maanantai 19. elokuuta 2019

Reppureissulla Budapestissa


*Kaupallinen yhteistyö
Korvakorut saatu PRAMEA

Aloitetaan tämä postaus tunnustuksella. Reppureissun jälkeen olen ollut ihan väsyksissä. Mielessä on ollut koko ajan postauksen tekeminen teille, mutta jostakin syystä ajatukset ovat olleet ihan karkuteillä. Kenties se johtuu myös siitä, että entuudestaan tuttu matkakohde sai tällä kertaa tummempia sävyjä. Aloitetaan nyt kuitenkin matkaan valmistautumisesta. Olin viime vuonnakin Unkarissa pelkällä selkärepulla ja homma tuntui, niin helpolle ja luontevalle. Oivalsin, että vähemmän on todellakin enemmän. Tällä kertaa lähdin matkaan vieläkin pienemmällä repulla. Tietysti jo kerran kohteessa käyneenä reissuun oli helpompi valmistautua. Tiesin täsmälleen, kuinka kuumaa tulisi olemaan. Mukaan ei siis lähtenyt mitään ylimääräistä ja mietin päälleni jäävän vaatekerrankin todella tarkkaan. Koska olen minä, niin reissuun piti kuitenkin mahduttaa jotakin aivan erityistä eli ihastuttavat Pramea:n korvakorut. Pramea:n arvot on helppo allekirjoittaa. Korvakoruissa on ihmeellistä taikaa. Oman näköiset korut korvissa voi ihanalla tavalla ilmentää persoonallisuuttaan ja olla rohkea ja naisellinen. Matkalla pukeutuminen oli simppeliä ja mustavalkoista, mutta väriä löytyi korvakoruista.


Nyt itse reissuun. Unkarin päässä meitä odotti kätevä kuljetus lentokentältä varaamaamme huoneistoon, joka sijaitsi Budapestin sydämessä. Oli aika veikeää olla ensimmäsitä kertaa sähköauton kyydissä. Ystävällinen kuljettajamme auttoi meitä tavoittamaan huoneiston edustajan, kun hän ei ollutkaan sovitusti meitä perillä vastassa. Seuraavaksi oli vuorossa odottelua ja säätöä avaimen kanssa, mutta lopulta kaikki sujui ihan hienosti. Ehdimme vielä juosta läheiseen kauppaan ostamaan murukahvia aamuksi. Aamulla olikin aikainen herätys. Suuntasimme metroasemalle ostamaan matkakortteja automaatista. Viime reissulla ostimme ne suoraan lentokentältä, koska taitoimme matkan hotellille bussilla ja metrolla. Suosittelen ehdottomasti jokaiselle Unkarissa vierailevalle julkisten käyttöä. Bussilla ja ratikalla Budapest hahmottuu aivan eri tavalla. Budapestin alueella risteilee peräti neljä metrolinjaa. M1 linja on manner-Euroopan vanhin linja ja asemilla on aivan oma tunnelmansa. Aamulla hyppäsimme matkakortti kourassa metroon ja hurautimme sillä bussipysäkin lähelle, josta lähtivät ilmaiset kuljetukset Hungaroringille. Jono oli aamuisella aika olematon ja pienen odottelun jälkeen olimme jo matkalla radalle.

Perjantaina oli siis tiedossa F1 vapaat harjoitukset. Olin varautunut pitkään kävelymatkaan ja yllätys olikin melkoinen, kun bussit veivät suoraan kisapaikan porteille. Perjantaina väkeä on aina vähän vähemmän ja pääsimme nopeasti alueelle sisään. Ihmeteltiin kaiken kätevyyttä. Lauantain aika-ajot antoivat jo osviittaa siitä, miten järjestelyt tulisivat pettämään ihmisten lisääntyessä. Aamulla kuljetusta sai jo jonotella ja päivän päätteeksi radalta oli jo todella vaikea päästä pois. Busseja meni harvakseltaan ja ihmiset jonottivat useamman tunnin. Mekin päädyimme lauantaina kokeilemaan vaihtoehtoista kuljetusta radalta juna-asemalle, jolta pääsisi metroasemalle. Sanotaan nyt näin, että sunnuntaina pysyimme metroasemalle vievän bussin jonossa ihan suosiolla. Sunnuntaina paluu majoituspaikkaan kesti yli kolmisen tuntia.


Itse kisat olivat tietysti elämys. En edes tiedä mistä rakaus formuloihin on saanut sytykkeen. Olen seurannut lajia 90-luvulta lähtien. Kuulun siihen porukkaan, joka rakasti Matti Kyllösen ja Erkki Mustakarin sekavia, mutta innostavia selostuksia. Ayrton Senna ja Mika Häkkinen ovat minulle lajin suurimmat sankarit. Nautin vauhdista ja elän täysillä mukana kisan käänteissä. Nyt on tietysti aivan erityistä kannustaa samasta kylästä maailmalle ponnahtanutta Valtteri Bottasta. Rakastan lajia, joka solullani, mutta tänä vuonna mietin onko minun aika luopua kisamatkoista. Sisälläni on paha ristiriita. Ilmastonmuutos kolkuttaa mielessäni.

Olen muuttanut paljon elämäntapojani viimeisten vuosien aikana ja kannustanut koko perhettäni ajattelemaan ekologisemmin. Olen luopunut monesta asiasta taatakseni lapsilleni paremman huomisen. Katsomossa istuessani mietin onko tämä jokin testi. Olenko valmis luopumaan jostakin asiasta, jota todella rakastan. Tavallaan toivoisin, että minun ei tarvitsisi tehdä päätöstä, vaan laji itsessään muuttuisi luonteeltaan ympäristöystävällisemmäksi. F1-sirkuksen ympärillä pyörii valtavat summat rahaa. Tuottoja olisi helppo kohdentaa erilaisiin ympäristöhankkeisiin. Kisoja voisi järjestää maissa, joissa kierrätys toimisi paremmin. Kisa-alueella ei pysty sulkemaan silmiään siltä, miten paljon kisat tuottavat jätettä. Pelkästään muovipullojen määrä on valtaisa. Kisakalenteria tulisi mielestäni muuttaa siten,että kalustoa tarvitsisi liikutella mahdollisimman vähän. Kenties tulevaisuuden kisat kilpaillaan sähköautoilla. Mahdollisuuksia tehdä parannuksia olisi lukuisia. Lähinnä taitaa puuttua ihmisiä, joilla olisi näkemystä, visota ja TAHTOA.



Takaisin itse Unkariin. Kisapäivien jälkeen meille jäi aikaa tutustua itse kaupunkiin paremmin. Edellisenä vuonna kävimme jokilaivaristeilyllä ja vanhassa kauppahallissa. Tällä kertaa minä sain ujutettua matkaohjelmaan mukaan käynnin House of Terror museossa, sekä juutalaisten muistolle omistetulla muistomerkillä, joka sijaitsee aivan Parlamenttitalon edustalla. Itselläni oli jo entuudestaan jonkin verran tietoa Unkarin historiasta, joten museo ja muistomerkki herätti kyllä paljon ajatuksia ja tunteita. Osa fiiliksistä on varmasti vielä käsittelemättä. Eniten jäin miettimään ihmisten kykyä antaa anteeksi. Kengät Tonavan rannalla voisivat yhtä hyvin kuulua minulle tai sinulle.



Onneksi kaduilla kaikuva kaunis viulunsoitto ja terassien kutsuvat valot veivät ajatukset myös iloisempiin mietteisiin. Reissun aikana kävimme myös kuvamassa Sankarien aukion ja kiersimme Budapestin eläintarhassa ja kasvitieteellisessä puutarhassa. Kaupunginpuistossa sijaitseva eläintarha on muuten maailman vanhimpia alallaan. Paljon tuli tälläkin reissulla käveltyä ja ilokseni löysin myös yhden Sissi patsaan matkamme varrelta. Itävällan keisarinna ja Unkarin kuningatar Elisabeth on aina ollut lähellä sydäntäni. Kiitos kuuluu tietysti romanttiselle Sissi elokuva-sarjalle ja ylä-asteella lukemalleni elämänkerralle. Madeiralla törmäsin myös yhteen hänestä tehtyyn patsaaseen.

Kenties ihan kaikki järjestelyt eivät toimi Unkarissa ihan toivotulla tavalla ja paljon on ollut puhetta myös siitä, että Unkari ei kunnioita yhteisiä eurooppalaisia arvoja. Matkailija toki katsoo asiota omasta vinkkelistään. Minä näen suurta kauneutta rosoisuuden keskellä. Ihmiset ovat Unkarissa ystävällisiä ja illan hämärtyessä on turvallista liikkua. Kaupunki on kaunis ja viehättävä.  Menneisyyden käsittelyssä voisimme kenties, jopa ottaa mallia Unkarista.


Reissun päätyttä mielen valtaisi samat mietteet kuin viime vuonna. Kannattaako väsähtäneiden ihmisten lähteä yhdistetylle kisa/kaupunkilomalle. Toki reissusta sai tälläkin kertaa paljon irti ja kokemuksia, joita ei pysty millään mittarilla mittaamaan. Tosiasia kuitenkin on, että reissuun lähti kaksi väsynyttä ihmistä ja sieltä palasi kotiin kaksi väsyneempää ihmistä. Rantatuolissa makoilu voisi olla parempi vaihtoehto ruuhkavuosien keskellä. Olisi parempi luoda mahdollisuus täydelliseen toisiinsa uppoamiseen. Kipinöiden tulisi jälleen sinkoilla ja maailmasta hävitä hetkeksi pois kaikki muu. Tulisi ladata akkuja pitkän ja pimeän syksyn tarpeisiin. Meidän reissussa valiteltiin vain turvonneita ja pakottavia jäseniä. Kaaduimme rankkojen kisapäivien jälkeen sänkyyn nukkumaan ja herättiin aamulla kännykän herätykseen. Toki oli ihanaa viettää aikaa kaksin ja laskea sitä ainaista varuillaan olon tasoa, joka kotona ollessa hälyyttää aina punaista.

Ehdotonta plussaa reissussa oli taas sen huomaaminen, että pystyn ja kykenen sietämään isoja väkijoukkoja ja ääriään myöten täyteen ahdettuja julkisia kulkuvälineitä. Osaan pitää ajatukseni kurissa. Paniikki ja ahdistus eivät valtaa mieltäni tiukassakaan paikassa. Olen oikeasti aika ylpeä itsestäni, että vain psyykkaamalla itseäni pystyn ylittämään omat rajani ja esteeni. Osaan myös vältellä reissussa onnistuneesti migreeniä. Nämä ovat asioita, jotka eivät ole olleet aina ihan itsestäänselvyyksiä minulle.


Kisa-alueella oli muuten todella hieno Bond In Motion näyttely. Kuka nyt ei olisi joskus halunnut olla Bond-tyttö?





sunnuntai 18. elokuuta 2019

#slowmorning - Hemulin kasvio


*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Aloitetaan tämä ihastuttava sunnuntai kirjaesittelyllä. Hemulin kasvio hurmaa jo ulkonäöllään. Kauniit vihreän eri sävyt ja suloinen satiininauha, joka sulkee kasvion kannet yhteen. Kirjasta löytyy tietysti paljon Tove Janssonin sitaatteja, mutta muuten kauniisti soljuvan tekstin on kirjoittanut Päivi Kaataja. Eteemme avautuu uusi vuodenaika ihmeineen ja Hemulin kasvio on kiva kaveri ottaa mukaan luonnon ihmeellisyyksien tutkimiseen. Kirjasta on takuulla innoissaan, niin perheen pienimmätkin kuin aikuisetkin. Mikä olisikaan hauskempaa kuin asioiden tutkiminen yhdessä. Eihän Hemulikaan pidä tietojaan vain itsellään, vaan jakaa niitä auliisti kaikille, jotka ovat asiasta kiinnostuneita.


Tiesitkö, vaikka että kasvit viestivät keskenään ja myös aistivat muiden eliöiden viestejä ja vastaavat niihin? Kukka alkaa erittää makeampaa mettä kuullessaan kimalaisen pörinän. Puut varoittavat lajikumppaneitaan lähestyvistä tuholaisista ja alkavat tuottaa kuoreen ja lehtiinsä pahanmakuisia puolustusaineita.

- Hemulin kasvio

Kirja opastaa oman kasvion kokoamisessa ja neuvoo, kuinka oman kasviprässin voi rakentaa.  Kirjan ääressä mummot ja papat voivat kertoilla omia koulumuistojaan ajasta, jolloin oman kasvion kokoaminen kuului jokaisen oppilaan velvollisuuksiin. Kirjassa käydään läpi kattavasti läpi kasvillisuutta kuusimetsässä, mäntymetsässä, lehtimetsässä, niityillä ja pientareilla, pihassa ja puistikoissa sekä kosteikoissa. Kirjasta löytyy myös hauska kappale näköislajeista, joita esittelevät tietysti Tiuhti ja Viuhti. Kasvien tarkasteluun voi käyttää aikaa loputtomasti. Rikkakasvi määritelmä saattaa myös jäädä mietityttämään. Kutsumattomat vieraat, kun ovat usein monille elijöille elinehto.  Meidän lähiluonto on mäntymetsää, joten meitä kiinnosti aivan erityisesti tämä osio kirjasta. Moni kasvi olikin entuudestaan tuttu, mutta mukavasti sekaan mahtui myös uusia tuttavuuksia. Löytyypä kirjasta myös tietoisku syötävistä ja maistuvista kasveista. Pitäisikö kokeilla teen valmistusta vadelman lehdistä?

Mikään asia ei ole liian pieni ihmeteltäväksi. Ja kuinka paljon meiltä jääkään kiireessä huomaamatta. Usein me aikuiset myös syyllistymme asenteeseen, jossa muka jo tiedämme kaikesta kaiken. Kirja paljastaa lempeällä ja hauskalla tavalla, kuinka ylimielisiä me aikuiset osaammekaan välillä olla. Jokaiselle meistä tekisi hyvää palata lapsuudesta tutun tiedonjanon ja ihmettelyn maailmaan. Osaisitko sinä nimetä kasveja dinosaurusten ajalta? Luonnossa on väliä pienellä ja suurella. Mikään laji ei pärjää yksinään. Kasvio toimii mainiona pohjana myös vakavammalle keskustelulle luonnon moninaisuuden säilyttämisestä. Millainen on ihmisen osa? Luonto tarjoaa meille elämän edellytykset. Meidän tehtävämme on pitää huolta tasapainosta ja suojella herkkää luonnonkirjoa.

Tuuli puhalsi vastaan
tuoden vierasta, mukavaa tuoksua,
joka täytti kuononi odotuksella.
En tiennyt silloin, että se oli metsän tuoksu,
sammalen ja saniaisten ja tuhansien
suurten puiden tuoksu.

-Muumipapan urotyöt

Yhteistyössä Always somewhere else ja WSOY

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

#slowmorning - The Suklaakakku


Minä opettelin leipomaan vasta lasten syntymän myötä. En vieläkään ole mielestäni mitenkään erityisen hyvä. En osaa koristella kakkuja hienosti. En omista hienoa yleiskonetta. Vuoden mittaan järjestän kuitenkin useat ihan onnistuneet juhlat tavallisella sähkövatkaimella. Harvoin enää poltan kakkuja tai pipareita uunissa. Hekotusta. Ei varmasti ole yhtään liioiteltua sanoa, että yksi resepti on meidän perheessämme ylitse muiden. Jokaisena juhlapäivänä vuodesta toiseen löytyy pöydästämme vadelmainen suklaakakku. Kakku on erityisesti esikoisen toivelistalla. Vieraatkin osaavat jo odottaa, että kakkua taatusti meidän juhlissamme saa. Koristelun hoidan usein marjoilla ja valmiilla marengeilla. Ja makuhan se on kaikista tärkein. Tämä kakku on helppo ja nopea ja taatusti maistuva. Kyllähän jokaiseen juhlapöytään pitää ujuttaa suklaata mukaan. Ota resepti talteen.


200 g tummaa suklaata
100 g voita
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
Marjoja oman valinnan mukaan.

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Voitele ja jauhota  vuoan reunat vehnäjauholla tai korppujauholla.

Sulata rasva miedolla lämmöllä kattilassa. Ota kattila pois liedeltä, lisää paloiteltu suklaa ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut.

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi. Kaada hieman jäähtynyt suklaa-rasvaseos muna-sokerivaahdon joukkoon varovasti sekoittaen. Sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe ja vanilliinisokeri. Sekoita jauhoseos varovasti taikinaan.

Kaada puolet taikinasta vuokaan. Ripottele marjat taikinan pinnalle ja kaada loput taikinasta marjojen päälle. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min. Kakun kuuluu jäädä keskeltä tahmeaksi, hieman taikinamaiseksi.

Irrota jäähtynyt kakku vuoasta ja ripottele pinnalle kaakaojauhetta ja marjoja. Voit halutessasi tarjota kakun kanssa jäätelöä tai kermavaahtoa.

 

torstai 25. heinäkuuta 2019

Sodastream - Lasten ja aikuisten riemuksi


* Kaupallinen yhteistyö
SodaStream

Hellivät helteet saavat tulla. Meidän talossa ei SodaStream laitteen saapumisen jälkeen ole tarvinnut lapsia erityisesti houkutella juomaan. Laitteen vieressä on pitkä jono pikkuisia tyyppejä lasi kädessä. Perheen vanhemmatkaan eivät enää kinastele siitä, että tyhjiä kivennäisvesi pulloja on ihan joka paikassa. Enpä olisi uskonut, että SodaStream Spirit hiilihapotuslaite on arjessa näin verraton kaveri. Hieman kaduttaa, että emme ole sitä jo aikaisemmin hankkineet. Hienointa on varmaankin se, että laite on koko perheen mielestä todella kiva. Meillä limsoja on tarjolla viikonloppu painotteisesti ja muuten koko porukka nauttii raikasta kuplavettä ja hedelmäisiä makuvesiä. Oletko sinä kokeillut jo Fruit Dropseja?

Itse laitetta on saatavilla mustana tai valkoisena. Kumpi sopisi paremmin sinun keittiöösi? Minä valitsin tällä kertaa mustan hiilihapotuslaitteen. Nautin suuresti laitteen johdottomuudesta. Johdottomuuden ansioista laitteen voi sijoittaa keittiössä mihin tahansa. Laitteen mukana tulee hiilihappopatruuna, sekä muovinen (korkillinen) 1 litran juomapullo. Erityisen kiitoksen hiilihapotuslaite saa helposta käytettävyydestään. Itse laite on kevyt ja helppo pitää puhtaana. Koko laitteen voisi helposti ottaa myös mukaan, vaikka kesämökille. Makuvaihtoehtoja juomien suhteen löytyy oikein mukavasti ja mikään ei estä tekemästä myös omia kokeiluja ja yhdistelmiä. Houkuttaako?


Uutena tuotteena on nyt myös saatavilla SodaStream - My Only Bottle. Kätevällä kantolenkillä ja ruostumattomasta teräksestä valmistetulla korkilla varustettu tyylikäs pisaranmuotoinen pullo kulkee kätevästi matkoilla mukana. Meillä pullo on ollut matkassa pallokentän reunalla ja autossa matkalla kesäisiin kohteisiin. Kuplaveden voi valmistaa suoraan puolenlitran juomapulloon. Käytön jälkeen pullon voi pestä kätevästi astanpesukoneessa. Juomapullo sopii kaikkiin SodaStream laitemalleihin (poislukien Crystal, jossa käytetään lasipulloja).

Raikkaiden juomien ohella suurin ilo on ylimääräisten muovipullojen pyörittelyn loppuminen. Kauppakassit painavat nykyisin huomattavasti vähemmän ja rintamamiestalon pienet "säilytys/kierrätyskomerot", eivät ole parin illan jälkeen tupaten täynnä tyhjiä pulloja. Tilan vapauduttua, myös muu kierrätys toimii huomattavasti paremmin. Muovista on puhuttu paljon. Toki meillä Suomessa kierrätys toimii pääsääntöisesti hienosti, mutta maastoon joutuessaan muvipullon maantumiseen kuluu aikaa noin 450 vuotta. Ajatella.

Nyt myös sinulla on mahdollisuus
voittaa itsellesi oma SodaStream laite ja
My Only Bottle:n
Osallistu ARVONTAAN blogin Instagram-tilillä.



Yhteistyössä Always somewhere else ja SodaStream

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Väriä ja tyyliä - Inkit Suojakuoret


*Kaupallinen yhteistyö
Mobiilitukku.fi

Kesällä moni meistä repäisee ja kokeilee erilaisia tyylejä. Pukeutumisen kanssa on ihanan yksinkertaista ja helppoa. Minäkin olen tulevaa matkaa varten hankkinut muutamia uusia juttuja, jotka eivät ole ihan sitä minun normaalia linjaani. Mukavaa hieman iloitella ja panostaa itseensä. Kesällä aurinko kauniisti päivettää ihoa ja päivetyksen kaveriksi sopii mainosti kulta. Kultaa, kultaa ja kultaa. Kultaa ei voi olla koskaan liikaa. Kysy keneltä tahansa.

Sain hetki sitten vihdoin hankittua myös uuden kännykän. Nyt on hyvä reissussa kuvata kisatunnelmia ja saan teille, jopa teräviä videoklippejä laitettua blogin Instagram-tilille. Matkatyylini ollessa  mietittynä täytyy myös kännykkä pukea parhaimpiinsa. Hylkäsin tässäkin suhteessa ainaisen mustavalkoisen värimaailman ja valitsin puhelintani suojaamaan värikkäät Inkit Suojakuoret. Kulta ja marmori sopivat yhteen täydellisesti.


Kyllä nyt kelpaa. Kännykkä on aina menossa mukana, joten eikö ole ihan paikallaan, että sekin viestittää juuri sinun tyyliäsi ja persoonallisuuttasi? Eipä ne entiset mustat suojakuoreet kertoneet mitään iloisesta ja positiivisesta luonteestani, joka on taipuvainen hullutteluun. Tänä kesänä olen päättänyt antaa sisäisen harakkani, joka pitää kaikesta kiiltävästä tulla esiin. Hylkään hetkeksi yksinkertaisuuden ja tylsyyden, mutta en tingi turvallisuudesta ja laadusta. Olkoon uudet suojakuoret osaltaan kesäisen tyylini suunnannäyttäjiä.

Mobiilitukku.fi tarjoaa upeiden suojakuorien lisäksi myös ystävällistä ja nopeaa palvelua! Paketti löytää perille 1-3 vuorokauden kuluessa. Ilmainen toimitus (voitteko kuvitella). Inkit Suojakuoria saa yksinomaan Mobiilitukun kautta. Valittavanasi on yli 100 erilaista tyyliä yli 30 eri puhelimelle. Lisää särmää saat valitessa suojakuorille, joko mustat tai valkoiset reunukset. Oman puhelinmallin ja siihen sopivat suojakuoret löytyvät sivustolta helposti. Kaikki puhelinmerkit ja mallit löytyvät kätevästi listattuna. Ota myös rohkeasti yhteyttä asiakaspalveluun, mikäli omaa puhelinmallia ei jostakin syystä löytyisi. Olen aivan varma, että homma hoituu!

Suojaa puhelimesi reunat ja takaosan
Reunat pehmeää TPU-muovia, josta saa hyvän otteen.
Taustalevy kovaa akryylimuovia
Ohut ja siro muotoilu, paksuus vain 1,5 mm
Uniikki Design

Minun valintani:
Turquoise Marble

PS: Instagramin puolella on käynnistynyt kilpailu,
jossa sinulla ja ystävälläsi on mahdollisuus voittaa
UPEAT suojakuoret Inkit-valikoimasta! 

Yhteistyössä Always somewhere else ja Mobiilitukku.fi

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Take one place and make it your one


Lausahdus on elokuvasta Under The Tuscan Sun. Elokuva on seurannut mukanani vuosia. Moni varmasti luokittelisi elokuvan täydeksi hömpäksi. Ja toki minäkin elokuvafriikkinä olen nähnyt lukuisia parempia ja laadukkaampia tuotoksia. Esimerkiksi Kummisedät ovat hyviä elokuvia, mutta en oikein pysty hyödyntämään elokuvien oppeja omassa elämässäni. Tyyliin: "Revenge is a dish best served cold". Kahlatessani remonttiviidakossa olen aina muistanut tuon yhden lausahduksen. Ota yksi paikka ja tee siitä omasi. Sillä ajatuksella olen kestänyt ja jaksanut. Nykyisen talomme ensimmäinen kesä oli puuhaa täynnä. Odotin viimeisilläni perheen esikoista ja kesä oli suorastaan järkyttävän kuuma. Keittiön remontointi jäi viimeiseksi hommaksi ja muistan, kuinka söin ison masuni kansssa aamiaismuroja makuuhuoneessa. Jännitin ihan hirmuisesti saammeko kaiken valmiksi ajoissa. Vintin remontointi ajoittui kuopuksen syntymän kanssa samoihin aikoihin. Tarvitsimme yksinkertaisesti lisää tilaa. Lopulta pienestä vinttihuoneesta tuli ehdoton lempipaikkani talossa. Istun keinutuolissani jokainen ilta odottamassa pienten nukahtamista. Olen oppinut liikkumaan talossa ninjan tavoin ja välttelemään narahtavia rappusia. Talo ja minä olemme olleet yhtä jo pitkään.


Tämäkin talo on seissyt paikallaan ennen minua ja luultavasti seisoo pihlajien vieressä uljaana aikansa edustajana vielä pitkään minun jälkeeni. Joku muu leikkaa pihan pensaat ja istuttaa lisää kukkia pihamaalle. Vaihtaa uudet tapetit huoneisiin. Kenties jotakin hillitympää. Huolehtii siitä, että aluskatteet ovat hyvässä kunnossa. Kiittää, että talossa ei ole öljylämmitystä. Moni ajattelee nyt, että eksyin kummallisesti aiheesta. Ei suinkaan. "Unthinkably good things can happen even late in the game". Sama leffa. Uusi viisaus. Tuohon lauseeseen haluan uskoa. Haluan uskoa jokaiseen kauniiseen sanaan.


Ennen nostettiin talo sijoiltaan ja se siirrettiin uuteen paikkaan. Kiva ajatus sekin. Vanha talo ja uusi kaupunki. Minäkin mieluusti tekisin samoin. Jäisimme mielellämme jatkamaan elämäämme tässä talossa, se on pohjimmainen totuus. Valitettavasti tarvitsemme uuden sijainnin. Elämä ei aina anna meidän saada kaikkea. Tosiasiat tarjoillaan meille usein hieman tuimallakin tavalla. Odotamme kovasti, että joku sanoisi: " I´m gonna make him an affer he can't refuse". Nythän minun pitää syödä sanani. Kummisetä elokuvien sloganeita voi käyttää hyvin tavallisessa arkisessa elämässä! Totuus on myös, että jossakin tuolla odottaa uusi kotikatu ja postilaatikko. Uudet pihapuut ja ulko-ovi. Uusi kutsuva keittiö ja kotoinen takan rätinä. Minä ja perheeni muuntaudumme osaksi jonkun toisen talon tarinaa. Ja kuinka ihania asioita meitä siellä odottaakaan. Jotenkin ajattelin, että tässä vaiheessa elämääni kaikki olisi jo hienosti asettunut uomiinsa. Minä olisin asettunut. Elämä on kuitenkin varannut meille kaikille vielä uuden seikkailun. Lopulta toivonkin, että seikkailu ei loppuisi koskaaan, vaikka perustaisinkin vihdoin pysyvän kodin jonnekin. Missä se paikka on..se on vielä ihanasti arvoitus.


Olen myös iloinen siitä, että joku toinen perhe aikanaan asettu asumaan keltaiseen rintamamiestaloon. Joku toinen oppii tuntemaan talon yhtä hyvin kuin minä tunnen sen nyt. Uusi perhe saa ihastella lintuja, jotka palaavat jokainen kevät tekemään uusia poikasia pihapiirin pönttöihin. Saavat tutustua temppuileviin oraviin ja törmäävät pihassa asuvaan sammakkoon ja satunnaiseen siiliin. Keräävät pihapiirin satoa kesäisin ja syksyisin. Vadelmat, kirsikat, raparperi ja omenat maistuvat kenties perheen lapsille. Kenties hekin lähtevät seikkailemaan lähimetsään ja heidänkin lapsensa keräävät mustikoita ja sileitä kiviä retkillään, kuten meidän lapsilla on tapana. Toivoisin, että uusi perhe ruokkisi aina talvisin pihalle ilmestyvää mustavalkoista kissaa. Talvella olen jättänyt myös rusakolle porkkanoita.

Täällä on ollut mukava asua. Naapurit tervehtivät postilaatikolla ja koulu on mukavan lähellä ja tie sinne on turvallinen. Käymme usein laskemassa mäkeä lähistöllä olevassa leikkipuistossa, vaikka oma piha onkin puuhaa täynnä. Palveluita on lähistöllä mukavasti ja junan kyytiinkin pääsee kätevästi. Erityisesti on mainittava vieressä oleva kiva kirpputori, sekä todella hyvä ja edullinen parturi. Leivoksia ja pehmistäkin saa lyhyen matkan päästä. Uutta kotia etsiessämme toivoisin, että löytäisimme meille yhtä hyvän paikan asua ja elää.






#slowmorning - Bucket List - Me kaksi


*Kirja saatu kustantajalta
Gummerus

Minäkin olen kasannut vuosien aikana monta listausta isoja ja pieniä toiveita ja unelmia. Listaukset olen tehnyt pitkälti omasta vinkkelistäni. Olikin virkistävää törmätä Rakastavaisten Bucket List-kirjaan, josta löytyi 150 valmiiksi mietittyä haastetta ja elämystä pariskunnille. Kirjaan on tietysti varattu tilaa myös omille kivoille ideoille. Luultavaa on, että kirjan tehtävien parissa tulee eteen, niin hauskoja hetkiä, että se inspiroi jatkamaan seikkailemista yhdessä ihan vakituisesti. Kirja soveltuu, niin uusille kuin vanhoillekin pariskunnille. Tehtävien suorittamisen yhteydessä tuoreet parit oppivat toisistaan uusia asioita hauskalla tavalla. Vanhat parit taas saavat mahdollisuuden nähdä oman rakkaansa uudessa valossa. Lähes jokainen meistä on mahdollisuuden tullessa eteen tulisieluinen seikkailija. Arjessa edellä mainitut piirteet jäävät helposti pyykkikasojen ja likaisten tiskien varjoihin.

Monesti parisuhteessa ja elämässä yleensäkin ruvetaan suorittamaan samaa tuttua kaavaa. Toki rutiineissa on omat hyvätkin puolensa, mutta ehdottomasti kannattaa sekoittaa välillä pakkaa. Ihanteellista olisi pitää kerran kuussa aikuisten treffi-ilta, mutta monelle meistä se on mahdottomuus. Onneksi kirjasta löytyy myös pieniä tehtäviä, joita voi suorittaa myös kotosalla lasten mentyä nukkumaan. Yhteisen illan vihdoin koittaessa tehkää rohkeasti uusia asioita!! Älkää suunnatko syömään aina samaan ravintolaan. Älkää antako väsymykselle periksi ja paetko leffateatterin hämärään (ellei kyseessä ole jokin todella mahtava elokuva). Oman kokemukseni mukaan parhaiten vielä vuosienkin jälkeen muistaa ne hetket, joissa oli mukana hulluttelua ja heittäytymistä. Älkää siis ottako elämää tai itseänne turhan vakavasti. Jokainen päivä on mahdollisuus luoda uusi ja jännittävä luku omaan elämään.

Ja kyllä. Täytyy uskaltaa olla romanttinen. Söpöstellä oikein urakalla ja heittää kaiken päälle tomusokeria ja hattaraa. Te olette yhdessä sen arvoisia. Pitäkää kipinää iloisesti yllä. Hauskuus kantaa yli karikoiden ja ruuhkavuosien. Ottakaa kirja kivaksi ystäväksi yhteiselle matkalle tai antakaa lahjaksi pariskunnalle, joka kaipaa hieman iloa ja inspiraatiota. Meillä on mieheni kanssa kohta edessä harvinainen hetki viettää aikaa kahden. Tulevaa on odotettu kokonainen vuosi. Bucket List ideoista toteutamme ainakin jäätelön syömisen aamupalaksi ja suudellaan sateella (ja auringon paisteessa), sekä saippuakuplien puhaltelu Tonavan rannalla.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Gummerus

lauantai 29. kesäkuuta 2019

Warrior Coffee - Jaettu kahvihetki


*Kaupallinen yhteistyö
Warrior Coffee

Aamukahvi. Päiväkahvi. Taukokahvi. Iltakahvi. Kyllä kiitos. Aamukahvin tärkeydestä on kirjoitettu blogissa ja paljon. En vähättele sen merkitystä yhtään. Ilman kahvia olen aamuisin kireä ja lyhyt pinnainen. Koko päivä on heti alkuunsa täysin pilalla. Onneksi kyseisiä aamuja on vuodessa minimaalisesti. Muutaman kerran on jääkaapista uupunut aamulla kahvimaito ja sehän on tietysti lähes sama asia meille maitokahvia juoville. Katastrofi. Tärkein kahvihetkeni päivässä on silti yhteinen iltakahvi mieheni kanssa. "Keitetäänkö Kahvit?" Tuohon pieneen kysymykseen sisältyy, niin paljon. Se on avaus päivän ensimmäiselle ja viimeiselle yhteiselle hetkelle ennen nukkumaanmenoa.

Kiireinen arki vie meistä jokaista tahollaan. Aina löytyy töitä tehtäväksi työpaikkalla ja kotona. Päivämme ovat mieheni kanssa kovin erilaisia toisen käydessä töissä ja toisen hoitaessa lapsia kotona, mutta päivän kääntyessä iltaan olemme molemmat tahoillamme aika puhki. Viikolla on vaikeaa löytää aikaa keskustelulle ja lasten tärkeät asiat hoidetaankin usein WhatsApp:n kautta. Arkena pieni yhteinen kahvihetki on ihan parasta, mitä elämä voi tarjota. Ennen pienpaahtimoiden kahvit kuuluivat meillä viikonlopun hitaampiin aamuihin. Nykyisin meillä juodaan laadukasta kahvia myös arkena. Erilaisiin kahveihin tutustuminen on muodostunut yhteiseksi jutuksi. Yhteisiä juttuja ei ole koskaan liikaa. Useasti iltakahvin taustalla soi tunnelmallisia lauluja.

Tänään mukeihin valikoitui yhteisellä päätöksellä maisteluun Warrior Coffee Peru /pientilat eri maakunnissa/Kasvukorkeus 1000-2000 m/Pesty Arabica//Keskipaahto/Pehmeä, tasapainon, makea, kevyt hapokkuus/Ihanan pehmeää kahvia kuin juotavaa silkkiä kahvikupissa. Kahvin eri vivahteet tanssivat kivasti suussa. Huomasin miettiväni tulisiko hyvän kahvin äärellä keskustella lainkaan. Pitäisikö mielummin vain olla ja keskittyä nautiskelemaan. Osa kokemusta on ehdottomasti myös kahvin tuoksuttelu. Lämmin kahvikuppi tuntuu suloiselle käsissä. Ajatus siitä, että minulla on juuri nyt hetki aikaa istua paikoillani...


Kaapissa odottaa vielä Warrior Coffee Kolumbia /Pientilat eri maakunnissa/Kasvukorkeus 1500-1900 m/Pesty Arabica/Tummapaahto/Keskihapokas, keskitäyteläinen, pyöreä, hivenen pähkinän ja suklaan aromeja Tummat paahdot vievät minut ja varmasti myös mieheni aina takaisin Brasilian kuuman auringon alle. Tumma paahto tuli matkan myötä tutuksi ja jäi osaksi elämäämme. Palaan vielä tähän makukokemukseen myöhemmin Instagramin puolella.

Sain yhteistyön myötä maisteluun myös Warrior Coffee Vanilla Pikavoikahvia, sekä Warrior Coffee Original Pikavoikahvia /Arabica-kahvia/kylmäpuristettua kookosöljyä/kirkastettua voit (gheetä) ja luontaista vanilja-aromia (pikakahvissa nro 1) On aina kiva kokeilla kaikkea itselle uutta. Ensimmäiseksi on mainittava itse pakkaukset, jotka ovat todella käteviä. Tippaakaan tuotteesta ei mene hukkaan ja ne kulkevät kätevästi mukana, mihin tahansa tuoden energiaa päivään. Vaniljan tuoksu ja maku on pikavoikahvissa myös yllättävän voimakas. Taisin hieman positiivisesti häkeltyä! En kaivannut pikakahvin kaveriksi pullaa tai kakkua (loistava juttu). Säästän muutaman pussin ehdottomasti pahan päivän varalle! Yleisesti juon kahvia ainakin kaksi isoa kupillista. Pikavoikahvia riitti yksi kupillinen. WoW.

Sinullakin on mahdollisuus päästä maistelemaan Warrior Coffee:n 
laadukkaita käsin paahdettuja luomukahveja! 
Osallistu arvontaan Maitokahvimedian Instagram-tilillä
Jenna ja Jonna kirjoittelevat pian blogeihinsa myös mukavia kahvijuttuja, joten pysyhän kuulolla.


Yhteistyössä Always somewhere else ja Warrior Coffee

torstai 27. kesäkuuta 2019

365. Ilon ja Inspiraation vuosi


*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Olen varmasti kaikista eniten kirjoittanut blogissani elämän pienistä iloista. Alleviivannut, kuinka tärkeää on luoda keskelle arkea hetkiä, jotka lataavat akkuja ja antavat mahdollisuuden kokea iloa. Päivät seuraavat ruuhkavuosina toisiaan usen hämmästyttävän samanlaisina. Välillä tuntuu, että oma tarina on suoraan Päiväni Murmelina elokuvasta. Elokuvassa ehti tosin tapahtua yhden päivän aikana huomattavasti enemmän kuin minulla viikossa. Sara Parikan kirja 365. Ilon ja inspiraation vuosi on mukava kaveri jokaisena päivänä. Kirjaa voi lukea vuoden syklin mukaan tai avata sieltä täältä ja katsoa, mikä teksti eteen putkahtaa. Itse suosin jälkimmäistä tapaa. Kirjasta on turha etsiä väsyttäviä alkusanoja. Kirja toimittaa juuri sen, mitä lupaa ja se on helppo ottaa osaksi arkea. Aamukahvia siemaillessani otan kirjan usein käteeni ja avaan sen satunnaisesti jostakin kohden.

Aina on hyvä syy juhlia!
- Sara Parikka

Täysin totta. Ajattelimme tovi sitten ohittaa syntymäpäivämme ilman suuria tohinoita. Stop. Kelaus. Mieti uudelleen. Tosiaan. Ehdottomasti muistamme merkkipäivämme tänä vuonna. Juhlimme omalla tavallamme. Emme halua tarjota lähipiirille ihan tavallisia syntymäpäiväjuhlia, vaan repäistää sen sijaan kerrankin oikein kunnolla. Loistavaa. Arkea on elämässä ihan riittämiin. Mene ja elä. Kohota malja. Näin teemme. Tästä kuulette taatusti lisää ensi viikolla, kun saan purettua blogin puolelle tulevan sunnuntain.

Kirjan kattaus on yllättävän monipuolinen: rakasta, kasva, panosta, rauhoitu ja hemmottele.  Olen jo löytänyt uuden kivan reseptin, jota ehdottomasti haluaisin kokeilla. Kirja on saaanut minut miettiään kivikaupassa piipahtamista. Sain hyviä vinkkejä komediasarjoista. Pari melkoisen osuvaa lainausta on osunut myös kohdalle. Olen saanut rohkaisua värikkäiden ja iloisten sukkien käyttöön ja kasvitaulujen tekoon. Ihastuttavaa. Kirja on, mitä mainioin lahjakirja. Ainut huono puoli on, että haluaisit pitää se itse. Virnistys.

Suosikkituorepuuroni

Loraus vaniljasoijamaitoa
Muutama iso loraus kauramaitoa
1 dl kauraleseitä
1-2 rkl chiasiemeniä
Tuoreita tai pakastevadelmia

Sekoita kaikki ainekset keskenään
ja anna turvota yön yli

Muista kuumentaa pakastevadelmat kunnolla,
jos käytätä ulkomaisia.
-Sara Parikka

Kenties kiinnostuit jo kirjasta. En ihmettele yhtään. Kansien välissä on, niin upea valikoima arkea sulostuttavia asioita. Uskallan väittää, että avatessasi silmäsi arjen pienille jutuille näet, kuinka niiden merkitys alkaa elämässäsi kasvaa.

Yhteistyössä Always somewhere else ja WSOY

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Muumilaakson kertomuksia


*Kirja saatu kustantajalta
Tammi

Kirjan avatessaan voi tuntea ihanaa jälleen näkemisen riemua. Kuinka voikaan ilostua suunnattomasti nähdessään tutut ja turvalliset hahmot tervehtimässä kirjan sivuilla. Aivan, kun ne sanosivat: "Ihana nähdä sinua. Missä olet oikein piileskellyt". Yhteinen seikkailu voi taas alkaa. Muumilaakson kertomuksia jaksaa lukea aina uudestaan ja uudestaan. Ajatella, että Tove Jansson kirjoitti lähes 75 vuotta sitten kirjat, joihin tarinat perustuvat. Maailma on mennyt paljon eteenpäin monin eri tavoin, mutta yhä yhteinen lukuhetki ennen nukkumaanmenoa on arvossaan. Kuvat kuljettavat sanojen ohella tarinaa eteenpäin. Kauniit värit, sympaattiset hahmot ja pienet yksityiskohdat muodostavat upean kokonaisuuden. Kirja sisältää kertomukset: Matka Muumilaaksoon, Muumipeikko ja taikahattu, sekä Muumipeikko hattivattien saarella.

Kertomukset ovat täynnä tunteita. Ne kosketttavt syvältä. Toisinaan kouraisevat jopa sydänalasta. Parasta Muumilaakson kertomuksissa on se, että Tove ei luonut Muumeille täydellistä maailmaa, jossa kaikki olisi aina hyvin. Tarinoissa kiukutellaan, ollaan surullisia ja välillä saattaa jopa pelottaa. Toisinaan kärsitään pienestä epämukavuudesta. Metsän varjoista tuntuu aina tuijottavan silmäpari. Onneksi Nipsu siellä vain on matkaseuraa vailla. Matkat ovatkin usein haasteita täynnä. Onneksi Nuuskamuikkusen soitto pelottaa pois hurjan käärmeen. Onneksi tarjolla on nokipannukahvia.

Minä asun vähän missä milloinkin,
Nuuskamuikkunen vastasi ja kaivoi esiin neljä kahvimukia.
Tänään täällä, huomenna jossain toisaalla.

- Nuuskamuikkunen

Nuuskamuikkusen elämäntavassa on viisauden siemen, josta meidänkin tulisi ottaa oppia. Miksi ihmeessä me tarvitsemme, niin paljon tavaraa ympärillemme? Kaikesta tulee vain hankalaa. Totta. Tavarat eivät tuo mukana onnellisuutta ja tyytyväisyyttä. Vähempi on enempi. Tarinoissa tuntuu olevan, niin monta kerrosta, että ei edes aikuisen mieli yllä avaamaan kaikkia salaisuuksia. Toisaalta olisi ihana, jos tarinat pysyisivät aina sellaisina, kun ne olivat kuullessani ne ensikertaa. En miettisi nyt, miksi Muumipappa on sellainen kun on. Muumimamman osa ei ole helppo. Hän on saanut rinnalleen "aviomuumin", joka seikkailee ja katoaa omille retkilleen. Saa Muumimamman itkemään pikkuisen. Miehet! Oli miten oli... rakastan Muumeja ja ihanat otukset kuuluvat elämäni jokaiseen päivään. Jos minä saisin hypätä keskelle Muumien touhuja haluaisin viettää yhden illan Muumitalon puutarhassa juhlimassa. Kentien taikurikin ilmestyisi paikalle ja taivas täyttyisi raketeista.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Tammi

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

#slowmorning - Uusien unelmien asettaminen



Koko kesäkuu on menty syvissä mietteissä. Päivät ovat lasten kanssa hektisiä, mutta illalla jää aikaa omille ajatuksille. Vintin ikkunoista olen monena iltana katsonut tuulessa heiluvia isoja koivuja ja pohtinut elämääni ja sen käänteitä. Moni varmasti unohtaa itsensä ruuhkavuosien keskellä. Kadottaa hitusen siitä ihmisestä, joka oli ennen lapsia. Itsekkyys rapisee meistä pois, kun syksyn hiljalleen tipahtelevat lehdet, kun meitä vedetään yhtä aikaa moneen eri suuntaan. Yritämme olla kaikkea kaikille. Moni meistä väsähtää ja toteaa, että itselle jää kovin vähän. Väsyneenä ei jaksa muistaa, millaisia suunnitelmia oman elämänsä  varalle teki nuorempana. Ei jaksa suhtautua elämään suurena seikkailuna. Unelmien ei tulisi kuitenkaan antaa huuhtoutua vuoroveden mukana.

Elämässäni on ollut paljon asioita, jotka ovat pitäneet minut varovaisena. Asioita joille olen antanut liikaa valtaa sanella sitä millainen olen tai millainen minun tulisi olla. En ole koskaan osannut elää elämääni itsekkäästi. Suurin osa energiastani on aina mennyt siihen, että olen ollut toisia varten. Monelta osin se on ollut myös oma valintani. Olen halunnut rauhallista ja tasaista elämää. Vältellyt tilanteita, joissa olisi pitänyt heittäytyä. Jättänyt sattumalle mahdollisimman vähän tilaa. Kokenut muiden tavoitteet ja tarpeet tärkeämmiksi kuin omani. Olen monesti ajatellut, että minä voin odottaa vuoroani. Toisinaan mietin missä kohtaa poikkesin oikealta polultani. Missä kohtaa oli se hetki, jolloin päätin astua syrjään ja unohdin unelmani? Mihin tippuivat ajatukset avustustyöstä ulkomailla ja teologisen opinnot. Miksi en koskaan lähtenyt Irlannin nummille vaeltamaan? Miksi en koskaan katsonut, kuinka pitkälle kirjoittaminen voisi minut viedä.

Nyt haluaisin uskoa, että minun aikani on hiljalleen koittamassa. Haluaisin uskoa, että minua odottaa vielä seikkailu. Tässä kohden elämääni minun tulisi pysähtyä ja miettiä, mitä todella haluan. Asettaa uusia tavoitteita ja määrätietoisesti ampaista asioiden perään. Minun tulisi löytää sisältäni voimaa puolustaa omaa tilaani. Potkia itseäni olemaan elämässäni muutakin kuin vain tarkkailija. Onhan tämä minun tarinani. Minun tulisi valjastaa sisäinen voimani palvelemaan myös itseäni. On hienoa olla muita varten. Auttaa ja tukea. Jokainen meistä haluaa olla hyvä ihminen. Olisi kuitenkin hyvä kysyä välillä itseltään: "Olenko hyvä itselleni". Unelmat ja haaveet ovat ne sitten, kuinka pieniä tai suuria hyvänsä ovat tavoittelemisen arvoisia. Mikään ei ole liian myöhästä koskaan...

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

#slowmorning - Hyvän mielen puutarha


*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Moni pitkään blogiani lukenut tietää, että rintamamiestalomme iso pihapiiri on ollut minulle vuorotellen ilon ja stressin aihe. Eija Keckmanin kirjoittama Hyvän mielen puutarha sai mieleni rauhoittumaan. Suorastaan huokaisin helpotuksesta. Yllättävän monella meistä on iskostunut tietynlainen mielikuva pihamaasta ja puutarhasta, siitä millainen sen tulisi olla. Pyrimme kohti jotakin yleistä ideaalia ja moni meistä vähemmän taitoa ja aikaa omaavista uupuu matkan varrella. Kirja sai minut ymmärtämään, että EI NÄIN! Puutarhaterapia on varmasti monelle tuttu nimenä, mutta oletko koskaan todella tutustunut sen saloihin? Oma pihapiiri toimii meille monelle terapeuttisena ympäristönä. Itselleni puuhastelu omassa pihassa suo minulle hetken hengähdyksen ympärilläni pyörivästä hektisesta sirkuksesta, joka sisältää kolme vilkasta lasta. Jo pelkästään tuulessa seisominen auttaa minua vapautumaan arjen paineista. Olen aina ollut sitä sorttia, joka järjestelee ajatuksiaan parhaiten fyysistä työtä tehdessä. Siivotessani järjestän samalla ajatukseni. Pihapiirissä huiskiessani saatan mietiskellä jotakin syvällisempää asiaa. Samalla kuitenkin olen täysin hereillä ja läsnä kuulemaan lintujen viserryksen tai huomaamaan aitaa pitkin kipittävän oravan. Kuulen naapurin pihassa kilisevän tuulikellon. Pistän merkille kukkien eri värivivahteet. Erityisherkkänä eri aistikokemukset ovat minulle varsin voimakkaita. Ajan myötä olen oppinut myös nauttimaan herkkyyteni hyvistä puolista.

Puutarhatyö sopii minulle myös sen konkreettisuuden vuoksi. Työ on fyysistä ja tuloksen näkee usein samantien. Aikaan saaminen tuottaa iloa. Usein ajattelen, että kaiken tämän keskellä (ruuhkavuodet), minä vielä jaksan ja pystyn luomaan jotakin kaunista. Ei siis ihme, että puutarhatyöt ja ylipäätään puutarhassa oleskelu auttavat masentuneeseen ja alakuloiseen mieleen. Kirja antaakin todella kattavat ohjeet aistipuutarhan luomiseen: suunnittelu, materiaalivalinnat, pintamateriaalit, polut ja rajaukset, katseenvangitijat ja vesiaiheet, penkit ja kivikkopuutarha käydään kattavasti läpi kirjan sivuilla. Aistipuutarhan kasvivalinnoissa otetaan tietysti huomioon myös eri vuodenajat. Mikäli olet tavallani hieman enemmän vapaasielu voi pihapiirisi ja puutarhasi myötäillä enemmän luonnon omia linjoja. Rakennettu puutarha ja luonnonalueet täydentävät hienosti toisiaan. Kirja kehoittaakin lukijaansa huomioimaan arkielämän realiteetit. Mitä vähemmän aikaa puutarhalle, sitä enemmän luonnontilaa kannattaa säästää.



Sisäänkäynti Salaiseen puutarhaan on monella tapaa merkityksellinen ja
siihen kannataa paneutua huolella.
Oma suosikkini on pergolaportti, jonka
tyvelle istutetaan paikassa viihtyviä köynnoksiä peitämään portti
rehevän vihreäksi kaareksi. 
Köynnösten kasvettua on salaperäisyyttä huokuva kulkutie valmis.

- Eija Kecman 

Salainen puutarha kiehtoo mieltämme jo lapsena. Ajatuksesta ei pitäisi luopua koskaan. Mikäli ei omista omaa pihaa tai parveketta oma salainen puutarha voi olla, paikka jonka löysit lenkkipolun varrelta. Miksi ei voisi kuvitella, että tämä ihana paikka on vain minun silmille tarkoitettu? Omassa pihassa taas voi antaa itselleen luvan leikkiä ja seikkailla. Avoimeenkin pihaan on mahdollista erilaisilla keinoilla luoda yksityisyyttä. Millaisia unelmia minulla on pihani suhteen? Minä haluaisin kauniin penkin vanhojen omenapuiden katveeseen.  Haluaisin piilottaa pihalle pieniä yllätyksiä sinne ja tänne. Suunnitelmia ja unelmia on aina hyvä olla, mutta täytyy muistaa myös iloita kaikesta siitä, mitä on jo saanut aikaan. Minä iloitsen talon iloisesta sisäänkäynnistä, joka on reunustettu ruukkupuutarhalla. Leppoisasta pihakeinusta. Iloisen runsaista ja rehevistä kuuliljoista, jotka olen onnistunut kauniisti jakamaan kolmeksi eri penkiksi ja juuri puhjenneista juhannusruusuista. Rakastan aamupäivän tunteja pihamaalla. Pientä hetkeä ennen päivän helteiden saapumista. Hyvän mielen puutarha kirja sai minut tuntemaan kiitollisuutta omasta pihasta ja sen pikkuista istutuksista. Olen onnekas.

Yhteistyössä Always somewhere else ja WSOY

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Perheen ruokaremontti


*Kaupallinen yhteistyö
Foodin

Aihetta on sivuttu blogissa ennenkin. Päätimme tovi sitten mieheni kanssa kiinnittää enemmän huomiota perheen ruokailutottumuksiin. Turhan usein olemme antaneet väsymyksen ja kiireen viedä mennessään. Tavallaan asian ymmärtää ja itselleen täytyy antaa välillä myös piuhaa. Elämässä pitää olla sijaa myös herkuttelulle. Ja sanotaan ihan suoraan, että Take Away ruoka ja valmiit einekset hellivät välillä sielua ja hermoja. Toisaalta muutaman päivän huolimattomat ruokailut putkessa vaikuttavat nopeasti yleiseen olemiseen ja jaksamiseen. Noidankehä syntyy helposti. Olet väsähtänyt, koska syöt huonosti. Väsyneenä hakeudet entistä helpommin einesten ja makkaraperunoiden maailmaan. Ongelma on eniten näkyvissä viikolla. Viikonloppuisin meillä on aina panostettu enemmän aterioihin. Perheen lapset eivät halua viikolla syödä samaa ruokaa kahtena päivänä peräkkäin ja tämä poistaa listalta isot satsit keittoa ja makaronilaatikkoa. Meistä aikuisista olisi taas ihanaa, jos joka päivä ei tarvisisi käyttää aikaa ruoan valmistuksen. Esikoisen koulun aloituksen myötä on myös tullut iso nippu ruokia, jotka ovat joutuneet jostakin syystä inhokkilistalle. Ennen meillä kaikki lapset söivät reippaasti lähes, mitä tahansa. Tämäkin ilmiö on varmasti tuttu juttu monessa lapsiperheessä.


Meillä on aina syöty reippaasti vihanneksia ja hedelmiä. Ongelma on enemmän siinä, että niitä on syöty aina samalla tavalla. Seuraa kyllästyminen. Salaatteihin saa helposti uutta twistiä lisukkeilla ja itse tehdyllä salaatinkastikkeella. Netti pursuaa erilaisia salaattireseptejä. Lisää salaattiin yrttejä, juustoa, krutonkeja, kanaa ja cashewpähkinöitä. Salaatin kylkeen itse tehtyä sämpylää tai vuokaleipää ja kokemus on jo ihan toinen, kun perinteinen pakkosalaatti lautasen reunalla. Pähkinät ja yrtit tekevät myös perinteiselle pyttärille ihmeitä.Yrttien kasvattelu on lisäksi hauskaa puuhaa ja ne sulostuttavat samalla keittiön ilmettä, kuinka helppoa niitä onkaan popsia ohimennen ja lisätä ruoan sekaan. Mikäli teidänkin talossanne on innokkaista pieniä dippailijoita kannattaa kokeilla dippikastikkeen joukkoon cashewtahnaa. Sama tuote soveltuu myös tuomaan kermaisuutta kastikkeisiin. Tavallisen paistoöljyn vaihtaminen seesamiöljyyn tai kylmäpuristettuun neitsytkookosöljyyn saa esimerkiksi kanan maistumaan taivaalliselle. Lopulta kyse ei aina ole isoista muutoksista.



Kaikista helpoin tapa ujuttaa muutoksia lapsille on valmistaa smoothien. Blenderiin sujahtaa mukavasti tuttujen hedelmien lisäksi mm. Chian-siemeniä, jotka sopivat muuten mainiosti myös puuron päälle yhdessä marjojen kanssa. Lapset ovat maistelleet myös valmista Smoothie mix Green sekoitusta. Smoothien sijasta jauhe kelpasi lapsille paremmin lettutaikinan seassa. Olemme myös kokeilleet joukolla erilaista karkkipäivää. Meillä syödään karkkia todella maltillisesti vain kerran viikossa, mutta minusta oli kiva tutustuttaa lapset erilaisiin makuihin. Karkkipäivän herkkuna meillä oli raakasuklaamulperiraakasuklaacashew ja taivaallisen ihanalle maistuva lakritsitaateli. Ajattelin säästää itselleni jemmaan (kahvin kanssa nautittavaksi)  Chai-orange ja Flow Raakasuklaan, mutta lapset ja mieheni olivat päässeet herkkujen makuun. Pakko erikseen mainita, että tykkäsin mielettömästi Chai-orange raakasuklaasta. Tämä oli itselleni pienoinen yllätys. Yleensä en hirmuisesti välitä maustetusta suklaasta. Virkistävä poikkeus siis. Foodin paketista löytyi vielä Granola:n Cinnamon Apple ja Almond Cranberry välipalapatukoita. Herkkuhetken jälkeen kukaan ei pyydellyt enää perinteisiä karkkipusseja. Hauskinta kuitenkin oli istua saman pöydän ääressä maistelemassa. Lapset hämmästyivät suuresti, kun välipalapatukoita maistellessamme luin tuoteselostetta. "Lapset te söitte juuri mm. nokkosta ja pinaattia".

Kannustan kaikkia kokeilemaan uusia juttuja koko perheen kesken. Kivoista jutuista tulee helposti tapoja. Meillä on nykyisin blenderi kovassa käytössä viikonloppuisin. Aikaisemmin se vain pölyttyi kahvinkeittimen vieressä. Sunnuntaisin paistellaan astetta terveellisempiä pikkuisia lettuja. Hyvistä valinnoista tulee hyvä olo, niin se vain on.





Yhteistyössä Always somewhere else ja Foodin