keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Aistit ja mieli herkistyy


Odotuksen ihanuutta tai kamaluutta. Miten sen nyt ottaa. Koko kroppa on herkistynyt. Mieli on herkistynyt. Ehdoton miinus on levottomat ja särkevät jalat. Ne pitävät minua öisin valveilla. Herään heikosta unestani siihen, että jalat sätkyävät. Melkoisen epämukavaa. Viikonloppuisin yritän saada mieheni hieromaan jalkojani edes hetken ja hulmuttelen niitä lämpimässä jalkakylvyssä. Selkäsärky. Oi ja voi. Kaikki odottajat varmasti ymmärtävät miltä tuntuu, kun painoa alkaa kertyä reippaasti keskivartaloon. Selkä on kovilla. Päivän aikana myös taapero tarvitsee erilaisissa tilanteissa paljon nostoapua.

Kärsin todella pitkään pahoinvoinnista. Mielessä oli kirkkaana ajatus siitä, mitä voin syödä ja mitä en. Tämä lista vaihtui ihan päivittäin. Se teki syömisestä haasteellista. Onneksi olen nyt päässyt siihen pisteeseen, että voin syödä lähes mitä haluan. Kovasti tekisi mieli kaikkea sellaista, mikä on kiellettyjen listalla. Jouluna olin aivan masentunut katsoessani muiden syövän kalaherkkuja. Kuohujuoma olisi myös maistunut ja tilkkanen punaviiniä ruoan kanssa. Sallittuna himona minulla on mustat oliivit. Syön niitä suoraan purkista.

Ehdottomasti hassuin asia on ollut hajuaistin terästäytyminen. Jostakin syystä kaikki tuoksut tuntuvat todella voimakkaille. Suorastaan rakastan mäntysuovan tuoksua. Listalle kuuluu myös Erittäin Hieno Suomalainen shampoo. Oudoin lempituoksuni tällä hetkellä on tulitikun sytytyksestä syntyvä rikin tuoksu.

Mieli on herkistynyt myös. Pahoitan mieleni aika pienestä ja välillä tulee kyyneleet poskille. Normaalisti pysyn aika tyynenä. Odotuksen aikana olen soittanut yhden itkuisen puhelun miehelleni töihin. Normaalisti en ikinä tohtisi hänelle sellaisia soitella. Asia ei ollut edes kummoinen. Olin vain väsynyt päivästä ja oli harmitus. Mieheni kuunteli varsin ymmärtäväisesti. Oikein liikutuin, kun hän jaksoi minua niin hienosti ymmärtää, tukea ja rohkaista. Odotus tuntuu myös vaikuttaneen muistiini. Olen nykyisin melkoisen hajamielinen ja höperö. Ja minun on vaikea keskittyä moneen asiaan samanaikaisesti. Huomaan ärsyyntyväni.

Ja sitten se uni. Hhmm...en tiedä voinko sanoa edes nukkuvani. Minua valvottaa masuvauvan liikkeet ja vieressä polkeva taapero. Ei siis ihme, että välillä pitää oikein taistella, että pysyisi hereillä Pikku Kakkosen ajan. En oikeastaan edes tohdi miettiä väsymystäni. Tässä vain mennään eteenpäin. Peilistä kurkistavat kasvot alkavat tuntumaan jo vieraille. Toisinaan tulee hetkiä, jolloin kaikki väsymys vyöryy harteilleni ja tuntuu murskaavalle. Varsinkin silloin, kun esikoisella on vaikea päivä. Tihrustan pari kyyneltä ja kasaan itseni. Asian märehtiminen ei helpota arkeani. Yritän mennä sieltä missä aita on matalin. Yritän olla tuntematta syyllisyyttä siitä, että kaikki ei aina talossa ole ihan kohdallaan. Tämä nyt kuitenkin on sitä minun elämääni. Onneksi on päiviä, jolloin kaikki jaksaa myös naurattaa.

PS: Eikös ole söpö kuva masuvauvan jalkapohjasta?!

6 kommenttia:

  1. Mä en kestä tota sun ultrakuvaa 😍 Ihana! Hajuaistin terävöityminen on oikea kirous... ihan kamalaa välillä, kun tulee voimakkaasti tuoksahtavia ihmisiä lähelle... niin hyvässä kuin pahassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ensimmäinen kuva jalkapohjasta ultrassa ikinä myös minulle. kätilöäkin nauratti. Minä olen normaalisti tosi herkkä hajusteille ja siksi olenkin hieman ihmeissäni, että nuuhkin hajusteita. Oikeassa elämässä saisin päänsäryn todella pienestä.

      Poista
  2. Tuttuja fiiliksiä. Tavallaan olen kateellinen teille, jotka saatte elää nuo elämän suurimmt hetket. Vaan muistan nuo odotuksen vaivat liiankin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa ja karmeaa. Hih. Kaiken sen arvoista. Tässä itsellä jo loppusuora häämöttää. Enää pieni hetki ja vauvan saa syliin. Epätodellista.

      Poista
    2. Voi elämä kuinka ihana kuva <3

      Minulle nousi epäilys kaksosten odottamisesta, kun voin pahoin auringon valosta, radion/telkkarin äänestä ja katuporan pärinästä. Koko raskaus tuntui jo alussa raskaalta, kun aikaisemmat raskaudet olivat olleet tavallaan keveitä loppuun asti.

      Onnea loppumetreille. Pian sulla on vauva tuoksuteltavana :)

      Poista
    3. Kiitos sinulle kovasti! Onnea tarvitaan varsinkin ihan loppumetreillä. Jännittää jo kovasti. Ihanaa viikkoa sinulle.

      Poista