tiistai 30. tammikuuta 2018

Tunikan kaveriksi


Uudesta tunikasta innostuneena päätin hieman kaivella kaappejani ja tutkia millaisia asusteita tunikan pariksi voisi löytää. Olen yrittänyt aina hankkia juttuja, joista todella pidän. Monesti sanotaan, että laatu korvaa määrän. Minulla varmasti osittain hauskuus korvaa määrän. Korvakoruissa ja pikkukengissä on nähtävissä pientä hulluttelua. Monet korut ja laukut olen ostanut itselleni muistoksi matkoilta. Näissäkin kuvissa vilahtaa muutama juttu, jotka olen hankkinut häämatkalla.



Musta tunika tuo kivasti esiin erilaiset asusteet. Tunikan kanssa voi käyttää mainiosti vyötä. Päätä itse pidätkö napakasta kietaisuvyöstä, joka asettuu enemmän vyötärön yläosaan vai löysemmästä vyöstä, jota pidetään enemmän lantiolla. Kengät vaikuttavat myös suuresti siihen millainen look ja vaikutelma syntyy. Valitset sitten pitkät saappaat, nilkkurit, pikkukengät tai lenkkarit, niin tunika kyllä sopii jokaisen tyylin kanssa yhteen. Kuosilliset sukkahousut tai leggarit, sekä tiukat pillifarkut sopivat myös hienosti tunikan kaveriksi. Mustan vaatteen pariksi voi myös riittää dramaattinen ja aina niin naisellinen punainen huulipuna!

Asusteita ja uutta tunikaa katsellessani huomaan ajattelevani, että oikeat valinnat tuottavat tyytyväisyyttä. Pitkään käytössä olleet aarteet, joiden matka jatkuu yhä ovat todella maksaneet itsensä takaisin. Kertakäyttökulttuuri jättää ihmisen lopulta aika tyhjäksi. Kenties hankin juuri nyt vaatteita vähemmän, mutta mietin paljon tarkemmin mitä hankin ja miltä haluan näyttää. Tunikan kanssa tiedän kokevani vielä monta seikkailua. Petra tunika sopii monenlaiseen menoon: treffeille, yökerhoon (jos sattuisin, joskus eksymään sellaiseen..hih), arkeen ja juhlaa. Millaisia lempivaatteita teidän kaapistanne löytyy?


Yhteistyössä Always somewhere else ja KUDE Design

maanantai 29. tammikuuta 2018

Pikku Herran juhlat


Lasten syntymäpäivät ovat vuoden odotetuimmat juhlat. Onneksi meillä onkin vuodessa nykyään kolmet juhlat. Moni juttu menee meille ohi ilman suurempia hössötyksiä, mutta lasten synttäreihin on hauska panostaa. Tänä vuonna Pikku Herra loi vanhemmille hieman paineita juhlien teeman osalta. Toiveissa oli Muumi/Palomies Sami/Puuha Pete/Peräkärry syntymäpäivät. Parhaamme yritimme. Harmi, että meidän aikuisten mielikuvitus ei aina oikein ota tuulta alleen. Juhlapöydässä oli Muumi astiat ja tarjoiluja pienien lava-autojen kyydissä. Seinällä oli työkoneiden kuvia. Pikku Herran lahjat sisälsivät Palomies Samin tarvikkeita, paloauton ja moottorisahan. Pikku Herra oli taivaissa.

Tarjoilujen suhteen otimme ajan puutteen vuoksi ihan rennosti. Edellisellä viikolla olimme hankkineet herkkuja kaupungista. Olenkin ottanut tavaksi unohtaa ne ihan tavalliset dominot ja hankkinut tarjottavaksi aina jotakin sellaista, mitä meidän lähikaupoista ei saa. Kakun tein itse ja se näytti noudattelevan samaa kaavaa joulun juttujen kanssa. Ärsyttää vieläkin, että kakku jäi liian kuivaksi. Olin ajatellut koristella kakun todella hauskoilla irtokarkeilla ja tikkareilla, mutta jostakin syystä mieheni toi kaupasta ihan vääriä karkkeja. Hommat eivät mene nykyisin ihan nappiin. Hauska lisä juhlapöytään muiden herkkujen kaveriksi oli mansikka banaani smoothie! Se tuntui ihan piristävälle yllätykselle myös vieraista. Tarjolla oli myös Sweet coconut & vanilja poppareita ja juuressipsejä, sekä pähkinöitä. Tarjoilu oli aika napostelu luonteista.

Illan hämärtyessä otimme vielä esille isot tähtisadetikut ja toivotimme Pikku Herralle oikein hyvää syntymäpäivää. Seuraaviin synttäreihin on aikaa parisen kuukautta. Lähdenkin tästä miettimään teemaa ja tarjoiluja =)

PS: Lähiaikoina on tulossa pari kivaa arvontaa. Kannattaa pysyä kuulolla!





Elämä jatkuvaa siivousta?


Viikonloppu oli kiireinen. Sunnuntain syntymäpäivät teettivät hieman töitä ja juoksinkin koko lauantain pitkin taloa ja yritin laittaa paikkoja kuntoon. Uskomatonta missä kunnossa kotimme välillä on. Seuraavassa varsin realistinen kuvaus meidän tämän hetkisestä menosta. Tuntuu, että isommat lapset saavat talon käännettyä ympäri 10 minuutissa. Leikistä toiseen siirrytään sellaisella sykkeellä, että kamat vain lentelevät. Yleisen siisteyden ja järjestyksen täydellinen puuttuminen saa tämän siivoojan välillä aivan uuvuksiin. Hampaiden pesun jäljiltä hammastahnaa on ovenkahvassa ja hiustenkuivaimen johdossa. Käsipyyhkeet pitää vaihtaa päivittäin. Jokaisen ruokailun jälkeen keittiön lattia täyttyy murusista. Likaisia vaatteita löytyy esikoisen huoneen lattialta ja vaatekaapista puhtaiden vaatteiden seasta. Koko vaatekaappi on usein vielä myllätty esikoisen etsiessä päivän asua nro. 3. Aurinkoisena päivänä huomaan kuinka olohuoneen ikkuna on täynnä tahmatassujen jälkiä. Vauva taas on vallannut koko olohuoneen lattian. Viltit ja lelut täyttävät melkein koko huoneen.

Vietän päiväni paasaamalla ja luennoimalla vauva sylissäni: 

Älä vie ruokaa tai juomaa olohuoneeseen.
Ruoanvalmistusvälineet kuuluvat keittiöön.
Kylpylelut kuuluvat kylpyhuoneeseen. 
WC ei ole leikkipaikka. 
Lattiaan tai seinään ei saa piirtää. 
Kukkamulta ja kasvit olisi hyvä jättää rauhaan.
Ulkokengillä ei saa kävellä sisällä.
Olohuoneen sohva ei ole trampoliini.
Äidin vaatekaappi ei ole barbien koti.
Banaaninkuoret eivät kuulu keinutuolin alle...

Lista on loputon.

Olen opetellut sietämään kaaosta, sekamelskaa ja tahmaa. Muistelen joskus mieli haikeana vanhaa kotiamme (ilman lapsia). Huokaus. Nykyinenkin kotimme näyttää ihan kivalle siivouksen jälkeen. Joskus mietin millaisessa kunnossa koti olisi, jos en korjaisi pikkuisten apinoideni jälkiä viikkoon. Miltä kotona näyttäisi ilman välisiivouksiani. Tärkeintä on onnellliset lapset. Haluan ehdottomasti kannustaa omiani leikkimään ja pitämään hauskaa. Annan lasten touhuta. Yritän kuitenkin myös opettaa lapsiani korjaamaan omia jälkiään ja auttamaan kotitöissä. Onhan tämä meidän kaikkien yhteinen koti. Kuinka teillä pidetään koti kunnossa?

torstai 25. tammikuuta 2018

Breikin jälkeen hullumpi arki?


Jälleen kerran olen pohtinut kannattaako omasta oravanpyörästä hypähtää hetkeksikään pois. Olimme pitkästä aikaa mieheni kanssa pienellä vuorokauden pituisella breikillä omasta arjestamme. Yhdessä oli toki kivaa ja kahdenkeskinen aika on arvokasta, mutta... Arjen jälleen koittaessa oma elämä tuntuu hivenen ahdistavalta. Hetkellistä vapautta seuraa taas tuttu rankka rytmi. Tahdin rankkuuden tuntee aivan eri tavalla, kun kelkasta on hypännyt hetkeksi pois. Ja kuinka vaikea onkaan taas päästä tilanteen tasalle. Saavutta omassa arjessa tarvittava nopeus. Mieliala laahaa myös jäljessä. Arjen zemppihenki loistaa poissaolollaan. Jäljellä on ihmettely. Tätäkö elämäni on? Ja semmoistahan se on ollut jo viimeiset kolme vuotta. Stressitason ja sietokyvyn ainaista nostamista. Mukavuusalue on paikka, jossa ei enää koskaan käy edes kääntymässä. Täydellistä itsensä unohtamista.

Ankeuttaja iskee jo kotimatkalla. Vapauden menettäminen tuntuu ihan fyysisenä kipuna. Toki ajatuksen terävin kärki kuluu onneksi pois nopeasti. Silti tiistaina pahimman aamukiireen kaikottua kyyneleet hieman pyrkivät silmänurkkiin. Sitä tajuaa tarvitsevansa elämäänsä jotakin sellaista, mitä siinä ei vain ole. Kotiäidille ei aina suoda kiireen keskellä edes perus ihmisoikeuksia. Toki on asioita, jotka ovat kiinni myös omasta ajatusmaailmasta, mutta aika on vihollinen. Vuorokauteen ei saa mahdutettua enempää tunteja. Päivän päättyessä aika on juostu loppuun. Se on joskus lohdutonkin tosiasia.

Hetkessä eläminen. Hyvässä ja pahassa. Kun pitäsi juosta eikä kävellä. Pitäisi tehdä eikä miettiä. Enimmälti se onneksi tarkoittaa vauvan hymyistä nauttimista, esikoisen uusien taitojen ihastelua ja yhdessä puhumista ja nauramista. Läsnäoloa. Silti mietin kuitenkin, miten olisi mahdollista kotioloissa saavuttaa sellainen fiilis, että olisi välillä breikillä ja pienesti omassa rauhassa. Illalla suihkuunkin ehtiminen on vähän niin ja näin. Tämä on asia, joka pitää jotenkin ratkaista. Aikaa ei saa lisää, mutta jotakin varmasti voi tehdä. Aina voi tehdä jotakin..sen olen oppinut.

tiistai 23. tammikuuta 2018

KUDE Design - Tyyliä ja mukavuutta


Reilu vuosi sitten KonMaritin innoissani vaatekaappini. Poistin sieltä surutta aika paljon vaatteita, jotka olivat syystä tai toisesta jääneet vähälle käytölle. Vaatekaapistani oli luettavissa historiani. Takana kolme raskautta ja pitkä nippu kotiäitivuosia. Siellä täällä oli pieniä jäänteitä nähtävillä siitä, että minäkin olin joskus pukeutunut asiallisesti työpaikalle. Enimmälti vaatteet olivat väärä kokoa. Oikea kokokaan ei taannut enää vaatteen istuvuutta, koska kuten aikaisemmin olen todennut kolmen sektion jäljiltä elän nyt tyystin eri kropan kanssa. En kuitenkaan halua ajatella, että olisin jotenkin väärän kokoinen tai muotoinen. Olen vain erilainen kuin aikaisemmin. Tämä nyt kuitenkin on se kroppa, jota minulla on kiittäminen kolmesta ihanasta lapsesta.

Vaatekaapin karsmisen jälkeen hankin tietysti muutamia täydennöksiä. Osa hankkimistani vaatteista olivatkin ihan mukavia, nättejä ja käytännöllisiä. Ajattelin mielessäni, että jos pidän vaatteiden värit kurissa ja ostan vain mustaa, valkoista ja sinistä, niin saan koottua monta yhdisteltävää vaatekertaa. Ajatus oli ihan hyvä, mutta en kenties ajatellut ihan tarpeeksi pitkälle. Minun olisi pitänyt vielä huomioida, että jokainen vaatekappale olisi mahdollisimman monikäyttöinen.



Vaatekaapistani ei ole koskaan aikaisemmin löytynyt tunikoita. Olen ollut aina simppeli housu tai hame tyyppi. KUDE Design :n Petra tunika sai mieleni täydellisesti muuttumaan. Ihmettelin miksi en aikaisemmin ollut tajunnut kuinka monikäyttöisestä vaatteesta on kyse. Harva vaatekappale taipuu, niin monenlaiseen tyyliin. Tunikan voi yhdistää kuosillisten leggareiden kanssa tai sitä voi käyttää paksujen sukkahousujen kanssa. Tunika sopii myös farkkujen kaveriksi. Selkeää mustaa tunikaa on helppo maustaa erilaisilla asusteilla. Halutessaan tunikan kanssa voi käyttää vyötä tai valita tunikan pariksi näyttävät korvakorut. Itse en yhdistäsi tunikan kanssa kaulakorua, koska en haluaisi peittää kauniita laskoksia pääntiessä. Tyyli muuttuu myös sen mukaan valitsetko tunikan pariksi saappaat vai pikkukengät. Villakangastakin vai Biker-takin.

Petra tunika on päällä ihanan kevyt. Raskauksieni jälkeen en varmasti ole laittanut päälleni mitään vaatekappaletta, joka olisi niin kauniisti kätkenyt vartalostani ne asiat, joita en juuri nyt halua tuoda esille. Monet vaatteet, joita olen sovittanut ovat saattaneet kätkeä kätevästi keskivartaloni, mutta ovat peittäneet samalla alleen myös kaiken muunkin. Parasta on esitellä vartalosta niitä puolia, joihin on tyytyväinen!! Minä tykkään siroista käsistäni ja sääretkin on ihan ok! En halua pukeutua säkkiin. Antakaa tekin kroppanne loistaa!

Yhteistyössä Always somewhere else ja KUDE Design

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Korvakoruja asenteella


Olen kenties etsinyt vuosia omaa tyyliäni hiusten ja pukeutumisen suhteen, mutta korvakorut ovat aina olleet se "mun juttu". Korvakorujen kanssa ei oikein voi mennä vikaan. Ne piristävät ihan varmasti tylsää asua ja kohottavat apeaa mielialaa. Hauskoilla korvakoruilla kerää väkisinkin hieman katseita ja voi saada vastaantulijatkin hymyilemään. Korvakoruilla on lupa räväyttää ja valottaa persoonallisuutta. Pukeudun yleensä aika hillitysti ja mustan yleisilmeen perusteella ei varmasti monikaan ajattelisi, että oikeasti rakastan värejä. Pahus sentään, kun en osaa niitä vain pukea ylleni. Valoisasta, iloisesta ja leikkisästä persoonastani on usein kyllä näkyvillä pieni vinkki. Korvakorut.

Minä olen sitä mieltä, että jokaisella kuuluisi olla pikkuisen Rock asennetta. Ainakin korvakorujen verran. Oman asenteen voi saada kohdilleen RokRokInc :n mahtavilla koruilla. Kierrätetty nahka sopii paremmin kuin hyvin korujen materiaaliksi. Valikoima on niin laaja, että jokainen löytää taatusti omat suosikkinsa. Merkin takana on ihastuttava ja lahjakas Ansku. Pistä ihmeessä seurantaan myös RokRokInc:n Instagram-tili Jos liikut vanhoilla kotikulmillani, niin poikkea Vallilan Stooriin ihailemaan ja hypistelemään Anskun koruja!! RokRokInc:n koruja vilahtaa myös Yösyöttä elokuvassa. Pääsen vihdoinkin tulevana sunnuntaina elokuvan näkemään ja yritän bongata kaikki kohtaukset, jossa korvakorut näkyvät.


Korut merkitsevät usein kantajalleen paljon. On melkein ihmeellistä miten paljon ne sitovat tunteita ja fiiliksiä. Vaatteet tulevat ja menevät muodin mukana, mutta koruihin eivät samat säännöt päde. Koruja myös vaalitaan aivan eri tavalla. Koruja säilytetään kauniisti ja usein niitä halutaan pitää esillä osana sisustusta. Uskon, että haluamme pitää esillä asioita, jotka tekevät meidät onnelliseksi. Vilpittömästi voin sanoa, että uudet korvakorut saivat minut iloiseksi ja onnelliseksi. Lähetys saapui postilaatikkooni juuri oikeaan aikaan. Tämä kotiäiti oli hieman väsähtänyt. Tuskin maltan odottaa, että pääsen ulkoiluttamaan näitä kaunokaisia!! Viikonloppu lähestyy ja sen myötä myös myöhäinen hääpäivän juhlinta.



Yhteistyössä Always somewhere else ja RokRokInc

tiistai 16. tammikuuta 2018

Maitokahvimedia yllättää


Maitokahvimedia on aloittanut uuden toimintakauden. Hienoin tapa aloittaa vuosi on tehdä hyvää!! Saimme todella liikuttavan yhteydenoton Pohjanmaalta, jossa haluttiin muistaa ystävää. Tietysti vastasimme vilpittömästi esitettyyn pyyntöön ja lähdimme miettimään tiimin kanssa pientä piristystä yllätettävälle. Jokainen meistä tarvitsee ympärilleen välittäviä ihmisiä. Toisinaan ystävä on matkan takana, mutta yhä silti olemassa. Itse mietin kuinka tärkeää on, että jokaisella on elämässään ihmisiä, jotka aidosti kuuntelevat tai kuten tässä tapauksessa lukevat Facebook päivityksiä. Huolen kantaminen toisesta ihmisestä on kaunis asia, silloin kantaa ystävää sydämessään.

Olemme järjestäneet helsinkiläiselle Lilianille piristystä arjen keskelle. Lämmin kiitos yhteistyökumppaneille yllätykseen osallistumisesta. Posti vie tervehdykset perille ja me Maitokahvimedian tiimi haluamme toivottaa Lilianille ja koko hänen perheelleen oikein ihanaa vuotta 2018! Uskotaan kaikki yhdessä siihen, että hyviä asioita tapahtuu. Olkoon tämä vuosi täynnä iloa ja lämpöä, sekä pieniä tekoja. Tässä yhteydessä haluaisin vielä muistuttaa kaikkia teitä Maitokahvimedian heittämästä haasteesta!








Yhteistyössä Maitokahvimedia ja

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

#slowmorning - Kahvia ja lautapelejä


Sunnuntaiaamuissa on jotakin erityistä taikaa. Tuntuu, että aika pysähtyisi hetkeksi tai sitä olisi jollakin tapaa enemmän. Todellisuudessa tietenkin kello menee myös sunnuntaisin ihan tavallista tahtia eteenpäin. Fiilis kumpuaa omasta itsestä. Sunnuntaisin on harvoin kiire mihinkään. Meillä on tapana sopia kaikki menot muille viikonpäiville ja sunnuntai pidetään ihan tietoisesti vapaana. Sunnuntai on perheaikaa. Aamulla valmistamme tavallista runsaamman aamiaisen ja viivymme pitkään aamupalapöydässä. Juttelemme menneeestä viikosta ja tulevasta. Tällä viikolla suurena puheenaiheena on keskimmäisen lähestyvät syntymäpäivät.

Tänä aamuna syömisen lomassa pelasimme lautapelejä. Meillä oli mieheni kanssa ennen lapsia usein tapana pelata lautapelejä viikonloppuaamuisin. Lautapelit ovat tietysti vaihtuneet lasten lautapeleihin, mutta ihan hauska tapa viettää aikaa se on silti. Meillä ei ainakaan vielä kukaan suutu häviämisestä. Lapset saivatkin joululahjaksi muutaman uuden pelin, joten jaksavat olla vielä innostuneesti mukana puuhassa. On sanottava, että koko perheen yhteinen tekeminen ja perinteet (vaikka ne olisivatkin vähän hassuja) hitsaavat perhettä tiukasti yhteen. Mitä enemmän teemme asioita yhdessä, sitä läheisempiä olemme toisillemme. Ihania yhteisiä aamuhetkiä teille kaikille!

tiistai 9. tammikuuta 2018

Tuunaa jouluvalot


Joulun jälkeen koti tuntuu usein hieman synkälle. Kauniit koristeet on pakattu vuodeksi varastoon. Joulukukat ovat kukkineet ja kuihtuneet. Kuusi nököttää pihamaalla ja odottaa pois viemistä. Minulla usein mieli laahaa vähän maassa ja kotikin kaipaa selvästi jotakin piristettä. DIY-projektini ovat hieman muuttaneet muotoaan. Usein huomaan ratkaisevani tuunaamisella jonkin pulman tai jatkan erilaisten tavaroiden käyttöikää. Seuraavassa vinkki teille ikuisille jouluihmisille.

Joulukoristeet ovat kerrassaan ihastuttavia. Jostakin syystä juuri jouluvalot ovat syystä tai toisesta erittäin helposti rikki menevää sorttia. Välillä tuntuu, että valot kestävät juuri ja juuri yhden joulukauden yli. Juhlapyhien jälkeen käsissä on sekalainen joukko johtoja, jotka joutavat pois. En toki kehoita säästämään ihan kaikkea, mutta toisinaan voi olla paikallaan säästää joitakin osia koristevaloista. Välillä nimittäin käy niin, että joko osa koristeista rikkoutuu tai itse valosarja tulee tiensä päähän, jolloin koristeet ovat vielä ehjät. Olen muutaman kerran nyt vaihtanut ehjät koristeet toiseen valosarjaan ja saanut näin lisää käyttöaikaa jouluvaloille.


Mitä tehdä jos käsissä on valosarja ilman koristeita. Mahdollisuuksia on monia. Voit helposti askarrella, koristepaperista/tapetinpaloista uudet pikkuiset varjostimet valoille. Kokeile ihmeessä myös kauniita muffinssivuokia varjostimina! Jos olet kätevä käsistäsi, niin voit taitella herkät origamit koristamaan valoja tai niputtaa höyheniä kauniiksi tupsuiksi. Voit myös valita minun tavallani helpon ja nopean konstin eli pujotella runsaasti helmiä lankaan ja kieputaa ne valosarjan ympärille. Miltäs kuulostaa? Valosarja ei enää edes näytä jouluiselle ja voit ripustaa sen lastenhuoneeseen yövaloksi tai lasipurnukkaan tuomaan iloa ja tunnelmaa. Annetaan värien loistaa!!

lauantai 6. tammikuuta 2018

Lupauksia vai kokonainen uusi asenne?


Uuden vuoden ollessa alussa moni tekee lupauksia itselleen. Onhan edessä kokonainen vuosi kuin tyhjä sivu. Uudessa alussa on aina jotakin lohdullista. Jokaiseen päiväänkin voi kuulua monta uutta aloitusta. Lasten kiukutellessa ja kaikkien aikataulujen mennessä myttyyn hermo kiristyy ja tulee murahdettua. Silloin vedän aina henkeä ja aloitan päivän uudestaan. Nollaan kaiken negatiivisen. Kotiäidin hommaa ei vain jaksaisi muuten. Sama ajattelu taitaa koskea minulla myös parisuhdetta. Nykyisin meillä riidellään onneksi harvoin. Riidan jälkeen nollaan taas. Pieni eripura ei edusta koko suhdetta eikä kerro parisuhteen tilasta mitään kovin oleellista. Usein väsymys näyttelee riidassa sitä suurinta osaa. Nollaan myös elämän eteen tuomat pettymykset, mokat ja mahalaskut. Nousen ylös ja aloitan alusta taas.

Nollaamisessa on läsnä armo. Jostakin syystä olen ruvennut viljelemään tuota sanaa nykyisin enemmän. En koe sanaa mitenkään hengelliseksi, vaikka sitä usein juuri siinä yhteydessä käytetäänkin. Minulle sana edustaa lempeyttä sen kaikissa ilmenemismuodoissa. Tärkein oivallukseni on ollut se, että enää en etsi armon tunnetta itseni ulkopuolelta. Olen ymmärtänyt, että kannan itse armoa mukanani. Olen löytänyt itseni kanssa uudenlaisen rauhan. Olen antanut itselleni luvan lukemattomiin uusiin alkuihin.

 Yksittäisten lupausten tekeminen ei tunnu ajankohtaiselle edes nyt vuoden alussa. Itse näen, että kyse on enemmänkin asenteesta elämää kohtaan. En siis lupaa laihduttaa tai syödä vähemmän herkkuja. Jos jotakin pitäisi luvata, niin lupaisin olla vieläkin kiinnostuneempi maailmasta. Vieläkin uteliaampi kaiken ihmeellisen edessä. Iloita ja olla rohkea. 

Panostan tietoisesti myös siihen, että suunnittelen tulevia juttuja. Odotus voi tuntua toisinaan pitkälle, mutta jos suuntaan ajatukseni tulevaan voi jo melkein koskettaa unelmaa. Kesän reissuun on vielä aikaa, mutta valmistaudun jo matkaa varten. Olen hankkinut hellehatun, hameen ja kengät reissua varten. Ja kohta edessä on heinäkuu, niin se elämä vain menee. Lopulta ei ole mitään väliä sillä puhuuko lupauksista, asenteesta vai tavoitteista, jos ne kaikki vie lähemmäs hyvää elämää. Sellaista elämää missä itse voi hyvin.