lauantai 8. huhtikuuta 2017

Mietintää ja pohdintaa


Olen kirjoitellut monta vuotta blogia Kaksplussan blogiverkostossa. Tuona aikana olen tavannut huiman määrän kivoja tyyppejä ja solminut ihan oikeita ystävyyssuhteita. Olen saanut kohdata ihania ihmisiä, jotka ovat läsnä elämässäni ihan päivittäin. Yhdessä jaetaan sama elämänvaihe ja hieman hullu harrastus. On lohduttavaa tietää, että astuessani uuteen saan pitää elämässäni kaikki itselleni tärkeäksi tulleet ihmiset. Kenties olettekin huomanneet, että blogistani ovat poistuneet Kaksplussan kehykset ja karuselli. Harkinnassa oli tovin uusi alku uudessa yhteisössä, mutta lopulta huomasin kuitenkin painavani jarrupolkimen pohjaan.

Uuden vauvan taloon saapuminen on ollut ihana myllerrys. Meillä on kotona kaikki hauskasti mullin mallin. Keittiöntasot täyttyvät tuttipulloista, harsoliinoista ja muista tarvikkeista. Hiihtelemme koko porukka kotona villasukat jalassa ja keskitymme toisiimme. Tänään avasin ensimmäistä kertaa hetkeksi läppärin. Huomasin sähköpostin täyttyneen ääriään myöten. Pieni sometauko sai minut ymmärtämään kuinka kiinni olen ollut bloggaamisessa jo pitkään. Huomasin miettiväni haluanko enää jatkaa. Pyydänkö liikaa itseltäni ja perheeltäni. Olisiko aika keskittyä enemmän oikeaan elämään. Sulkea pois turha hälinä ja kaikki se, mikä vie energiaani ja antaa perheelleni parasta. Bloggaaminen on harrastus. Ei työ. Se antaa paljon, mutta myös vie mennessään.

Olen tehnyt tätä hommaa rakkaudesta lajiin. Rakkaudesta kirjoittamiseen. Kirjoittaminen on minulle yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Moni näkee minussa sosiaalisen ihmisen, joka pulisee paljon. Sisälläni asuu kuitenkin arka ja varovainen tyyppi, jonka ei ole aina helppo kertoa mitä mielessä liikkuu. Blogi on ollut minulle upea tapa opetella itseilmaisua. Monesti on oma olo avautunut ihan eri tavalla, kun on rohkeasti tarttunut läppäriin tai kameraan. Olen antanut nyt itselleni luvan vetää henkeä pitkästä aikaa. Blogi ei sulkeudu, mutta ei myöskään päivity ihan entiseen tahtiinsa. Postailen uudessa rytmissä. Itseäni kuunnellen ja perheeni parasta ajatellen.

Uskon, että kaikilla asioilla elämässä on oma syklinsä. Tuleva näyttää kuinka elämä asettuu uuden vauvan myötä. Puntaroin paljon sitä mikä on yksityistä ja mikä kuuluu blogiin. Pohdiskelen myös kotiäidin ja bloggarin erilaisia rooleja. Aina ei ole helppo tasapainotella kahden maailman välillä. Olen kuitenkin ensin äiti ja vaimo ja sen jälkeen vasta jotakin muuta. Luulen, että tulevaisuudessa haen jotakin sellaista, joka on minun itseni näköistä ja soveltuu niihin kehyksiin, joita olen itse ollut mukana luomassa. Aika Kaksplussalla ei kaduta, mutta välillä se vei metsään sen suhteen millaista blogia halusin pitää. Ja kaikki blogimaailman ilmiöt eivät olleet aina positiivisia. Huomasin olevani välillä vailla energiaa ja pahoilla mielin. Nyt katsotaan kuitenkin tulevaan ja kohti keväistä aurinkoa. Mietitään ja pohditaan.

6 kommenttia:

  1. Onnea vauvalle ja koko perheelle. Jatkat sitten ja siten kuin itselle parasta.

    VastaaPoista
  2. Mäkin olen miettinyt paljon sitä, että millainen äiti olisin ollut, jos vauvavuosina olisi ollut some ja blogi. Uskon, että huonompi. Mikään ei ole tärkeämpää kuin perhe. Palaa blogin pariin, kun sille on tarvetta. Olet ihana! Onnea uuteen vaiheeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpöiset kiitokset kommentistasi. Uskon, että uuden tahdin myötä elämässä jää tilaa enemmän myös muille jutuille. Ja ilo palaa tekemiseen.

      Poista
  3. Onnea vielä tätäkin kautta vauvasta! Sä luet niin mun ajatuksia. Ihan samoja ajatuksia pyörinyt omassa päässä. Uskon vahvasti, että olet tehnyt oikeita ratkaisuja. Palaat lajin pariin jos ja kun siltä tuntuu. Olet ihana, olet täydellinen. ❤

    VastaaPoista
  4. Kiitos Kati kaikesta rohkaisusta ja tuesta matkan varrella!!

    VastaaPoista