tiistai 13. marraskuuta 2018

Merkityksellinen kokoelma


Kaupallinen yhteistyö

Nykyään lähden tavallista herkemmin tekemään asioita todeksi. Mieleen nouseva ajatus on yleensä jotakin sellaista, mikä tuottaa hirmuisesti iloa. Pienet jutut eivät kysy liikaa aikaa tai jaksamista. Moni isompi juttu on juuri nyt pois laskuista, mutta sitä ei kannata jäädä suremaan. Tässä hetkessä on paljon hyvää. Kotiäiti vuosinani olen löytänyt tieni takaisin yksinkertaisten asioiden äärelle. Tämä on johtanut siihen, että etsin selkeyttä elämäni kaikilla osa-alueilla. Haluan karsia pois kaiken, mikä on turhaa tai ei yksinkertaisesti tunnu hyvälle. Tuoda tilalle asioita, joista todella nautin.

Olen aina ollut esteettinen ihminen ja koti on ollut minulle tärkeä paikka. Lasten myötä olen vaihtanut kahden aikuisen kaupunkikodin rintamamiestalon "kotoisaan rauhaan". Kolme vilkasta lasta täyttävät talon touhulla ja hyörinällä. Välillä huomaan kaipaavani lisää elintilaa itselleni. Saimme tovi sitten takaisin oman makuuhuoneemme keskimmäisen lapsemme muutettua kuopuksen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan. Ensimmäistä kertaa neljään vuoteen meillä on oma tila mieheni kanssa. Muutos on ollut erittäin tervetullut. On ollut suorastaan ihanaa vetäytyä iltaisin omaan huoneeseen. Pikkuiset nukkuvat vajaan kolmen metrin päässä ja ovi on toki auki, mutta silti oma tila tuntuu isolle. Olen laittanut  huonetta meille kuntoon ajatuksella ja pienin askelin. Olen miettinyt pitkään, mitä huoneeseen haluaisin: Tilaa ja avaruutta. Rauhallisen värimaailman. Mahdollisimman vähän huonekaluja ja tavaraa. Esineitä ja asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Luoda merkityksellisen tilan.


On ihanaa päästä jakamaan kanssanne tämä idea, joka auttaa minua kestämään marraskuun hetkellistä synkkyyttä. Ensilumi on toki tulossa piristämään meidän kaikkien mieliä jossakin vaiheessa, mutta vielä pitää tovi sinnitellä. Kokoa sinäkin kotiisi ihastuttava ja merkityksellinen asetelma. Joku voisi kenties puhua myös kotialttarista, eikä sana varmasti olisi väärä valinta. Itse puhun kokoelmasta pieniä asioita, jotka saavat minut hymyilemään. Halusin yhdistää uutta ja vanhaa. Sattumalta törmäsin Instagramissa ihastuttavaan sisustusverkkokauppaan Kodin 3 Väriä ja sain ilokseni mahdollisuuden tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Luonnosta ja sen väreistä inspiraatiota hakeva Kodin 3 Väriä sopi hienosti pikkuiseen projektiini. Kauniit ja harmoniset värit, sekä kuluneet pinnat viehättivät minua aivan erityisesti. Kaupan tuotteet on jaettu persoonallisesti kolmeen eri kategoriaan: Pure WhiteBoho Life, sekä Total Black Tuotteet ovat myös 75% kierrätysmateriaalia ja ne ovat tehty pitkälti käsityönä.



Pienessä asetelmassa näkyy minulle tärkeitä ja merkityksellisiä asioita ja elementtejä. Sulat muistuttavat minua vapaudesta ja kaikista niistä sulista, jotka ovat etsiytyneet aina polulleni. Suojeluksesta. Muistikirja on varattu ajatuksille. Pieneen lipastoon ja aarrerasiaan voin kätkeä pieniä muistoja minulle tärkeistä hetkistä. Vanha kynttilänjalka on lahja vanhalta ystävältäni ja muistuttaa minua luovuudesta. Paperipainon alle voin kerätä merkityksellisiä lippusia ja lappusia. Kaikessa on läsnä luonto. Varvut, kivet, lehdet ja kävyt ovat osa asetelmaa. Hakusessa on vielä pieni rosoinen kulho vedelle. Tiedän kyllä, kun oikea kulho tulee vastaan.

Parasta asetelmissa on mielestäni se, että ne saavat elää. 
Voit ottaa jotakin pois tai lisätä. 
Voit siirrellä tavaroita fiiliksen mukaan. 
Kynttilän sytyttäminen  
toimii tunnelman avaajana.
Keskittyminen pieneen hetkeen voi alkaa. 
Uskallatko sinä hiljentyä tarkoituksella?






Yhteistyössä Always somewhere else ja Kodin 3 Väriä

torstai 8. marraskuuta 2018

Lähtölaskenta joulun tunnelmiin


Kaupallinen yhteistyö

Yksi syksyisen piristyslistani tärpeistä oli keskittyminen joulun odotukseen. Tällä en tarkoita sitä, että joulu tulisi rysäyttää tupaan kerta heitolla, vaikka ei minulla ole sitäkään vastaan mitään. Venytämme usein kesää ja sen fiiliksiä, joten vähintää yhtä sallittua on aloitella jouluakin ajoissa syksyn pimeyden keskellä. Nyt on juuri oikea aika keräillä käpyjä talteen pihapiiristä ja lenkkipolkujen varsilta. Käpyjä on hauska käyttää eri asetelmissa ja taiteilla niistä rautalangan avulla kransseja. Näppärä tekee kävyistä, vaikka näyttävän käpykuusen. On aika tuoda tunnelmaa myös pihapiiriin. Callunat, havut ja pimeydessä loistavat lyhdyt toivottavat vieraat, sekä oman väen tervetulleeksi peremmälle taloon. Jos rakastat säilöntää olet varmasti jo purkittanut hillot, relissit ja sienet, sekä ottanut talteen vitamiinit mehumaijalla. Osa herkuista päätyy varmasti joulupöytään? Olet siis valmistautunut jo tulevaan lähes huomaamattasi.

Entä minä sitten? Olen kerännyt käpyjä talteen lähimetsästä. Ajattelin sujauttaa ne valosarjan kanssa isoon lasiseen purkkiin. Callunat on istutettu kukkalaatikoihin ja piharuukkuihin. Säilöntä on luultavasti tulevaisuudessa ihan minun juttuni, mutta juuri nyt perheen pikkuiset vievät kaiken aikani. Lasteni mummot ovat kyllä keittäneet hilloa pihapiirin omenapuiden sadosta. Lintujen talviruokinnan olen sen sijaan käynnistänyt jo isosti ja mahtavasti. Ulkovalaistusta olen myös ehtinyt jo miettiä. Hankintalistalla olisi pari uutta valosarjaa. Uusia lyhtyjä tulikin jo hankittua.


Olen saanut tehdyksi myös pitkään mietinnässä olleen DIY-projektin. Otin talteen syysmyrskyssä katkenneen oksan myöhempää tarvetta varten. Nyt oksa koristaa olohuoneen ikkunaa, josta olen poistanut verhot, jotta vähäinen valo pääsisi huoneeseen sisään. Mietin pitkään, mitä laittaisin oksaa koristamaan. Saatuani mahdollisuuden tehdä yhteistyötä kotimaisen Papurinon kanssa ajatus oli aivan selkeä. Kauniit puiset kuusenkoristeet tuovat joulun askeleen lähemmäksi. Pehmeät värit sointuvat kauniisti vanhan oksan kanssa. Pieni ja herkkä asetelma ei kuitenkaan ole liian jouluinen. Se istuu hyvin tähän hetkeen. Valottomaan ja hivenen ankeaan marraskuuhun. Oma mieleni ainakin piristyi ja hiljalleen odotuksen fiilis vahvistuu. Laitan teille kuvia projektistani blogin Instagram-tilille vielä tällä viikolla. Ellei kuvauskelit kirkastu, niin saatan tarvita apukäsiä kuvaamisessa.

PS: Papurinon kauniita koristeita voi sujauttaa samaan kirjekuoreen joulukortin kanssa. Ihana pieni yllätys ystävälle.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Papurino

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Sinnittelyä


Sain itse todistaa somen valtaisaa voimaa tällä viikolla. Yksi päivitys sai minut pysähtymään ja miettimään. Hetken päästä huomasin kirjoittavani Instagram-tililleni rehellistä tunteen purkausta. Usein taidan itsekin ajatella, että tämä kirjoittelu ja jatkuva päivittäminen on arvokkaan ajan hukkaamista. Ajattelen kuinka väsytän itseäni tällä hömpällä ihan turhaan. Onneksi kohdalleni osui, juuri oikeat sanat ja juuri oikeaan aikaan. Ei tämä touhu ole turhaa ja sisällötöntä. Moni meistä koskettaa ihmisiä tietämättään. Minuakin kosketettiin. Sain rohkeutta kirjoittaa omista tuntemuksistani rehellisesti. Olen hukassa.

Sain aivan ihania ja viisaita kommentteja. Rohkaisua. Monesti parjaamani some antoi minulle takaisin isolla kädellä. Sain voimia takaisin. Minulla on lupa olla hukassa. Kenties kaikki kuohunta valmistaa minua suureen muutokseen. Tajusin myös, että en todella ole antanut elämälle mahdollisuutta tapahtua. Olen yrittänyt kenties liikaa vaikuttaa tapahtumiin. Tekeminen on usein syrjäyttänyt ajattelemisen. Tajusin myös, kuinka kovasti pelkään olla negatiivinen. Pelkään, että pimeys ympäröi minut heti, jos uskallan vähänkin valittaa. Pidän väkisin kiinni valonsäteistä ja yritän ruokkia niitä. Yritän luoda iloa ja lämpöä ympärilleni ja unohdan välillä totuuden. Minulla on paha olla. Syvällä sisälläni on paljon surua. Itkemättömiä itkuja.

En ole ollut itselleni hyvä ja lempeä. Missään vaiheessa en ole antanut itselleni armoa kiireisten pikkulapsivuosien aikana. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet raskaita fyysisesti ja henkisesti. Pelkästään valvomisen määrä on ollut valtaisa. En ole taputtanut itseäni olalle missään vaiheessa. Olen vain nähnyt puutteeni ja huonot hetkeni. Olen tuntenut monen äidin tapaan syyllisyyttä ja riittämättömyyttä. Olen kantanut myös muiden huolia enemmän kuin tarpeeksi. Tukenut ja rohkaissut. Olen unohtanut matkan varrella jotakin tärkeää. Olen täällä maailmassa myös itseäni varten.

Suhtaudun elämään vaatimattomasti. En tarvitse paljoa. Ainut toiveeni on luettavissa lähes jokaisesta postauksestani. Suoraan tai rivien välistä. En halua menettää uskoani. Haluan olla kuten pihapiirin itsepäinen omena, joka roikkuu yksin puussa. Kaikki muut ovat jo menneet menojaan. En yhtään tiedä, mitä se oikein ajattelee. Sinnittelee. Tiedän, että jo huomenna käännän selkäni tälle olotilalle ja teen taas mielessäni tuttuja listoja kaikesta, mistä olen elämässäni kiitollinen. Sellainen minä olen. Suru kuitenkin istuu olkapäällä. Kuiskuttelee välillä korvaan.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

#slowmorning - Pysähtyminen


Rauhoittuminen ja hiljentyminen on vaikeaa. Kuitenkin se on meille kaikille välttämättömyys. Keho ja mieli kaipaavat hetkiä, jolloin saavat päästää hivenen irti. Usein annamme arvon vain tekemiselle ja suorittamiselle. Pysähtyminen on jotakin, jolle vain tuhahdetaan. Meidänhän tulee olla alati tehokkaita ja aikaansaavia. Tällä hetkellä minä yritän opetella rauhoittumista ihan tietoisesti. Yritän antaa itselleni välillä luvan pysähtyä. 

Kuuntelen arjessa paljon musiikkia. Se on toiminut minulle pakopaikkana. Tunnen kuinka se koskettaa jotakin arkaa paikkaa sisälläni kaikkien kerrosten alla. Musiikki pääsee kaikkien suojamuurieni ohitse. Se muistuttaa, että olen paljon muutakin, kun vain paisuvat pyykkikasat ja päivän ruokalistat. Musiikin avulla pääsen hetkeksi lentämään. Näen kuinka kotitalo allani muuttuu pieneksi pisteeksi, joka loittonee ja loittonee. Kohoan ylemmäksi ja ylemmäksi. Ja siellä ihan ylhäällä on vain minä ja musiikki.

Pienillä metsäretkillä taaperon kanssa kuulen voimakkaan pyynnön nousevan sisältäni. On vain pieni tie metsän siimeksessä. Havunneulaset jalkojeni alla isona mattona. Taapero torkkuu vaunuissa tyytyväisenä. Kukaan ei puhu. Kukaan ei kysy mitään. Kukaan ei pyydä mitään. On vain minä, uinuva taapero ja tyhjä tie. Askeleet.

Tyhjä paperi ja kynä kutsuvat minua. Voisin vain kirjoittaa ja kirjoittaa. Kaiken mitä en pysty muuten sanomaan. Kirjoittaa ja itkeä. Puhdistua. Sanat tulevat kuin ketjussa. Kaikki maailman tunteet, niin helposti ja vaivattomasti. Rehellisesti. 

torstai 1. marraskuuta 2018

Tervetuloa jouluun!


Kaupallinen yhteistyö Docendo

Ihana ajatella, että tasan kuukauden päästä aukeaa ensimmäinen luukku joulukalenterissa. Lasten ja aikuistenkin odotus alkaa. Minä olen jo fiilistellyt tulevaa Ilona Pietiläisen uuden joulukirjan parissa. Tervetuloa jouluun! on mielestäni tähän mennessä paras Pietiläisen kirjoista. Tunnelmasta saa todellakin kiinni. Kirja oli ihana sukellus jouluun keskellä synkintä ja pimeintä aikaa. Kannen pieni punainen mökki kiteyttää kauniilla tavalla viestin rauhoittumisesta ja yksinkertaisesta kauneudesta. Kirja laittaa miettimään, mistä asioita se todellinen tunnelma nousee? Mitä asioita me juuri nyt kaipaamme? Kirja kuljettaa meitä kiireettömästi kohti joulua.


Kirja alkaa syksyisissä tunnelmissa. Kumisaappaat, kauniit maisemat ja makoisien vohveleiden ohje johdattelee meitä kohti tulppaanien väriloistoa. Pian pipareiden hurmaava tuoksu täyttää keittiön. Kirjassa esitellään erilaisia joulukoteja ja hurmaavia pieniä perinteitä, joista jokainen voi valita omat suosikkinsa. Houkuttelisiko sinua leipoa koko perheen kanssa leivinuunissa joulupitsaa? Kiinnostaisiko sinua enemmän pajupunonta? Kenties haluat minun tapaani viettää joulun villasukissa ja järjestää pihapiirin eläimille myös oma joulutarjoilu. Kauniit kodit ja vaihtuvat tunnelmat tekevät kirjasta tämän vuoden parhaan joulukirjan. Kirja ilahduttaa erityisesti monipuolisuudellaan ja kauniilla kuvillaan. Todellinen inspiraation lähde. Joulukirjat eivät myöskään koskaan vanhene tai mene pois muodista. Ne ovat joka vuosi yhtä ajankohtaisia.

Kerrotaan, että jos nappaa kiinni
yhden lumihiutaleen,
sen kimallus tarttuu poimijaansa.

- Ilona Pietiläinen

Mihin minä haluaisin tänä jouluna panostaa aivan erityisesti. Haluaisin pehmeän ja suloisen joulun vailla kiirettä. Ihanaa ulkoilua. Tunnelmallisen joulusaunan. Sopivasti maistuvia jouluruokia ja herkkuja. Joulupöydässä voisi kokeilla uutta bataattisalaatti reseptiä. Ei stressiä. Ei älytöntä tavaran paljoutta. Oma perhe. Oma pieni lämpöinen pesä. Millaisen joulun sinä haluaisit?


Yhteistyössä Always somewhere else ja Docendo