torstai 25. toukokuuta 2017

Kauniit juhlat perheen kesken


Viime sunnuntaina vietimme Pikku Tähden ristiäisiä pienellä porukalla. Läsnä olivat vain meille kaikista läheisimmät ihmiset. Onneksemme saimme juhliin saman papin, joka on kastanut perheemme kaikki lapset. Pappi on meille molemmille vanhemmille tuttu jo omasta nuoruudestamme. Tietynlaista haikeutta oli ilmassa. Vietimme viimeisiä ristiäisiä tässä talossa. Nyt keskitymme kasvattamaan lapsiamme ja taivaltamaan tätä matkaa yhdessä. Meidän perhe on nyt kokonainen. Kaikki on kuten olla pitää. Tulevaisuus on näissä kolmessa ihanassa ja täysin keskenään erilaisessa lapsessa.



Juhlien järjestämisen oli tällä kertaa hieman häsäämistä. Tekemistä tuntui olevan, niin paljon ja aikaa vastaavasti kovin vähän. Pari kommellusta sattui myös matkan varrella. Juhlatarvikkeet jäivät matkahuoltoon sekaannuksen vuoksi. Juhlapäivänä marenkikakku jäi kokoamatta ja poropiirakka kärähti uunissa unohduksen vuoksi. Kaikkea sattuu, kun on paljon ajateltavaa ja tehtävää. Juhlat olivat silti onnistuneet ja kommellukset ovat oikeastaan vain hauska muisto päivästä.

 

En tiedä mistä se johtuu, että talo tuntuu aina näyttävät parhaat puolensa, kun siellä vietetään juhlia. Kenties itse unohdan hetkeksi kaikki itseäni vaivaavat asiat ja keskityn vain siihen mitä olen saanut ponnisteluillani aikaan. Pitkin viikkoa siivosin ja järjestelin paikkoja kuntoon. Pesin ja silitin verhoja, sekä siivosin pois silmistä kaiken epämääräisen. Ei siis ihme, että talo näytti viihtyisältä. Koristeet ja kukat toivat oman osansa tunnelmaan. Pihamaalla orvokit ja samettiruusut loistivat kukkalaatikoissa. Pihakalusto ja rappuset oli käsitelty puuöljyllä siisteiksi. Piha siivottu kevään roskista. Juhlien jälkeenkin sitä vielä nauttii hetken puhtaasta ja järjestyksessä olevasta kodista, sekä syö jääkaappiin jääneitä herkkuja.

Juhlien menu:

Voileipäkakku
Fetasalaatti
Ruissipsit/tuorejuustolevite
Kinkkupasteijat

Suklainen kuivakakku
Kuningatarjuustokakku
Pikku Herkkuja (vaahtokarkkeja, suklaatryffeleitä, lajitelma konvehteja, keksejä) 


 Pikkuinen Tähti sai hurmaavia lahjoja.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Puutarhaunelmia


Menneet vuodet ovat opettaneet minulle rohkeutta tarttua asioihin. Välillä voi astua reippaan askeleen mukavuusalueen ulkopuolelle. Epäonnistumista ei kannata ainakaan etukäteen pelätä. Olen koko ikäni kärsinyt viherpeukalon puutteesta. Rakastan silti erilaisia kasveja, sekä puutarharakennelmia. Katson televisiosta jokaisen puutarhaohjelman ja unelmoin. Haluaisin ottaa homman haltuun. Tänä keväänä Viherpeukalot auttavat minua alkuun hommassa.

Pihamme on todella suuri ja ajattelin aluksi ryhdistäytyä lähipihan kuntoon laittamisessa. Tavoitteena on, että olisi kiva katsella ikkunoista pihalle ja nähdä jotakin silmää hivelevää (ja tuntea pienoista tyytyväisyyttä). Viherpeukaloiden nettisivujen avulla etsin pihamme haastaviin olosuhteisiin soveltuvia kasveja. Kukka- ja kasvihaku auttaa jokaista löytämään juuri omaan pihaan sopivat kasvit!! Sivustolta löytyy kätevästi myös hoito-ohjeet. Itseäni helpotti suuresti se, että kaikki oleellinen tieto löytyi samasta paikasta. Elämä on juuri nyt niin kiireistä, että ei yksinkertaisesti ole aikaa lukea paksua pinoa puutarhakirjoja tai viettää tuntitolkulla aikaa netin uumenissa tietoa etsien. Tilauksen tekeminen oli kyllä todella helppoa ja vaivatonta. Kasvit saapuivat matkahuoltoon melkoisen pikaisesti.


Aurinkoiseen ja paahteiseen pihaan valitsin sitkeitä kasveja, jotka kestävät myös vähäravinteisen kasvualustan. Samalla taisin myös moninkertaistaa pihaprojektin onnistumisen mahdollisuutta. Rakastan erilaisia havukasveja ja monivuotisia perennoja. Uskon, että pihapiiri saa uusista istutuksista rutkasti näyttävyyttä! Nyt suunnittelemaan istutuspaikkoja kasveille. Tuleva torstai hyödynnetään ehdottomasti pihahommille. Puran pihamaan tapahtumia tänne blogin puolelle, jotta tekin pääsette mukaan puuhaan! Tiedossa siis suunnitelmia, rankkaa työtä, tuloksen ihastelua ja yksi hauska pieni diy-ylläri, joka varmasti innostaa monia teistä. Palataan.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Viherpeukalot

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Värikästä vai pelkistettyä?


Jäätelöpuikko tuo kesän tullessaan, vaikka sää on ollut melkoisen oikukas viimeiset viikot. Äitienpäivän suuren myllerryksen jälkeen olen sisustellut Pikku Tähden huonetta ihan rauhassa ja maltilla. Voisi sanoa, että olen makustellut eri värejä. Huone on melkoisen pieni, mutta samalla todella viihtyisä. Seinissä ja katossa on uudet kauniit paneelit. Väritys on valkoista ja vaaleanharmaata. Yleensä hoidan sisustuksen nopealla kädellä, mutta nyt olen halunnut kerrankin miettiä rauhassa, mitä huonekaluja ja esineitä huoneeseen todella haluan. Olen huomannut miettiväni kuinka rakastan värejä, mutta samalla sydämeni sykkii myös mustavalkoiselle tyylille. Aluksi ajattelin, että tekisin huoneesta mustavalkoisen, mutta värejä alkoi ilmestyä huoneeseen kuin itsestään. Ehdottomuus on jotakin mihin en mitä ilmeisimmin pysty.


Rakastan vanhoja esineitä ja kerroksellisuutta sisustuksessa. Yhdistelen mielelläni uutta ja vanhaa, halpaa ja kallista. Teen löytöjä kirpputoreilta ja nettikaupoista. Minulle on tärkeää, että koti saa hyvälle tuulelle. Olen erityisesti panostanut kotimme lastenhuoneisiin. Toivon, että lapset muistaisivat lapsuudenkodin iloiset värit ja huoneet, jotka kutsuivat leikkimään. Pikku Tähden huonetta esittelen tarkemmin blogissa, kun olen saanut kaiken kohdalleen. Sitruunainen Tiitiäinen & Tyllerö tarjoilee kaikenlaisia herkkuja lastenhuoneisiin! Käykää ihmeessä tutustumassa valikoimaan. Iloinen Jäätelöpuikko pääsee koristamaan Pikku Tähden pinnasänkyä. Seurakseen pikkuinen tyyny saa mummon virkkaaman päiväpeiton.


Tärkeintä on kokea koti omakseen. Erilaisia tyylejä voi rohkeasti yhdistellä toisiinsa tai vain ympäröidä itsensä asioilla joista todella pitää. Ja elämän tarjoillessa sitruunoita kannattaa ehdottomasti leipoa piirakka!

Yhteistyössä Always somewhere else ja Tiitiäinen & Tyllerö

tiistai 16. toukokuuta 2017

Kuulumisia - Lähestyvät ristiäiset


Päivät kuluvat hurjaa vauhtia ja muistuttavat toisiaan. Kolmen lapsen perässä pysyttely on kyllä melkoinen taitolaji. On päiviä, jolloin kaikki soljuu eteenpäin ihan mukavasti ja välillä taas kaikki aikataulut menevät ristiin ja rastiin. Vauvalla on tietysti oma aikataulunsa ja perheen keskimmäinenkin on vielä kovin pieni. Päivästä kuluu paljon aikaa perushoitoon, sylittelyyn ja isompien lasten riitojen selvittelyyn. Olen saanut huomata, että kolme lasta on melkoinen työmaa. On tämä silti ihanaa, vaikka välillä meinaa vuorokaudesta yksinkertaisesti loppua tunnit. Unenpuute saa muistin pätkimään ja itsestä ei juuri ehdi pitää huolta. Olen kuitenkin monena aamuna saanut ihailla heräävää päivää. Maisema vintin ikkunasta ei ole kovin kaunis, mutta taivaan vaihtuvat värit piristävät mieltä. Aamun kirkkaus syttyy aivan hetkessä. Kaunista.


Lähestyvät ristiäiset ovat teettääneet työtä ja vielä on paljon tekemättä. Juuri nyt tuntuu siltä, että ehdinkö leipomaan, siivoamaan ja järjestämään paikat ajoissa kuntoon. Pikkuisille pitäisi löytää juhlavaatteet ja minunkin pitäisi mahtua johonkin mekkoon. Mikä siinä on, että ristiäiset tuntuvat aina tulevan eteen niin kovin nopeasti? Tänään kahvittelimme papin kanssa ja sovimme toimituksen kulusta. Olen yrittänyt jakaa pieniä hommia ympäri viikkoa, jotta suoriutuisin kaikesta, mitä pitää tehdä. Leipominen jää kaikki lauantaille. Silloin on keittiössä uuni kuumana ja kakkuja paistellaan sarjassa.


Äitienpäivän vietimme kotona. Minua hemmoteltiin hyvällä ruoalla ja sain kerrankin juoda kahvini kuumana. Uhrasimme päivästä arvokkaita tunteja talon huonejärjestyksen vaihtamiselle. Minä ja perheen pienimmät muutimme takaisin talon vinttiin ja leikkihuone palautui talon alakertaan. Olen laittanut hiljakseen Pikku Tähden huonetta kuntoon ja siitä on tulossa postausta blogiin. Postausta on luvassa myös pihamaan viherpeukalo hommista.

Ihan viime viikkoina olen vihdoinkin saanut ajatukseni juoksemaan blogin suhteen hieman uusille urille. Tätä hommaa on kiva tehdä, mutta ei siten, että tuntee syyllisyyttä tai painetta postausten määrästä. Juuri nyt elämä on sen verran kiireistä ja kuluttavaa, että olisi täysin kohtuutonta vaatia itseltään kovin tiuhaa päivitystä. Täällä kuitenkin ollaan ja kaikkea kivaa on luvassa, mutta perheen ja lasten ehdoilla. Haluan myös, että homma pysyy itselle mielekkäänä. Elämä ensin ja sitten blogi.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

JEE - Vihdoinkin toimiva vaunuverho


Tänään oli ihastuttavan aurinkoinen päivä. Vietimme koko perhe touhukasta päivää omassa pihassa. Huomasin iloitsevani, että pihassamme on lapsien leikeille runsaasti tilaa. Hiekkalaatikolla keitettiin kurapuuroa, pelattiin palloa, keinuttiin, ratsastettiin keppihevosella, piirrettiin katuliiduilla, potkuteltiin mopolla ja potkulaudalla sekä kerättiin kukkasia. Puuhaa ja menoa riitti. Perheen Pikku Tähti tyytyi ottamaan pihalla kunnon nokoset vaunuissa.


Voisi ajatella, että talon viimeiselle vauvalle ei juuri hankita mitään uutta. Näin minäkin ajattelin. Meillähän pitäisi olla kaikki valmiinaa pienokasta varten. Olen kuulunut niihin vanhempiin, jotka ovat hankkineet tavararoita maltillisesti kaikille talon lapsille. Monesta asiata olen ajatellut, että pärjään ilmankin. Nyt olen kuitekin vaihtanut mielipidettä vaunuverhon suhteen. Kolmannen lapsen kohdalla en enää halua taiteilla harsoliinoja pyykkipojilla kiinni vaunun kuomuun. Viritykseni eivät ole koskaan pysyneet kunnolla paikoillaan.


Ilokseni sain mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Baby Wallaby:n kanssa ja löysin heidän valikoimistaan aivan ihastuttavan käännettävän vaunuverhon. Vaunuverho (52 x 57 cm) on 100% puuvillaa ja suojaa vauvaa pienoiselta sateelta, tuulelta ja auringolta sekä melulta. Vaunuverhon voi kiinnittää kätevästi myös turvakaukalon kantokahvaan! Paketin mukana tulee seitsemän joustavaa muovirengasta. Baby Wallaby:n tekstiilit ovat lapselle turvallisia eivätkä sisällä käsittely- tai lisäainejäämiä. Tuotteet voidaan pestä 30 asteessa ja silittää yhden pisteen silityksellä.



Vaunuverho on mielestäni oikein mukavan näköinen. Tunnustaudun raitojen faniksi. Myönnän, että ulkoilu vauvan kanssa helpottui ja muuttui myös tyylikkäämmäksi. Samaa kuosia oleva trikoopeitto (80 x 80 cm) täydentää kokonaisuuden. Vaunuverho ja trikoopeitto piristävät ihanasti mustien rattaiden hieman raskasta ilmettä.


Instagramin puolella on nyt käynnissä kiva arvonta, jossa voittona on testissä ollut setti. Tarjolla voittajalle siis käännettävä vaunuverho ja pehmoinen trikoopeitto! Kipaise osallistumassa!

Yhteistyössä Always somewhere else ja Baby Wallaby

torstai 4. toukokuuta 2017

Kotiäidillä on juuri nyt pikkuisen kiire


Vappu oli ja meni. Olisin halunnut panostaa enemmän yhteiseen hassutteluun, mutta viikonloppu hurahti ohi jälleen kerran liian nopeasti. Tunnen pientä alakuloa. Toivoisin, että saisin päivään mahdutettua muutaman ylimääräisen tunnin. Käyttäisin ne lasten kanssa leikkien ja touhuten. Tarvitsisimme enemmän perheaikaa. Rauhallisia päiviä ilman ylimääräistä ohjelmaa. Tässä taitaa pienoisesti puhua nyt yövalvomiset. Eihän sitä toki voi ohittaa, että yöt ovat juuri nyt hieman repaleisia. Kyllähän se väistämättä näkyy monessa asiassa. Väsymyksen läpi katsottuna Vapun värit eivät näyttäneet tänä vuonna ihan, niin kirkkaille kuin yleensä. Ja toki sitä heti tuntee syyllisyyttä, jos ei ole kaikessa täydellisesti mukana.

Nyt täytyy keskittyä entistä enemmän pieniin iloihin. Päivät täyttyvät erilaisesta juoksemisesta. On jatkuva kiire, mutta en kuitenkaan tunnu saavan juuri mitään aikaan. Syöttöjen välissä juoksen taloa päästä päähän kanniskellen likapyykkiä, peittämässä sänkyjä ja keräämässä leluja. Toisella kädellä keitän makaronia, imuroin ja otan samalla vastaan keskimmäisen uhmaa. Otan ilolla vastaan jokaisen ylimääräisen pyhän kalenteriin ja sen myötä toisen aikuisen kotiin auttamaan lasten kanssa. Liian usein joudun vetoamaan kiireeseen, kun lapset haluaisivat äidin mukaan leikkiin. Tekisi mieli antaa sänkyjen olla peittämättä, jättää astianpesukone tyhjentämättä ja täyttämättä...listaa voisi jatkaa loputtomiin. Haluaisin vain olla perheeni kanssa. Pelata lautapelejä, lähteä metsäretkelle ja paistella lettuja. Ei kaipaa vieraita. Juuri nyt oma porukka riittää.




keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Pieni Tähti, joka putosi syliini


Ajatus sinusta syntyi, kun menetimme jotakin isoa ja arvokasta. Menetimme ihmisen, joka oli osa meidän perhettä. Osa sitä perhettä, joka kootaan aikuisena ihmisistä jotka koetaan erityisellä tavalla läheisiksi. Ystävän äkillinen poismeno jätti jälkeensä suuren tyhjiön. Kävimme lävitse kaikki surun eri vaiheet. Oli epäuskoa, vihaa, ikävää ja hyväksyntää. Aluksi oli vaikea käsittää sitä minkä tiesi todeksi. Seuraavana tuli viha. Maailma oli riistänyt sinut meiltä. Vihasin pimeyttä, joka tuntui sulkevan väkisin syliinsä.

Muistan kuinka usein itkin yksinäni. Etsin lohtua musiikista. Meille tutuista kappaleista. Ne toivat sinut aina hetkeksi lähemmäksi. Pidin pientä poikaani sylissäni ja keinutin häntä musiikin tahtiin. Yritin samalla vakuutella itselleni kuinka kaikki muuttuisi taas hyväksi. Kuinka tulisi hyvksyntä sille, että asiat olivat nyt toisin. Oli talvi, tuli kevät ja alkoi vihdoin kesä.

Pimeys ja suru saivat minut kapinoimaan. Halusin luoda valoa sinne missä oli pimeää. Meiltä oli viety jotakin ja minä halusin luoda tilalle iloa. Laittaa kampoihin elämälle ja sen julmille oikuille. Halusin kuoleman sijasta elämää. Jossakin toiveeni kuultiin. Haluaisin ajatella, että sinä lähetit meille Tähden. Pieni Tähti putosi syliini matkaten ensin läpi pimeyden ja valon. Silittäessäni pienen tyttäreni poskea, sulkiessani hänet syliini tunnen kuinka pimeys väistyy ja antaa vihdoin periksi. Tunnen kuinka ilma taas kulkee keuhkoissani.

Olet yhä osa elämäämme. Olet ajatuksissa ja puheissa. Lukemattomissa muistoissa. Emme ole sanoneet sinulle hyvästi. Parhaat ystävät eivät jätä hyvästejä. Me tapaamme vielä. Elämä jatkuu. Valossa ja askel kerrallaan. Pikkuinen Tähti on täällä.