maanantai 15. lokakuuta 2018

Ole reilu ja ajattele


Lauantaina vietin päivän ulkosalla. Taaperon kanssa tehtiin yhdessä kaksi pitkää vaunureissua. Välissä syötiin ja haravoitiin pihaa. Kuljimme metsäisiä lenkkipolkuja. Vältän aina vilkkaita katuja. Kaipaan rauhaa. Kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta välillä, niin paljon, että ihan sieluun sattuu. Tuntuu, että juuri nyt elämässä on liikaa asioita. Ajatuksia on välillä vaikea järjestellä omassa päässä. Pienoisesti on myös alkanut ahdistaa se, että parisuhteessa ei ole aikaa kunnon keskustelulle. Puhe on vain hätäisiä lausahduksia tai harkitsemattomia purkauksia. Asioissa ei päästä eteenpäin. Kummankin vireystila on lähes olematon. Välillä tuntuu, että yhteinen elämä ei ole oikein hallinnassa. Ei meillä onneksi ole mitään parisuhdekriisiä. Se tästä vielä puuttuisi. Lähinnä on vaikea suunnitella arkea ja löytää kaiken keskeltä niitä pieniä tärkeitä hetkiä.

Ymmärrän kyllä paremmin kuin hyvin, miksi pienten lasten vanhemmat päätyvät eroon. Puhumattomuudelle on helpompaa antaa periksi, kun jatkaa sinnikkäitä yrityksia yhteyden säilyttämiseksi. Helposti yhteyden ylläpitäminen jää enemmän toisen puoliskon harteille, vaikka sen pitäisi olla molempien vastuulla. Aina ei kaikille asioille löydy heti ratkaisua, mutta pelkästään kuulluksi tuleminen usein jo helpottaa. Kukaan meistä ei halua puhua seinille. Kukaan meistä ei halua puhua loittonevalle selälle.

Väsymys on myrkkyä parisuhteelle. Salakavalasti tabletti ilmestyy parisänkyyn ja siitä sitten koomassa katsotaan yhdessä sarjoja ja elokuvia. Kosketus hiipuu. Fyysinen läheisyys on kuitenkin yksi parisuhteen kulmakivistä. Lämmin kainalo lohduttaa ruuhkavuosissa rämpivää. Hipsuttelu kertoo, että tässä ollaan yhdessä. Nykyisin on onneksi helppoa pitää yhteyttä päivän mittaan pienillä viesteillä. Itse harrastan pieniä viestejä aika ahkerasti. Saan hyvän mielen myös itselleni, kun muistan puolisoani. Huumori ja kiusoitteleva romantiikka saavat kukkia viesteissä. Lempeä odotuksen tunnelma kohottaa arjen tiskivuorten yli.

Pienet irtiotot totutusta kuviosta myös piristävät kummasti. Tovi sitten päädyimme mieheni kanssa viettämään pitkästä aikaa hetken kahden. Päädyimme katsomaan Pelicans-Ilves jääkiekko ottelua ja illan viimeisteli annoskebab. Seuraavaksi olisikin ihana mennä vastapainoksi teatteriin tai balettiin. Nauttia väliajalla kuohuvaa ja leivoksia. Lopulta ei ole kovinkaan paljon väliä sillä, mitä tehdään. Tärkeintä on olla läsnä. Saada jutella niitä ihan omia juttuja, joita muut eivät ymmärrä. Kulkea vierekkäin. Ottaa toista kädestä kiinni. Omat parisuhde toiveeni pystyn kiteyttämään muutamaan sanaan: "Ole reilu". Toivon, että osaan olla sitä puolisolleni ja sitä toivoisin omalle kohdalleni myös. Ole reilu kaikessa, mitä teet. Ajattele.

Muistetaan myös kiitollisuus. Kiitollisuus elämälle siitä, että se on asettanut polkuni varrelle ihanan ihmisen jonka kanssa on ollut hyvä jatkaa matkaa kaksin. Kiitollisuus tästä hetkestä. Ruuhkavuodet opettavat ja kasvattavat. Saavat meidät toimimaan tiiminä ja miettimään enemmän koko perheen etua. Muistetaan myös ilo. Yhteinen nauru. Heittäytyminen. Rakastettavaksi.

2 kommenttia:

  1. Ihana sinä! Ihan samoja ajatuksia ja niin totta. Tsemppiä teidän arkeen ja paljon varastettuja hetkiä. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nämä ruuhkavuodet ovat jatkuvan tasapainon hakemista. Välillä tulee väkisinkin etäisyyttä, joka on vain kurottava umpeen. Onneksi vierellä on upea tyyppi.

      Poista