tiistai 7. maaliskuuta 2017

Synnytystapa-arviossa


Ei enää arvailuja ja pohdintaa. Ei enää epätietoisuutta tulevasta. Takana on käynti synnytystapa-arviossa ja tällä kertaa kaikki meni todellakin aivan suunnitellusti. Käyrillä sain olla hieman tavallista kauemmin, sillä masuvauva sai melkoisen hepulin ja normaalin sykkeen saaminen kesti tovin. Onko teillä muilla masuvauvoja, jotka eivät ehdottomasti halua, että äiti lepää ns. väärällä kyljellä? Lääkärin luokse päästyäni käynti sujuikin, sitten aivan totuttujen rutiinien mukaisesti. Lupa suunnitellulle sektiolle on nyt saatu. Kaksi aikaisempaa synnytystäni ovat päättyneet hyvän yrityksen jälkeen sektioon. Kolmannen kohdalla on olemassa vaara, että leikkausarpi ei kestä synnytystä ja repeää voimakkaasta supistelusta. Tätä riskiä ei olla valmiita ottamaan.

Etukäteen ajattelin, että tiedon saatuani minut valtaisi suuri helpotuksen tunne. Olin puolittain oikeassa. Toki mieltäni helpottaa tieto siitä, että en joudu enää pohtimaan mielessäni eri vaihtoehtoja. Alle kuukauden päässä häämöttävä sektio silti pienoisesti hirvittää. Kokemus tulee olemaan varsin erilainen, kun kaksi aikaisempaa kertaani. En päädy leikkaussaliin pöppyräisenä 33 tunnin synnytyksen yrityksen jälkeen, vaan kävelen sinne omin jaloin. Mieli täysin kirkkaana. Näen koko leikkaussalin ja sen henkilökunnan. Onneksi vieressäni on mieheni. Yhdessä koetaan tämäkin varsin erilainen kerta. Uskon, että myös mieheni tuntee pienoista helpotusta päätöksestä. Aikaisemmat kerrat eivät varmasti ole olleet hänelle helppoja. On ahdistavaa pelätä vauvan ja äidin turvallisuuden puolesta.

Kaiken mennessä hyvin saan pienokaisen lähelleni heräämöön. Toki saattaa käydä myös niin, että tärisen ja hytisen puudutteiden voimasta taas niin paljon, että vauva on aluksi isän hoivissa. Isä onkin meillä ollut aina se, joka on saanut viettää kaikkien vauvojen kanssa ne herkät ensihetket. Viikkoa ennen sovittua sektiota on vielä info tapaaminen, jossa käydään tulevaa läpi. Nyt vain seuraan kalenterista vähiin käyviä päiviä. Muistutuan itseäni, että hän on kohta täällä.

2 kommenttia:

  1. Toi on se mikä sektiossa mua ahdistaa, että olen niin horkassa, etten kykene hoitamaan sitä lasta. Pelkään myös sitä kipua... mä tässä juuri jännään mikä mun synnytystapa on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saat täydet sympatiat minulta! Uskon, että synnytystapa-arvio rauhoittaa mieltä hitusen, kun päätös on tehty. Synnyttämiseen kuuluu aina tietty epävarmuus. Tilanne ei voi koskaan olla täysin hallinnassa. On otettava vastaan se, mikä tulee ja luotettava, että sen läpi selviää. Onneksi osastolla on kokeneita ja kivoja hoitajia auttamassa vauvanhoidossa! Paljon zemppiä sinulle ja voimia tulevaan!

      Poista