaa tuunaukseni sai innostuksen Kaksplussan verkostoblogien #YllätäÄiti haasteesta. Täytin vanhan kirjan aukeaman vastaanottamani paketin kauniilla kortilla, postimerkeillä, lahjanarulla ja muilla koristeilla. Aukeama muistuttaa minua iloisesta yhteisestä jutusta keskellä syksyn synkintä aikaa. Aina pitäisi olla aikaa ilahduttaa toista.

Teippitarhan mt Masking tape -washiteippi Japanista on hauska ja helppo tapa koristella. Pienellä vaivalla saa aikaiseksi näyttävän ja iloisen kirjan sivun. Erilaisilla teipeillä on hauska leikitellä! Lopputulos on aina ihastuttava. Erilaiset teipit ovat oiva apu myös joulukorttien teossa ja paketoinnissa. Joulukuun myötä alkaa kiireinen aika erilaisten käsityö projektien parissa. Toivottavasti ehdin toteuttaa kaikki kivat ideani ennen aattoa. Sain juuri kasan tarpeettomaksi käyneitä laudeliinoja ja niistä olisi tarkoitus loihtia muutamia pehmeitä paketteja aatoksi.


torstai 17. marraskuuta 2016

Öööö - Mikä parisuhde?


Kirjoittelin vajaa vuosi sitten aika paljon rakkaudesta ja parisuhteesta. Toivottavasti humoristisella ja hivenen sarkastisella tyylillä. Tämä aihe on loistanut poissaolollaan blogista nyt melkoisen pitkään. Syy on todella luonnollinen. Juuri nyt elämme mieheni kanssa enemmän kämppiksinä. Tuskin meistä kumpikaan tätä tilannetta haluaisi, mutta asiat nyt vain ovat urautuneet ainakin toviksi tähän suuntaan. Parisuhteen aaltoliike on heittänyt meidät nyt tähän tilaan. Mahdollisuuksia viettää aikaa yhdessä on rajallisesti. Miehen päivittäinen vaativa työmatka ja oma väsymykseni, sekä arjen paine ja kiire vievät meitä nyt ainakin hetkellisesti hieman erilleen.

Odotusaikana olisi ihana jakaa fiiliksiä toiselle. Kuulostella masuvauvan liikkeitä ja miettiä vauvalle nimeä. Olisi ihanaa, jos joku ehtisi hieroa kipeitä jalkojani. Pyyhkiä kyyneleet pois RaskausHormoniHirviön kasvoilta. Olen todennut olevani yksinäinen odottaja. Tämä ei ole moite mieheni suuntaan. Tiedän, että hän olisi mielellään enemmän minuakin varten. Vuorokauteen ei kuitenkaan saa enempää tunteja mahtumaan. Lasten iltarutiinien jälkeen väsynyt odottaja nukahtaa noin kello 20.30. Monena iltana on ollut tarkoitus taaperon nukuttamisen jälkeen kömpiä vielä sohvalle katsomaan lempisarjaa. Turhaan. Silmäni eivät pysy auki. Olohuoneen sohva olisi kuitenkin tyhjä ja huone pimeä. Mieheni nukkuisi luultavasti esikoisen huoneen nojatuolissa.

Onneksi välillä kesken kiireisen pyykin ripustamisen nojaamme toisiimme tovin, kun kaksi kaatumaisillaan olevaa puuta. Onneksi nauramme yhdessä ruokapöydässä koko tälle hullulle elämänvaiheelle. Elän usein ajatuksissani jo pitkälle eteenpäin. Lasken henkistä aamukampaa mieheni seuraavaan lomaan. Toisinaan, kun naapurien autojen ajovalot heijastuvat keittiön ikkunaan kello 16.30 tunnen itseni kuitenkin todella surulliseksi. Hirveän hienosti olen kaikki nämä vuodet yrittänyt toimia omana elämäntapavalmentajanani. Suhtautua positiivisemmin ja toiveikkaammin asioihin. Pitänyt itseäni kotiäitiyden ohella kiireisenä erinäisillä projekteilla, että en vain kiinnittäisi liikaa huomiota omaa yksinäisyyteeni. Itsensä huijaaminen on turhaa. Sydämessäni toivon aina, että auton ajovalot kääntyisivät meidän pihalle päin.

Rakkaus kuitenkin pysyy. Eilen. Tänään. Huomenna. Kenties jossakin kalenterin kohdassa ennen vauvan syntymää olisi merkintä: sinä+minä ja 24h Getaway. Minulla olisi sinulle, niin paljon kaikkea kerrottavaa, mitä en vain ehdi arjen keskellä kertoilla. En kaipaa mammakavereita tai perhekerhoa. Eivät ne ole oikein minun juttujani. Ja kyllä minä koen, että minulla on ihan oikea elämäkin tässä elettävänä. Kaipaan vain parasta ystävääni. En usko itsesäälissä rypemiseen (vaikka postaus voi siltä vaikuttaa). Yritän tehdä joka päivä jotakin mielekästä. Haluaisin voida sanoa, että paras aika elämässäni on tänään. Kurotan tuota suurta ajatusta kohti, mutta se menee palasiksi ja katoaa.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Iso Pilvi - Let it rain!


Tänään porasin vintin oveen kiinni hurmaavan Pilvi-naulakon, joka on peräisin MaxPlay verkkokaupasta. Minä olen sadepilvien ystävä. Vintin ovi kaipasi pitkään pientä piristettä.  Törmättyäni tähän ihastuttavaan naulakkoon, se tuntui heti oikealle ratkaisulle. Naulakon väri on kauniin graniitinharmaa ja se miellyttää myös äidin silmää. Väriskaala yhdistetyssä taaperon ja vanhempien makuuhuoneessa on muuta taloa maltillisempi. Olen yrittänyt silti tehdä huoneesta myös taaperosta hauskan. Ajatuksena, että hän löytäisi sieltä täältä kiinnostavia katseenkiinnittäjiä. On tärkeää, että myös taapero tuntee olonsa kotoisaksi omassa makuunurkkauksessaan.


Tresxics:n suunnittelemat tuotteet sopivat monenlaiseen kotiin. Selkeät linjat, kauniit ja pehmeät värit, hauskat ideat ja tuotteiden toiminnallisuus vetoavat varmasti moneen sisustajaan. Valikoimaan kuuluu seinäkoukkuja, magneettitauluja, naulakkoja ja seinätarroja. Tuotteet valmistetaan Barcelonassa. Ison Pilven on suunnitellut Susana Enrich. Kurkista ihmeessä koko hurmaava valikoima! Ja ihastu. Create your space.



Iso Pilvi  on lakattua terästä ja pakkauksen mukana toimitetaan myös seinäkiinnikkeet. Iso plussa siitä! Naulakon asennuksen yhteydessä pääsee myös mukavasti hieman askartelemaan. 20 kankaista sadepisaraa on liimattava paikalleen. Seinätarrat ovat siirrettäviä. Tylsä (jo parhaat päivänsä nähnyt) vintin ovi sai hetkessä uuden ilmeen. Taapero osoitteli pilveä herkeämättä päiväuniaikaan. Luulen, että hän tykkäsi kovasti. Nyt liimailen vielä viimeiset sadepisarat paikoilleen ja sitten pohdimme, mitä kivaa naulakkoon ripustamme. Samalla näette miten hienosti naulakko istuu muuhun sisustukseen. Palataan.

Yhteistyössä MiruMaru ja MaxPlay

tiistai 15. marraskuuta 2016

Meidän isänpäivä - Pienoista kinastelua!


Isänpäivän aamuna meitä pienoisesti hymyilytti. Edellinen päivä oli mennyt kotosalla oikein rattoisasti. Lapset olivat olleet hyvällä tuulella ja leikkineet yhteisiä leikkejä sopuisasti. Äitikin sai olla kerrankin sohvalla ihan rauhassa ja sivusilmällä katsoa alusta loppuun kokonaisen elokuvan (ensimmäisen kerran vuoteen). Sunnuntaiaamuna molempia lapsia harmitti. Aamiaispöydässä meno oli melkoisen villiä. Tarkoitus oli syödä aamiainen ihan rauhassa kynttilänvalossa ja nautiskella. No lapset karkasivat lopulta omille teilleen leikkihuoneeseen jatkamaan kinastelujaan ja me jäimme kahden isin kanssa juomaan aamukahvia muumimukeista. Perheen aikuiset ovat nahistelleet keskenään ennen isänpäivää ja sen jälkeen. Ei kuitenkaan isänpäivänä.

Seuraavassa kuvia ja tunnelmia meidän isänpäivästä. Perinteinen aamiainen ja jälkkäriksi täytettyjä suklaamuffineja. Taaperon päikkäreiden jälkeen lähdimme koko porukka onnittelemaan pappaa. Huomenissa askeleeni vievät taas neuvolaan. Blogissa luvassa kivoja sisustuspostauksia ja vanhan kirjan tuunausta.

 


sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Herkullinen palanen kesää saapui lastenhuoneeseen!


Viikon jatkuneen lumituiskun jälkeen ehtii jo kaivata pienoisesti kesän lämpöisiä tuulia. Mikä on kuumien kesäpäivien ehdoton suosikkiherkku? Vesimelooni tietysti. Nyt on esikoisen sängylle hypähtänyt iloinen A Little Lovely Company:n  vesimelooni sisustustyyny. Tyyny on peräisin Minime verkkokaupasta, joka on täynnä mitä suloisempia tuotteita lastenhuoneeseen, vauvanhoitoon ja rattaisiin. Jos kaipaat tavallani pienoisesti kesää ja sinun suosikkiherkkusi on jäätelö, niin voit hankkia tämän herkun, vaikka valaisimena pöydällesi.

Pilvisinä ja valottomina päivinä on hyvä muistaa tehdä aina jotakin, mikä tekee onnelliseksi. Kauniit pienet asiat tekevät elämästä suloisempaa.


Koko: 27x45 cm
Materiaali: Puuvilla
Pesu: 30 asteessa


Yhteistyössä MiruMaru ja MiniMe

perjantai 11. marraskuuta 2016

#YllätäÄiti - Väsynyt Äiti kiittää


“Äidit juovat kahvin kylmänä ja syövät jäätelön lämpimänä, käyttävät rahansa lasten talvikenkiin ja kausivaatteisiin, siirtävät lasten harrastusmaksujen vuoksi omaa kampaamoaikaansa kuukausitolkulla ja muistavat aina varavaatteet, synttärilahjat, sisäliikuntavaatteet, mummon nimipäivät ja oikeankokoisten luistinten ostamisen ja teroittamisen. Kuka muistaa äitiä? 

Kaksplussan verkostobloggaajat muistuttavat, että äitikin on ansainnut kahvinsa kuumana ja jäätelönsä kylmänä edes joskus. Mikä ilahduttaisi enemmän kuin toisen äidin antama ymmärrys, olalletaputus ja pieni yllätys? Eihän tässä yksin olla! Marraskuun ajan verkostobloggaajat yllättävät toisiaan pienillä lahjoilla. Kerää #YllätäÄiti-postauksista lahjaideat talteen ja yllätä sinäkin joku toinen äiti!”

Sain kunnian olla mukana tässä ihanassa ja tärkeässä haasteessa. Minulla oli ilo koota pieni paketti Tähtibloggari Maarialle. Olen hänen blogiaan seurannut jo pitkään, joten pienoisesti aavistelin mistä hän voisi tykätä. Luonnonkosmetiikka, kotimaiset vaatemerkit, sisustaminen ja käsillä tekeminen ovat Maarialle mieleen. Maarian blogi on täynnä kauniita ja tyylikkäitä kuvia. Blogi on oikea helmi. Maaria itse vaikuttaa oikein herttaiselle ja aidolle ihmiselle. Hän on myös aina valmis auttamaan blogikaveria!! Arasti toivon, että hän tykkäsi lähettämästi yllätyksestä. 



Minä sain ihastuttavan ylläripaketin Fantastic Playrooomin Ida-Lotalta. Kauniista vintage henkisestä paketista paljastui Marlies Buschin Tee Itse -kirja. Kerrassaan loistava opas erilaisten lahjojen tekemiseen. Aivan täysosuma! Rakastan kirjoja ja käsitöitä. Aivan ehdottomasti teen kirjan ohjeilla mm. itsetehtyä kosmetiikkaa ja maistuvia herkkuja. Paketin mukana tuli vielä suloinen kortti, josta ei väriä puuttunut. Kaunis Kiitos Ida-Lotta ihanasta lahjasta. Yllätyin ja ilahduin.

Itsekseni mietin, että meitä kolmea yhdistää äitiys, bloggaaminen, rakkaus käsitöihin ja sisustamiseen. Usein lueskelen juuri Maarian ja Ida-Lotan blogeja ja inspiroidun heidän postauksistaan. Meillä kaikilla on oma tyylimme ja blogimme ovat mukavan erilaisia, mutta niissä on myös paljon samaa. Kaikki me kolme kirjoitamme myös elämän isoista asioista suurella sydämellä. Suosittelen lisämään nämä kaksi persoonallista ja lukijalleen paljon antavaa blogia lukulistalleen!!

Erityinen kiitos vielä Yli pyykkivuorten  Hannalle, joka otti hyvän idean hoitoonsa ja järjesti homman toimivaksi. Iso kiitos.




keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Olohuoneessa Downton Abbey


Postauksen otsikko on hieman suureellinen. Suosikkisarjani on kuitenkin toiminut suurena inspiraation lähteenä olohuoneen nurkkausta sisustaessani. Pakotin miehenikin mukaan touhuun. Koko talomme sisustus on enemmän tai vähemmän mummolaa. Ihan näin kultaista ja koristeellista meillä ei muualla talossa ole, joten tämä nurkkaus on ihan oma lukunsa. Kaikki nurkkauksen kalusteet ovat olleet meillä jo vuosia. Villamatto on suvussa kulkenut aarre, joka on päätynyt minulle. Putkiradio on puolestaan mieheni saama lahja vuosien takaa. Kynttilänjalat ovat peräisin opiskelijateatterin tarpeistosta. Kristallikruunun olen ostanut ensimmäiseen omaan kotiimme valmistujaislahjaksi saamillani rahoilla. Tyynynpäälliset ja jalkalamppu ovat kirpputorilöytöjä. Vanha liinavaatekaappi on pelastettu kirpputorikuormasta. Muut kalusteet ovat Askosta, Marimekosta ja Ikeasta.

Minulla on ilmeisesti menossa pesänrakennusvietti. Järjestelen tavaroita ja aloitan pieniä projekteja, joita olen pohtinut mielessäni kauan, mutta en ole saanut tehdyksi aikaisemmin. En tiedä mistä revin energian tähän kaikkeen. Riemastun valtavasti, kun saan jotakin pientä aikaiseksi. Lista omassa päässä on vielä pitkä. Kenties sitä ajattelee, että uuden vauvan myötä en taas ehdi toviin panostaa kotiin ja nyt on vielä hetki aikaa laittaa kaikki kuntoon. Seuraavaksi ajattelin naputella tauluja seinään. Esittelyyn on tulossa myös ensimmäinen D-C-Fix-projektini.






lauantai 5. marraskuuta 2016

Nyt on lupa fiilistellä Joulua - Esittelyssä uudet Joulukirjat!


Joka vuosi aloitan Joulun odotuksen hieman edellisvuotta aikaisemmin. Tänä vuonna olen ollut jo ihan fiiliksissä monta viikkoa. Tällä viikolla olemme saaneet maan lumesta valkoiseksi ja kuumeinen odotus sen kuin kiihtyy. Rakastan Joulua. Lasten myötä villitys on vielä kasvanut. Ripustan jo riemulla jouluvaloja pihamaalle, nautin glögiä ja pipareita, nuuskuttelen kanelitankoja, hypistelen joulukoristeita ja keitän riisipuuroa. Helpotusta Joulun ikävään tuovat Docendon ihastuttavat Joulukirjat. Ilona Pietiläisen Kaunein Joulu tarjoaa suloisia kuvia ja tunnelmia. Kirja suorastaan pursuaa ideoita. Kirja tarjoaa inspiraatiota kodin sisustamiseen, leivontaan ja kädentaitoihin. Kirjan sivuja selaillessa pääsee kurkistamaan ainutlaatuisiin joulukoteihin. Itse ajattelin kokeilla suolan kasvatusta ja tehdä maailman helpoimman kranssin. Lisäksi hankin lisää ulkovaloja!! Haluaisin luoda kokonaisen Joulumaan. Hih.





Tänä vuonna ajattelin kokeilla hieman uusia reseptejä. Emman makea Joulu tarjoaa ohjeita pieniin ja isoihin herkkuihin. Kirja inspiroi minua erityisesti panostamaan enemmän kakkujen koristeluun. Kirjasta löytyy ohjeita monenlaiseen makuun. Emma Iivanainen on kyllä melkoinen mestari. Kirjan kakut, makeiset, keksit, pullat, kääretortut ja muffinit ovat taideteoksia. Tänä vuonna meille juodaan kanelikaakaota ja herkutellaan maapähkinäsuklaakakulla.




Nyt on mahdollisuus järjestää aattona, vaikka jouluinen tietovisa. Kaikki Jouluun liittyvät faktat voit tarkistaa Tarja Tuulikki Laaksosen Hyvää Joulua -kirjasta. Kansien väliin on koottu tuhti annos tietoa ja tarinoita Joulun tärkeistä jutuista. Kuvitus on ihastuttavan nostalginen! Tiesitkö, että suklaalla täytetyt joulukalenterit keksittiin vasta 1980-luvulla? Esikuvana toimi Helsingin Fazer-kahvilan pyöreä kalenteritalo, jonka ikkuna- ja oviluukkujen takaa löytyi makeita yllätyksiä. Nyt saa Joulu tulla!!


Yhteistyössä MiruMaru ja Docendo