sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Essence tuo väriä kevääseen ja väsyneille kasvoille


Lämpöiset ja aurinkoiset kevätpäivät tuovat mukanaan lupauksen kesästä. Odotuksen ja sektion jälkeen keho alkaa pienin askelin tuntumaan taas omalle. Peilikuva on vielä hieman kalpea ja kilot ovat karisseet aavistuksen liian nopeasti pois. Onneksi kasvoille voi nyt loihtia tervettä hehkua! Ihana paketti väriä, hauskuutta ja piristystä saapui nostattamaan suupieleni ylöspäin. Kiitos WHY NOT PR. En ole aikaisemmin testannut Essence:n tuotteita, mutta olen kyllä kiinnittänyt huomiota tuotteiden iloisuuteen, nuorekkuuteen ja edulliseen hintaan. Tuotevalikoima on myös melkoisen runsas!

Tälle keväälle on tarjolla ihastuttavia uutuuksia monenlaiseen makuun. Pidän erityisesti itse koottavasta luomiväripaletista. Keksintö on kerrassaan loistava. Jokainen sävy tulee täten varmasti käyttöön. Arkena pelkkä ripsiväri ja kaunis huulikiilto riittää piristämään ilmettä. Saamani paketti oli kyllä niin kattava, että tuotteilla saa loihdittua monenlaisia erilaisia tyylejä. Raskauden aikana en ehostanut kasvojani kertaakaan. Tarkistin peilikaapin sisältöä ja huomasin, että minun tulee seuraavaksi panostaa meikkisiveltimiin. Kevään ja kesän aikana on luvassa paljon kivoja pieniä juhlia, johon on kiva laittautua ja nousta hetkeksi arjen yläpuolelle.

 
Mietin testaillessani tuotteita, että kallein ei aina tarkoita parasta. Essence tarjoaa ehdottomasti hyvän hinta-laatusuhteen. Uskon myös, että edullinen hinta rohkaisee kokeilemaan rohkeammin erilaisia tyylejä! Pitämään hivenen hauskaa. Edessä on kevään hilpein juhla eli Vappu. Olisiko nyt oikea aika kokeilla jotakin uutta tyyliä? Unohdetaan hyssyttely ja turvalliset valinnat ja kokeillaan jotakin innostavaa ja jännittävää.



Yhteistyössä Always somewhere else ja WHY NOT PR/Essence

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Rakeita, räntää ja sadetta - Meille kuuluu hyvää!


Tänään on tullut taivaan täydeltä rakeita, räntää ja sadetta. Aurinko on myös ilahduttanut pienillä pilkahduksilla. Olen aina sanonut olevani syksyihminen ja se pitää yhä paikkaansa, mutta myös keväässä on omat hyvät puolensa. Sään oikuttelu on oikeastaan ihan hauskaa. Pitkän pimeän jakson jälkeen koti näyttää taas hieman erilaiselle. Ikkunat kaipaavat kipeästi pesua ja uusia verhoja. Odotan kovasti, että saamme siivota remontin sotkut pois nurkista ja siirrettyä tavarat niiden oikeille paikoille. Paljon uusia suunnitelmia muhii taas mielessä. Toivon, että koti olisi kunnossa ristiäisiin mennessä.

Elämä talossa rytmittyy uuden tulokkaan aikataulujen mukaisesti. Pyykkikone jauhaa lasten likaisia vaatteita lähes ilman taukoa, kattilassa keitetään tuttipulloja ja me vanhemmat valvomme vauvan kanssa öitä. Takana on pari neuvolakäyntiä, jossa on todettu meidän vauvan kasvavan oikein mukavassa tahdissa. Ruokailujen väliin mahtuu jo pienoisesti seurusteluaikaa. Tänään huomasin ajattelevani, että tuntuu lähes uskomattomalta, että olen suoriutunut jo kahdesti aikaisemmin vauva-ajasta. Hymähdin itsekseni. Onhan tämä aivan upeaa aikaa. Saa ihmetellä pikkuista taimea ja seurata sen kasvua. Arjen tahti on myös aika kiivasta ja vaatii pienoista taiteilua. Ei ole mikään helppo juttu esimerkiksi ajoittaa lasten päiväunia. Uskon kuitenkin, että yhteinen rytmi löytyy harjoittelemalla.


Meillä on piha kohta siivottu talven jäljiltä. Talon isäntä on isompien lasten kanssa hoitanut haravointi hommat. Kolmikko on keksinyt vanhalle koira-aitaukselle uutta käyttöä ja se toimii nykyään jalkapalloareenana. Pallo pysyy paremmin pelissä mukana, eikä karkaa pikkuisilta pelaajilta. Tyhjä aitaus on välillä surullinen näky. Koirista luopuminen on kuitenkin ollut oikea ratkaisu, vaikka päätös oli aikoinaan todella rankka tehdä. Minulla ei olisi rahkeet yksinkertaisesti riittäneet. Kaipaan silti karvakorvia suunnattomasti ja muistelen meidän yhteisiä hetkiä usein. Onneksi tänään naapurin kissa osui pihalle herkuttelemaan leikkeleellä. Meille kuuluu siis hyvää. Eletään ihan tavallista arkea ja syödään siskonmakkarakeittoa. Odotetaan kovasti Vappua. Minä voimistun jokainen päivä ja kohta saan nostaa Pikku Herran syliin. Meillä on lapset ottaneet hyvin uuden tulokkaan vastaan. Pikku hiljaa alan suunnittelemaan jo ristiäisiä, että ei tule sitten kamala kiire. 


keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Hyvästi lelukaaos!


Meiltä löytyy talosta lasten omien huoneiden lisäksi viihtyisä leikkihuone. Ajattelin, että vintissä sijaitseva leikkihuone vähentäisi painetta olohuoneessa ja aikuisille jäisi talossa myös hieman omaa tilaa. Olohuone on kuitenkin paikka, jossa kaikki viihtyvät. Pieni hetki ja lapset ovat täyttäneet olohuoneen omilla leluillaan. Pähkäilin pulmaa pitkään ja sitten keksin tehostaa hieman olohuoneen säilytystä. Nyt sohvapöydän virkaa toimittaa kätevä Päijät arkkupöytä. Arkkupöytä sopii tilaan näppärän kokonsa puolesta (Leveys 78 cm, Syvyys 78 cm, Korkeus 48 cm) paljon vanhaa pöytää paremmin. Pöytä on valmistettu männystä ja pidän erityisesti sen valkoisesta väristä, joka piristää huoneen yleisilmettä mukavasti. Iso plussa on myös se, että arkkupöytä kätkee sisälleen ne kaikista suurimmat lelut. Arkkupöydän kansi aukeaa molemmilta puolilta, joten lelujen esiin ottaminen on myös vaivatonta.


Talossa ei voi koskaan olla liikaa säilytyslaatikoita. Arkkupöydän pariksi valikoitui hauskat Iikka säilytyskorit. Korit ovat todella tukevaa canvasta, joka säilyttää hyvin ryhtinsä. Koreissa on myös kätevät kantokahvat. Korit ovat myös tarpeeksi tilavia (40x40 cm), joten niihin saa mahtumaan runsaasti tavaraa. Muutamalla harkitulla liikkeellä koko olohuone sai uuden ilmeen. Lasten ollessa nukkumassa olohuone on helppo ja nopea siivota lasten leikeistä. Aikuisetkin mahtuvat vielä istumaan toviksi iltaa olohuoneeseen. Ei enää kompastelua leluihin. Ei enää kaaoksen katselua.


Rintamamiestalot ovat ihania, mutta hieman epäkäytännöllisiä. Ajattelin korjata tätä toimimattomuutta pieni askel kerrallaan ja jakaa oivallukseni teille tänne blogin puolelle. Jokainen pieni askel on askel kohti viihtyisämpää kotia!


Yhteistyössä Always somewhere else ja Veken Kaluste

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Vauvanhoitotarvikkeet - Minun valintani on Ainu!


Kyllä on ollut mukava aloittaa vauva-arki yhdessä Ainun kanssa. Muutama päivä kotiin saapumiseni jälkeen käväisin postissa hakemassa meidän pikkuiselle neidille osoitetun paketin. Paketti oli täynnä hyödyllisiä vauvanhoitotarvikkeita! Lähes kaikki tuotteet ovatkin päässeet meillä suoraan käyttöön. Ainu ensitutti ja Ainu MAM Start ovat molemmat kelvanneet meidän neidille. Toisinaan vauvat tuntuvat suosivan vain tietynlaisia tutteja (näin meillä oli ainakin esikoisen kohdalla), mutta nyt rauhoittumisen avuksi tepsivät kaikki talon tutit. Minä olen aina ollut herkkä antamaan vauvoilleni tutin suuhun. Yösyötön jälkeen meidän neiti ei oikein tykkää vaipanvaihdosta ja itku tulee herkästi, vaikka kuinka hellästi ja huomaamatta yritän suoriutua hommasta. Tutti rauhoittaa tilanteen nopeasti. Vielä hetki sylissä ja sitten lasken vauvan koppaansa uinumaan.


Tuttipulloista meillä on ennenkin ollut käytössä Ainu MAN Easy Start Anti Colic malli. Suosin tätä pullomallia varsinkin yösyötöillä. Venttiilin ansioista tuttipullosta ei kulkeudu ilmaa vauvan mahaan. Talosta löytyy jo entuudestaan Ainun perustuttipulloja, jotka ovat yhä ahkerassa käytössä. Rakastan pullojen kuvitusta ja hauskoja värejä. Ainu Muumi tuttipullo on muodikkaan mustavalkoinen. Menee aivan täydestä tämmöiselle Muumi Fanille. Ainu Ensilusikka saa vielä tovin odotella käyttöönottoa. Aika menee kyllä vauvan kanssa, niin hurjaa vauhtia eteenpäin, että kohta sitä huomaa jo lusikoivan sosetta vauvan suuhun. Hyväntuulinen hymähys.


Ainu Ensipupu Ballerina ja Pikkuherra  ovat meidän talossa kaikkien lasten mieleen. Esikoinen varsinkin ihailee Ballerinan tyllihametta ja kaunista rusettia. Useasti olen nähnyt pupujen tanssivan ja vaihtavan muiskuja keskenään. Ihastusta ilmassa! Kaikki talon Ainu Ensipuput ovat saaneet korvaansa rusetin ja yhdelle pupuista piti äidin kyhätä myös hame. Nyt kaikki talon puput ovat siis vallan erikoisia. Ensipuput ovat meidän perheessä tärkeitä. Pupu on hankittu jokaiselle taloon saapuneelle lapselle. Lapset pitävät myös huolen pupuistaan ja kovasti kerrataan kuka on saanut ja minkä pupun vauvana.


Huomenna alkaa meidän talossa uusia aika. Isä palaa takaisin töihin. Monta päivää on ajatus omaa mieltäni kalvanut. Muutaman kyyneleen olen vuodattanut. Tiedän miten kovasti lapset tulevat kaipaamaan isäänsä. Yhteiset viikot kuluivat taas liian nopeaan. Meillä oli tässä kaikenlaista ylimääräistä hässäkkää. Ensin olimme kaikki vuorollamme todella kipeitä ja se vei voimia. Sektion jälkeen minä olin heikkona pitkän aikaa. Vintin remontointi venyi hiukkasen liian pitkälle. Viimeinen viikko on ollut myös levottomampi nukkumisen suhteen. D-vitamiinin aloitus on saanut Pikku Neidin itkuiseksi yöllä. Huomenna minun tulee yksin löytää toimivat rutiinit lasten kanssa. On vain luotettava siihen, että saan kaiken hoitumaan.



Yhteistyössä Always somewhere else ja Ainu

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Tervehdys Pääsiäisen keskeltä!


Meilläkin on pienoisesti ehditty panostaa Pääsiäisen viettoon. Särkylääkkeen voimalla askartelin yhdessä esikoisen kanssa virpomavitsat. Päätimme panostaa oikein kunnolla ja ideoimme hieman erilaiset koristelut tämän vuoden vitsoihin. Esikoinen pujotteli näppärästi puuhelmiä rautalankaan ja äiti hieman auttoi oksiin kiinnityksessä. Lisämausteena toimi raffinauha, sulat ja koristeteippi. Pieneksi noidaksi pukeutuminen oli tietysti myös hauskaa. Virpomaan mentiin isin kyydillä ja mukana oli myös Pikku Herra, joka toimi lähinnä laaduntarkkailijana. Kovasti esikoinen nautti puuhasta ja siitä, että sai olla toimittamassa tärkeää tehtävää. Hieman taisi myös jännittää.


Pääsiäisruohon kylvimme tuttuun tapaan pieniin kippoihin ja kuppoihin. Meiltä puuttuu talon astia kokoelmista sellainen kunnon iso "kylvökuppi". Olen yrittänyt sellaista katsella kirpputoreilta, mutta ainakaan toistaiseksi en ole löytänyt mieleistä. Erilaiset pienet kupit tarjottimella näyttävät mielestäni ihan kivoille. Pieni ruusukuppi on peräisin meidän omalta pihamaalta. Löysin sen ensimmäisenä keväänä siivotessani pihaa talven jäljiltä. Se on varmasti ollut talon edellisten omistajien lasten leikeissä mukana. Minusta kahvikuppi oli ruusuineen niin kaunis, että pesin sen ja otin käyttöön.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Mietintää ja pohdintaa


Olen kirjoitellut monta vuotta blogia Kaksplussan blogiverkostossa. Tuona aikana olen tavannut huiman määrän kivoja tyyppejä ja solminut ihan oikeita ystävyyssuhteita. Olen saanut kohdata ihania ihmisiä, jotka ovat läsnä elämässäni ihan päivittäin. Yhdessä jaetaan sama elämänvaihe ja hieman hullu harrastus. On lohduttavaa tietää, että astuessani uuteen saan pitää elämässäni kaikki itselleni tärkeäksi tulleet ihmiset. Kenties olettekin huomanneet, että blogistani ovat poistuneet Kaksplussan kehykset ja karuselli. Harkinnassa oli tovin uusi alku uudessa yhteisössä, mutta lopulta huomasin kuitenkin painavani jarrupolkimen pohjaan.

Uuden vauvan taloon saapuminen on ollut ihana myllerrys. Meillä on kotona kaikki hauskasti mullin mallin. Keittiöntasot täyttyvät tuttipulloista, harsoliinoista ja muista tarvikkeista. Hiihtelemme koko porukka kotona villasukat jalassa ja keskitymme toisiimme. Tänään avasin ensimmäistä kertaa hetkeksi läppärin. Huomasin sähköpostin täyttyneen ääriään myöten. Pieni sometauko sai minut ymmärtämään kuinka kiinni olen ollut bloggaamisessa jo pitkään. Huomasin miettiväni haluanko enää jatkaa. Pyydänkö liikaa itseltäni ja perheeltäni. Olisiko aika keskittyä enemmän oikeaan elämään. Sulkea pois turha hälinä ja kaikki se, mikä vie energiaani ja antaa perheelleni parasta. Bloggaaminen on harrastus. Ei työ. Se antaa paljon, mutta myös vie mennessään.

Olen tehnyt tätä hommaa rakkaudesta lajiin. Rakkaudesta kirjoittamiseen. Kirjoittaminen on minulle yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Moni näkee minussa sosiaalisen ihmisen, joka pulisee paljon. Sisälläni asuu kuitenkin arka ja varovainen tyyppi, jonka ei ole aina helppo kertoa mitä mielessä liikkuu. Blogi on ollut minulle upea tapa opetella itseilmaisua. Monesti on oma olo avautunut ihan eri tavalla, kun on rohkeasti tarttunut läppäriin tai kameraan. Olen antanut nyt itselleni luvan vetää henkeä pitkästä aikaa. Blogi ei sulkeudu, mutta ei myöskään päivity ihan entiseen tahtiinsa. Postailen uudessa rytmissä. Itseäni kuunnellen ja perheeni parasta ajatellen.

Uskon, että kaikilla asioilla elämässä on oma syklinsä. Tuleva näyttää kuinka elämä asettuu uuden vauvan myötä. Puntaroin paljon sitä mikä on yksityistä ja mikä kuuluu blogiin. Pohdiskelen myös kotiäidin ja bloggarin erilaisia rooleja. Aina ei ole helppo tasapainotella kahden maailman välillä. Olen kuitenkin ensin äiti ja vaimo ja sen jälkeen vasta jotakin muuta. Luulen, että tulevaisuudessa haen jotakin sellaista, joka on minun itseni näköistä ja soveltuu niihin kehyksiin, joita olen itse ollut mukana luomassa. Aika Kaksplussalla ei kaduta, mutta välillä se vei metsään sen suhteen millaista blogia halusin pitää. Ja kaikki blogimaailman ilmiöt eivät olleet aina positiivisia. Huomasin olevani välillä vailla energiaa ja pahoilla mielin. Nyt katsotaan kuitenkin tulevaan ja kohti keväistä aurinkoa. Mietitään ja pohditaan.

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Viimeiset heipat ennen H-hetkeä!


Viimeiset kaksi viikkoa ei ole mennyt aivan kuten kuvittelin. Meidän koko perhe on ollut kipeänä ja viimeiseksi tauti iski minuun. Jaksoin toivoa vielä muutama päivä sitten, että ehtisin viettää ennen sektiota muutaman terveen päivän. Olo ei ole kuitenkaan korjaantunut normaaliksi vieläkään. Hieman olen harmitellut huonoa tuuriani. Minä olen todella harvoin sairaana. Pitikin sattua juuri tähän saumaan. Sanomattakin on selvää, että talossa on riittänyt runsaasti puuhaa, kun olemme laittaneet kaikkea valmiiksi vauvaa varten. Välillä olen joutunut luovuttamaan ja antanut perheen isän tehdä hommia puolestani. Olen tyytynyt seuraamaan sivusta. Lapset ovat olleet kovin innoissaan, kun isä on kotona ja minä myös. Meillä on ollut oikein hauskaa yhdessä.

Huominen vielä ja sitten koittaa H-hetki. Blogi hiljenee nyt toviksi. En ole tehnyt postauksia varastoon ja ajastellut niitä teille. Palaan blogin ääreen, kun olen kotiutunut ja toipunut. Huomenna keskitytään perheeseen. Tehdään yhdessä jotakin mukavaa. Torstaina lähden aikaisin aamusta kassini kanssa laitokselle. Kovasti tuleva jännittää. Jännitän toki leikkausta, mutta myös vauvan tapaamista. Millaisen vauvan saan syliini. Onko tulokas tyttö vai poika. Onko rauhallinen tuhisia vai jotakin aivan muuta. Kaikki otetaan vastaan. Täytyy todeta, että odotus on kyllä kulunut näin viimeisellä kerralla aivan mahdottoman nopeasti. Kaikki on onneksi sujunut varsin mallikkaasti. Veriarvot ovat hitusen heitelleet, mutta muuten olen jaksanut ihan hyvin. Pitäkää minulle peukkuja, että kaikki sujuu hyvin myös viimeisellä etapilla! Hieman surkuttaa olla erossa lapsista. Ikävä on varmasti sairaalassa kova. Yritän muistuttaa itseäni, että kyse on kuitenkin pienestä hetkestä. Nauttikaa te muut hieman oikukkaasta, mutta ihanan keväisestä säästä. Yritän palata pian takaisin.

PS: Tänään istuin hetken pihalla auringonpaisteessa. Silmät suljettuina. Hetki oli täydellinen. Pikku Herra touhotti vieressä köttikärryjen kanssa. Könysi hetkeksi istumaan kainalooni. Mies puuhaili pihaa kuntoon. Toisinaa noissa pienissä hetkissä on kaikki, jos tiedätte mitä tarkoitan. Olen niin onnellinen.

Pientä temppuilua - Meille kotiutui voimistelurenkaat!


Monessa blogissa on vilahdellut iloisesti temppuilevia lapsia. Riemunkiljahdukset on melkein saattanut kuulla omissa korvissa. Tästä innostuneena minäkin päätin yllättää talon vekarat oikein isosti. Nyt meilläkin pääsee kokeilemaan omia rajojaan ja innostumaan liikunnan ilosta myös sisätiloissa. Voimistelurenkaat saavat suupielet kääntymään ylöspäin. Kuka ei tykkäisi temppuilusta ja pienoisesta apinoinnista kotona. Itse olen hieman ylivarovaista sorttia ja siksi hankin voimistelurenkaiden pariksi oitis myös voimistelupatjan. Pieni pyllähdys ei haittaa, kun lattialla on pehmuketta. Voimistelupatjan päällä on myös kiva harjoitella kuperkeikkoja. Patjan värikin istuu mukavasti sisustukseen. Päällisen saa kätevästi irrotettua puhdistusta varten sivussa sijaitsevan vetoketjun avulla.


Suomen Voimistelutuote valmistaa turvallisia, myrkyttömiä ja  pitkäikäisiä tuotteita koko perheen iloksi. Lempäälän tehtaalla sijaitsee noutomyymälä, mutta tuotteita saa myös tilattua kätevästi netin kautta. Kotimaisuus on itselleni isossa arvossa ja tuotteista huokuukin viimeistelyn taito. Meille kotiutui puuvahalla kauniisti käsitellyt valkoiset voimistelurenkaat lasten koossa (ulkohalkaisija 195 mm ja paksuus 25 mm). Hauskana kontrastina valitsin renkaille mustat hihnat (0-250cm), joissa on helppo korkeudensäätö. Kiinnistys toimii tukevilla ja turvallisilla kattokannakkeilla ja palomiehenhakasilla (painoraja 300 kg). Tuotteiden mukana toimitetaan täydelliset kiinnitys/kunnossapito ja turvallisuusohjeet!


Meillä on nyt edessä lapsilla kovat muutoksen tuulet, kun taloon saapuu pian uusi vauva. Itsestäni tuntuu kivalle, kun tiedän, että talosta löytyy nyt uusi ja innostava puuhapiste isommille lapsille. Toistaiseksi meillä on sujunut oikein mallikkaasti rengasvuorojen jakelu. Lapset oppivat sopivasti temppuilun ohessa myös malttia! Uusi vauvakin pääsee ajallaan nauttimaan vauhdin hurmasta, kun turvallisiin kannakkeisiin voi välillä vaihtaa puukeinun roikkumaan. Hauskuutta riittää siis ihan kaikille. Pienoisessa mietinnässä on vielä puolapuiden hankinta. Kyllä tuo kiipeily, roikkuminen, kieppuminen ja keinuminen tulee lapsilta niin luonnostaan. Ilo katsella pienten temppuilijoiden puuhia.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Suomen Voimistelutuote

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Vauva on kohta täällä - Viimeiset valmistelut


Tänään olen pessyt, silittänyt ja järjestänyt paikoilleen viimeisiä vauvanvaatteita, pyyhkeitä, harsoliinoja, lakanoita ja pussilakanoita. Eilen koottuun uuteen pinnasänkyyn petasin Anne & Mikael pussilakana setin. Pussilakanan kaunis harmaa kuosi miellytti silmääni heti. Vauvan sukupuolen ollessa meille täysi yllätys olemme hankkineet paljon neutraalin värisiä tekstiilejä ja vaatteita.


Pussilakanan koko sopii pinnasänkyyn ja äitiyspakkauksen mukana tulevaan täkkiin (85 x 125 cm). Materiaalina on 100% puuvilla. Uusi kotimainen merkki vaikuttaa todella mielenkiintoiselle ja povaankin siitä uutta suosikkia moneen lastenhuoneeseen. Kuosit ovat kauniita ja hinta asetettu varsin kohdalleen. Merkiltä on saatavana myös mm. hoitoalustoja, imetystyynyjä, vauvapesiä ja reunapehmusteita.





Kassi laitokselle on myös pakattu valmiiksi. Olen varannut pientä purtavaa ja juotavaa itselleni. Villasukat. Hygieniatarvikkeet. Vaihtovaatteet. Kännykälle laturin. Vauvalle olen pakannut mukaan unirievun, puhdistuspyyhkeitä, perusvoidetta ja tutin sekä kotiutumisvaatteet. Kaikki alkaa olla valmista. Tänään vielä viimeisiin verikokeisiin ja sen jälkeen toivottavasti muutama päivä lepoa ja sitten onkin H-hetki käsillä.

Yhteistyössä Always somewhere else ja StarKids Lastentarvike

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Oma piilopaikka on jokaisen lapsen unelma!


Meillä on ollut jo pitkään lapsilla päällä melkoinen majan rakennus innostus. Vilttejä, tyynyjä ja täkkejä on kasattu olohuoneen lepotuolien päälle ja tehty jos millaisia virityksiä. Usein ovat majat sortuneet kesken leikin ja harmistus on ollut suuri. Äitiä ja isää on kutsuttu korjaamaan sortunutta rakennelmaa. Ikävintä tietysti on ollut, että maja tulee välillä purkaa pois. Keskellä olohuonetta rötköttävä hökötys ei ole se kaikista kivoin sisustuselementti. Tämä kaikki kuulostaa teistä varmasti kovin tutulle.



Ihanaa, että lähes kaikkiin ongelmiin on olemassa jokin loistava ratkaisu. EK for kids design
mallistosta löytyy, mitä herkullisin Piilopaikka-Tiipii. Ilokseni sain tehdä yhteistyötä Emilia Kareninan kanssa ja meidän remontoituun vinttiin löysi tiensä musta Tiipii. Voitte kuvitella lasten riemun. Heistä äiti on muuttunut yllättäen melkoisen hauskaksi tyypiksi. Tiipiin sisään laitoimme yhdessä pikkuisia mattoja ja muutamia tyynyjä, jotta leikki sujuisi mukavammin. Tiipiiseen saivat kutsun moni talon mömmyköistä ja taskulamppu piti myös ehdottomasti saada leikkiin mukaan. Talon väki on ollut melkoisessa flunssassa jo toista viikkoa ja tiipiissä on pidetty myös rauhallisia lukuhetkiä. Kuopus tykkää ihan vain loikoilla viltin kanssa ja leikkiä nukkuvaa. Parasta tietysti on, että leikkiminen on turvallista! Tiipii seisoo tukevasti paikoillaan ja leikkiä ei tarvitse korjata pois. Me vanhemmat olemme myös iloisia siitä, että olohuoneen lepotuoleissa saa istua rauhassa ja Tiipii on ilo silmälle.



Teltan halkaisija on 100 cm, joten tilaa on kivasti talon kahdelle leikkijälle. Kankaana on vahva 100% puuvillacanvas, joka on myös helppo puhdistaa kostealla liinalla. Kangas kestää myös hellän konepesun. Tiipiitä koristavat kauniit käsinpainetut valkoiset sadepisarat. Korkeutta Tiipiillä on 160 cm. Puiset kepit ovat 175 cm pitkät ja ne on solmittu yhteen nahkanauhalla.

Tutustu ihmeessä koko verkkokaupan valikoimaan! Tarjolla on hurmaavia tuotteita vaativaankiin makuun. Tuotteista innostuvat takuulla niin lapset kuin aikuisetkin. Tuotteissa moderni, skandinaavinen muotokieli ja toiminnallisuus yhdistyvät kekseliäisyyteen ja hauskuuteen!! Tuotteet valmistetaan Suomessa ja pyritään suunnittelemaan siten, ettei tuotteista synny juurikaan hukkaa.

PS: Käykää ihmeessä myös kurkistamassa Ek for kids:n toteuttama lastentarvikeliike Ipanaisen uusi leikkipiste Helsingissä!

Yhteistyössä Always somewhere else ja EK for kids

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Viimeinen hormonimyrsky? Tärkeintä on rakkaus.


Silloin, kun Fazerin suklaamainos saa itkemään ihan estoitta koko perheen nähden kyse on luultavasti hormoneista. Eilen todellakin hillitön itkunpuuska ravisteli minua mainostauolla. Itku vain jatkui ja jatkui. Loppujen lopuksi lapset olivat aivan ymmällään, että mikä sille äidille oikein tuli. Isäntäkin tarjosi jo kainaloa mihin nojata. Yritin vakuutella lapsille, että äidillä ei ole mitään hätää. En vain saanut itkua loppumaan. Miehelleni sain soperrettua, että me ei olla enää tarinan alussa. Mistä kummasta oli kyse?

En tiedä kuinka moni teistä on törmännyt Tärkeintä on rakkaus-mainokseen. Onko se nostattanut teissä suuria tunteita vai oletteko pikakelanneet sen ohitse. Minut se jotenkin pysäytti. Tajusin miten meillä on mieheni kanssa jo pitkä matka takanamme. Emme ole enää tarinan alussa. Jokainen päivä parit löytävät toisensa. Aloittavat yhteisen tarinan. Meille tuosta hetkestä on jo yli 20-vuotta. Paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua. Suuria tunteita ja tyrskyjä. Tyyntä ja tasaista. Kehitystä ja taantumista. Innostusta ja väsähtämistä arkeen. Riitoja ja niiden sopimista. Olemme eläneet tutussa ja turvallisessa suhteessa, mutta myös hyväksyneet sen, että ihmissuhde on alati liikkeessä ja muuntuva. Kuviot ovat pysyneet meille mielekkäinä ja mielenkiintoisina.

Päällimmäinen tunne on suuri kiitollisuus. Tuohon viereen en ketään toista osaisi kuvitella. Ajatus ei ole koskaan edes kunnolla mahtunut tajuntaani. Tuossa yhdessä pakkauksessa on kaikki. Paras ystävä, kumppani, rakastettu ja taistelutoveri. Minä tarvitsen haasteita elämääni ja mieheni on niitä kyllä tarjonnutkin. Olen saanut kasvaa täyteen mittaani ja ottaa paikkani samalta viivalta mieheni kanssa. Meillä on eri vahvuudet ja täydennämme toisiamme isänä ja äitinä ja kumppaneina. Tulevaisuus ei pelota tai ahdista. Oikeastaan voisi sanoa, että koen olevani monella tapaa parhaassa iässä. Suhtaudun kaikkeen ympärilläni kamalan uteliaasti. Sama uteliaisuus ulottuu myös omaan parisuhteeseen. Mietin mihin kaikkeen meistä vielä yhdessä onkaan. Näen meissä valtavasti potentiaalia. Nautin erilaisuudestamme ja pidän elämäämme seikkailuna.

Ainut asia mikä minua surettaa on ajan kuluminen. Emme ole enää ne kaksi nuorta, jotka lähti aikoinaan samaan suuntaan kulkemaan. Olemme kasvaneet ja ikääntyneet. Minusta tuntuu, että mikään aika ei kanssasi ole tarpeeksi. Edessä on vielä pitkä taival, mutta jokin osuus on kuitenkin jo nyt kuljettu loppuun. Voimme katsoa taaksepäin ja nähdä vuodet täynnä elämää. Rakkaus on kaunista. Rakkaus on raadollista. Elämään kuuluu myös luopuminen ja se pelottaa, vaikka siihen olisi vielä pitkälti matkaa. En halua irrottaa otetta kädestäsi. Onneksi luopumisen sijaan olemme saamassa jotakin. Kohta meitä on viisi. Perheemme täydentyy vielä yhdellä jäsenellä. Kuinka uskomattoman onnekas olenkaan. Rakas, rakastan sinua. Hormoneilla ja ilman.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Kehomuisti - Hetki ennen sektiota


Ensi viikolla edessä on suunniteltua sektiota edeltävä info synnytyssairaalassa. Satuin lukemaan läpi minulle synnytystapa-arviossa käteen annetun infolehtisen aiheesta ja yllätyin omaa reaktiotani. Lehtistä lukiessani huomasin ahdistuksen nousevan pintaan. Loppujen lopuksi sain hillittömän itkukohtauksen. Tärisin ja hytisin. Onneksi satuin olemaan kerrankin kotona itsekseni. En voi asiaa muuten selittää, kun toteamalla, että vaikka muistikuvani aikaisemmista sektioista ovat kovin hatarat, niin kehooni on jäänyt tapahtumista muistijäljet. Huomasin ajattelevani, että en pysty enää käymään leikkausta läpi. En tahdo niitä tuntemuksia ja kipua. En tiedä onko kehomuisti oikea sana käyttää tässä yhteydessä. Infolehtisen kuvaamat toimenpiteet vain laukaisivat minussa jotakin. Muistin jokaisen spinaalipuudutuksen, katetrin, tippaletkun, leikkaussalin pressut ja kiristävät tikit. Hetken mieleni valtasi puhdas kauhu.


Itku helpotti. Tuntui, että sain ulos itsestäni suurimman pelon ja järkytyksen. Tiedän, että itse toimenpiteeseen mennessäni suhtaudun kaikkeen järkevän rauhallisesti, vaikka minua kuinka pelottaisi. Olen aina voinut nojata omaan järkevyyteeni, vaikka olenkin mitä suuremmissa määrin tunneihminen. Tie vuodeosaston valmisteluista leikkaussaliin ja heräämön kautta takaisin vuodeosastolle kuljetaan tällä kertaa täysin tajuissaan ja mieli kirkkaana. Turha silti kenenkään väittää, että sektiossa äiti pääsisi jollakin tavalla helpommalla. En myöskään ole ikinä ymmärtänyt kommentteja siitä kuinka osa odottavista äideistä hinkuisi veitsen alle. Jokainen äiti sen sijaan haluaa lapsensa maailmaan mahdollisimman turvallisesti. Ja mitä sitä häpeämään, että oma kehoni tarvitsee apua synnytyksessä. Asiat vain ovat tällä tolalla. En voi tilanteelleni mitään. Olen onnellinen siitä, että lasten saaminen on ollut minulle mahdollista, vaikka en mitä ilmeisimmin ole mikään synnytyskone. Odotus sujuu aina mallikkaasti, mutta loppumetreillä kyyti on pomppuista.

torstai 16. maaliskuuta 2017

LuKLabel Design Teamin kohtaaminen - Päivä täynnä inspiraatiota


Palataan hetkeksi viime lauantaihin. Aurinko paistoi. Ympärillä oli iloista puheensorinaa. Innostunutta meininkiä ja tunnelmaa. LuKLabel Design Team oli koolla ensimmäistä kertaa. Oli jännittävää tavata ihmiset, joiden kanssa oli vaihtanut ajatuksia ja ideoita  Facebookin kautta jo pienen tovin. Erityisesti tutuksi tuli oma tiimi. Oikein mukavia naisia kaikki!

Saimme uppotua päivän aikana mielenkiintoisin teemoihin. Pantonen värikartta on aihe mistä voisi kirjoittaa ihan oman postauksen. Kävimme päivän aikana myös pienoisesti läpi tuotteiden valmistusta ja erilaisten koneiden suomia mahdollisuuksia ja rajoituksia. Suunnittelimme myös markkinointia ja hyppäsimme jo Lapsimessujen tunnelmaan.


Oli kiva päästä myös näkemään LuKLabelin tuotteita livenä, sekä tietysti tavata videoista tuttu Tiia Hakala. Sielu ja sydän LuKLabelin takana! Päivä oli ihana ja antoisa monin tavoin. Kotiäiti sai tavallisuudesta poikkeavaa ajateltavaa. Oikein virkistävää. Välillä on tosiaan ihana huomata, että sitä pystyy vielä ihan älykkääseenkin keskusteluun. Tuomaan uusia ideoita ja näkökantoja asioihin. Kotosalla sitä juttelee eniten lasten kanssa Muumeista. Seuraavaa kertaa odotellessa!




Made in Fearless



maanantai 13. maaliskuuta 2017

Tyylikkäät vaatteet odotus- ja imetysajalle


Odotus on ihanaa aikaa. Vaihtuva vaatekoko luo kuitenkin omat haasteensa pukeutumiseen. Viikonloppuna tiemme vei Helsinkiin pienoiselle minilomalle. Päätin jättää suosiolla kotiin mieheni flanellipaidat ja pukea päälleni jotakin kaunista. Oma mielikin piristyi, kun sain panostaa pitkästä aikaa omaan ulkonäkööni. Kotona tuntuu olevan aina liian kiire ja muiden tarpeet ja asiat ampaisevat aina listan kärkeen. Oma ulkonäkö ei ole se ykkösjuttu. Välillä peilistä kurkistaa melkoinen peikko, jonka kasvoilla ei näy paljon puhuttua raskauden hehkua. Reissun ja viikonlopun kunniaksi päätin kunnostautua.
 
Mammas.fi verkkokaupan valikoimista löysin itselleni aivan ihastuttavia vaatteita. On hienoa voida ajatella, että odotuksen tässä vaiheessa voin vielä näyttää ihan hyvälle. Löytää vaatteita, joissa on hyvä olla ja joiden tyyli sopii juuri minun makuuni. Vaatteiden materiaalit tuntuivat päällä todella mukaville ja pehmeille. Parasta on, että kaikki vaatteet soveltuvat odotuksen jälkeen vielä imetysvaatteiksi! Vaatteiden värimaailma noudatti minulle tuttuja sävyjä: mustavalkoista, harmaata ja tummansinistä. Yksiväristä ja raitaa. Lisäväriä vaatteisiin sai mukavasti näyttävillä By Pinja Imetyskoruilla. Arjen keskellä on ole ehtinyt ottaa vielä yhtää kuvaa kasvavasta masustani. Korjasimme asian miniloman aikana. Tässä minä siis olen viimeisilläni. Alekoodilla kevät2017 saat 10% alennuksen normaalihintaisista tuotteista Mammas.fi verkkokaupasta!

Kaikissa kuvissa jalassani on erittäin mukavat Boob Once On Never Off Leggingsit.



Boob imetys-ja äitiysmekko B-Warmer Dress


Langa Nell äitiys- ja imetysmekko


Imetys- ja äitiystoppi Mamalicious


Imetys-ja ätiysmekko Cosy

Yhteistyössä Always somewhere else ja Mammas.fi