lauantai 22. huhtikuuta 2017

Rakeita, räntää ja sadetta - Meille kuuluu hyvää!


Tänään on tullut taivaan täydeltä rakeita, räntää ja sadetta. Aurinko on myös ilahduttanut pienillä pilkahduksilla. Olen aina sanonut olevani syksyihminen ja se pitää yhä paikkaansa, mutta myös keväässä on omat hyvät puolensa. Sään oikuttelu on oikeastaan ihan hauskaa. Pitkän pimeän jakson jälkeen koti näyttää taas hieman erilaiselle. Ikkunat kaipaavat kipeästi pesua ja uusia verhoja. Odotan kovasti, että saamme siivota remontin sotkut pois nurkista ja siirrettyä tavarat niiden oikeille paikoille. Paljon uusia suunnitelmia muhii taas mielessä. Toivon, että koti olisi kunnossa ristiäisiin mennessä.

Elämä talossa rytmittyy uuden tulokkaan aikataulujen mukaisesti. Pyykkikone jauhaa lasten likaisia vaatteita lähes ilman taukoa, kattilassa keitetään tuttipulloja ja me vanhemmat valvomme vauvan kanssa öitä. Takana on pari neuvolakäyntiä, jossa on todettu meidän vauvan kasvavan oikein mukavassa tahdissa. Ruokailujen väliin mahtuu jo pienoisesti seurusteluaikaa. Tänään huomasin ajattelevani, että tuntuu lähes uskomattomalta, että olen suoriutunut jo kahdesti aikaisemmin vauva-ajasta. Hymähdin itsekseni. Onhan tämä aivan upeaa aikaa. Saa ihmetellä pikkuista taimea ja seurata sen kasvua. Arjen tahti on myös aika kiivasta ja vaatii pienoista taiteilua. Ei ole mikään helppo juttu esimerkiksi ajoittaa lasten päiväunia. Uskon kuitenkin, että yhteinen rytmi löytyy harjoittelemalla.


Meillä on piha kohta siivottu talven jäljiltä. Talon isäntä on isompien lasten kanssa hoitanut haravointi hommat. Kolmikko on keksinyt vanhalle koira-aitaukselle uutta käyttöä ja se toimii nykyään jalkapalloareenana. Pallo pysyy paremmin pelissä mukana, eikä karkaa pikkuisilta pelaajilta. Tyhjä aitaus on välillä surullinen näky. Koirista luopuminen on kuitenkin ollut oikea ratkaisu, vaikka päätös oli aikoinaan todella rankka tehdä. Minulla ei olisi rahkeet yksinkertaisesti riittäneet. Kaipaan silti karvakorvia suunnattomasti ja muistelen meidän yhteisiä hetkiä usein. Onneksi tänään naapurin kissa osui pihalle herkuttelemaan leikkeleellä. Meille kuuluu siis hyvää. Eletään ihan tavallista arkea ja syödään siskonmakkarakeittoa. Odotetaan kovasti Vappua. Minä voimistun jokainen päivä ja kohta saan nostaa Pikku Herran syliin. Meillä on lapset ottaneet hyvin uuden tulokkaan vastaan. Pikku hiljaa alan suunnittelemaan jo ristiäisiä, että ei tule sitten kamala kiire. 


2 kommenttia:

  1. Kiva lukea näitä kuulumispostauksia, etenkin kun kohta meilläkin taas eletään vauva-arkea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnittelut vielä teidän koko perheelle. Teillä on jännittävät ajat edessä! Ihanaa kevättä ja turvallista odotusta sinulle!!

      Poista