tiistai 13. marraskuuta 2018

Merkityksellinen kokoelma


Kaupallinen yhteistyö

Nykyään lähden tavallista herkemmin tekemään asioita todeksi. Mieleen nouseva ajatus on yleensä jotakin sellaista, mikä tuottaa hirmuisesti iloa. Pienet jutut eivät kysy liikaa aikaa tai jaksamista. Moni isompi juttu on juuri nyt pois laskuista, mutta sitä ei kannata jäädä suremaan. Tässä hetkessä on paljon hyvää. Kotiäiti vuosinani olen löytänyt tieni takaisin yksinkertaisten asioiden äärelle. Tämä on johtanut siihen, että etsin selkeyttä elämäni kaikilla osa-alueilla. Haluan karsia pois kaiken, mikä on turhaa tai ei yksinkertaisesti tunnu hyvälle. Tuoda tilalle asioita, joista todella nautin.

Olen aina ollut esteettinen ihminen ja koti on ollut minulle tärkeä paikka. Lasten myötä olen vaihtanut kahden aikuisen kaupunkikodin rintamamiestalon "kotoisaan rauhaan". Kolme vilkasta lasta täyttävät talon touhulla ja hyörinällä. Välillä huomaan kaipaavani lisää elintilaa itselleni. Saimme tovi sitten takaisin oman makuuhuoneemme keskimmäisen lapsemme muutettua kuopuksen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan. Ensimmäistä kertaa neljään vuoteen meillä on oma tila mieheni kanssa. Muutos on ollut erittäin tervetullut. On ollut suorastaan ihanaa vetäytyä iltaisin omaan huoneeseen. Pikkuiset nukkuvat vajaan kolmen metrin päässä ja ovi on toki auki, mutta silti oma tila tuntuu isolle. Olen laittanut  huonetta meille kuntoon ajatuksella ja pienin askelin. Olen miettinyt pitkään, mitä huoneeseen haluaisin: Tilaa ja avaruutta. Rauhallisen värimaailman. Mahdollisimman vähän huonekaluja ja tavaraa. Esineitä ja asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Luoda merkityksellisen tilan.


On ihanaa päästä jakamaan kanssanne tämä idea, joka auttaa minua kestämään marraskuun hetkellistä synkkyyttä. Ensilumi on toki tulossa piristämään meidän kaikkien mieliä jossakin vaiheessa, mutta vielä pitää tovi sinnitellä. Kokoa sinäkin kotiisi ihastuttava ja merkityksellinen asetelma. Joku voisi kenties puhua myös kotialttarista, eikä sana varmasti olisi väärä valinta. Itse puhun kokoelmasta pieniä asioita, jotka saavat minut hymyilemään. Halusin yhdistää uutta ja vanhaa. Sattumalta törmäsin Instagramissa ihastuttavaan sisustusverkkokauppaan Kodin 3 Väriä ja sain ilokseni mahdollisuuden tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Luonnosta ja sen väreistä inspiraatiota hakeva Kodin 3 Väriä sopi hienosti pikkuiseen projektiini. Kauniit ja harmoniset värit, sekä kuluneet pinnat viehättivät minua aivan erityisesti. Kaupan tuotteet on jaettu persoonallisesti kolmeen eri kategoriaan: Pure WhiteBoho Life, sekä Total Black Tuotteet ovat myös 75% kierrätysmateriaalia ja ne ovat tehty pitkälti käsityönä.



Pienessä asetelmassa näkyy minulle tärkeitä ja merkityksellisiä asioita ja elementtejä. Sulat muistuttavat minua vapaudesta ja kaikista niistä sulista, jotka ovat etsiytyneet aina polulleni. Suojeluksesta. Muistikirja on varattu ajatuksille. Pieneen lipastoon ja aarrerasiaan voin kätkeä pieniä muistoja minulle tärkeistä hetkistä. Vanha kynttilänjalka on lahja vanhalta ystävältäni ja muistuttaa minua luovuudesta. Paperipainon alle voin kerätä merkityksellisiä lippusia ja lappusia. Kaikessa on läsnä luonto. Varvut, kivet, lehdet ja kävyt ovat osa asetelmaa. Hakusessa on vielä pieni rosoinen kulho vedelle. Tiedän kyllä, kun oikea kulho tulee vastaan.

Parasta asetelmissa on mielestäni se, että ne saavat elää. 
Voit ottaa jotakin pois tai lisätä. 
Voit siirrellä tavaroita fiiliksen mukaan. 
Kynttilän sytyttäminen  
toimii tunnelman avaajana.
Keskittyminen pieneen hetkeen voi alkaa. 
Uskallatko sinä hiljentyä tarkoituksella?






Yhteistyössä Always somewhere else ja Kodin 3 Väriä

torstai 8. marraskuuta 2018

Lähtölaskenta joulun tunnelmiin


Kaupallinen yhteistyö

Yksi syksyisen piristyslistani tärpeistä oli keskittyminen joulun odotukseen. Tällä en tarkoita sitä, että joulu tulisi rysäyttää tupaan kerta heitolla, vaikka ei minulla ole sitäkään vastaan mitään. Venytämme usein kesää ja sen fiiliksiä, joten vähintää yhtä sallittua on aloitella jouluakin ajoissa syksyn pimeyden keskellä. Nyt on juuri oikea aika keräillä käpyjä talteen pihapiiristä ja lenkkipolkujen varsilta. Käpyjä on hauska käyttää eri asetelmissa ja taiteilla niistä rautalangan avulla kransseja. Näppärä tekee kävyistä, vaikka näyttävän käpykuusen. On aika tuoda tunnelmaa myös pihapiiriin. Callunat, havut ja pimeydessä loistavat lyhdyt toivottavat vieraat, sekä oman väen tervetulleeksi peremmälle taloon. Jos rakastat säilöntää olet varmasti jo purkittanut hillot, relissit ja sienet, sekä ottanut talteen vitamiinit mehumaijalla. Osa herkuista päätyy varmasti joulupöytään? Olet siis valmistautunut jo tulevaan lähes huomaamattasi.

Entä minä sitten? Olen kerännyt käpyjä talteen lähimetsästä. Ajattelin sujauttaa ne valosarjan kanssa isoon lasiseen purkkiin. Callunat on istutettu kukkalaatikoihin ja piharuukkuihin. Säilöntä on luultavasti tulevaisuudessa ihan minun juttuni, mutta juuri nyt perheen pikkuiset vievät kaiken aikani. Lasteni mummot ovat kyllä keittäneet hilloa pihapiirin omenapuiden sadosta. Lintujen talviruokinnan olen sen sijaan käynnistänyt jo isosti ja mahtavasti. Ulkovalaistusta olen myös ehtinyt jo miettiä. Hankintalistalla olisi pari uutta valosarjaa. Uusia lyhtyjä tulikin jo hankittua.


Olen saanut tehdyksi myös pitkään mietinnässä olleen DIY-projektin. Otin talteen syysmyrskyssä katkenneen oksan myöhempää tarvetta varten. Nyt oksa koristaa olohuoneen ikkunaa, josta olen poistanut verhot, jotta vähäinen valo pääsisi huoneeseen sisään. Mietin pitkään, mitä laittaisin oksaa koristamaan. Saatuani mahdollisuuden tehdä yhteistyötä kotimaisen Papurinon kanssa ajatus oli aivan selkeä. Kauniit puiset kuusenkoristeet tuovat joulun askeleen lähemmäksi. Pehmeät värit sointuvat kauniisti vanhan oksan kanssa. Pieni ja herkkä asetelma ei kuitenkaan ole liian jouluinen. Se istuu hyvin tähän hetkeen. Valottomaan ja hivenen ankeaan marraskuuhun. Oma mieleni ainakin piristyi ja hiljalleen odotuksen fiilis vahvistuu. Laitan teille kuvia projektistani blogin Instagram-tilille vielä tällä viikolla. Ellei kuvauskelit kirkastu, niin saatan tarvita apukäsiä kuvaamisessa.

PS: Papurinon kauniita koristeita voi sujauttaa samaan kirjekuoreen joulukortin kanssa. Ihana pieni yllätys ystävälle.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Papurino

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Sinnittelyä


Sain itse todistaa somen valtaisaa voimaa tällä viikolla. Yksi päivitys sai minut pysähtymään ja miettimään. Hetken päästä huomasin kirjoittavani Instagram-tililleni rehellistä tunteen purkausta. Usein taidan itsekin ajatella, että tämä kirjoittelu ja jatkuva päivittäminen on arvokkaan ajan hukkaamista. Ajattelen kuinka väsytän itseäni tällä hömpällä ihan turhaan. Onneksi kohdalleni osui, juuri oikeat sanat ja juuri oikeaan aikaan. Ei tämä touhu ole turhaa ja sisällötöntä. Moni meistä koskettaa ihmisiä tietämättään. Minuakin kosketettiin. Sain rohkeutta kirjoittaa omista tuntemuksistani rehellisesti. Olen hukassa.

Sain aivan ihania ja viisaita kommentteja. Rohkaisua. Monesti parjaamani some antoi minulle takaisin isolla kädellä. Sain voimia takaisin. Minulla on lupa olla hukassa. Kenties kaikki kuohunta valmistaa minua suureen muutokseen. Tajusin myös, että en todella ole antanut elämälle mahdollisuutta tapahtua. Olen yrittänyt kenties liikaa vaikuttaa tapahtumiin. Tekeminen on usein syrjäyttänyt ajattelemisen. Tajusin myös, kuinka kovasti pelkään olla negatiivinen. Pelkään, että pimeys ympäröi minut heti, jos uskallan vähänkin valittaa. Pidän väkisin kiinni valonsäteistä ja yritän ruokkia niitä. Yritän luoda iloa ja lämpöä ympärilleni ja unohdan välillä totuuden. Minulla on paha olla. Syvällä sisälläni on paljon surua. Itkemättömiä itkuja.

En ole ollut itselleni hyvä ja lempeä. Missään vaiheessa en ole antanut itselleni armoa kiireisten pikkulapsivuosien aikana. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet raskaita fyysisesti ja henkisesti. Pelkästään valvomisen määrä on ollut valtaisa. En ole taputtanut itseäni olalle missään vaiheessa. Olen vain nähnyt puutteeni ja huonot hetkeni. Olen tuntenut monen äidin tapaan syyllisyyttä ja riittämättömyyttä. Olen kantanut myös muiden huolia enemmän kuin tarpeeksi. Tukenut ja rohkaissut. Olen unohtanut matkan varrella jotakin tärkeää. Olen täällä maailmassa myös itseäni varten.

Suhtaudun elämään vaatimattomasti. En tarvitse paljoa. Ainut toiveeni on luettavissa lähes jokaisesta postauksestani. Suoraan tai rivien välistä. En halua menettää uskoani. Haluan olla kuten pihapiirin itsepäinen omena, joka roikkuu yksin puussa. Kaikki muut ovat jo menneet menojaan. En yhtään tiedä, mitä se oikein ajattelee. Sinnittelee. Tiedän, että jo huomenna käännän selkäni tälle olotilalle ja teen taas mielessäni tuttuja listoja kaikesta, mistä olen elämässäni kiitollinen. Sellainen minä olen. Suru kuitenkin istuu olkapäällä. Kuiskuttelee välillä korvaan.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

#slowmorning - Pysähtyminen


Rauhoittuminen ja hiljentyminen on vaikeaa. Kuitenkin se on meille kaikille välttämättömyys. Keho ja mieli kaipaavat hetkiä, jolloin saavat päästää hivenen irti. Usein annamme arvon vain tekemiselle ja suorittamiselle. Pysähtyminen on jotakin, jolle vain tuhahdetaan. Meidänhän tulee olla alati tehokkaita ja aikaansaavia. Tällä hetkellä minä yritän opetella rauhoittumista ihan tietoisesti. Yritän antaa itselleni välillä luvan pysähtyä. 

Kuuntelen arjessa paljon musiikkia. Se on toiminut minulle pakopaikkana. Tunnen kuinka se koskettaa jotakin arkaa paikkaa sisälläni kaikkien kerrosten alla. Musiikki pääsee kaikkien suojamuurieni ohitse. Se muistuttaa, että olen paljon muutakin, kun vain paisuvat pyykkikasat ja päivän ruokalistat. Musiikin avulla pääsen hetkeksi lentämään. Näen kuinka kotitalo allani muuttuu pieneksi pisteeksi, joka loittonee ja loittonee. Kohoan ylemmäksi ja ylemmäksi. Ja siellä ihan ylhäällä on vain minä ja musiikki.

Pienillä metsäretkillä taaperon kanssa kuulen voimakkaan pyynnön nousevan sisältäni. On vain pieni tie metsän siimeksessä. Havunneulaset jalkojeni alla isona mattona. Taapero torkkuu vaunuissa tyytyväisenä. Kukaan ei puhu. Kukaan ei kysy mitään. Kukaan ei pyydä mitään. On vain minä, uinuva taapero ja tyhjä tie. Askeleet.

Tyhjä paperi ja kynä kutsuvat minua. Voisin vain kirjoittaa ja kirjoittaa. Kaiken mitä en pysty muuten sanomaan. Kirjoittaa ja itkeä. Puhdistua. Sanat tulevat kuin ketjussa. Kaikki maailman tunteet, niin helposti ja vaivattomasti. Rehellisesti. 

torstai 1. marraskuuta 2018

Tervetuloa jouluun!


Kaupallinen yhteistyö Docendo

Ihana ajatella, että tasan kuukauden päästä aukeaa ensimmäinen luukku joulukalenterissa. Lasten ja aikuistenkin odotus alkaa. Minä olen jo fiilistellyt tulevaa Ilona Pietiläisen uuden joulukirjan parissa. Tervetuloa jouluun! on mielestäni tähän mennessä paras Pietiläisen kirjoista. Tunnelmasta saa todellakin kiinni. Kirja oli ihana sukellus jouluun keskellä synkintä ja pimeintä aikaa. Kannen pieni punainen mökki kiteyttää kauniilla tavalla viestin rauhoittumisesta ja yksinkertaisesta kauneudesta. Kirja laittaa miettimään, mistä asioita se todellinen tunnelma nousee? Mitä asioita me juuri nyt kaipaamme? Kirja kuljettaa meitä kiireettömästi kohti joulua.


Kirja alkaa syksyisissä tunnelmissa. Kumisaappaat, kauniit maisemat ja makoisien vohveleiden ohje johdattelee meitä kohti tulppaanien väriloistoa. Pian pipareiden hurmaava tuoksu täyttää keittiön. Kirjassa esitellään erilaisia joulukoteja ja hurmaavia pieniä perinteitä, joista jokainen voi valita omat suosikkinsa. Houkuttelisiko sinua leipoa koko perheen kanssa leivinuunissa joulupitsaa? Kiinnostaisiko sinua enemmän pajupunonta? Kenties haluat minun tapaani viettää joulun villasukissa ja järjestää pihapiirin eläimille myös oma joulutarjoilu. Kauniit kodit ja vaihtuvat tunnelmat tekevät kirjasta tämän vuoden parhaan joulukirjan. Kirja ilahduttaa erityisesti monipuolisuudellaan ja kauniilla kuvillaan. Todellinen inspiraation lähde. Joulukirjat eivät myöskään koskaan vanhene tai mene pois muodista. Ne ovat joka vuosi yhtä ajankohtaisia.

Kerrotaan, että jos nappaa kiinni
yhden lumihiutaleen,
sen kimallus tarttuu poimijaansa.

- Ilona Pietiläinen

Mihin minä haluaisin tänä jouluna panostaa aivan erityisesti. Haluaisin pehmeän ja suloisen joulun vailla kiirettä. Ihanaa ulkoilua. Tunnelmallisen joulusaunan. Sopivasti maistuvia jouluruokia ja herkkuja. Joulupöydässä voisi kokeilla uutta bataattisalaatti reseptiä. Ei stressiä. Ei älytöntä tavaran paljoutta. Oma perhe. Oma pieni lämpöinen pesä. Millaisen joulun sinä haluaisit?


Yhteistyössä Always somewhere else ja Docendo

maanantai 29. lokakuuta 2018

Kuinka torjua syksyn pimeää


Edessä on pian syksyn synkin aika. Ennen pysyvän lumen ilahduttavaa saapumista ajattelin koota teidän kaikkien iloksi pienen listan. Kertoilla siitä, kuinka omaa oloaan voi parantaa pienillä jutuilla pimeyden keskellä. Osa vinkeistä on kaikille tuttuja, mutta toivottavasti listaan mahtuu muutama uusikin juttu. Värikkäiden lehtien mentyä menojaan monen meistä on vaikea kestää luonnon hetkellistä ilottomuutta. Päivät tuntuvat harmaille ja pimeys imee voimamme. Puut ovat alastomia. Viima viipyilee nurkissa. Luonto on menossa levolle. Tärkeintä olisi osata ottaa jokainen vuodenaika vastaan sellaisenaan. Kesästä ei kannata pitää kiinni liian pitkään ja syksynkin on annettava mennä menojaan. On toivotettava talvi tervetulleeksi. Talvi suo levon luonnolle ja tavallaan myös meille ihmisille. Minunkaan ei tarvitse kulkea hemaisevana hame päällä pitkin kotikatuja. Voin huoletta laittaa päähäni ison myssyn ja nostaa takin kauluksen pystyyn. Kääntyä hivenen sisäänpäin ja miettiä omiani. No sellainen ainakin minä olen talvisin.

Mistä kaikesta minä pidän juuri nyt? Olen onnellinen, että pihamaan suurimmat lehtikasat on siivottu pois. Olen iloinen pihapiirin linnuista ja oravasta, joka valmistautuu talven tuloon piilottelemalla pähkinöitä. Olen onnellinen siitä, että sairastelusta huolimatta olemme koko perhe selvinneet kotikonstein. Olen iloinen, että saan kaivaa esiin kaulahuivin, jota en ehtinyt viime talvena juuri käyttää. Olen iloinen, koska ensilumi on tulossan, kun vain jaksan odottaa.


Vinkit jakoon:

Kurja keli ulkosalla on ihana tekosyy vain olla.
Lintujen ja oravien talviruokinta alkaa ja koko perheellä on yhteistä tekemistä ja tarkkailtavaa.
Kynttilät ja tuikut ilostuttavat iltaa sisällä ja ulkona.
Ulkoilua ei tarvitse unohtaa kurjallakaan säällä, kun vain muistaa pukeutua sään mukaisesti. Välillä on suorastaan hauskaa seistä sateessa!!!
Karjalanpaisti ja mustaherukkahillo maistuvat reippaan ulkoilun jälkeen.
Syksyisin tulee paljon kirjauutuuksia kauppoihin.
Jouluun voi ruveta jo pikku hiljaa valmistautumaan.
Suunnittele jo seuraavan kesän matkoja. Ota selvää kohteesta ja mieti kivoja retkiä. Kesä on lopulta nopeasti edessä.
Hemmottele itseäsi saunan lämmössä. Muista saunahunaja.
Arkenakin voi nauttia kuohuvaa ja mansikoita.
Leivo herkkuja sunnuntaisin.
Kokeile Aroma Diffuuseria ja eteerisiäöljyjä arjessa.
Kuuntele paljon lempimusiikkiasi.
Ota haaste vastaan. Opettele kutomaan, vaikka villasukkia.
Nauti hyvää punaviiniä.
Vaihda kotona järjestystä. Järjestä itsellesi ihana kotoinen nurkkaus.
Käy teatterissa/elokuvissa/konsertissa/baletissa/museossa.
Kirjoita muistiin ajatuksiasi ja toiveitasi.
Ilahduta ystävää.
Hanki kestäviä viherkasveja.
Virittele ulkovaloja silloin, kun itse tahdot. Älä turhaan aikaile.
Katso lempisarjojasi ja vanhoja elokuvia, jotka ovat joskus sykähdyttäneet sinua.
Hanki uusi tyyny, jos vanha tyynysi on jo nähnyt parhaat päivänsä.
Hommaa aamuihisi hauska herätyskello (tyyliin Hello Kitty).
Olisiko kirkasvalolaitteesta apua?
Hidasta, nauti ja hengitä.
Käperry kainaloon.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Yllätä Äiti vol 2


Kaupallinen yhteistyö

Syksyn väriloisto on takanapäin ja jouluun on vielä matkaa. Lisääntynyt pimeys ja luonnon hetkellinen synkkyys saattavat painaa mielialan alas. Arki tuntuu välillä pullalle ja aikaa tai mahdollisuutta irtiotolle ei ole. Nyt on juuri oikea aika hemmotella ruuhkavuosissa rämpivää ystävää. Soita tai laita viesti. Muista kolme tärkeää sanaa: "Mitäs sinulle kuuluu?" Aina parempi on nähdä kasvotusten. Kahvitella yhdessä. Tarjota tukea ja ymmärrystä. Me kaikki tarvitsemme ystävän. Ei jätetä ketään yksin.

Maitokahvimedia ja Ainu etsivät jälleen yhdessä yllätettävää äitiä. Mukana menossa on myös Herbina ja XZ. Tällä kerralla ilahdutamme peräti kolmea äitiä runsaalla tuotepaketilla. Kilpailu ja tarkemmat ohjeet löytyvät Maitokahvimedian Instagram-tililtä. Kilpailuaika on 28.10.2018-11.11.2018 Löytyisikö sinun lähipiiristäsi ystävä, joka odottaa pienokaistaan tai on juuri toivottanut lapsensa maailmaan? Tiedätkö äidin, joka kaipaisi elämäänsä annoksen hemmottelua ja muistamista? Ystävän järjestämä yllätys kohottaa hetkeksi arjen yläpuolelle ja kertoo, että vierellä on ihminen, joka välittää. Kerro meille muutamalla sanalla ystävästäsi ja osallistu kilpailuun. Nyt olisi mahdollisuus etäältäkin ilahduttaa ihmistä, joka pyörii mielessä. Me autamme sinua yhdessä mahtavien yhteistyökumppanien kanssa.




Yhteistyössä MaitokahvimediaXZHerbina ja Ainu

tiistai 23. lokakuuta 2018

Erityisiä kahvimuistoja


Kaupallinen yhteistyö Paulig

Kahvi. Aamujen pelastus. Aina lojaali ja ymmärtävä ystävä, joka ei koskaan arvostele minua. Läsnä arjessa ja juhlassa. Läsnä ilossa ja surussa. Oma taipaleeni kahvin kanssa alkoi jo varhain. Lapsuudessani vierailin useasti isovanhemmillani. Mummoni luona kyläili useasti myös iloinen, mutta arvokas vanhojen rouvien joukko. Kesällä kaikilla oli kauniit hatut, joissa oli koristeena hentoja tekokukkia ja kädessään heillä oli valkoiset käsineet. He istuivat mummoni keittiössä juoden kahvia ruusukupeista ja nauttien samalla palan tiikerikakkua. Muistan ikuisesti, kuinka minusta tuntui pienenä tyttönä hyvin erityiselle, että sain oman paikkani pöydästä. Eteeni katettiin oma ruusuinen kahvikuppi tasseineen ja kakkulautasineen. Vanhat rouvat ottivat minut erityisellä tavalla vastaan omaan pieneen kerhoonsa. Muistan miten tarkkailin mummojen tapaa juoda kahvia sokeripala suussaan. Yksi heistä kaatoi kahvia tassin päälle ja joi sen sitten siitä. Minä yritin tehdä saman perässä. Kertaakaan minua ei toruttu tai nolattu millään tavoin. Tiikerikakkua sain aina useamman palasen. Kuuntelin rouvien keskusteluja lumoutuneena. Nyt omassa astiakaapissani on tuo erityinen ruusuinen kahviastiasto. Olisipa mummoni vielä luonani. Kuinka haluaisinkaan kiittää häntä kaikesta, mitä hän teki.

Toinen kahvimuistoni sijoittuu vallan eri paikkaan. Päätimme matkustaa mieheni kanssa lomalle Brasiliaan. Tiedättekö niitä matkoja, jotka alkavat siten, että tökkäistään sormi karttapallon pyöriessä sattumanvaraisesti johonkin? Niin me päädyimme Brasiliaan. Muistan lopun elämääni miltä tuore ananas tuoksui kuumana kesäpäivänä Fortalezan vanhan keskustan torilla. Kojun vieressä oli kaunis vanha kirkko. Aamuisin saimme juoda paikallista tumma paahtoista kahvia Atlantin aaltojen osuessa rantaan. Brasilia jäi parin viikon jälkeen taaksemme, mutta tumma paahto tuli elämäämme jäädäkseen. Oletteko te jo panneet merkille Paulig:n Kaupunkikahvit? Mikä on sinun suosikkisi?


Kotona ollessani juon aamukahvini usein samasta mukista. Muki on tuotu vuosia ja vuosia sitten häämatkalta Liverpoolista. Huomaan usein harmistuvani, jos muki onkin aamulla likainen. Muki on jo haalistunut, mutta se säilyy minulla jokapäiväisessä käytössä, kunnes joskus rikkoutuu vanhuuttaan. Astiakaapistani löytyy myös tusinan verran Muumimukeja, mutta jätän ne aina vieraiden iloksi. Sen sijaan Muumikahvit, jotka kuljettavat meidät läpi neljän vuodenajan maistuvat minulle kyllä. Perheen pikkuisiakin viehättää pakettien kauniit kuvitukset. Pakkaukset ovat niin hurmaavia, että niitä varten pitäisi hankkia ihan oma läpinäkyvä kahvipurkki. Monen tuliaiskassiin varmasti sujahtaa tänä syksynä Paulig Moomin Medium Roast Coffee. Aromikkaan täyteläinen ja pehmeä, keskipaahtoinen kahvisekoitus.

Meillä kokoonnutaan puolison kanssa kahvin äärelle myös silloin, kun on aika vakavalle keskustelulle. Kahvin keittäminen auttaa keskittymään. Puuhassa hiljentyy ja rauhoittuu ihan itsestään. Seuraa odotus. Valmis kahvi kaadetaan kuppeihin. Ensimmäinen siemaisu. Kumpi meistä aloittaa ensin? Kahvi. Rakas Ystävämme isolla Y:llä.

Yhteistyössä Maitokahvimedia ja Paulig

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

#slowmornin - Ihana Herkkyys


Kaupallinen yhteistyö 

Jo reilusti yli vuoden ajan Maitokahvimedian bloggaajat ovat tuottaneet, joka sunnuntai pehmeää ja herkkää sisältöä #slowmorning julkaisuissa. Välillä on tarjolla ollut herkkuja ja hemmottelua, mutta useimmiten olemme kirjoittaneet pysähtymisestä ja hiljentymisestä kukin omalla tavallamme. Suvi Bowellan:n Ihana Herkkyys kirja sopii paremmin kuin hyvin tämän aamun julkaisun aiheeksi. On sunnuntai. Useimmilla meistä ei ole kiire mihinkään. Saamme istahtaa alas ja nauttia kahvimme kuumana. Sunnuntain syke on hitaampi ja rauhallisempi. Syksy ja hyvät kirjat kuuluvat ehdottomasti yhteen.

Kun opettee kuuntelemaan kehoaan,
se kertoo erilaisina tuntemuksina
hyvin luotettavasti sen, mikä on
itselle oikea suunta.

- Suvi Bowellan

Olen kirjoittanut blogissani monta kertaa hiljaisuudesta ja rauhan etsimisestä. Kuinka sisältäni kumpuaa harras toive, joka voimistuu vuosi vuodelta. Tunne haluaa tulla kuulluksi. Tunne joka on avain siihen, mitä tarvitsen voidakseni hyvin. Äänen voimistuessa tulee aika toiminnalle. Asioita on lähdettävä tekemään todeksi. Haluan voida hyvin ja olla tasapainossa. Olen aina tiennyt olevani herkkä ärsykkeille ja sosiaalisille tilanteille. Töissä ollessani kintereilläni seurasi murskaava väsymys. Vaikutan tavatessa äärimmäisen sosiaaliselle. Ihmiset viihtyvät usein hyvin seurassani ja minusta saa vilkkaan kuvan. Sosiaalisuuteni toimii usein kuitenkin vain kilpenäni, jotta kukaan ei näkisi kuinka kuormittava tilanne minulle on. Kohtaamisen jälkeen minusta on puhti poissa. Saan helposti migreenin kirkkaista väreistä, tuoksuista ja valaistuksesta. Unirytmin rikkoutuminen saa minut aina voimaan huonosti. Oma henkilökohtaisen tilan tarve on suuri. Ahdistun, jos tilaani rikotaan. Ahdistuksen voin tuntea koko kropassani. Rakastan kauniita esineitä, mutta hillitsen keräilijän luonnettani sillä liika tavara ja epäjärjestys sekoittavat ajatuksiani. Toki olen saanut perheen myötä myös parasta siedätyshoitoa ja meiltäkin löytyy talosta kotoisia kasoja.  

Vuosia kannoin kaikista puutteistani syyllisyyttä. Halusin olla yhtä reipas kuin ihmiset ympärilläni. Kärsin hiljaa itsekseni. Muistan, kun kuulin ensimmäisen kerran erityisherkkyydestä. Minut valtasi suunnaton helpotus. En ole yksin. En ole outo. Meitä on muitakin. Nykyisin osaan iloita enemmän herkkyydestäni. Tiedän, että on asioita ja tilanteita, joissa voin käyttää sitä hyväkseni. Negatiivinen muuttuu positiiviseksi. Nautin suunnattomasti musiikista, elokuvista ja kirjoista. Kaikki piirtyy mieleeni isoin värein. Huomaan usein pienimmätkin yksityiskohdat. Osaan samaistua ihmisten tilanteisiin ja löytää oikeat sanat sanottavaksi. Annan intuitioni johdattaa minua isojen päätösten edessä. Kohdalleni on myös osunut outoja kokemuksia, jotka olen hyväksynyt rikastuttavaksi osaksi elämääni. Luonto on minulle kuin iso laturi. Rauhoitun ja tunnen energian liikkuvan. 

Herkkyys ei ole heikkoutta.
Herkkäkin ihminen voi olla
henkisesti suunnattoman
vahva ja peräänantamaton

- Suvi Bowellan

Kaikesta tästä ja paljosta muusta kertoo Ihana Herkkyys. Kirja sopii ihmisille, jotka miettivät saattaisivatko olla erityisherkiä. Netistä löytyy myös muutamia testejä avuksi. Kirja sopii myös meille, jotka jo tiedämme olevamme erityisherkkiä, sillä se tarjoaa runsaasti uusia näkökulmia asiaan. Kirja on oiva lahja myös eritysherkän läheiselle. Herkkyydestä ja sen mukanaan tuomista tunteista ja ajatuksista on hyvä puhua. Usein erityisherkän ihmiset reaktiot saattavat yllättää ja silloin on hyvä sanoittaa asiaa. Itse huomaan usein pyyteleväni anteeksi. "Anteeksi. En kestä musiikkia näin lujalla. Anteeksi. Ahdistun tästä sekamelskasta. Anteeksi. Minulla on tapa tehdä asiat tietyssä järjestyksessä". Sen sijaan voisin välillä kiittää: "Kiitos, että näen kaikki sävyt tässä maailmassa. Kiitos, että asiat koskettavat ja liikuttavat minua syvästi. Kiitos, että vaalin perhettäni ja turvallista kotipesää. Kiitos, että tiedän usein, mitä kulman takana on ennen kuin ehdin sinne"...

Lue myös Pölyä Pinnoilla Hennan postaus aiheesta!!

Yhteistyössä Always somewhere else ja Otava


maanantai 15. lokakuuta 2018

Ole reilu ja ajattele


Lauantaina vietin päivän ulkosalla. Taaperon kanssa tehtiin yhdessä kaksi pitkää vaunureissua. Välissä syötiin ja haravoitiin pihaa. Kuljimme metsäisiä lenkkipolkuja. Vältän aina vilkkaita katuja. Kaipaan rauhaa. Kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta välillä, niin paljon, että ihan sieluun sattuu. Tuntuu, että juuri nyt elämässä on liikaa asioita. Ajatuksia on välillä vaikea järjestellä omassa päässä. Pienoisesti on myös alkanut ahdistaa se, että parisuhteessa ei ole aikaa kunnon keskustelulle. Puhe on vain hätäisiä lausahduksia tai harkitsemattomia purkauksia. Asioissa ei päästä eteenpäin. Kummankin vireystila on lähes olematon. Välillä tuntuu, että yhteinen elämä ei ole oikein hallinnassa. Ei meillä onneksi ole mitään parisuhdekriisiä. Se tästä vielä puuttuisi. Lähinnä on vaikea suunnitella arkea ja löytää kaiken keskeltä niitä pieniä tärkeitä hetkiä.

Ymmärrän kyllä paremmin kuin hyvin, miksi pienten lasten vanhemmat päätyvät eroon. Puhumattomuudelle on helpompaa antaa periksi, kun jatkaa sinnikkäitä yrityksia yhteyden säilyttämiseksi. Helposti yhteyden ylläpitäminen jää enemmän toisen puoliskon harteille, vaikka sen pitäisi olla molempien vastuulla. Aina ei kaikille asioille löydy heti ratkaisua, mutta pelkästään kuulluksi tuleminen usein jo helpottaa. Kukaan meistä ei halua puhua seinille. Kukaan meistä ei halua puhua loittonevalle selälle.

Väsymys on myrkkyä parisuhteelle. Salakavalasti tabletti ilmestyy parisänkyyn ja siitä sitten koomassa katsotaan yhdessä sarjoja ja elokuvia. Kosketus hiipuu. Fyysinen läheisyys on kuitenkin yksi parisuhteen kulmakivistä. Lämmin kainalo lohduttaa ruuhkavuosissa rämpivää. Hipsuttelu kertoo, että tässä ollaan yhdessä. Nykyisin on onneksi helppoa pitää yhteyttä päivän mittaan pienillä viesteillä. Itse harrastan pieniä viestejä aika ahkerasti. Saan hyvän mielen myös itselleni, kun muistan puolisoani. Huumori ja kiusoitteleva romantiikka saavat kukkia viesteissä. Lempeä odotuksen tunnelma kohottaa arjen tiskivuorten yli.

Pienet irtiotot totutusta kuviosta myös piristävät kummasti. Tovi sitten päädyimme mieheni kanssa viettämään pitkästä aikaa hetken kahden. Päädyimme katsomaan Pelicans-Ilves jääkiekko ottelua ja illan viimeisteli annoskebab. Seuraavaksi olisikin ihana mennä vastapainoksi teatteriin tai balettiin. Nauttia väliajalla kuohuvaa ja leivoksia. Lopulta ei ole kovinkaan paljon väliä sillä, mitä tehdään. Tärkeintä on olla läsnä. Saada jutella niitä ihan omia juttuja, joita muut eivät ymmärrä. Kulkea vierekkäin. Ottaa toista kädestä kiinni. Omat parisuhde toiveeni pystyn kiteyttämään muutamaan sanaan: "Ole reilu". Toivon, että osaan olla sitä puolisolleni ja sitä toivoisin omalle kohdalleni myös. Ole reilu kaikessa, mitä teet. Ajattele.

Muistetaan myös kiitollisuus. Kiitollisuus elämälle siitä, että se on asettanut polkuni varrelle ihanan ihmisen jonka kanssa on ollut hyvä jatkaa matkaa kaksin. Kiitollisuus tästä hetkestä. Ruuhkavuodet opettavat ja kasvattavat. Saavat meidät toimimaan tiiminä ja miettimään enemmän koko perheen etua. Muistetaan myös ilo. Yhteinen nauru. Heittäytyminen. Rakastettavaksi.

lauantai 13. lokakuuta 2018

MaiBoo - lempiesineet kauniisti esille


Kaupallinen yhteistyö

Vihdoinkin se on tehty. Perheemme pikkuiset nukkuvat samassa huoneessa ja me vanhemmat olemme saaneet makuuhuoneemme takaisin. Mietimme päätöstä pitkään, koska emme todellakaan kaivanneet taloon unettomia öitä. Keskustelimme asiasta perheen Pikku Herra kanssa ja vakuutuimme siitä, että huoneen vaihtoa ainakin kannattaa kokeilla. On tunnustettava, että meillä menee nykyisin jokaisen asian toteuttamiseen melkoisesti aikaa. Mietimme ja pohdimme. Osansa on myös sillä, että ihan kaikki tuntuu nykyisin melkoisen työläälle. Pinnasängyn purkamisesta meinasi tulla suorastaan kynnyskysymys. Tämä on asia, joka aukeaa kenties vain kolmen lapsen väsyneille vanhemmille.

Pikku Tähden huone on aina ollut suosikkipaikkani koko talossa. Olen viettänyt huoneessa lukuisia tunteja katsellen ulos ikkunasta. Nukuttanut pikkuista vauvaani keinutuolissa. Huone on myös ollut pakopaikkani. Se on ollut talon huoneista ainut, johon olen päässyt vauvan kanssa meteliä karkuun. Huoneessa on levännyt hermot ja korvat. Jännitin kovasti kuinka lapset sopeutuisivat nukkumaan yhdessä. Pahimmassa tapauksessa he pitäisivät toisiaan hereillä tuntitolkulla. Kaikki on sujunut yllättävän hyvin. Kävimme perheen Pikku Herran kanssa säännöt läpi huolellisesti ja niistä tarpeen tullen aina muistutellaan. Yhteiset satuhetket perheen pienempien kanssa ovat olleet parasta antia koko jutussa. Päivä -ja iltaunien aikaan meillä luetaan Muumia.



Sisustuksellisesti huone on koonsa puolesta hivenen haasteellinen. Pienoisesti pelkäsin, että huoneen viehätys kärsisi toisesta pinnasängystä. Liika tavara tukkii huoneen helposti ja saa sen tuntumaan entistä ahtaammalle. On kuitenkin ihanaa, että huoneesta löytyy katseenvangitsija. Kaunis ja ilmava MaiBoo:n hylly on oikea lastenhuoneen aarre. Väritykseltään helmihylly sopii huoneeseen täydellisesti. Hylly on leikkisä, mutta myös erittäin käytännöllinen ja siihen mahtuu yllättävän paljon tavaraa. Helmiyllyssä on esillä matkoilta tuotuja leppäkerttuja ja kärpässieniä. Pieniä muistoja sieltä ja täältä. Hyllyn ansioista saatoin karsia pienestä huoneesta yhden pöydän pois. Hyllyn alle mahtuu vielä hyvin jakkaroita. Saattaa olla, että pienoisesti vielä liikuttelen säilytysrasioita, koreja ja lamppuja huoneessa

Hylly tehtiin huoneeseen ihan toiveideni mukaisesti ja voin sanoa, että harvoin saa niin hyvää palvelua!! Maiboo:n hyllyt valmistetaan kotimaassa käsityönä ja jokainen hylly on huolella tehty. Erittäin viimeisteltyä työtä. Hylly on myös erittäin helppo kiinnittää. MaiBoo:n valikoimista löytyy lisäsksi myös rekki -ja lentokonehyllyjä, tuttinauhoja, kirjainpalikoita, helmitauluja ja nimihenkareita. Kaikkea kaunista kotiin ja lahjaksi. Juuri nyt pieni huone tuntuu täydelliseltä. Olen huomannut, että katseeni vaeltaa huoneessa ollessani aina hyllyyn ja pikkuisiin esineisiin. Hymyilen. Huone on edelleen lempipaikkani ja vähän päälle. Mitä sinä olet mieltä helmihyllystä?


Laita ihmeessä seurantaan
 MaiBoo:n kaunis Instagram-tili


Yhteistyössä Always somewhere else ja MaiBoo

torstai 11. lokakuuta 2018

Syksyn upein lintukirja


Kaupallinen yhteistyö

Sain käsiini aivan erityisen lintukirjan. En tiedä pitäisikö edes puhua lintukirjasta. Kyseessä ei ainakaan ole ihan tavallinen lintukirja. Opuksen avattuaan lukija jos toinenkin varmasti yllättyy positiivisesti. Palkintojakin (palkittu Augustpriset -ja Vuoden kaunein kirja -kilpailuissa) niittänyt Linnut lähellä teos on kiehtova kurkistus pintaa syvemmälle. Ensimmäisenä on mainittava kuvitus. Linnut tuntuvat suorastaan lentävän lukijan olkapäälle istumaan kirjan sivuilta. En usko, että lintuja on missään kirjassa pystytty kuvamaan yhtä sykähdyttävästi. Kirjassa esiintyvät tarinat tuovat mieleeni omia tapaamisiani siivekkäiden kanssa. Kirja tarjoaa lintuihin liittyvän kansanperinteen ohella kiinnostavasti kirjoitettua perustietoutta, joka jää helposti mieleen. Kirja avaa aivan uudenlaisen näkymän viehkeiden ystäviemme maailmaan. Kirja on vain nähtävä ja koettava ihan itse. Itse nostaisin kirjan ykköslinnuksi mustarastaan. Lue ihmeessä kaunis tarina monen mielestä varsin arkisesta linnusta. Oletko sinä kuullut koskaan mustarastaan laulavan?


Linnut ovat suuri osa meidän perheen elämää. Lintujen tarkkailu on ilmaista puuhaa, joka tuottaa suurta iloa. Lintujen talviruokinta opettaa lapsia pitämään huolta pikkuisista ystävistään. Lintujen tunnistaminen taas tuottaa puhdasta riemua. Tarkkailu opettaa keskittymistä ja hiljentymistä, sekä luonnon kunnioittamista. Meidän lapset ovat oppineet laskemaan lintuja tarkkailemalla. Kuinka monta lintua pihassa näkyy? Yksi, kaksi, kolme...  On ihanaa odottaa joka syksy saman lintuparven välilaskeutumista pihamaan isolle nurmikolle. Kyse on vain yhdestä ainoasta päivästä ja hetkestä. Kahdeksan vuotta olemme saaneet todistaa parven vierailuja. Näky on upea. Levättyään ja ruokailtuaan parvi kohoaa taivaalle. Mielenkiinnolla olemme myös seuranneet lintujen omaa nokkimisjärjestystä. Kuka saa ruokailla ja missä. Ketkä linnuista ovat pihan pomoja. Meillä on pihan eri kolkissa lintulautoja, pähkinäautomaatteja ja talipalloja, joten taatusti jokainen lintu pääsee syömään. Tervetuloa syksy ja lintuystäväni.


Miten houkutella lintuja pihapiiriin:

Ripusta pihapiiriin puihin linnunpönttöjä (linnunpönttöjä voi ripustaa ympäri vuoden).
Vältä turhan levotonta paikkaa.
Siivoa linnunpöntöt syksyisin talvilintuja varten.
Pönttöön voi laittaa valmiiksi pesäaineksia (sahajauho, multa, turve) 
Perusta pihapiiriin useampi ruokintapaikka.

Aloita  talviruokinta, kun maa jäätyy tai viimeistään lumivaipan peittäessä maan.
Älä lopeta ruokintaa kesken.
 Ruokinnan voin lopettaa keväällä lumien sulettua. 
Ota huomioon mahdollinen takatalvi!!

Kuivat omenanpalat, kuivatetut pihlajanmarjat ja leivänmurut: mustarastas
Auringonkukansiemenet, murskattu maapähkinä: tiaiset ja peipot
Kauralyhde: punatulkut, keltasirkku
 Talipallot: tiainen, varpunen, mustarastas, tikka

Muista pitää ruokintapaikat puhtaina!

Kesäisin lintujen juoma- ja peseytymisallas 

Yhteistyössä Always somewhere else ja Docendo

maanantai 8. lokakuuta 2018

Pohjolan voimaeläimet uhkuvat mystiikkaa


Kaupallinen yhteistyö

Illan hämärtyessä kävelen kotiin. Jalkakäytävä on täynnä tippuneita syksyn lehtiä. Katuvalot hohtavat. Kiedon kaulaliinan tiukemmin ympärilleni. On hiljaista. Ei vastaantulioita. Olen ajatuksissani. Jokin painaa mieltäni. Olen väsynyt ja uupunut. Kaipaan kahvia. Seisahdun. 15 metrin päässä minusta on pieni jähmettynyt hahmo, jonka silmät ovat nauliintuneet minuun. Miettii olenko ystävä vain kenties vaaraksi. Katsomme toisiamme keskellä urbaania ympäristöä. Aika tuntuu pysähtyneen. Teet päätöksesi. Päätät, että minusta ei ole välitöntä vaaraa jäniksille. Loikit tiehesi. Katson ympärilleni. Näkikö kukaan? Jalkakäytävä ja sen ympäristö on edelleen autio. Hymy nousee kasvoilleni. Mitä jänis tahtoi minulle kertoa? Jänis on onnen ja runsauden vertauskuva. Kenties minussa on vähän jänistä. Haluan aina saada aikaa positiivisen kierteen. Antaa vauhtia asioille.

Ihmiset kaipaavat yhteyteen luonnon kanssa. Hakeudumme metsiin, kuntopoluille, ladun varteen, kesämökeille ja kalastamaan. Luonto on osa meitä. Saatamme rakentaa kaupunkimme betonista ja muuttaa sinne asumaan, mutta kuulemme silti kutsun. Suomalaisuuteen kuuluu myös se, että arvostamme luontoa ja haluamme pitää siitä huolta. Ilmastoraportti aiheuttaa meissä kaikissa syvää huolta tulevaisuudesta. Edessämme on kenties aikamme suurimmat haasteet. Meillä on niin paljon suojelemisen arvoista. Luonto on voimakas, mutta samalla herkkä. 


Omissa haaveissani elän peltojen keskellä yksinkertaisempaa elämää. Luovun turhasta ja elän rikkaampaa ja merkityksellisempää elämää. Juurrutan lapsiini syvän luontoyhteyden. Juuri nyt me tarvitsemme avuksi karhun vahvuutta, pöllön viisautta ja ketun neuvokkuutta. Meidän tulee selvitä vaikeasta tilanteesta. On äärimmäisen tärkeää suojella maapalloa ja löytää tasapaino uudelleen. Aika ja elämä on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin. Olemme saavuttaneet huimia edistysaskelia ja samalla erkaantuneet loitommaksi alkuvoimasta. Ilman luontoyhteyttä ihminen lakastuu. Me tarvitsemme tätä maata ja sen runsasta kasvi-ja eläinkuntaa selvitäksemme. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kieppuvat ympärillämme. Luonto tanssii omaa tanssiaan. Löydämmekö tahdon tehdä asiat paremmin?

Totuus meistä itsestämme löytyy vapaina virtaavien koskien kuohuista, ikimetsien huminasta ja kangasvuokon pehmeästä lehdykästä. Metso voi kertoa mistä tulemme ja minne kuulumme. Jo ikiaikoina ihmiset uskoivat toteemieläimiin. Maaretta Tukiaisen Pohjolan voimaeläimet kirja on oiva opas matkalla kohti Pohjolan myyttien maailmaa. Kuvitus, voimaeläinten oma ääni, sekä ominaisuudet yhdessä pohdittavien kysymysten kanssa muodostavat mielenkiintoisen kokonaisuuden. Kirjan oheen on julkaistu myös Pohjolan voimaeläinkortit. Kortteihin on tiivistetty eläimen voima ja minämuodossa oleva voimalause. Kortit ovat helppo ja vaivaton tapa tutustua voimaeläimiin arjen keskellä. Kirjasta ja korteista innostuu helposti koko perhe. Kirja toimii hienosti iltalukemisena lapsille tai sen voi kaivaa esille ja tarkastella oman pihapiirin otuksia uusin silmin. Kirja sujahtaa helposti myös mukaan metsäretkelle. Voimaeläinkortteja voi nostella aamukahvin lomassa. Mitä eläimet haluavat minulle tänään kertoa?


Yhteistyössä Always somewhere else ja Tuumakustannus

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Syksyisiä mietteitä


Syksy sateineen ja myrskyineen on saapunut. Viikko sitten tuli tehtyä pihamaalla ensimmäiset viralliset syyspuuhat. Haravat heiluivat rivakasti, kun siistimme pihaa myrskyn jäljiltä. Viimeiset omenat saivat myös kyytiä. Meidän aika isoa pihapiiriä reunustavat lehtipuut ja syksyisin saammekin paiskoa hommia ihan tosissaan. On jotenkin haikeaa pakkailla pihakalusteet pois. Muistutan aina itselleni, että saan tilalle lyhtyjä, callunoita ja valosarjoja. Varsinkin pihakeinun talviteloille laittaminen on minusta tuskallista. Usein venytänkin kesäkautta mahdollisimman pitkälle. Pihakeinussa jotenkin kulminoituu lapsuuteni parhaat muistot mummon ja papan luona vietetyistä kesäpäivistä. Keinu on meilläkin ahkerassa käytössä ja siinä on vietytty monta kivaa hetkeä yhdessä lasten kanssa saippuakuplia puhallellen, kirjoja lukien ja jäätelötötteröitä syöden.

Toivon kovasti, että ehdin vielä istuttaa esikoisen omaan kukkapenkkiin kukkasipulit. Pieni kiva yllätys tulevalle keväälle odottamaan perheen kukkakeijua. Meidän pihapiirissä viihtyvät linnut ja olemme jo saaneetkin ihailla parvia, jotka pysähtyvät pihassamme aina syksyisin. Kohta pääsemme taas lasten kanssa ruokkimaan pikkuisia ystäviämme. Lintujen päivittäiset vierailut ovat perheen pienille iso juttu. Viikonloppuna kävimme perheen kanssa pienellä metsäretkellä ihmettelemässä kauniita kärpässieniä, keräämässä kiviä, kiipeilemässä ja piirtelemässä tikulla hiekkaan. Ihmettelimme isoja muurahaiskekoja, jotka ovat hiljentyneet jo talviunille. Juttelimme jääkaudesta ja harjujen muodostumisesta.


Rakastan syksyn tuoksua. Kotinurkillani tuoksuvat voimakkaasti männyn neulaset. Tuoksu on tuttu jo lapsuudesta. Sekaan sekoittuu palavan puun tuoksu, kun korttelin rintamamiestaloissa sytytetään takat antamaan lämpöä ja tunnelmaa illan hämärtyessä. Huomaan usein miettiväni kotikatuni taloja, joista suurin osa on rakennettu heti sodan jälkeen. Kuinka ihmiset rakensivat elämäänsä ja perustivat perheitä. Uskoivat tulevaan, mutta kenties myös varautuivat vaikeuksiin. Kuinka talot pysyvät paikoillaan ja ihmiset vaihtuvat. Millainen perhe on mahtanut aikoinaan rakentaa meidän nykyisen kodin. Millaiset ihmiset ovat tehneet harjulla kulkevat kinttupolut.

Itse toivoin vain, että meidän katon alla asuisi onnellinen perhe. Kaikkea hienoa ei tarvitse olla ja vähempikin riittää. Toivoisin, että meidän talossa raikuisi nauru ja olisi tilaa oppia erheistä ja rohkeutta yrittää uudelleen. Toivoisin, että meidän ei tarvitisi olla millään mittapuulla täydellisiä tai hyviä, että se mitä me olemme olisi juuri hyvä. Toivoisin, että meidän kodissa ei jätettäisi ketään yksin pienen tai suuren murheen kanssa. Toivoisin, että koskaan ei olisi liian kiire aidosti kuunnella ja olla läsnä. Toivon tavallista elämää ja rauhaa.

#slowmorning - Vuoden paras päivä


Kaupallinen yhteistyö Otava

Syksy tiivistää otettaan ja pimeys hiipii nurkkiin. Nyt on juuri oikea aika herkistyä ja pysähtyä kuuntelemaan oman mielen liikkeitä. On aika olla itselleen lempeä ja ymmärtäväinen. Matkalle voi ottaa tueksi Katri Syvärisen uuden kirjan Vuoden Paras Päivä, joka auttaa pienin askelin avamaan kiireen ja elämän hektisyyden aikaansaamia solmuja. Kirja kuljettaa lukijaansa lempeästi eteenpäin. Kaikki pysyvät varmasti mukana. Äitiaivoni eivät menneet kertaakaan solmuun, vaikka keskittyminen on välillä repaleista. Huomasin odottavani innolla, koska saisin taas jatkaa kirjaa eteenpäin. Kirja sisältää runsaasti erilaisia tehtäviä. Itselleni mieluisinta ja luontevinta oli kirjoittaa asioita paperille. Tässä kohden on sanottava, että kirjoitan paljon läppärillä, mutta oman käsialan piirtyminen valkoiseen puhtaaseen arkkiin kiemuroineen ja koukeroineen on erityisen terapeuttista. Olen unohtanut jo tovi sitten päiväkirjojen ja kalentereiden täyttämisen. Siinä puuhassa on jotakin sellaista, mikä ei enää istu elämääni sellaisenaan. Kirjan kysymyksiin oli kuitenkin ihana etsiä vastauksia omasta itsestään. Olin kenties, jopa hivenen yllättynyt siitä, miten nopeasti pääsin rehelliseen ytimeen monen asian kanssa. Muistan ajatelleeni, kuinka sääli on, että meiltä aikuisilta ei juuri enää kysytä selviä ja syvällisiä kysymyksiä. Kukaan ei pysäytä meitä totaalisesti ja laita miettimään ja pohtimaan. On itse löydettävä tiensä kysymysten äärelle.


Oletko koskaan ajatellut, että jokainen päivä voisi olla vuoden paras päivä? Minulle ajatus tuo aivan mieletöntä lohtua. Kirja korostaa positiivista ajattelua ja eteenpäin menoa. Kehitystä. Oman sisäisen tien kulkeminen vaatii rohkeutta, mutta on myös luvallista tuntea epävarmuutta, estoja ja pelkoakin. Jokainen tunne opettaa ja kertoo meille jotakin meistä itsestämme. Kaikkeen ei tarvitse olla heti valmis. Omaa polkua tulee kulkea tunnustellen. Voit valita kirjasta harjoitukset, jotka tuntuvat juuri sinusta oikeille ja hyville. Tärkeintä on, että et suorita harjoituksia pakolla läpi. Kynttilät, tuoksut, pienet asetelmat, voimalauseet ja omat rauhalliset teehetket voivat tarjota paljon uutta energiaa päivääsi. Mietiskely ja pohdinta auttavat sinua selkeyttämään omia ajatuksiasi ja toiveitasi. Yksinkertaiset jooga harjoitukset tuovat uutta virtaa kehoosi. Kirjasta löytyy, jopa ihania reseptejä.


Kirja on parasta, mitä minulle on tapahtunut pitkään aikaan. Puhuttelevat tekstit yhdessä pienen tekemisen kanssa saavat minut innostumaan ja motivoitumaan. Haluan oppia tapoja rauhoittua, haluan tietää, mitä kehoni yrittää minulle viestiä. Haluan olla itselleni lempeämpi ja hyväksyvämpi. Haluan oppia olemaan enemmän paikoillani ja aidosti läsnä myös itselleni. Parasta kaikessa on tietysti se, että voin tehdä kaiken tämän poistumatta kuitenkaan kotoani. Saatan kiikkua keinutolissa lukemassa lasten katsoessa Pikku Kakkosta. Aamulla sytytän kynttilän keittäessäni aamukahvia. Tuon metsäretkeltä kotiin kauniita varpuja ja asetan ne maljakkoon. Sanon ääneen, mitä tunnen. Koen vapautta ja helpotusta. En enää ole vain sotkuinen vyyhti, vaan lempeästi pujottelen solmujani auki. Jokaisessa päivässä on paljon hyvää...sitä parasta.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Otava Kustannus

lauantai 22. syyskuuta 2018

Knabina - Aamukahvi lämpimänä


Kaupallinen yhteistyö

Kotiäitivuosina minua on vaivannut kylmän kahvin kirous. Ehdin kyllä kaiken aamuvilinän keskellä keittämään itselleni kahvit ja kaatamaan kahvin kuppiin, mutta siihen se sitten jääkin. Saatan päivän aikana kerätä kolmekin lähes täysinäistä kahvikuppia talon eri huoneista. Muutama hörppy ja kahvikuppi on jäänyt unohduksiin lastenhoidollisista syistä. Virnistys. Sama toistuu useita kertoja, kunnes kahvipannu on tyhjä. Olen melkoisen kiukkuinen ellen saa aamukahviani. Kahvi tasoittaa aamujani parhaalla mahdollisella tavalla. Ongelma oli sen verran akuutti, että päätin puuttua asiaan. Avain kaikessa oli aamujen järjestäminen eri tavalla. En yritä enää juoda kahviani kaiken hulinan keskellä. Hoidan lasten aamurutiinit ensin ja tämän jälkeen napsautan kahvinkeittimen päälle. Kahvin tippuessa pakkaan porukan pihamaalle. Kaiken ollessa valmista nappaan kahvin kätevästi mukaan. Lasten touhutessa pihalla saan juoda kahvini kuumana ja ilman kiirettä.

Varsinkin perheen yhteisinä reissuaamuina olen tykännyt ottaa aamukahvin mukaani. Mieheni ehtii aina hyvin juoda kahvinsa kotosalla, mutta minä hyörin ja pyörin ja jään usein ilman. Mieheni on aina kovin haluton pysähtymään automatkoilla kahvitauolle, joten kahvi on paras ottaa mukaan jo kotoa lähtiessä. Apukuskin paikalla saan nauttia aamukahvin tienpäällä rauhassa. Lapset torkkuvat usein takapenkillä sulassa sovussa ja spotify soittaa mahtavaa soittolistaa.

Kahvinystävänä sanoisin, että AINA on hyvä hetki keittää kahvit. Nauti kuitenkin kahvisi kuumana ja ilman kiirettä. Kylmä kahvi kaunistaa ainoastaan silloin, jos käyttää sitä hiusten värjäämiseen. Muuten kylmä kahvi saa pelkästään huonolle tuulelle. Knabina:n posliininen TAKE AWAY -muki pitää minun kahvini kuumana. Se on juuri oikean kokoinen ja herkkä kuvitus saa mielen iloiseksi. Arjen pienet ilot ovat tärkeitä.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Knabina

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Uusi elämä


Naapurustossa asuva vanha eläkeläispariskunta inspiroi minua. Alle vuosi sitten he ostivat vanhan ja hoitamattoman talon korttelistamme. He hankkivat pikkuisen koiran ja ryhtyivät yhdessä remontoimaan taloa. Olen katsonut homman edistymistä suu auki. Talo on saanut uuden elämän.Pihapiiriä ympäröivät pensasaidat on leikattu siistiksi ja piha on aidattu pikkuiselle koiralle turvalliseksi. Edellisen omistajan jättämät risut on siivottu ja istutukset laitettu kuntoon. On rakennettu puuvaja ja vanha piharakennus on saanut hienon ulkokuistin. Talon rännit on uusittu ja sadevedet johdatettu turvallisesti pois talon perustuksista. Talon huoltomaalaukset on tehty. Talon sisällä on varmasti myös remontoitu. Olisi suorastaan kiva päästä kurkistamaan.

Usein ajatellaan, että eläkkeelle siirryttäessä elämän pitäisi jotenkin mennä tiettyyn suuntaan. Moni luopuu pitkään asuttamastaan omakotitalosta ja siirtyy pienempään. Koetaan, että tilaa ei enää tarvita ja pihapiiriäkään ei enää haluta hoitaa. Moni valitseekin uudeksi kodikseen kerrotalon. Toiset matkustelevat ja viettävät aikaa lastenlasten kanssa. Pitäydytään mielellään tutussa ja turvallisessa tai hyväksi koetussa jutussa. Minusta naapuruston uusi pariskunta on loistava esimerkki siitä, että loppujen lopuksi me ihmiset olemme vapaita tekemään ihan, mitä itse haluamme. Toki oletuksia ja odotuksia on aina, mutta tarvitseeko niistä piitata? Tarvitseeko seikkailemista lopettaa vain siksi, että vanhenee? Eikö aina ole hyvä aika aloittaa uusia asioita ja projekteja, sekä ottaa vastaan haasteita.

Itse elän nyt ruuhkavuosien keskellä ja myös näihin vuosiin liittyy paljon ympäristön luomia paineita. Itse olen pyrkinyt niitä välttämään ihan tietoisesti, mutta toki en ole täysin immuuni minäkään. Olen huomannut, että mieleeni on nousssut monen asian suhteen epäilys. Tarvitseeko meidän todellakin tehdä kaikki samat turvalliset valinnat? Mitä jos haluankin elämältäni jotakin aivan muuta? Onko meistä kahdesta ja tällä tarkoitan itseäni ja aviomiestäni seikkailemaan yhdessä vai haluammeko elämältä tässä kohden ihan eri asioita. Kuinka parisuhde kestää tämän vaiheen, jossa toinen on levoton ja toisen juuret on isketty maahan tukevasti. Ja miksi ihmeessä nämä piirteet nostavat päätänsä juuri nyt? Tokihan mieheni tiesi millaisen kumppanin itselleen valitsi. Vai tiesikö? Olemmeko me yhä ne kaksi samaa ihmistä, jotka päätyivät yhteen varsin varhain. Olisi helppoa nimetä tämä vaihe keski-iän kriisiksi. En koe kuitenkaan kriiseileväni. Uskon, että kolme lastani ovat antaneet minulle ison annoksen rohkeutta. Tarkastelen elämääni ja haluan vain parasta lapsilleni. Haluan meille kaikille hyvän elämän. Ilman lapsia olisin luultavasti tyytynyt vähempään...jotakin, joka olisi ollut sinne päin.

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

#slowmorning - Hyvä arki


Kaksi sanaa. Hyvä arki. Miten ihmeessä sen voi saavuttaa? Ollakseni aivan rehellinen minäkin juoksen välillä vain hyvän ajatuksen perässä. Yritän ja yritän ja ajatus pakenee vain kauemmaksi. On päiviä jolloin onnistun hyvin tai kohtalaisesti pitämään elämäni palikat ojennuksessa. Välillä taas hommat menevät pieleen ja epäonnistun. Olen monesti kirjoitellut blogissani armeliaisuudesta ja siitä, että yhteenkin päivään voi kuulua montakin uutta aloitusta. Itselleni ainut tapa kestää ruuhkavuosia on nollata epäonnistuminen. Koko päivän ei tarvitse olla pilalla, vaikka aamupalalla koko porukkaa harmittaa ja mikään ei suju. Kaikki ei ole menetetty, jos menetän hetkellisesti tyyneyteni ja karjaisen harkitsemattomasti. Minäkin osaan pyytää anteeksi. Päivää on vielä paljon jäljellä. On vielä paljon jäljellä mahdollisuuksia iloon ja nauruun.

Oma mieli voi toimia uskomattomana arjen rohkaisiana. Voimasanoja ja voimalauseita kannattaa harjoitella. Valitse sanat, jotka toimivat juuri sinulle. Itselläni on tapana ajatella ensin ruuhkavuodet loputtomana päivien ketjuna. Käyn läpi ajatuksen siitä, mihin olen sitoutunut. Hetkellisesti ajatus voi tuntua, jopa uuvuttavalta ja murskaavalta. Tämän jälkeen asetan sattuneen välikohtauksen vasten ruuhkavuosia ja näen, kuinka pieni ja mitätön osanen se on heijastettuna suurta taustaa vasten. Sanon itselleni: "Sinä et jaksa edessä olevia vuosia, jos otat asiat näin raskaasti. Päästä irti".

Tällä hetkellä opettelen olemaan itselleni hyvä. Uskon, että minullakin on toivoa. Yritän opetella tietoisesti pysähtymistä ja lisätä arkeeni asioita, joista pidän. Haluan, että elämässäni on läsnä kiitollisuus. Haluan luoda hetkille merkitystä. Haluan tunnistaa paremmin omat vahvuuteni ja käyttää niitä perheeni parhaaksi. Minua inspiroi se, että voin kasvaa ihmisenä. Huomaan suuren muutoksen jo tapahtuneen. Olen ensimmäistä kertaa suunnannut huomion myös itseeni. Huomaan sanottavani tunteitani. Olen polulla kohti parempaa itsetuntemusta ja sitä kautta parempaa arkea. Kaikille teille, jotka käytätte kaiken aikanne vastaamalla toisten tarpeisiin sanoisin, että olkaa jotakin myös ihan itsellenne. Ottakaa tilaa. Löytäkää oma äänenne. Olette arvokkaita.

perjantai 7. syyskuuta 2018

Epäonnea kerrakseen


Olen nyt viikon verran nilkuttanut ympäri taloa. Pitikin sattua, että satutin varpaani viime viikolla. Pahus sentään, että se murtui ihan omaa huolimattomuuttani. Pikkuvarvas olisi varmasti jo tervehtynyt, mutta onneton minä olen kompastellut kerran, jos toisenkin ja varvas on saanut uusia iskuja. Muutama kuukausi takaperin kaaduin olohuoneen lattialla lojuviin leluihin ja löin pääni takkaan. Onneksi mieheni sai pehmennettyä iskua ja sylissäni ollut perheen kuopus selvisi pelkällä säikähdyksellä. Nyt on ollut huonoa tuuria matkassa ja paljon. Mietin jo onko talo kääntänyt minulle selkänsä. Onko tässä jokin kirous päällä. Olenhan lentänyt myös kaksi kertaa vintin rappusissa ja satuttanut selkäni. Kenties huomiokykyni ja keskittymiseni on vain olematonta. Tavallaan tuntuu oudolle, koska en tunne itseäni tällä hetkellä, niin väsyneeksi, kun mitä olin vielä puolivuotta sitten. Saan nykyisin nukuttua jo hiukan paremmin. Yöhön ei enää mahdu, niin montaa herätystä lasten toimesta. Harkitsin tänään jo pienen hetken opiskelujen aloittamista. Ajatus häipyi kyllä yhtä nopeasti kuin tulikin, mutta silti. Opiskelut saavat kenties vielä odottaa, mutta mielenkiintoiselle luennolle ajattelin kyllä lähteä.

Syksy tietää monelle uuden alkua. Opiskelut alkavat tai edessä on uusi työpaikka. Moni aloittaa uuden harrastuksen. Syksyyn kuuluu värikkäiden lehtien ohella myös teräväksi teroitetut lyijykynät, uudet kalenterit ja penaalit. Minä en ole ostamassa itselleni uutta koulureppua. En ole ajatellut hankkia uusia ulkoiluvaatteita tai aloitella liikunnallista harrastusta. Minä odotan postin tuovan keraamisen Knabina:n TAKE AWAY-MUKIN. Kahvin kera ajattelin lukaista tänä syksynä muutaman kirjan. Olen jo aloittanut Katri Syvärisen Vuoden Paras Päivä kirjan ja lukuvuoroa odottaa myös Suvi Bowellanin Ihana Herkkyys. Kirjoittelen molemmista kirjoista myös ajatuksia tänne blogin puolelle. Olen aina rakastanut lukemista ja nyt yritän palata hiljakseen vanhan harrastukseni pariin. Katri Syvärisen kirja onkin mukavan helppolukuinen ja etenee verkkaisesti.

Tämä postaus taitaa olla luonteeltaan hieman sellainen, mitä kuuluu. Syksy on täällä ja en voi olla onneton. Kahvi maistuu paremmalta ja villasukat on kaivettu jälleen esille. Ihan parhaimmassa vireessä en ole. Olisi kiva miettiä kukkasipuleita ja omenapaistoksia. Jostakin syystä moni juttu vain saa olla. En ole vielä sytyttänyt edes kynttilöitä pimenevien iltojen iloksi. Olen iloinen siitä, että jaksan kirjoittaa blogiin näitä sepustuksia ja suunnitella kivoja juttuja tulevalle vuodelle. Enemmän olen onnellinen siitä, että sen sijaan, että kirjoittelisin blogia jokaisena yönä saatankin katsoa yksin sarjoja ja elokuvia. Laittaa aivot lepotilaan. Kenties se johtuu siitä, että vihdoinkin osaan ottaa tämänkin homman rennosti. Minulla ei ole enää mitään todistettavaa. Teen sen mikä tuntuu hyvälle ja syntyy luonnostaan. Keskityn enemmän omaan elämääni ja olen onnellisempi. Olen osa some-maailmaa, mutta en seuraa muiden tekemisiä. Tämän vuoksi en vietä sometonta syyskuuta. Minulla on homma hyvin tasapainossa. Viikonloppuna yritän linkuttaa pihamaalle, sytyttää kynttilöitä ja ehtiä lukemaan muutaman sivun kirjasta. Olisi myös aivan ihanaa näpertää omalle pihalle tuollainen kaunis istutus vanhaan tuoliin. Taitaa jäädä nyt haaveeksi, mutta idean talletan ainakin mieleeni ja joskus sitten...

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

#KotHamAdventure2018 - Pala Suomea suurella sydämellä


Matka saatu blogin kautta/ #visitkotkahamina

Vanhemmaksi tultuani kaipaan kokemusten jälkeen aikaa. Haluan rauhassa järjestellä mielessäni kaiken nähdyn, opitun ja koetun. Viime viikonloppuna hyppäsin pitkästä aikaa ihan yksin uusien kokemusten pariin. Mietinkin reissussa ollessani, että usein tukeudun aika paljon matkoilla mieheeni. Etenen turvallisesti ikään kuin hänen selkänsä takana, jos voin vältellä puhumista vieraille ihmisille ja itseni peliin laittamista, niin taatusti sen teen. KotHamAdventure2018 reissussa pistin itseni eri tavalla likoon. Haastoin itseni pois ainaiselta mukavuusalueelta ja uskaltauduin ison porukan jatkoksi. Ihan ilman kaveria ei toki tarvinnut olla, sillä sain reissata Maitokahvimedian toisen bloggarin Hurlumhei Saaran kanssa.


Kuva: KotHamAdventure

Reissu alkoi minun osaltani varhain lauantaiaamuna. Juna-asema oli vielä aamukuuden aikaan täynnä nukkuvia Cheek faneja, jotka odottivat pääsyä kotiin. Roskikset olivat täynnä kertakäyttöisiä sadetakkeja. Tunnelmaa riitti siis heti reissun alkumetreillä. Junaan istahdin kädessäni kuuma aamukahvi. Helsingin päässä tapasinkin samantien Saaran ja jatkoimme yhdessä matkaa kohti reissubussia. Perinteisten nimenhuutojen jälkeen bussi suuntasi kohti Merikeskus Vellamoa. Matkalla turistiin pienellä porukalla yllättävän syvällisiäkin juttuja. Väsymyksestä ei ollut tietoakaan. Vellamossa oli vuorossa sokkotreffit historian kanssa ja minä pääsin tutustumaan meriarkeologiaan. Pinnan alla piilevät salaisuudet ovat kiehtovia ja mukaansatempaavia. Merimuseossa on parhaillaan esillä kiertävä Sex And The Sea näyttely, joka oli melkoisen intiimi silmäys merimiesten elämään. Ajan mukanaan tuomat heijasteet avasivat eteemme melkoisen monivivahteisen näkymän. Näyttelyjen jälkeen maistui ravintola Laakongin maukas brunssi. Ehdimme vielä ennen bussille palaamista käydä katsastamassa näköalat Merikeskus Vellamon kattoterassilta.


Seuraavaksi olikin luvassa koko päivän jännittävin osuus. Olin ilmoittautunut mukaan koskenlaskuun ja ennen reissua viettänyt monta huonosti nukuttua yötä pienoisessa jännityksessä. Vesi ei ole koskaan ollut elementtini, mutta päätin silti valloittaa ainakin muutaman kosken. Kymijoella sijaitseva Kultaanranta on kaunista seutua. Meidät otti vastaan Erämys-Keisarinkosket Oy:n osaava henkilökunta. Asiaan kuuluvien varusteiden jakamisen jälkeen saimme selkeän koulutuksen ja tämän jälkeen jakauduimme kahteen kumiveneeseen. Ennen koskia harjoittelimme vielä kipparimme johdolla eri käskyjä. Olo oli koko aktiviteetin rauhallinen ja päättäväinen. Meillä oli veneessä hyvä porukka. Kippari rohkaisi ja antoi selviä ohjeita. Ja niin minä laskin muiden mukana läpi kolme koskea. Meloin, kastuin, riemastuin ja voitin pelkoni. Kiitos.


Kuva: Visit Kotka-Hamina




Vaatteiden vaihdon ja nokipannukahvien jälkeen matkamme jatkui Harjun Hoviin Virolahdelle. Saimme heittää kassit huoneisiimme ja valmistautua illalliseen Harjun kartanossa. Harjun kartano on oikea kaunotar. Kartanomiljöö tarjoaa vierailleen loputtomasti kauniita yksityiskohtia. Ainutlaatuisesta ympäristöstä pääsee nauttimaan, niin vierailijat kuin luonnonvara-alojen opiskelijat. Ruokailun jälkeen ohjelmassa oli saunominen ja illan vieto Rantaharjussa. Mökille saapuessamme ilmoille pärähti upeat soinnut. Koko illan saimme nauttia Noble Brass -bändin soitosta ja hauskoista jutuista. Oluen ystävät pääsivät maistelemaan Takatalo & Tompuri Brewery:n juomia. Saunassa sai helliä itseään Ole Hyvä tuotteilla.





Aamulla olimme yllättävän virkeänä vaihtelemassa kokemuksia ja ajatuksia muiden bloggareiden/tubettajien kanssa aamupalan ääressä. Ruokailun jälkeen itselleni jäi ihana hetki jalkautua Harjun kartanon maille ottamaan kauniita kuvia ja istahtamaan hetkeksi kartanon rappusille. Väkisinkin mieleeni tuli, koska olin viimeksi istunut edes pienen hetken yksikseni ajatusteni kanssa. Elämä on juuri nyt, niin hektistä. En välillä edes kykene miettimään mihin suuntaan olen elämääni viemässä. Olin pienestä hetkestä enemmäin kuin kiitollinen. Muistin, että minäkin olen olemassa ihan itsekseni. Ansaitsen omaa aikaa ja tarvitsen sitä. Jatkossa lähden enemmän mukaan juttuihin. Haluan olla lapsille myös parempi esimerkki. Haluan näyttää, kuinka elämää eletään. Pelkkä suorittaminen ei ole minua varten.


Ennen kotiinpaluuta oli edessä vielä viimeinen etappi. Kalliolaskeutuminen kiehtoi minua hirmuisesti, mutta päätin kuitenkin valita viimeiseksi aktiviteetikseni korsupiknikin. Hiljaiset panssariesteet tuntuivat kutsuvan minua luokseen. Virolahden Bunkkerimuseo on yksi niistä paikoista, jossa jokaisen olisi hyvä käydä kerran elämässään. Luonto on monin paikoin ottanut takaisin Salpalinjan rakennelmat. Muovannut maaston pehmeämmäksi. Kaikkialla on silti näkyvissä, kuinka vaativasta urakasta on aikoinaan ollut kyse. Ponnistus on ollut valtaisa, mutta se on tehty yhdessä. Sellaista jaloa asennetta me kaipaisimme nykyäänkin uusien ongelmien edessä. Korsupiknik oli täydellinen kerran elämässä kokemus. Saimme nauttia hämyisen korsun suojissa aterian pakeista. Taustalla soi sota-ajan sävelmät. Ystävälliset ja lempeät lotat harmaissa puvuissaan huolehtivat tarjoiluista.





Tiivistettynä Kotka/Hamina ja Virolahti tarjoavat matkaajalle paljon nähtävää ja koettavaa. Paras suositus, jonka voin antaa on se, että haluan viedä myös perheeni tutustumaan alueen eri kohteisiin. Pienet ja suuret elämykset löytyvät yllättävän läheltä. Kotimaan matkailu on itselleni ajankohtaisempi kuin koskaan aikaisemmin. Haluan näyttää lapsilleni, kuinka meillä on kaunis ja monivivahteinen maa. Nostaisin reissun parhaimmaksi anniksi ihmiset. Matkan varrella eri kohteissa tapaamani ihmiset olivat ystävällisiä ja lämpöisiä. Meistä pidettiin hyvää huolta jokaisessa käänteessä. Näin hieman jurona päijät-hämäläisenä heräsin huomaamaan, kuinka suuri rikkaus se onkaan, että meitä on täällä Suomessa moneen lähtöön.  Kiitos KotHamAdventure2018 tarjosit meille parastasi!!

PS: Käy katsomassa upea video meidän reissusta!!!


Kuva: Visit Kotka-Hamina