torstai 12. heinäkuuta 2018

Lisää mustaa keittiöön


* Kaupallinen yhteistyö

Keittiön yläkaappi otti tovi sitten hieman iskua. Mieheni pudotti astian ylähyllyltä ja se raapaisi pudotessaan maalipintaa mukaansa. Juormua oli ikävä katsella ja teinkin siihen pikaisen tuunauksen mustalla sisustuskalvolla. Kalvo ei kuitenkaan kestänyt kovassa käytössä ja oli aika miettiä uutta ratkaisua. Moni varmasti muistaakin juhannukseni maalaushommissa ja päätinkin jatkaa samalla linjalla. Kokeilu vaati hivenen rohkeutta. Mielessä oli peikkoja ja epäilyksiä. Onhan se ihan totta, että kukaan ei halua sössiä keittiönkaapin maalausta. Mietin miten "iloinen" mieheni olisi, jos kokeiluni epäonnistuisi.

Irrotin kaapista vetimen. Putsasin pinnan huolellisesti. Teippasin keittiön kaapin laidat ja telasin sen kahteen kertaan vesiohenteisella Coloria EXO tartuntapohjamaalilla. Annoin kerrosten kuivua hyvin. Tämän jälkeen maalasin kaapin oven kahteen kertaan mustalla Coloria Greenline sisustusmaalilla. Hivenen jouduin paikkamaalaamaan laitoja, mutta lopputulos oli lopulta ihan siisti. Ei enää juormuja ovessa ja musta väri antaa keittiölle taas uutta ilmettä. Maalaaminen on siitä kivaa puuhaa, että lopputulosta voi työstää, kunnes se miellyttää omaa silmää. Paikkamaalausten tekemiseen ei maailma kaadu. 


Maalaaminen on helppo ja suhteellisen edullinen tapa muuttaa kodin ilmettä. Muutosta voi tukea tekstiileillä ja piensisustustavaroilla. Meidän keittiössä uutta ilmettä tukee Mayn kivat tiskiharhat ja metallikori, sekä uudet pannulaput. Haaveilen vielä uudesta keittiönpöydästä (ajattelun tuunata itse), matosta ja viherkasveista. Kyllä me naiset ymmärretään näitä remonttihommia siinä missä miehetkin. Kaiken voi googlata tai kysyä viisaammalta. Maalipurkin kyljestä voi lukea ohjeet ja ryhtyä hommiin. Minulla on päässäni oma lista, josta napsin pois tehtyjä hommia yksi kerrallaan. Miehen loman koittaessa valjastan hänet avuksi hommiin. Keittiön alasokkeli lähtee vaihtoon ja se on lupaus (itselleni).


Yhteistyössä Always somewhere else ja Coloria

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Suojeluksessa


Elämässä pitäisi surra ja katua mahdollisimman vähän. On parempi olla katsomatta taakseen. Olla näkemättä kaikkea sitä, mistä on jäänyt joskus paitsi. Olemme kuitenkin inhimillisiä otuksia ja joskus mietteet nousevat pintaan. Sitä katsoo itseään peilistä eilen, tänään ja huomenna. Toiset pitävät siitä, mitä näkevät ja toisille se taas on lähinnä kipeä muistutus. Minä opin jo varhain läksyni. En muodostanut itsestäni juurikaan kuvaa sen mukaan, mitä mieltä muut ihmiset minusta olivat. Pidin etäisyyttä ja se piti minut myös yksinäisenä. Lopulta yksinäisyyteen tottui ja siitä tuli oma salainen turvapaikkani. Ulkoreunalla pysyminen suojeli minua nuorempana myös ryhmäpaineilta. Minun oli helppoa sanoa useaan asiaan EI. Sama varmuus omasta mielipiteestä on pysynyt kyydissä aikuisuuteen asti.

"Miltä sinusta todella tuntuu? Olet aina, niin harkittu". Jostakin syystä puolitutun kommentit ovat jääneet matkaani. "Mitä sinä haluaisit, että minä sanoisin?" Suruni ovat aina olleet yksityisiä. Ne ovat usein pysyneet mieleni sopukoissa. Tietynlainen sisäänrakennettu ylpeys on usein estänyt minua tuomasta tunteitani julki. Minä olen ajatukseni ja tunteeni. Periaatteet ja arvot ovat aina ohjanneet minua kaikessa mitä teen. Ja jos joskus olen ollut väärässä, niin on minulla ollut myös rohkeutta pyytää anteeksi. En ole ikinä valehdellut elämäni ihmisille. En ole rikkonut yhtäkään lupausta, jonka olen tehnyt. En silti pidä itseäni parempana ihmisenä. Joskus arvoni ovat tehneet minusta myös onnettoman. Kieltäneet minulta onnellisuuden. Olisi ollut helpompaa, jos olisi välillä syönyt sanansa. Rikkonut lupauksensa.

Välillä minusta on tuntunut yksinäiselle ja vanhan maailman jäänteelle. Tässä ajassa ajetaan usein itsekkäästi omia etujaan. Pelataan pelejä. Ihmisten sanoissa ja teoissa ei ole kunniaa. Sydän tallataan maahan kevein perustein. Eletään hetkessä, jossa kaikki tuntuu olevan sallittua, myös toisen ihmisen sielun satuttaminen. Minä olen onnekas. Minun suojanani on ollut  mieletön kilpi tai hentoinen siipi. Varjelus. Välillä tuntuu, että olen pienestä asti saanut kulkea lasinsirujen päällä. Jaloissani ei kuitenkaan ole ainoatakaan haavaa. Olen välttänyt vaaran monta kertaa. Koskaan en ole etsinyt pimeyttä. Kenties me yksinäiset hohdamme valoa, joka houkuttaa pimeydessä kulkevia. Yksinäisyys nähdään haavoittuvuutena, johon on helppo iskeä kyntensä. Onneksi tässä maailmassa on myös paljon hyviä voimia. On ollut suuri siunaus saada kulkea omaa matkaansa suojeluksessa. Nyt jokin vierelläni sanoi.."Kirjoita tyttö. Kirjoita".

torstai 5. heinäkuuta 2018

Uusi idea pihamaalle


Viime kesänä heräsin uudella tavalla ihastelemaan luonnonkukkasia. Oikeammin pitäisi kirjoittaa, että en ollut piitannut niistä sitten lapsuuteni. Syynä tähän uuteen kukkarakkauteeni on perheemme esikoinen, jota olen jo vuosia kutsunut omaksi kukkakeijukseni. Voin vain ihailla tuota antaumusta, jolla tyttäreni on uppotunut kukkien ja kasvien maailmaan. Joka päivä saan uuden kukkakimpun tai vähintään pienen täydennöksen edellisen päivän kimppuun. Hoidan saamiani kukkakimpuja yhtä suurella hartaudella, kun ne olisivat kukkakaupasta ostettuja leikkokukkia. Luonnonkukat ovat maljakossa myös melkoisen sitkeitä. Pienellä hoidolla ne kestävät reippaasti yli viikon. Samaa ei voi aina sanoa ostetuista leikkokukista. Rakastan värikkäitä ja runsaita kimppuja. Iloitsen kukkaloistosta. Pihassamme on vähän varsinaisia istutettuja kukkia, mutta onneksi sieltä ja täältä löytyy luonnonkukkia ja lintujen mukaanaan tuomia satunnaisia yllätyksiä. Esikoisen kasvikirjan sivuja on tullut selailtua viimeksi tänään. Voisi kai sanoa, että tämä on jo tyttäreni ja minun yhteinen harrastus.


Päätinkin tänään, että viikonloppuna rakennamme pienen kukkapenkin pihamaalle, joka koostuu pelkästään pihamme luonnonkasveista ja ns. rikkaruohoista. Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, miten kaunis moni rikkaruohoksi luokiteltu kasvi on? Surullista, että maailmasta löytyy edes sellainen määritelmä. Odotan mielenkiinnolla, kuinka uusi kukkapenkki muotoutuu ja lähtee elämään. Ajattelin siirtää penkkiin pienen alun jokaisesta kasvista, jonka löydän pihastamme tai lähiojasta. Varmasti osa kasveista on sitkeämpiä ja nopeampi kasvuisia ja uhkaavat peittää allensa toiset kasvit, mutta onneksi perheestä löytyy ahkera harventaja. Talon nurkalta löytyykin juuri oikea paikka  kokeilua varten. Mielessäni piirtyy jo kivat suunnitelmat, mutta katsotaan nyt, kuinka pitkälle pääsen. Tavoitteena olisi luoda kivaa ja ilmaista kesäpuuhaa koko perheelle. Kasvitieto on muuten melkoisen mielenkiintoista. Esikoisen kirjahyllystä löytyy Otavan Oma Kasvioni ja se sisältää kivoja pieniä tarinoita kasvien takaa, mutta myös faktatietoa. Minun tavoitteeni on löytää pihalle Luhtalemmikki eli Myosotis scorpioides ja saada se leviämään. Monissa maissa kukan nimi on "älä unohda minua". Ihastuttavaa.

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Sudio - Vapautta musiikin kuunteluun


Musiikki on aina ollut tärkeä osa elämääni. Varsinkin nyt, kun elämä pyörii aika pienissä ympyröissä ja päivät toistavat toisiaan musiikki vie minut välillä lohdullisesti mukanaan. En usko, että on yhtään liioiteltua sanoa, että musiikki pitää minut välillä pystyssä. Vauvavuoteen mahtui monta aamua, jolloin koko kroppa ja pää oli väsymyksestä painuksissa. Vauvavuotena tulikin kasattua antaumuksella melkoisen monta soittolistaa. Aamukahvi ja hyvä biisi antoivat voimaa uskoa, että tämäkin vaihe menee lopulta ohi ja niin se myös meni.

Huomaamatta musiikki on nyt taaperon rytmien muutoksesta johtuen siirtynyt enemmän iltaan. Jään usein laittamaan paikkoja kuntoon talon alakerrassa muiden mennessä jo nukkumaan. Kerään lelut lastenhuoneiden lattialta, siivoan keittiön ja ripustan pyykit kuivumaan musiikin soidessa hiljaa keittiössä. Saatan välillä kaataa itselleni pikkuisen punaviiniä lasiin. Raskaan päivän jälkeen hommien vielä jatkuessa olen ansainnut hivenen luksusta. Harmillisesti musiikin pitää aina soida mahdollisimman hiljaisella...


Minä olen ollut jo monta vuotta sitä mieltä, että pienistä asioista pitää saada kaikki ilo irti. Uusi asenteeni on kestänyt tasan niin pitkään, kun olen viettänyt kotona vuosia lasteni kanssa. En olisi ikinä omaksunut tätä tapaa ajatella, ellen olisi perustanut perhettä. Lapsettomana olisin ollut suurten elämysten perässä juoksija ikuisesti. En olisi osannut arvostaa kuumaa kahvia ja hyvää aamubiisiä. Olisin juossut Brasilian jälkeen muiden eksoottisten lomakohteiden perässä. Etsinyt loputtomiin uusia kokemuksia oman elinpiirini ulkopuolelta. Nuorempana sitä ajatteli, että elämykset löytyvät mahdollisimman kaukaa. Pienet jutut ovat kuitenkin lopulta avain onneen.

Juuri nyt iloitsen siitä, että voin puuhailla illalla ympäri taloa tehden askareitani, mutta voin samalla kuunnella musiikkia rauhassa. Saan olla ihan omissa ajatuksissani musiikkimuistojeni parissa. Sudion langattomat kuulokkeet suovat minulle tähän mahdollisuuden. Musiikki tuo kaukaisetkin muistot lähelle. Eheyttää. Ilahduttaa. Itkettää. Uusien kuulokkeiden ansioista musiikin kuunteluun tuli aivan uudenlaista vapautta. Ja minä nautin tästä vapaudesta täysillä.


Koodilla Mira-Marie 
saatte -15% alennuksen Sudio:n verkkokaupasta!!


Kaupallinen yhteistyö Always somewhere else & Sudio

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Loma ilman riitelyä - Mahdotonta?


Tervetuloa heinäkuu ja Maitokahvimedia:n kesäinen postausarja. Moni perhe odottaa yhteisen kesäloman alkamista suurella tunteella. Vihdoinkin on aikaa olla yhdessä. Tätä hetkeä on odotettu. Miksi siis loman ensimmäinen viikko käytetään usein riitelyyn? Meidän perheen yhteinen loma koittaa vasta elokuussa, mutta olen päättänyt valmistautua siihen henkisesti jo hyvissä ajoin. Yhteinen aika on arvokasta ja en ajatellut tuhlata sitä tänä vuonna nalkuttamiseen, piikittelyyn tai turhaan jauhamiseen. Ajattelin jo näin etukäteen miettiä (kerrankin), miksi meidän talossa usein riidellään loman alkaessa. Törmäsin mietteissäni heti muutamaan isoon asiaan. Loman alussa monien kuukausien pitkä odotus ja ikävä omaa puolisoa kohtaan purkautuu. Me aikuiset olemme tottuneet pidättelemään tunteitamme, ehkä liiankin kanssa. Loman alkaminen on saavutettu etappi ja usein juuri silloin, jokin meissä purkautuu. Tunteiden voimakkuus saattaa yllättää. Tunteiden nimeäminen saattaa olla myös monelle vaikeaa. Tunnemyrsky nousee mielessä ja kuohahtaa yli. Sen sijaan, että kumppanille osaisi kertoa siitä valtavasta ikävästä, saatammekin sanoa jotain aivan muuta.

Kotiäidille puolison loman alkaminen on valtava helpotus. Vihdoinkin talossa on 24/7 myös toinen aikuinen ottamassa vastaan lasten päivän kiukut ja toimimassa jatkuvana erotuomarina sisarusten välisissä riitatilanteissa. Helpotukseen sekoittuu muutaman päivän ajan myös pikkuisen ärtymystä. Meillä kotiäideillä on usein lasten kanssa omat toimivat rutiinimme. Tutut systeemit helpottavat päivän kulkua ja lapsetkin pysyvät paremmin ruodussa, kun pystyvät ennakoimaan päivän puuhia. Perheen isä luonnollisesti hämmentää tätä kuviota lomalla. Hetkellinen kaaos on valmis. Rutiinien tilalla onkin vain pelkkää hauskaa ja päiväunet jäävät unholaan. Tässä kohden on hyvä vetää syvään henkeä. Kaikki järjestyy kyllä (hivenen erilailla, mutta järjestyy silti).

Meidän perheessä miehelläni on tapana tehdä suunnitelmia jokaisen päivän varalle ja jättää sitten suunnitelmat kertomatta eteenpäin. Minulta kesti monta vuotta opetella siihen, että kysyn mieheltäni, mitä hänellä on mielessä. Pikkuinen juttu, mutta pelastaa meidät nykyisin monelta riidalta. Usein kerron vastineeksi, mitä minulla on mielessäni ja lopulta neuvottelemme yhteisen suunnitelman. Näin molemmat meistä pysyvät mukavasti kartalla. Lomasuunnitelmia tehdessä olisikin hyvä mahduttaa jokaisen perheenjäsenen toiveita yhteiseen ohjelmaan!!!

Uskon kyllä, että riidatonkin loma on mahdollinen. Tärkeintä on suhtautua asioihin mahdollisimman realistisesti. Odotuksia toki saa olla, mutta niillä ei tarvitse nostattaa rimaa kohtuuttomasti. Reiluudella pääsee myös pitkälle. Loma kuuluu kaikille perheenjäsenille. Maailma ei myöskään kaadu, jos välillä vähän kenkuttaa kaikesta huolimatta. Pikkuiset kinat ja riidat kertovat harvoin mitään itse parisuhteesta. Loman alkaessa vanhemmat ovat usein vain todella väsyneitä. Mitä jos retket, matkat ja seikkailut aloittaisi muutaman päivän levon jälkeen? Yhteisen loman päättyminen on myös aina kipupiste. Arki saattaa ahdistaa. Tästäkin selviää puhumalla. Onneksi arki vie myös lohdullisesti mukanaan.

Onnistunut loma ilman riitaa:

Pysähdy ja ole läsnä
Kuuntele
Luovu jatkuvasta hallinnasta
Innostu myös toisten ideoista
Ole reilu
Kerro tunteistasi

Tämä teksti kuuluu Maitokahvimedian kesäkampanjaan, 
jossa bloggaajamme pohtivat kesää ja lomaa eri näkökulmista.