lauantai 6. tammikuuta 2018

Lupauksia vai kokonainen uusi asenne?


Uuden vuoden ollessa alussa moni tekee lupauksia itselleen. Onhan edessä kokonainen vuosi kuin tyhjä sivu. Uudessa alussa on aina jotakin lohdullista. Jokaiseen päiväänkin voi kuulua monta uutta aloitusta. Lasten kiukutellessa ja kaikkien aikataulujen mennessä myttyyn hermo kiristyy ja tulee murahdettua. Silloin vedän aina henkeä ja aloitan päivän uudestaan. Nollaan kaiken negatiivisen. Kotiäidin hommaa ei vain jaksaisi muuten. Sama ajattelu taitaa koskea minulla myös parisuhdetta. Nykyisin meillä riidellään onneksi harvoin. Riidan jälkeen nollaan taas. Pieni eripura ei edusta koko suhdetta eikä kerro parisuhteen tilasta mitään kovin oleellista. Usein väsymys näyttelee riidassa sitä suurinta osaa. Nollaan myös elämän eteen tuomat pettymykset, mokat ja mahalaskut. Nousen ylös ja aloitan alusta taas.

Nollaamisessa on läsnä armo. Jostakin syystä olen ruvennut viljelemään tuota sanaa nykyisin enemmän. En koe sanaa mitenkään hengelliseksi, vaikka sitä usein juuri siinä yhteydessä käytetäänkin. Minulle sana edustaa lempeyttä sen kaikissa ilmenemismuodoissa. Tärkein oivallukseni on ollut se, että enää en etsi armon tunnetta itseni ulkopuolelta. Olen ymmärtänyt, että kannan itse armoa mukanani. Olen löytänyt itseni kanssa uudenlaisen rauhan. Olen antanut itselleni luvan lukemattomiin uusiin alkuihin.

 Yksittäisten lupausten tekeminen ei tunnu ajankohtaiselle edes nyt vuoden alussa. Itse näen, että kyse on enemmänkin asenteesta elämää kohtaan. En siis lupaa laihduttaa tai syödä vähemmän herkkuja. Jos jotakin pitäisi luvata, niin lupaisin olla vieläkin kiinnostuneempi maailmasta. Vieläkin uteliaampi kaiken ihmeellisen edessä. Iloita ja olla rohkea. 

Panostan tietoisesti myös siihen, että suunnittelen tulevia juttuja. Odotus voi tuntua toisinaan pitkälle, mutta jos suuntaan ajatukseni tulevaan voi jo melkein koskettaa unelmaa. Kesän reissuun on vielä aikaa, mutta valmistaudun jo matkaa varten. Olen hankkinut hellehatun, hameen ja kengät reissua varten. Ja kohta edessä on heinäkuu, niin se elämä vain menee. Lopulta ei ole mitään väliä sillä puhuuko lupauksista, asenteesta vai tavoitteista, jos ne kaikki vie lähemmäs hyvää elämää. Sellaista elämää missä itse voi hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti