perjantai 20. tammikuuta 2017

Kun odottava äiti kaatui kotona


Kaikkea sitä pitääkin käydä. Keräsin leluja olohuoneen lattialta ja hupsista. Jalassa ei ollut edes villasukkia. Tavallisten sukkien ja laminaatin yhdistelmä oli ihan yhtä petollinen. Nilkka taipui kipeästi painavan mursun ruhon alle. Selkä notkahti ikävästi. Onneksi ehdin ottaa käsilläni vastaan. En siis mätkähtänyt suoraan masulleni. Selvisin säikähdyksellä. Nilkutin pienen hetken ja jalka piti taas. Yöllä oli vaikeuksia nukahtaa. Mikään asento ei tuntunut hyvälle. Kääntyilin ja vääntyilin. Asettelin tyynyjä masun tueksi ja yritin silitellä vauvaa rauhalliseksi. Ilmeisesti hän ei tykännyt kaatumisesta. Selkä tuntui aralle.

On selvää, että kaikenlaisia iskuja vatsaan tulisi välttää odotuksen aikana. Koti voi olla vaarallinen paikka. Vintin rappuset ovat jyrkät ja monesti aamuisin horjun niissä. Veriarvoni on lähtenyt taas totutusti laskuun viimeisellä kolmanneksella. Siedän rautatabletteja todella huonosti. Nyt kokeilussa on purutabletti. Neuvolassa tuli puheeksi myös pistoksena annettava rauta. Tämä jää viimeiseksi oljenkorreksi ennen leikkausta, jos tilanne ei parane. Minulla on ollut myös jokaisen odotuksen aikana ollut pienoisesti ongelmia alhaisen verenpaineen ja sokerin kanssa. Pidän salmiakkia lähettyvillä, jos olo alkaa nopeasti heitellä. Säännöllisestä syömisestä ja juomisesta on pidettävä tiukasti huolta. On myönnettävä, että näin loppuraskaudesta pelko itsensä satuttamisesta kasvaa. Olo on kömpelö ja en ihan täysin voi vältellä esim. taaperon nostelua eri tilanteissa.

Unetkin (ne lyhkäiset) ovat muuttuneet ihmeen levottomiksi. Perheen taapero on myös aloittanut kiukkukohtaukset ja yrittää selkeästi jättää päiväunia pois ohjelmistosta. Olen joutunut toteamaan miehelleni, että olen varmasti juuri nyt ihan kamala kämppis. Onneksi hänellä tuntuu vielä huumoria riittävän.Taapero lohduttaa väsynyttä äitiä silittelemällä hiuksiani pinnojen välistä. Silloin sydän menee onnellisesti mykkyrälle. Esikoinen tiedustelee, koska vauva syntyy. Hän haluaisi varmasti, että kotona olisi vähän rauhallisempaa. Kyllä tämä tästä.

6 kommenttia:

  1. Voi sinua ❤ onneksi ei tapahtunut mitään vakavaa! Nää kelit on vielä ihan hurjat! Kamalan liukasta. Tekisi mieli lukkiutua neljän seinän sisälle. Mutta kuten sanoit, myös se turvallinen kotikin yllättävän vaarallinen näin raskaana ollessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime odotuksen aikana kaaduin keskellä yötä lelujen päälle mahalleni, kun tuli juurikin tuollainen verenpaineen äkillinen lasku keskellä yötä. Säikähdyksellä selvisin onneksi myös siitä. Sektion jälkeen kaaduin koiran kanssa heti ensimmäisessä mutkassa. Onneksi oli lunta maassa eikä haava revennyt. Kaikkea sitä sattuu.

      Poista
  2. Tsemppiä loppuraskauden kanssa! Tietysti tuollaiset hetket aina säikäyttää ja jospa niiltä vältyttäisiin lopun aikaa :)

    http://fiiaelina.blogspot.com.au/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos sinulle! Varmasti olo on ison masun kanssa hieman haavoittuvainen. Täytyy vain ottaa todella rauhallisesti ja maltilla. Hyvää alkanutta viikkoa sinulle!

      Poista
  3. Oletko kokeillut nestemäistä rautaa esim. Salus Floradix? Toimi minulla, kun vatsa ei sietänyt tabletteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä hetkellä syön purutabletteja joka toinen päivä. Kohta on neuvola edessä ja katsotaan miltä arvot näyttävät. Toivottavasti ovat lähteneet nousuun!!!

      Poista