keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Toiveissa rauhallinen odotus - Onko jo myöhäistä?


Monesti olen toivonut, että olisin osannut nauttia esikoisen odotuksesta enemmän. Minulla ei tuolloin vielä ollut rauhoittumisen taitoa. Olen oppinut sen vasta lasten myötä. Rauhallisen odotuksen aika on kuitenkin esikoisen jälkeen armotta ohitse. Lapsia voi toki tehdä, mutta itse odotusaika menee siinä sivussa. Ensimmäisen odotuksen kohdalle osui omakotitalon ostaminen ja remontointi. Omakotitalo toi mukanaan tietysti myös innostusta. Muistan kuinka vielä synnytystä edeltävänä iltana tein mieheni kanssa pihatöitä ja rakensin kivikkopenkkiä. Olisi oikeasti pitänyt nostaa jalat ylös. Olisi pitänyt osata pysähtyä.

Odotus on aina erilainen. Kirjoittelin aiheesta blogiin odottaessani keskimmäistämme. Nyt kuopusta odottaessani olen taas himpun verran vanhempi. Uskon, että se kyllä vaikuttaa myös olooni. Kroppa on väsyneempi ja kasvava kuorma tuntuu raskaammalle kantaa. Öisin särky ja kolotus pitävät minut vieressä nukkuvan taaperon lisäksi hereillä. Pahoinvointi kesti tällä kertaa ennätyksellisen pitkään. Syöminen on ollut todella haasteellista. Mieliteot ja inhokit ovat välillä vaihtuneet ihan päivittäin. Nyt on vihdoin alkanut helpottaa.

Masuasukki on vilkas tapaus. Liikkeet tuntuvat selvästi ja supistuksiakin tulee ja menee. Masu on jo tässä kohden melkoisen iso ja minulla on vaikeuksia pukea keskimmäiselle kenkiä jalkaan. Edellisen sektion jäljiltä kohtu ei ollut kunnolla laskeutunut. Olen lisäksi melkoisen lyhyenläntä. Nämä kaksi asiaa yhdistettynä tekevät olostani hieman tukalan. Päivät ovat suorastaan koodattu valmiiksi pyykinpesulla, ruoanlaittamisella, siivouksella, vaipanvaihdolla ja ties millä. Yöt kirjoitellaan postauksia blogiin, jotta oma pää pysyisi kasassa. Yritän pitää mielialani korkealla, mutta notkahduksia tapahtuu. Kaiken keskellä mielessäni on kirkkaana ajatus siitä, että tämä on meidän viimeinen masuvauva. Kohta tämä vaihe elämästämme on taputeltu. Pystyimmekö nauttimaan tästä ajasta tarpeeksi perheenä? Onko meillä vielä aikaa hidastaa tahtia?

Ja mikä oli se tämän postauksen kultainen lanka? Hoi, kaikki te esikoistanne odottavat äidit! Nauttikaa ensimmäisestä odotuksestanne ihan täysillä. Jokaisesta pienestä hipaisusta masussa. Lukekaa vauvan kehityksestä miehenne kanssa viikko viikolta. Miettikää nimiä yhdessä. Olkaa lähekkäin!! Käykää ulkona syömässä tai nauttikaa aterioita pitkällä kaavalla omassa keittiössä. Katsokaa yhdessä pitkiä elokuvia. Laittakaa kaikki valmiiksi vauvaa varten ajoissa (välttäkää remontteja). Viimeiset viikot on hyvä keskittyä pelkästään jalkahierontaan. Elämä ei toki muutu vauvan myötä millään tavalla huonommaksi. Erilaiseksi kyllä. Muutosta ei osaa edes kuvitella. Se pitää elää.

PS: Blogin joulukalenteri löytyy tänäkin vuonna TWITTERIN puolelta! Luvassa taas ihania elokuvahetkiä 24 luukun verran! Tervetuloa seurailemaan. Blogin puolella fiilistellään Joulua myös ja luvassa on kiva arvonta!

7 kommenttia:

  1. Aamen! Täällä ihan samat fiilikset.

    VastaaPoista
  2. Ikä ja viisaus!! Hih. Yritetään hidastaa. Yritetään nauttia tästä upeasta matkasta kiireisen perhearjenkin keskellä! Voimia ja halauksia sinulle!

    VastaaPoista
  3. Esikoista odotan ja olemme mieheni kanssa innoissamme ja juurikin luemme joka viikko vauvan kehityksestä ym. Mutta tosiaan välillä sitä kaikkien näiden (20) eri raskausoireiden närästyksen, pahoinvoinnin, väsymyksen ym. takia turhautuu ja valittaa :D.. Mutta loppusuoralla tosiaan jo ollaan että pitäisi osata nauttia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjasti Onnea odotukseen teille! Tiedän kyllä, että erilaiset raskausoireet vievät tuulta purjeista! Sympatiat!! Nyt hemmottelua kehiin ja rentoutumista. Nauttikaa pienistä hetkistä ja todellakin olkaa lähekkäin. Sitä minä kaipaan kaikista eniten. Nyt välissä on kaksi ihanaa muksua ja nimi pitäisi laittaa ihan jonotuslistalle, että saisi olla hetken isännän kainalossa. No talon taapero on kyllä täysin ominut perheen äidin itselleen, että miehellä taitaa olla sama tilanne. Ihanaa lähestyvää Joulua!

      Poista
    2. :D Nojoo taytyy osata nauttia..kiitos samoin teille! :)

      Poista
  4. Koskaan ei ole liian myöhäistä♥ Toki useamman lapsen kanssa elo on erilaista ja päivät täynnä ohjelmaa, mutta voihan sitä aikaa ja läheisyyttä ottaa pieniä hetkiä lapsien nukahdettuakin. Niin mekin miehen kanssa teimme :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan näin. Onneksi Joulu rauhoittaa tahtia mukavasti. Meillä nukahtaa lapset ja aikuiset talossa samaan aikaan. Hih. No toivon, että tälle kuulle saisimme varattua yhden päivän aikuisten keskinäistä aikaa. Edellisestä kerrasta onkin kulunut jo neljä kuukautta.

      Poista