sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Musta keskiviikko


Keskiviikkona ylitseni vyöryi unettomien öiden aalto. Lapset päättivät yhteistuumin herätä ennen aamuseitsemää. Kaikkia kiukutti. Esikoisen mielestä aamupala oli jälleen kerran ihan vääränlaista. Seuraavaksi vuorossa oli tuttu taistelu lastenohjelmista. Esikoisen ja Pikku Herran suosikit menevät eri kanavilla. Koko päivän aikana ei tuntunut löytyvän yhtään leikkiä, joka olisi kaksikolta sujunut. Tappelua ja nahistelua riitti olimme sitten sisällä talossa tai pihamaalla. Koko päivä tuntui täyttyvän kaatuneista maitolaseista. Jääkaapissa tuntui olevan vain ainaista nakkia. Miehelläkin menisi töissä vähän myöhempään. Kaikki oli jotenkin pielessä. Päivään ei löytynyt rytmiä. Osansa kaikessa oli myös rankoilla helteillä.

Yhden päivän ajan matelin pohjamudissa. Kaikki tuntui puurolle ja totaalisen painostavalle. Mielessäni kuvittelin pitkässä ketjussa jatkuvat ruuhkavuodet. Vinkki: ajatusta ei pitäisi koskaan päästää karkaamaan, niin pitkälle. Väistämättä edessä on ahdistus, vaikka omaa arkea normaalisti rakastaisikin. Ja toki rakastankin. Keskiviikkona oma riittämättömyyden tunne nosti taas päätänsä. Ajattelin kuinka en ole sellainen äiti, jollainen haluaisin olla. Väsymys näkyy liikaa toiminnassani. Haluaisin näyttää lapsilleni sen hauskan ja keveän puoleni. Lapseni tuskin sanoisivat minua seikkailijaksi, vaikka juuri sellainen olen sisimmältäni. Haluaisin jaksaa lukea jokainen ilta kymmenen iltasatua ja todella pysähtyä juttelemaan lasten kanssa. Haluaisin olla kiinnostunut heidän asioistaan, enkä hukkua pykkivuoren alle.

Torstaina taas olo oli kevyempi. Aurinko jaksoi paistaa ja leikimme lähes koko päivän pihamaalla suihkupulloilla. Söimme kirsikoita puista ja muutama vadelmakin oli jo kypsynyt pensaissa. Pikku Tähti viihtyi kärryssä tai vieressäni pihakeinuissa. Tummat pilvet kaikoavat onneksi nopeasti. Henki kulki taas keuhkoissa ja painava tunne oli poissa. Väsymyksen pauloissa tunteet ovat kuin terävä miekka. Puoliksi nukutun yön jälkeen herää taas uuteen aamuun virkeämpänä. Onhan puolikas yö paljon parempi kuin kokonainen valvottu yö. Turhautumisen ja ahdistuksen tilalla on taas kiitollisuutta.

Pikkuisesti myös ajattelen, että ei minulla ole lupaa valittaa. Enää muutama päivä ja pääsemme reissuun puolisoni kanssa. Vuosi täynnä odotusta on vihdoin täyttymässä. Usein taitaa olla niin, että pitkä odotus purkautuu juuri ennen viimeistä määrähetkeä. Onhan meillä ollut tietynlaiset ruuhkavuosien paineet hartioillamme ja siihen pääälle vielä monta muutakin juttua. Kenties sitä saakin vähän väsähtää loppumetreillä. Reppureissumme on toki melkoisen ohjelmoitu, mutaa siltikin aivan meidän omaa aikaa. Onkin aikamoisen mielenkiintoista nähdä, kuinka osaamme puolisoni kanssa kohdata reissulla. Parisuhde on jäänyt kaiken muun jalkoihin ja nyt pitäisi kuroa kiinni tuota etäisyyttä. Unkarin jälkeen on jäljellä vielä kolme viikkoa yhteistä perheaikaa. Tehdään retkiä, juhlitaan esikoisen syntymäpäiviä ja nautitaan toistemme seurasta. Opetellaan yhdessä viikko uutta arkea esikoisen kanssa, joka aloittaa koulutiensä. Paras on vielä edessä.

torstai 19. heinäkuuta 2018

Kesäpäivä Porvoossa


Vietimme viime lauantaina aurinkoisen päivän Porvoossa. Sää oli lähes tukala, mutta oli ihana päästä hetkeksi pois kotikadulta. Porvoo on minulle entuudestaan tuttu paikka, mutta vielä löytyy paljon tuntemattomia pieniä kujia. Kaupunki tarjoaa runsaasti erilaisia kuvauskohteita. Tällä reissulla en ehtinyt paljoa kuvaamiseen keskittyä, mutta sain silti räiskittyä kauniita räpsyjä. Todella inspiroiva ympäristö. Katuja kävellessäni ajattelen aina, kuinka onnekkaita ovat ihmiset, jotka saavat asustaa kauniissa ja uniikissa ympäristössä. Ulkomailla on tietysti myös aivan upeita kohteita, mutta kyllä nämä meidän kotimaankin kohteet ovat melkoisia kaunottaria.



Vanhassa kaupungissa on paljon tunnelmallisia kahviloita ja pikkuisia putiikkeja. Hieman harmillista, että kaikkialle ei pääse lastenrattailla. Jouduimme jakautumaan välillä kahteen porukkaan. Pikku Herran kanssa kävimme tietysti ostamassa miekan lelukaupasta ja Pikku Tähdelle löytyi samasta paikasta kiva kärpässieni kokoelmien jatkoksi. Koko joukko herkutteli jäätelöannoksilla. Aika kului todella nopeasti ihastellessa vanhoja rakennuksia ja kauniita kukkaistutuksia. Lähes jokaisen putiikin tai kahvilan ulkopuolella oli kaunis pieni asetelma kukista ja rustiikkisista huonekaluista. Kerrassaan kaunista ja samalla yksinkertaista ja helppoa toteuttaa missä tahansa.




Reissusta jäi mieleen erityisesti mukava seura, keppihevoset ja muut käsityöt, sekä yleinen tunnelma. Porvoo on paikka, jossa helposti viriää keskustelu ihan tuntemattomankin kanssa. Ihmiset ovat lomalla ja hyvällä tuulella. Itse jäin haaveilemaan rauhallisesta reissusta aikuisten kesken. Mieleni teksisi kurkistaa jokaiseen pikkuiseen putiikkiin ja tutustua kaupungin kehuttuihin kirpputoreihin. Pienet matkalaiset väsähtivät reissussa ymmärrettävästi melkoisen nopeasti. Ja toki meillä matkataan aina lasten ehdoilla. Hei, hei Porvoo. Kunnes taas kohdataan.









torstai 12. heinäkuuta 2018

Lisää mustaa keittiöön


* Kaupallinen yhteistyö

Keittiön yläkaappi otti tovi sitten hieman iskua. Mieheni pudotti astian ylähyllyltä ja se raapaisi pudotessaan maalipintaa mukaansa. Juormua oli ikävä katsella ja teinkin siihen pikaisen tuunauksen mustalla sisustuskalvolla. Kalvo ei kuitenkaan kestänyt kovassa käytössä ja oli aika miettiä uutta ratkaisua. Moni varmasti muistaakin juhannukseni maalaushommissa ja päätinkin jatkaa samalla linjalla. Kokeilu vaati hivenen rohkeutta. Mielessä oli peikkoja ja epäilyksiä. Onhan se ihan totta, että kukaan ei halua sössiä keittiönkaapin maalausta. Mietin miten "iloinen" mieheni olisi, jos kokeiluni epäonnistuisi.

Irrotin kaapista vetimen. Putsasin pinnan huolellisesti. Teippasin keittiön kaapin laidat ja telasin sen kahteen kertaan vesiohenteisella Coloria EXO tartuntapohjamaalilla. Annoin kerrosten kuivua hyvin. Tämän jälkeen maalasin kaapin oven kahteen kertaan mustalla Coloria Greenline sisustusmaalilla. Hivenen jouduin paikkamaalaamaan laitoja, mutta lopputulos oli lopulta ihan siisti. Ei enää juormuja ovessa ja musta väri antaa keittiölle taas uutta ilmettä. Maalaaminen on siitä kivaa puuhaa, että lopputulosta voi työstää, kunnes se miellyttää omaa silmää. Paikkamaalausten tekemiseen ei maailma kaadu. 


Maalaaminen on helppo ja suhteellisen edullinen tapa muuttaa kodin ilmettä. Muutosta voi tukea tekstiileillä ja piensisustustavaroilla. Meidän keittiössä uutta ilmettä tukee Mayn kivat tiskiharhat ja metallikori, sekä uudet pannulaput. Haaveilen vielä uudesta keittiönpöydästä (ajattelun tuunata itse), matosta ja viherkasveista. Kyllä me naiset ymmärretään näitä remonttihommia siinä missä miehetkin. Kaiken voi googlata tai kysyä viisaammalta. Maalipurkin kyljestä voi lukea ohjeet ja ryhtyä hommiin. Minulla on päässäni oma lista, josta napsin pois tehtyjä hommia yksi kerrallaan. Miehen loman koittaessa valjastan hänet avuksi hommiin. Keittiön alasokkeli lähtee vaihtoon ja se on lupaus (itselleni).


Yhteistyössä Always somewhere else ja Coloria

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Suojeluksessa


Elämässä pitäisi surra ja katua mahdollisimman vähän. On parempi olla katsomatta taakseen. Olla näkemättä kaikkea sitä, mistä on jäänyt joskus paitsi. Olemme kuitenkin inhimillisiä otuksia ja joskus mietteet nousevat pintaan. Sitä katsoo itseään peilistä eilen, tänään ja huomenna. Toiset pitävät siitä, mitä näkevät ja toisille se taas on lähinnä kipeä muistutus. Minä opin jo varhain läksyni. En muodostanut itsestäni juurikaan kuvaa sen mukaan, mitä mieltä muut ihmiset minusta olivat. Pidin etäisyyttä ja se piti minut myös yksinäisenä. Lopulta yksinäisyyteen tottui ja siitä tuli oma salainen turvapaikkani. Ulkoreunalla pysyminen suojeli minua nuorempana myös ryhmäpaineilta. Minun oli helppoa sanoa useaan asiaan EI. Sama varmuus omasta mielipiteestä on pysynyt kyydissä aikuisuuteen asti.

"Miltä sinusta todella tuntuu? Olet aina, niin harkittu". Jostakin syystä puolitutun kommentit ovat jääneet matkaani. "Mitä sinä haluaisit, että minä sanoisin?" Suruni ovat aina olleet yksityisiä. Ne ovat usein pysyneet mieleni sopukoissa. Tietynlainen sisäänrakennettu ylpeys on usein estänyt minua tuomasta tunteitani julki. Minä olen ajatukseni ja tunteeni. Periaatteet ja arvot ovat aina ohjanneet minua kaikessa mitä teen. Ja jos joskus olen ollut väärässä, niin on minulla ollut myös rohkeutta pyytää anteeksi. En ole ikinä valehdellut elämäni ihmisille. En ole rikkonut yhtäkään lupausta, jonka olen tehnyt. En silti pidä itseäni parempana ihmisenä. Joskus arvoni ovat tehneet minusta myös onnettoman. Kieltäneet minulta onnellisuuden. Olisi ollut helpompaa, jos olisi välillä syönyt sanansa. Rikkonut lupauksensa.

Välillä minusta on tuntunut yksinäiselle ja vanhan maailman jäänteelle. Tässä ajassa ajetaan usein itsekkäästi omia etujaan. Pelataan pelejä. Ihmisten sanoissa ja teoissa ei ole kunniaa. Sydän tallataan maahan kevein perustein. Eletään hetkessä, jossa kaikki tuntuu olevan sallittua, myös toisen ihmisen sielun satuttaminen. Minä olen onnekas. Minun suojanani on ollut  mieletön kilpi tai hentoinen siipi. Varjelus. Välillä tuntuu, että olen pienestä asti saanut kulkea lasinsirujen päällä. Jaloissani ei kuitenkaan ole ainoatakaan haavaa. Olen välttänyt vaaran monta kertaa. Koskaan en ole etsinyt pimeyttä. Kenties me yksinäiset hohdamme valoa, joka houkuttaa pimeydessä kulkevia. Yksinäisyys nähdään haavoittuvuutena, johon on helppo iskeä kyntensä. Onneksi tässä maailmassa on myös paljon hyviä voimia. On ollut suuri siunaus saada kulkea omaa matkaansa suojeluksessa. Nyt jokin vierelläni sanoi.."Kirjoita tyttö. Kirjoita".

torstai 5. heinäkuuta 2018

Uusi idea pihamaalle


Viime kesänä heräsin uudella tavalla ihastelemaan luonnonkukkasia. Oikeammin pitäisi kirjoittaa, että en ollut piitannut niistä sitten lapsuuteni. Syynä tähän uuteen kukkarakkauteeni on perheemme esikoinen, jota olen jo vuosia kutsunut omaksi kukkakeijukseni. Voin vain ihailla tuota antaumusta, jolla tyttäreni on uppotunut kukkien ja kasvien maailmaan. Joka päivä saan uuden kukkakimpun tai vähintään pienen täydennöksen edellisen päivän kimppuun. Hoidan saamiani kukkakimpuja yhtä suurella hartaudella, kun ne olisivat kukkakaupasta ostettuja leikkokukkia. Luonnonkukat ovat maljakossa myös melkoisen sitkeitä. Pienellä hoidolla ne kestävät reippaasti yli viikon. Samaa ei voi aina sanoa ostetuista leikkokukista. Rakastan värikkäitä ja runsaita kimppuja. Iloitsen kukkaloistosta. Pihassamme on vähän varsinaisia istutettuja kukkia, mutta onneksi sieltä ja täältä löytyy luonnonkukkia ja lintujen mukaanaan tuomia satunnaisia yllätyksiä. Esikoisen kasvikirjan sivuja on tullut selailtua viimeksi tänään. Voisi kai sanoa, että tämä on jo tyttäreni ja minun yhteinen harrastus.


Päätinkin tänään, että viikonloppuna rakennamme pienen kukkapenkin pihamaalle, joka koostuu pelkästään pihamme luonnonkasveista ja ns. rikkaruohoista. Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, miten kaunis moni rikkaruohoksi luokiteltu kasvi on? Surullista, että maailmasta löytyy edes sellainen määritelmä. Odotan mielenkiinnolla, kuinka uusi kukkapenkki muotoutuu ja lähtee elämään. Ajattelin siirtää penkkiin pienen alun jokaisesta kasvista, jonka löydän pihastamme tai lähiojasta. Varmasti osa kasveista on sitkeämpiä ja nopeampi kasvuisia ja uhkaavat peittää allensa toiset kasvit, mutta onneksi perheestä löytyy ahkera harventaja. Talon nurkalta löytyykin juuri oikea paikka  kokeilua varten. Mielessäni piirtyy jo kivat suunnitelmat, mutta katsotaan nyt, kuinka pitkälle pääsen. Tavoitteena olisi luoda kivaa ja ilmaista kesäpuuhaa koko perheelle. Kasvitieto on muuten melkoisen mielenkiintoista. Esikoisen kirjahyllystä löytyy Otavan Oma Kasvioni ja se sisältää kivoja pieniä tarinoita kasvien takaa, mutta myös faktatietoa. Minun tavoitteeni on löytää pihalle Luhtalemmikki eli Myosotis scorpioides ja saada se leviämään. Monissa maissa kukan nimi on "älä unohda minua". Ihastuttavaa.

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Sudio - Vapautta musiikin kuunteluun


Musiikki on aina ollut tärkeä osa elämääni. Varsinkin nyt, kun elämä pyörii aika pienissä ympyröissä ja päivät toistavat toisiaan musiikki vie minut välillä lohdullisesti mukanaan. En usko, että on yhtään liioiteltua sanoa, että musiikki pitää minut välillä pystyssä. Vauvavuoteen mahtui monta aamua, jolloin koko kroppa ja pää oli väsymyksestä painuksissa. Vauvavuotena tulikin kasattua antaumuksella melkoisen monta soittolistaa. Aamukahvi ja hyvä biisi antoivat voimaa uskoa, että tämäkin vaihe menee lopulta ohi ja niin se myös meni.

Huomaamatta musiikki on nyt taaperon rytmien muutoksesta johtuen siirtynyt enemmän iltaan. Jään usein laittamaan paikkoja kuntoon talon alakerrassa muiden mennessä jo nukkumaan. Kerään lelut lastenhuoneiden lattialta, siivoan keittiön ja ripustan pyykit kuivumaan musiikin soidessa hiljaa keittiössä. Saatan välillä kaataa itselleni pikkuisen punaviiniä lasiin. Raskaan päivän jälkeen hommien vielä jatkuessa olen ansainnut hivenen luksusta. Harmillisesti musiikin pitää aina soida mahdollisimman hiljaisella...


Minä olen ollut jo monta vuotta sitä mieltä, että pienistä asioista pitää saada kaikki ilo irti. Uusi asenteeni on kestänyt tasan niin pitkään, kun olen viettänyt kotona vuosia lasteni kanssa. En olisi ikinä omaksunut tätä tapaa ajatella, ellen olisi perustanut perhettä. Lapsettomana olisin ollut suurten elämysten perässä juoksija ikuisesti. En olisi osannut arvostaa kuumaa kahvia ja hyvää aamubiisiä. Olisin juossut Brasilian jälkeen muiden eksoottisten lomakohteiden perässä. Etsinyt loputtomiin uusia kokemuksia oman elinpiirini ulkopuolelta. Nuorempana sitä ajatteli, että elämykset löytyvät mahdollisimman kaukaa. Pienet jutut ovat kuitenkin lopulta avain onneen.

Juuri nyt iloitsen siitä, että voin puuhailla illalla ympäri taloa tehden askareitani, mutta voin samalla kuunnella musiikkia rauhassa. Saan olla ihan omissa ajatuksissani musiikkimuistojeni parissa. Sudion langattomat kuulokkeet suovat minulle tähän mahdollisuuden. Musiikki tuo kaukaisetkin muistot lähelle. Eheyttää. Ilahduttaa. Itkettää. Uusien kuulokkeiden ansioista musiikin kuunteluun tuli aivan uudenlaista vapautta. Ja minä nautin tästä vapaudesta täysillä.


Koodilla Mira-Marie 
saatte -15% alennuksen Sudio:n verkkokaupasta!!


Kaupallinen yhteistyö Always somewhere else & Sudio

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Loma ilman riitelyä - Mahdotonta?


Tervetuloa heinäkuu ja Maitokahvimedia:n kesäinen postausarja. Moni perhe odottaa yhteisen kesäloman alkamista suurella tunteella. Vihdoinkin on aikaa olla yhdessä. Tätä hetkeä on odotettu. Miksi siis loman ensimmäinen viikko käytetään usein riitelyyn? Meidän perheen yhteinen loma koittaa vasta elokuussa, mutta olen päättänyt valmistautua siihen henkisesti jo hyvissä ajoin. Yhteinen aika on arvokasta ja en ajatellut tuhlata sitä tänä vuonna nalkuttamiseen, piikittelyyn tai turhaan jauhamiseen. Ajattelin jo näin etukäteen miettiä (kerrankin), miksi meidän talossa usein riidellään loman alkaessa. Törmäsin mietteissäni heti muutamaan isoon asiaan. Loman alussa monien kuukausien pitkä odotus ja ikävä omaa puolisoa kohtaan purkautuu. Me aikuiset olemme tottuneet pidättelemään tunteitamme, ehkä liiankin kanssa. Loman alkaminen on saavutettu etappi ja usein juuri silloin, jokin meissä purkautuu. Tunteiden voimakkuus saattaa yllättää. Tunteiden nimeäminen saattaa olla myös monelle vaikeaa. Tunnemyrsky nousee mielessä ja kuohahtaa yli. Sen sijaan, että kumppanille osaisi kertoa siitä valtavasta ikävästä, saatammekin sanoa jotain aivan muuta.

Kotiäidille puolison loman alkaminen on valtava helpotus. Vihdoinkin talossa on 24/7 myös toinen aikuinen ottamassa vastaan lasten päivän kiukut ja toimimassa jatkuvana erotuomarina sisarusten välisissä riitatilanteissa. Helpotukseen sekoittuu muutaman päivän ajan myös pikkuisen ärtymystä. Meillä kotiäideillä on usein lasten kanssa omat toimivat rutiinimme. Tutut systeemit helpottavat päivän kulkua ja lapsetkin pysyvät paremmin ruodussa, kun pystyvät ennakoimaan päivän puuhia. Perheen isä luonnollisesti hämmentää tätä kuviota lomalla. Hetkellinen kaaos on valmis. Rutiinien tilalla onkin vain pelkkää hauskaa ja päiväunet jäävät unholaan. Tässä kohden on hyvä vetää syvään henkeä. Kaikki järjestyy kyllä (hivenen erilailla, mutta järjestyy silti).

Meidän perheessä miehelläni on tapana tehdä suunnitelmia jokaisen päivän varalle ja jättää sitten suunnitelmat kertomatta eteenpäin. Minulta kesti monta vuotta opetella siihen, että kysyn mieheltäni, mitä hänellä on mielessä. Pikkuinen juttu, mutta pelastaa meidät nykyisin monelta riidalta. Usein kerron vastineeksi, mitä minulla on mielessäni ja lopulta neuvottelemme yhteisen suunnitelman. Näin molemmat meistä pysyvät mukavasti kartalla. Lomasuunnitelmia tehdessä olisikin hyvä mahduttaa jokaisen perheenjäsenen toiveita yhteiseen ohjelmaan!!!

Uskon kyllä, että riidatonkin loma on mahdollinen. Tärkeintä on suhtautua asioihin mahdollisimman realistisesti. Odotuksia toki saa olla, mutta niillä ei tarvitse nostattaa rimaa kohtuuttomasti. Reiluudella pääsee myös pitkälle. Loma kuuluu kaikille perheenjäsenille. Maailma ei myöskään kaadu, jos välillä vähän kenkuttaa kaikesta huolimatta. Pikkuiset kinat ja riidat kertovat harvoin mitään itse parisuhteesta. Loman alkaessa vanhemmat ovat usein vain todella väsyneitä. Mitä jos retket, matkat ja seikkailut aloittaisi muutaman päivän levon jälkeen? Yhteisen loman päättyminen on myös aina kipupiste. Arki saattaa ahdistaa. Tästäkin selviää puhumalla. Onneksi arki vie myös lohdullisesti mukanaan.

Onnistunut loma ilman riitaa:

Pysähdy ja ole läsnä
Kuuntele
Luovu jatkuvasta hallinnasta
Innostu myös toisten ideoista
Ole reilu
Kerro tunteistasi

Tämä teksti kuuluu Maitokahvimedian kesäkampanjaan, 
jossa bloggaajamme pohtivat kesää ja lomaa eri näkökulmista.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Maalaushommissa Colorian kanssa


Muutama postaus takaperin pohdin kotimme värimaailmaa. Rakastan värejä ja tiedän, että en voisi ikinä asua valkoisessa kodissa. On ihanaa, että ihmisen elämään mahtuu erilaisia värikausia. Teininä rakastin sinistä ja sen eri sävyjä. Ensimmäisen omistusasuntomme seinät maalasimme mieheni kanssa beigellä. Muistan vieläkin, miten seiniin ei vuosienkaan asumisen jälkeen kiinnitetty yhtään taulua tai julistetta. Siisti ja kaunis maalipinta riitti. Kahdeksan vuotta sitten maalasimme ja tapetoimme rintamamiestalomme seinät varsin värikkäiksi. Halusin luoda meille hauskan ja kodikkaan pesän. Halusin, että perheen pikkuisilla olisi paljon mielenkiintoista katseltavaa talon eri huoneissa. Nyt kaipaan värien keskelle tilaa, jossa on helpompi rauhoittua. Tervetuloa musta, valkoinen, harmaa ja ruskea. Tänään mieleeni juolahti, että olen todella hyvilläni siitä, että saan säilyttää kaikki värit lastenhuoneissa. Minun ei tarvitse luopua mistään, vaikka hillitsenkin värejä talon muissa huoneissa. Esikoisen huone ja sen vieressä sijaitseva leikkihuone saavat nyt ja aina leiskua väreissä.



Värit löytävät aina oman tiensä. Olen nyt maalannut keittiöstä pois Helinän vihreän seinän, mutta keittiönpöydälle on ilmestynyt tarjotin täynnä kirkkaan värisiä kynttilöitä. Seinien ollessa hitusen vähemmän räväkät on pienten yksityiskohtien lupa loistaa sitä kirkkaammin. Minua ei saa kokonaan harmaaksi millään. Hauskasti osuikin juuri maalaushommien kanssa samaan kuvaan vanha keittiön pinnatuoli. Tuolista varmaankin lähti alunperin pitkään kestänyt sininen kauteni. Tuoli on peräisin mummolastani ja se on seurannut mukanani aina lapsuudenkodistani iloiseen rintsikkaan asti. Tiedän, että en tule koskaan maalaamaan tuolia. Se saa olla juuri sellainen, kun se on. Täydellisen epätäydellinen.


Vietin maalaushommien parissa yksinäisen juhannuksen. Osa perheestämme vietti keskikesän juhlaa mökillä ja minä jäin taaperon kanssa kotiin. Yritin rytmittää tekemisen mahdollisimman täydellisesti taaperon rytmien mukaisesti. Muutamia kommelluksia lukuun ottamatta kaikki sujui varsin hienosti. En tiedä miksi jännitin maalaamista. Pystyin hoitamaan homman varsin hallitusti (ei ylimääräisiä roiskeita lattiassa tai katossa). Erityisesti täytyy kehua Coloria Greenline maaleja hajuttomuudesta. Olen itse todella tuoksuherkkä ja saan helposti päänsäryn voimakkaista tuoksuista. Maalauhommissa sain työskennellä rauhassa ilman kiirettä ja pää ei oikutellut kesken tekemisen. Itse alan vähitellen oppia siihen, että asioita ei tarvitse ihmetellä ikuisuuksia ja jättää siksi jotakin tekemättä. Osaan kysyä neuvoa ja ottaa myös itse asioista selvää. Remonttihommissa kannattaa aina kysyä viisaammalta. Lämmin kiitos Colorialle ja Hollolan värisilmälle avusta ja opastuksesta! Vinkkinä kaikille teille, jotka metsästätte seinään täydellistä harmaata IN2-TM-T11754 on aivan mahtava!! Nyt pidän hitusen taukoa näistä hommista, mutta palataan maalaamaan vielä...

Coloria Greenline sisustusmaali:

Kotimainen
Korkealuokkainen
 Hajuton
Vesiohenteinen 
Omaa antimikrobisen vaikutuksen.
Muodostaa täysin hengittävän pinnan 
Ekologinen. 
Rakennusmaalien päästöluokka M1
Luonnonöljy pohjainen sideaine (100% muoviton)
Emissiovapaa
Saatavana himmeänä ja puolihimmeänä. 
Sävytettävissä useampien värikarttojen mukaan (A-ja C-pohja)


Yhteistyössä Always somewhere else ja Coloria

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Piristystä keittiöön - Ihana Mayn


En muista, että olisin koskaan tehnyt postausta meidän talon keittiöstä tai, että se olisi edes vilahtanut blogissa. Nyt heti kommentoimaan, jos tässä alkaa muisti pätkiä. Keittiö on meillä kaiken puuhan keskus. Keittiönpöydän ääressä ruokaillaan, pelataan pelejä, leikitään, muovaillaan ja piirretään. Meidän talossa mies tekee enemmän ruokaa varsinkin viikonloppuisin, mutta minä viihdyn kyllä vieressa höpöttelemässä ja "närpsimässä". Kotimme keittiö on myös säilynyt aika muuttumattomana kahdeksan (pitkää, pitkää..) vuotta. Keittiönpöytää olemme vaihtaneet muutamaan otteeseen. Lasten putkahdellessa maailmaaan on lisätilalle ollut tarvetta.


Aina ei ole aikaa isoille remonteille. Remontitkin tuppaavat menemään tärkeysjärjestyksessä. Uusi talon ulkosivut, remontoi sauna ja seuraavaksi maalaa katto. Keittiön isompi päivitys saa nyt odottaa. Olen kuitenkin sen verran itsepäinen, että haluan aina tehdä jotakin. Pienet asiat ovat hämmästyttävän merkityksellisiä. Varsinkin, kun on paljon kotosalla lasten kanssa ja ehtii tämän talon seiniä tuijotella vähän liiankin kanssa. Olen nyt hiljakseen tehnyt keittiössä muutoksia. Ihan aluksi poistin huoneesta verhot. Huoneeseen tulvi valoa. Verhotanko oli kuitenkin hieman yksinäisen näköinen ja sai kaverikseen valoketjun. Valoja poltellaan varmasti enemmän syksyn pimeinä iltoina. Siivosin myös sekalaiset purkit pois keittiöntasolta ja vähensin muutenkin tavaraa. Sekalaisten tavaroiden karsiminen vaikutti yllättävän paljon huoneen värimaailmaan. Olenkin kirjoitellut, että teen kotona olohuoneen ja keittiön osalta hieman väripesua. Tervetuloa musta, valkoinen, harmaa ja ruskea. Hyvästi vihreä, oranssi ja punainen.


Myönnettävä on, että rakastan tavaraa. Nautin selkeydestä, mutta pelkään kylmää ja kolkkoa kotia. Haluan myös esille kauniita asioita, joihin katse hakeutuu. Oletteko kuulleet jo Mayn tuotteista? Saattaa hyvinkin olla, että olette törmänneet Instagramissa mustaan tiskiharjaan (Musta5101) tai kannelliseen metallikoriin? Nämä kaksi ihanuutta koristavat nyt keittiötämme sitruunaisen astianpesuaineen, mustikkaisen keittiösuihkeen ja tiskirätin kera. Tutustu ihmeessä koko sarjan tuotteisiin. Meillä on ollut mieheni kanssa iät ja ajat hassu pieni eripura siitä, missä on tiskiharjan paikka. Miestäni ärsyttää, jos jätän tiskiharjan tyhjän altaan pohjalle. Iloisia uutisia. Mayan metallikorin ansiosta tiskiharjan paikka on talossamme päätetty. Kori on nimittäin alunperin suunniteltu juurikin tätä tarkoitusta varten. Toki koreja, joita löytyy mustana ja valkoisena, sekä kolmessa eri koossa voi käyttää myös muihin tarkoituksiin. Säilytä kauniisti. Koreihin on saatavilla myös lisäosia: kansia ja alusia. Korin ilmettä on siis mahdollista muunnella. Lue lisää Mayan tarinasta



Nyt on hyvä fiilis jatkaa tämän vanhan keittiön kanssa. Mielessä raksuttaa muutama projekti, mutta nyt nautitaan tästä hetkestä ja näistä yksityiskohdista.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Mayn

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

#slowmorning - Kahvia ja elokuvia


Yleisesti voisi kai sanoa, että aamut lasten kanssa ovat täynnä vilskettä ja menoa. Olit väsynyt tai et, niin aamupala täytyy hoitaa pöytään mahdollisimman nopeasti. Kaiken ollessa hoidettuna ja lasten katsoessa hetken tyytyväisenä aamuohjelmia täydellä vatsalla ehtii hyvin juosta katsastamassa päivävaatteet kuntoon. Tämän jälkeen voikin olla jo selvittelemässä päivän ensimmäistä riitaa. Meidän talossa esikoinen ja keskimmäinen ottavat toisistaan mittaa useasti päivän aikana. Vihdoin on aikaa valella myös omat kasvot kylmällä vedellä ja napsauttaa kahvinkeitin päälle. Viikonloppuisin meno on toki rauhallisempaa, kun talossa on kaksi aikuista. Silloin meillä syödään usein myös kaksi aamiaista. Venytetään aamua. Katsotaan yhdessä piirrettyjä ja paistetaan lettuja.

Muistelen välillä kaiholla niitä viikonloppuaamuja, kun olimme vielä mieheni kanssa kahden. Kahvia keitettiin kaksi pannullista. Yksi ennen aamupalaa ja toinen sen jälkeen. Katsoimme koko aamun elokuvia. Jostakin syystä mieleeni on jäänyt aivan erityisesti muisto yhdeltä talvelta. Lastasimme riiisipuuro ainekset kerroskattilaan ja lähdimme corgin kanssa aamulenkille. Yöllä oli satanut lunta ja maa oli vielä valkoisena. Kiersimme tutun lenkin ja palasimme kotiin syömään valmista puuroa ja katsomaan englantilaisia dekkareita. Elämä on parhaimmillaan pienissä hetkissä. Todella. Olisi hienoa, jos hetket tunnistaisi aina silloin, kun niiden keskellä elää. Tulisi fiilis, että tässä hetkessä on kaikki. Kaikki on täysin kohdallaan. Olet siellä, missä sinun tuleekin olla ja niiden ihmisten keskellä, jotka merkitsevät.

Jos sinä kaipaat hiljaiseen aamuusi hyviä elokuvia, niin tässä muutamia:

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Rakas Rintamamiestalo


Rintamamiestalo:

Ratkaisuksi sotien jälkeiseen asuntotarpeeseen 
syntyi 1 1/2 -kerroksinen, puurakenteinen
 ja harjakattoinen omakotitalo, 
jossa rakennuksen keskellä olevan yhden savupiipun ympärille
sijoitettiin kaikki asuintilat.

Blogiini mahtuu monta postausta koskien meidän kotia. Ihana ja kamala rintamamiestalo. Koko sanaa ei voi edes kirjoittaa ilman, että monenlaiset, jopa hivenen ristiriitaiset tunteet tulvivat pintaan. Ei siis ollenkaan ihme, että olin korvat höröllä ja silmät apposen auki kuullessani, että juurikin rintamamiestaloista oli tulossa markkinoille kirja. Odotin kirjaa hartaasti ja vihdoin se tippui onnellisesti syliini. Kiitos Docendo. Maija Tiensuu ja Annabelle Antas ovat loihtineet yhdessä ihastuttavan kirjan. Rakas rintamamiestalo ei petä suuriakaan odotuksia. Itse sain kirjan käsiini jo tovi sitten, mutta postausta kirjoittelen teille vasta nyt, koska en ole malttanut päästää kirjaa käsistäni. Rakastan kirjoja ja lukemista ja ennen lapsia yöpöydältäni löytyi iso pino kirjoja. Nykyisin lukeminen on jäänyt vähemmälle ja usein olen sitä harmitellut. Välillä olen avannut lukollisen kirjakaappini ja selaillut vanhoja ystäviäni ja vannonut, että vielä tulee hetki, jolloin jaksan taas keskittyä. Kauniit kuvakirjat mielenkiintoisista aiheista ovat pelastukseni. Niitä voi selailla myös ohimennen. Lyhyitä ja tiivistettyjä tarinoita taloista ehtii lukea lasten leikkiessä hetken sovussa.

Itse olen sitä mieltä, että rintamamiestaloja tulisi ehdottomasti vaalia. Asuntomarkkinoilla rintsikoiden kuumin kysyntä on ilmeisesti hieman lantumassa, mutta aina löytyy ihmisiä, joille nämä talot ovat elämäntapa. Sen todistaa myös Facebookissa toimiva eriitäin aktiivinen ryhmä (johon minäkin kuulun). Kirjan kodit ovat pääsääntöisesti väritykseltään hillittyjä ja tämä voi toki ärsyttää osaa lukijoista. Omaa värisilmääni kodit miellyttivät. Valkoinen, musta, harmaa ja ruskea ovat juuri nyt itselleni väreistä mieluisimmat. Mieleeni jäivät myös ihanat viherkasvit, jotka komeilivat lähes jokaisessa kodissa. Kirja tarjoaa runsaasti myös kivoja ja edullisia sisustusvinkkejä. Kirjan luettuasi saatat aloittaa omassa kodissasi pienen projektin. Minä kävinkin jo maaleja hakemassa.

Kirja on kunnianosoitus sodan jälkeistä Suomea rakentaneille,
 sekä vanhoja taloja pelastaneille innokkaille sisustajille.


Talojen tarinat ovat kiinnostavia. Talojen asukkaat ovat kirjassa silti yhtä tärkeässä roolissa.  Asukkaat ovat kunnostaneet talojaan maltillisesti vanhaa kunnioittaen. Vanha ja uusi kohtaavat kodeissa lempeästi. Kättelevät. Itse tutkiskelin suurella mielenkiinnolla talojen pohjapiirustuksia. Käytännöllisiä talot eivät ehkä nykypäivän raameihin laitettuna ole, mutta se ei ole myöskään asia, jota talon ostajat ensisijaisesti lähtevät hakemaan. Pönttöuunit, villasukat ja keinutuoli ovat monen mielestä onnellisuuden peruspilarit. Taloja ostetaan, remontoidaan ja asutetaan niiden herättämän fiiliksen vuoksi. Allekirjoitan. Kaiken kaikkiaan kokonaisuus on valloittava ja kuvitus erittäin laadukasta jälkeä. Tämän kirjan pariin moni varmasti palaa uudestaan ja uudestaan.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Docendo

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Kesäinen viikonloppu


Kesä on jo edennyt lähes Juhannukseen, mutta meillä oikeastaan vasta pohditaan kesän rientoja. Mihin mennä ja mitä tehdä. Meidän perheellä alkaa yhteinen kesäloma vasta heinäkuun lopussa, joten säästämme sinne varmasti muutaman isomman reissun ja muuten pyrimme tekemään pikkuisia retkiä yhdessä viikonloppuisin. Monessa blogissa onkin jo ehditty kirjoittamaan siitä, miten lapset usein toivovat aika yksinkertaisia ja halpoja juttuja. Meidän perheen isoimmat lapset pitävät paljon kalareissuista. He veneilevät eväiden kera ja tuovat välillä pikkuisen saaliin kotiin. Isommat lapset myös matkustavat isänsä kanssa isovanhempien mökille.



Viikonloppuna lähdimme koko perhe kiertämään muutamia entuudestaan tuntemattomia leikkipuistoja. Täysin ilmainen huvi ja kaikilla oli hauskaa. Päädyimme myös kirpputorille ja päivän päätteeksi vierailimme vielä vanhalla myllyllä. Muuten vietimme aikaa omassa pihassa grillaillen ja pihatöitä tehden. Minä tein laittomuuksia ja leikkasin pensaita keskellä hellettä. Olen kyllä tietoinen, että homma pitäisi tehdä keväällä ennen silmujen avautumista. Meillä on vain pihassa tilanne, että puskia ei leikattu viime vuonna laisinkaan johtuen kuopuksen syntymästä. Elämä on.


Hommasimme lapsille  pihamaalle uusia hiekkaleluja, katuliituja, hulavanteen, twisti- ja hyppynarun. Uusia pihapelejä on myös kesän hankintalistalla. Vanhat pelit ovat sanoneet itsensä jo irti. Leikkimökki on kiinnostanut perheen lapsia myös ihan mukavasti, kun saimme sen porukalla siivottua. Käykö teille muille niin, että kaikki leikkimökin astiat päätyvät hiekkalaatikolle? Minä laskin isoon saaviin vettä ja ojensi perheen isoille muksuille tiskiharjat. Saivat pestä kaikki astiat puhtaiksi ja järjestää ne uudestaan paikoilleen leikkimökkiin. Aivan nauratti, miten kivaa puuha lapsista oli. 

Tuleville viikoille olen ohjelmoinnut itselleni remonttia. Lista on pitkä ja isäntääkin pitää valitettavasti hieman vaivata. Remontti jutuista kirjoittelenkin sitten ihan oman postauksen. Tästä tulikin nyt pitkästä aikaa, mitä kuuluu postaus. No kenties on ihan paikallaankin välillä hieman höpistä näin yleisesti. Ohessa hieman kuvia vanhalta myllyltä. Ihastuttava paikka ja veden pauhu oli melkoinen. Ilmassa leijaili tuttu tuoksi lapsuudesta. Aurinkoinen päivä, luonnonkukkaset ja vanha hirsi.

torstai 14. kesäkuuta 2018

#mkm1v - Puutarhajuhlat


Paras mahdollinen aloitus kesälle on puutarhajuhlat. Ihanat juhlat vailla turhaa pönötystä ja muodollisuuksia. Meidän juhlissa mentiin ehdottomasti rentous edellä. Ajatella, että Maitokahvimedia täytti jo kokonaisen vuoden! Aika on mennyt, niin hurjaa vauhtia eteenpäin. Meillä on ollut paljon hauskoja hetkiä yhdessä, mutta myös hetkiä, jolloin oman elämän ja yhteisön asioiden yhdistäminen on ollut haasteellista. Rehellisesti voi sanoa, että me olimme juhlamme ansainneeet. Nostimme maljaa lukemattomille työtunneille ja omistautumiselle lajia kohtaan. Blogisiskoille. AguNooraCamillaHenna ja Saara lämmin kiitos teille jokaiselle yhteisön eteen tekemästänne työstä ja ystävyydestä.


Meillä oli aika selvät sävelet juhlien järjestelyjen suhteen. Luotettavien yhteistyökumppaneiden kanssa on aina levollista tehdä yhdessä tapahtumaa todeksi. Tunnetusti juhlapäivänä on usein varsin kiirettä, joten oli todella kätevää saada toimitukset suoraan kotiovelle. Kauppahalli24 toimittikin melkoisen määrän netin kautta tehtyjä ostoksia juhlapaikalle. Hieman harmittaa, että en itse asusta jakelualueella eli Uudellamaalla. Kokosimme salaattibuffetin melkoisen nopeasti. Uskon, että jokaiselle kutsuvieraalle oli taatusti jotakin mieleistä tarjolla. Salaattibuffetin jälkeen sai vapaasti herkutella Maxikarkin makeisilla. Tarjolla oli tikkareita, patukoita, salmiakkia, lakuja, suklaata, hedelmäkarkkeja eli siis, vaikka ja mitä. Illan aikana sai myös vapaasti nauttia runsaasta juomatarjoilusta. Yalumban Yseries maistui mainiosti kukkakupeista nautittuna. Oluen ystäviä oli myös muistettu ja maistelussa oli Maku Brewingin oluita. Toki juhlissamme oli myös alkoholiton vaihtoehto. Raikastamon omena- ja greippimehuja oli hauska juoda pillillä. Sopivan suloista eikö?


Yours Mine Designin kauniit kattaustarvikkeet olivat juhlissa ilo silmälle. Ripaus kultaa sopi meidän juhliin enemmän kuin hyvin. Tyylistä ei todellakaan tarvinnut tinkiä hitustakaan ja juhlien jälkeen siivoaminen oli helppoa ja nopeaa.




Minulla on ollut jo vuosia tapana sanoa, että elämässä pitää olla säihkettä ja kaikki sateenkaaren värit. Ihan me tavallisetkin tuppuraiset ansaitsemme päiviimme kimallusta. Olin pakahtua onnesta kohdatessani Glitternistit ensimmäistä kertaa Instagramin kuvavirrassa. Olinkin aivan super innoissani, kun saimme tyttöjen kanssa sonnustautua kimalteeseen. Juhlahumu vain yltyi säihkeestä. Kimalteet kasvoissa olikin hyvä kuunnella illan esiintyjää. Aina yhtä hurmaava ja taitava Antti Who nostatti tunnelman ihan pilviin. Mies, kitara ja ääni. Mahtavaa.



Perinteitä kunniottaen illan aikana kisailtiin myös bingon merkeissä. Hauskoina palkintoina oli mm. eri kokoisia kastelukannuja. Juhlien jälkeen olikin hauska katsella vieraita, jotka poistuivat paikalta Goodie Bag toisessa kädessä ja kastelukannu toisessa. Kunnes taas kohdataan. Maitokahvimedian kautta olen saanut tavata paljon uusia ihmisiä. Osan kanssa tiet risteytyvät vain hetkeksi ja toiset taas tulevat jäädäkseen. Olen todella kiitollinen kaikesta hyvästä, jota yhteisö on elämääni tuonut. On ollut myös hienoa olla jakamassa hyvää eteenpäin. Tästä on hyvä jatkaa. Meille tämä matka on ehdottomasti jaettu matka yhdessä yhteisön seuraajien kanssa.



Plastex Finland kertoikin minulle hauskan juhlavinkin, jonka laitan nyt jakoon myös teille. Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että kastelukannuja, joita löytyy runsaasti eri kokoja ja värejä voi loistavasti käyttää myös juhlapöydän koristeena. Kastelukannuista voi tarjoilla myös juhlajuomat.!!! Vielä on kesää jäljellä runsaasti ja aikaa kesäjuhlille.



Saimme jakaa vieraillemme myös kesäkuun Bette Boxin. Kerrassaan ihastuttavia tuotteita. Boxi täynnä hemmottelua. Sujautimme kutsuvieraiden lahjakasseihin myös aivan erityisen muiston. Päivi Vesalan värityskortti toimi tällä kertaa Maitokahvimedian kiitoskorttina. Kiitoskortti on pieni, mutta tärkeä ele. Kiitos on tärkeä sana.


Maitokahvimedian Instagram-tilillä voit osallistua vielä hetken aikaa tapahtuman lahjakassin arvontaan, joka sisältää monenlaista kivaa! Onnea matkaan. Arvonta päättyy 17.6.2019 kello 24.00


Yhteistyössä Maitokahvimedia ja: