maanantai 19. elokuuta 2019

Reppureissulla Budapestissa


*Kaupallinen yhteistyö
Korvakorut saatu PRAMEA

Aloitetaan tämä postaus tunnustuksella. Reppureissun jälkeen olen ollut ihan väsyksissä. Mielessä on ollut koko ajan postauksen tekeminen teille, mutta jostakin syystä ajatukset ovat olleet ihan karkuteillä. Kenties se johtuu myös siitä, että entuudestaan tuttu matkakohde sai tällä kertaa tummempia sävyjä. Aloitetaan nyt kuitenkin matkaan valmistautumisesta. Olin viime vuonnakin Unkarissa pelkällä selkärepulla ja homma tuntui, niin helpolle ja luontevalle. Oivalsin, että vähemmän on todellakin enemmän. Tällä kertaa lähdin matkaan vieläkin pienemmällä repulla. Tietysti jo kerran kohteessa käyneenä reissuun oli helpompi valmistautua. Tiesin täsmälleen, kuinka kuumaa tulisi olemaan. Mukaan ei siis lähtenyt mitään ylimääräistä ja mietin päälleni jäävän vaatekerrankin todella tarkkaan. Koska olen minä, niin reissuun piti kuitenkin mahduttaa jotakin aivan erityistä eli ihastuttavat Pramea:n korvakorut. Pramea:n arvot on helppo allekirjoittaa. Korvakoruissa on ihmeellistä taikaa. Oman näköiset korut korvissa voi ihanalla tavalla ilmentää persoonallisuuttaan ja olla rohkea ja naisellinen. Matkalla pukeutuminen oli simppeliä ja mustavalkoista, mutta väriä löytyi korvakoruista.


Nyt itse reissuun. Unkarin päässä meitä odotti kätevä kuljetus lentokentältä varaamaamme huoneistoon, joka sijaitsi Budapestin sydämessä. Oli aika veikeää olla ensimmäsitä kertaa sähköauton kyydissä. Ystävällinen kuljettajamme auttoi meitä tavoittamaan huoneiston edustajan, kun hän ei ollutkaan sovitusti meitä perillä vastassa. Seuraavaksi oli vuorossa odottelua ja säätöä avaimen kanssa, mutta lopulta kaikki sujui ihan hienosti. Ehdimme vielä juosta läheiseen kauppaan ostamaan murukahvia aamuksi. Aamulla olikin aikainen herätys. Suuntasimme metroasemalle ostamaan matkakortteja automaatista. Viime reissulla ostimme ne suoraan lentokentältä, koska taitoimme matkan hotellille bussilla ja metrolla. Suosittelen ehdottomasti jokaiselle Unkarissa vierailevalle julkisten käyttöä. Bussilla ja ratikalla Budapest hahmottuu aivan eri tavalla. Budapestin alueella risteilee peräti neljä metrolinjaa. M1 linja on manner-Euroopan vanhin linja ja asemilla on aivan oma tunnelmansa. Aamulla hyppäsimme matkakortti kourassa metroon ja hurautimme sillä bussipysäkin lähelle, josta lähtivät ilmaiset kuljetukset Hungaroringille. Jono oli aamuisella aika olematon ja pienen odottelun jälkeen olimme jo matkalla radalle.

Perjantaina oli siis tiedossa F1 vapaat harjoitukset. Olin varautunut pitkään kävelymatkaan ja yllätys olikin melkoinen, kun bussit veivät suoraan kisapaikan porteille. Perjantaina väkeä on aina vähän vähemmän ja pääsimme nopeasti alueelle sisään. Ihmeteltiin kaiken kätevyyttä. Lauantain aika-ajot antoivat jo osviittaa siitä, miten järjestelyt tulisivat pettämään ihmisten lisääntyessä. Aamulla kuljetusta sai jo jonotella ja päivän päätteeksi radalta oli jo todella vaikea päästä pois. Busseja meni harvakseltaan ja ihmiset jonottivat useamman tunnin. Mekin päädyimme lauantaina kokeilemaan vaihtoehtoista kuljetusta radalta juna-asemalle, jolta pääsisi metroasemalle. Sanotaan nyt näin, että sunnuntaina pysyimme metroasemalle vievän bussin jonossa ihan suosiolla. Sunnuntaina paluu majoituspaikkaan kesti yli kolmisen tuntia.


Itse kisat olivat tietysti elämys. En edes tiedä mistä rakaus formuloihin on saanut sytykkeen. Olen seurannut lajia 90-luvulta lähtien. Kuulun siihen porukkaan, joka rakasti Matti Kyllösen ja Erkki Mustakarin sekavia, mutta innostavia selostuksia. Ayrton Senna ja Mika Häkkinen ovat minulle lajin suurimmat sankarit. Nautin vauhdista ja elän täysillä mukana kisan käänteissä. Nyt on tietysti aivan erityistä kannustaa samasta kylästä maailmalle ponnahtanutta Valtteri Bottasta. Rakastan lajia, joka solullani, mutta tänä vuonna mietin onko minun aika luopua kisamatkoista. Sisälläni on paha ristiriita. Ilmastonmuutos kolkuttaa mielessäni.

Olen muuttanut paljon elämäntapojani viimeisten vuosien aikana ja kannustanut koko perhettäni ajattelemaan ekologisemmin. Olen luopunut monesta asiasta taatakseni lapsilleni paremman huomisen. Katsomossa istuessani mietin onko tämä jokin testi. Olenko valmis luopumaan jostakin asiasta, jota todella rakastan. Tavallaan toivoisin, että minun ei tarvitsisi tehdä päätöstä, vaan laji itsessään muuttuisi luonteeltaan ympäristöystävällisemmäksi. F1-sirkuksen ympärillä pyörii valtavat summat rahaa. Tuottoja olisi helppo kohdentaa erilaisiin ympäristöhankkeisiin. Kisoja voisi järjestää maissa, joissa kierrätys toimisi paremmin. Kisa-alueella ei pysty sulkemaan silmiään siltä, miten paljon kisat tuottavat jätettä. Pelkästään muovipullojen määrä on valtaisa. Kisakalenteria tulisi mielestäni muuttaa siten,että kalustoa tarvitsisi liikutella mahdollisimman vähän. Kenties tulevaisuuden kisat kilpaillaan sähköautoilla. Mahdollisuuksia tehdä parannuksia olisi lukuisia. Lähinnä taitaa puuttua ihmisiä, joilla olisi näkemystä, visota ja TAHTOA.



Takaisin itse Unkariin. Kisapäivien jälkeen meille jäi aikaa tutustua itse kaupunkiin paremmin. Edellisenä vuonna kävimme jokilaivaristeilyllä ja vanhassa kauppahallissa. Tällä kertaa minä sain ujutettua matkaohjelmaan mukaan käynnin House of Terror museossa, sekä juutalaisten muistolle omistetulla muistomerkillä, joka sijaitsee aivan Parlamenttitalon edustalla. Itselläni oli jo entuudestaan jonkin verran tietoa Unkarin historiasta, joten museo ja muistomerkki herätti kyllä paljon ajatuksia ja tunteita. Osa fiiliksistä on varmasti vielä käsittelemättä. Eniten jäin miettimään ihmisten kykyä antaa anteeksi. Kengät Tonavan rannalla voisivat yhtä hyvin kuulua minulle tai sinulle.



Onneksi kaduilla kaikuva kaunis viulunsoitto ja terassien kutsuvat valot veivät ajatukset myös iloisempiin mietteisiin. Reissun aikana kävimme myös kuvamassa Sankarien aukion ja kiersimme Budapestin eläintarhassa ja kasvitieteellisessä puutarhassa. Kaupunginpuistossa sijaitseva eläintarha on muuten maailman vanhimpia alallaan. Paljon tuli tälläkin reissulla käveltyä ja ilokseni löysin myös yhden Sissi patsaan matkamme varrelta. Itävällan keisarinna ja Unkarin kuningatar Elisabeth on aina ollut lähellä sydäntäni. Kiitos kuuluu tietysti romanttiselle Sissi elokuva-sarjalle ja ylä-asteella lukemalleni elämänkerralle. Madeiralla törmäsin myös yhteen hänestä tehtyyn patsaaseen.

Kenties ihan kaikki järjestelyt eivät toimi Unkarissa ihan toivotulla tavalla ja paljon on ollut puhetta myös siitä, että Unkari ei kunnioita yhteisiä eurooppalaisia arvoja. Matkailija toki katsoo asiota omasta vinkkelistään. Minä näen suurta kauneutta rosoisuuden keskellä. Ihmiset ovat Unkarissa ystävällisiä ja illan hämärtyessä on turvallista liikkua. Kaupunki on kaunis ja viehättävä.  Menneisyyden käsittelyssä voisimme kenties, jopa ottaa mallia Unkarista.


Reissun päätyttä mielen valtaisi samat mietteet kuin viime vuonna. Kannattaako väsähtäneiden ihmisten lähteä yhdistetylle kisa/kaupunkilomalle. Toki reissusta sai tälläkin kertaa paljon irti ja kokemuksia, joita ei pysty millään mittarilla mittaamaan. Tosiasia kuitenkin on, että reissuun lähti kaksi väsynyttä ihmistä ja sieltä palasi kotiin kaksi väsyneempää ihmistä. Rantatuolissa makoilu voisi olla parempi vaihtoehto ruuhkavuosien keskellä. Olisi parempi luoda mahdollisuus täydelliseen toisiinsa uppoamiseen. Kipinöiden tulisi jälleen sinkoilla ja maailmasta hävitä hetkeksi pois kaikki muu. Tulisi ladata akkuja pitkän ja pimeän syksyn tarpeisiin. Meidän reissussa valiteltiin vain turvonneita ja pakottavia jäseniä. Kaaduimme rankkojen kisapäivien jälkeen sänkyyn nukkumaan ja herättiin aamulla kännykän herätykseen. Toki oli ihanaa viettää aikaa kaksin ja laskea sitä ainaista varuillaan olon tasoa, joka kotona ollessa hälyyttää aina punaista.

Ehdotonta plussaa reissussa oli taas sen huomaaminen, että pystyn ja kykenen sietämään isoja väkijoukkoja ja ääriään myöten täyteen ahdettuja julkisia kulkuvälineitä. Osaan pitää ajatukseni kurissa. Paniikki ja ahdistus eivät valtaa mieltäni tiukassakaan paikassa. Olen oikeasti aika ylpeä itsestäni, että vain psyykkaamalla itseäni pystyn ylittämään omat rajani ja esteeni. Osaan myös vältellä reissussa onnistuneesti migreeniä. Nämä ovat asioita, jotka eivät ole olleet aina ihan itsestäänselvyyksiä minulle.


Kisa-alueella oli muuten todella hieno Bond In Motion näyttely. Kuka nyt ei olisi joskus halunnut olla Bond-tyttö?





sunnuntai 18. elokuuta 2019

#slowmorning - Hemulin kasvio


*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Aloitetaan tämä ihastuttava sunnuntai kirjaesittelyllä. Hemulin kasvio hurmaa jo ulkonäöllään. Kauniit vihreän eri sävyt ja suloinen satiininauha, joka sulkee kasvion kannet yhteen. Kirjasta löytyy tietysti paljon Tove Janssonin sitaatteja, mutta muuten kauniisti soljuvan tekstin on kirjoittanut Päivi Kaataja. Eteemme avautuu uusi vuodenaika ihmeineen ja Hemulin kasvio on kiva kaveri ottaa mukaan luonnon ihmeellisyyksien tutkimiseen. Kirjasta on takuulla innoissaan, niin perheen pienimmätkin kuin aikuisetkin. Mikä olisikaan hauskempaa kuin asioiden tutkiminen yhdessä. Eihän Hemulikaan pidä tietojaan vain itsellään, vaan jakaa niitä auliisti kaikille, jotka ovat asiasta kiinnostuneita.


Tiesitkö, vaikka että kasvit viestivät keskenään ja myös aistivat muiden eliöiden viestejä ja vastaavat niihin? Kukka alkaa erittää makeampaa mettä kuullessaan kimalaisen pörinän. Puut varoittavat lajikumppaneitaan lähestyvistä tuholaisista ja alkavat tuottaa kuoreen ja lehtiinsä pahanmakuisia puolustusaineita.

- Hemulin kasvio

Kirja opastaa oman kasvion kokoamisessa ja neuvoo, kuinka oman kasviprässin voi rakentaa.  Kirjan ääressä mummot ja papat voivat kertoilla omia koulumuistojaan ajasta, jolloin oman kasvion kokoaminen kuului jokaisen oppilaan velvollisuuksiin. Kirjassa käydään läpi kattavasti läpi kasvillisuutta kuusimetsässä, mäntymetsässä, lehtimetsässä, niityillä ja pientareilla, pihassa ja puistikoissa sekä kosteikoissa. Kirjasta löytyy myös hauska kappale näköislajeista, joita esittelevät tietysti Tiuhti ja Viuhti. Kasvien tarkasteluun voi käyttää aikaa loputtomasti. Rikkakasvi määritelmä saattaa myös jäädä mietityttämään. Kutsumattomat vieraat, kun ovat usein monille elijöille elinehto.  Meidän lähiluonto on mäntymetsää, joten meitä kiinnosti aivan erityisesti tämä osio kirjasta. Moni kasvi olikin entuudestaan tuttu, mutta mukavasti sekaan mahtui myös uusia tuttavuuksia. Löytyypä kirjasta myös tietoisku syötävistä ja maistuvista kasveista. Pitäisikö kokeilla teen valmistusta vadelman lehdistä?

Mikään asia ei ole liian pieni ihmeteltäväksi. Ja kuinka paljon meiltä jääkään kiireessä huomaamatta. Usein me aikuiset myös syyllistymme asenteeseen, jossa muka jo tiedämme kaikesta kaiken. Kirja paljastaa lempeällä ja hauskalla tavalla, kuinka ylimielisiä me aikuiset osaammekaan välillä olla. Jokaiselle meistä tekisi hyvää palata lapsuudesta tutun tiedonjanon ja ihmettelyn maailmaan. Osaisitko sinä nimetä kasveja dinosaurusten ajalta? Luonnossa on väliä pienellä ja suurella. Mikään laji ei pärjää yksinään. Kasvio toimii mainiona pohjana myös vakavammalle keskustelulle luonnon moninaisuuden säilyttämisestä. Millainen on ihmisen osa? Luonto tarjoaa meille elämän edellytykset. Meidän tehtävämme on pitää huolta tasapainosta ja suojella herkkää luonnonkirjoa.

Tuuli puhalsi vastaan
tuoden vierasta, mukavaa tuoksua,
joka täytti kuononi odotuksella.
En tiennyt silloin, että se oli metsän tuoksu,
sammalen ja saniaisten ja tuhansien
suurten puiden tuoksu.

-Muumipapan urotyöt

Yhteistyössä Always somewhere else ja WSOY

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

#slowmorning - The Suklaakakku


Minä opettelin leipomaan vasta lasten syntymän myötä. En vieläkään ole mielestäni mitenkään erityisen hyvä. En osaa koristella kakkuja hienosti. En omista hienoa yleiskonetta. Vuoden mittaan järjestän kuitenkin useat ihan onnistuneet juhlat tavallisella sähkövatkaimella. Harvoin enää poltan kakkuja tai pipareita uunissa. Hekotusta. Ei varmasti ole yhtään liioiteltua sanoa, että yksi resepti on meidän perheessämme ylitse muiden. Jokaisena juhlapäivänä vuodesta toiseen löytyy pöydästämme vadelmainen suklaakakku. Kakku on erityisesti esikoisen toivelistalla. Vieraatkin osaavat jo odottaa, että kakkua taatusti meidän juhlissamme saa. Koristelun hoidan usein marjoilla ja valmiilla marengeilla. Ja makuhan se on kaikista tärkein. Tämä kakku on helppo ja nopea ja taatusti maistuva. Kyllähän jokaiseen juhlapöytään pitää ujuttaa suklaata mukaan. Ota resepti talteen.


200 g tummaa suklaata
100 g voita
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
Marjoja oman valinnan mukaan.

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Voitele ja jauhota  vuoan reunat vehnäjauholla tai korppujauholla.

Sulata rasva miedolla lämmöllä kattilassa. Ota kattila pois liedeltä, lisää paloiteltu suklaa ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut.

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi. Kaada hieman jäähtynyt suklaa-rasvaseos muna-sokerivaahdon joukkoon varovasti sekoittaen. Sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe ja vanilliinisokeri. Sekoita jauhoseos varovasti taikinaan.

Kaada puolet taikinasta vuokaan. Ripottele marjat taikinan pinnalle ja kaada loput taikinasta marjojen päälle. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min. Kakun kuuluu jäädä keskeltä tahmeaksi, hieman taikinamaiseksi.

Irrota jäähtynyt kakku vuoasta ja ripottele pinnalle kaakaojauhetta ja marjoja. Voit halutessasi tarjota kakun kanssa jäätelöä tai kermavaahtoa.

 

torstai 25. heinäkuuta 2019

Sodastream - Lasten ja aikuisten riemuksi


* Kaupallinen yhteistyö
SodaStream

Hellivät helteet saavat tulla. Meidän talossa ei SodaStream laitteen saapumisen jälkeen ole tarvinnut lapsia erityisesti houkutella juomaan. Laitteen vieressä on pitkä jono pikkuisia tyyppejä lasi kädessä. Perheen vanhemmatkaan eivät enää kinastele siitä, että tyhjiä kivennäisvesi pulloja on ihan joka paikassa. Enpä olisi uskonut, että SodaStream Spirit hiilihapotuslaite on arjessa näin verraton kaveri. Hieman kaduttaa, että emme ole sitä jo aikaisemmin hankkineet. Hienointa on varmaankin se, että laite on koko perheen mielestä todella kiva. Meillä limsoja on tarjolla viikonloppu painotteisesti ja muuten koko porukka nauttii raikasta kuplavettä ja hedelmäisiä makuvesiä. Oletko sinä kokeillut jo Fruit Dropseja?

Itse laitetta on saatavilla mustana tai valkoisena. Kumpi sopisi paremmin sinun keittiöösi? Minä valitsin tällä kertaa mustan hiilihapotuslaitteen. Nautin suuresti laitteen johdottomuudesta. Johdottomuuden ansioista laitteen voi sijoittaa keittiössä mihin tahansa. Laitteen mukana tulee hiilihappopatruuna, sekä muovinen (korkillinen) 1 litran juomapullo. Erityisen kiitoksen hiilihapotuslaite saa helposta käytettävyydestään. Itse laite on kevyt ja helppo pitää puhtaana. Koko laitteen voisi helposti ottaa myös mukaan, vaikka kesämökille. Makuvaihtoehtoja juomien suhteen löytyy oikein mukavasti ja mikään ei estä tekemästä myös omia kokeiluja ja yhdistelmiä. Houkuttaako?


Uutena tuotteena on nyt myös saatavilla SodaStream - My Only Bottle. Kätevällä kantolenkillä ja ruostumattomasta teräksestä valmistetulla korkilla varustettu tyylikäs pisaranmuotoinen pullo kulkee kätevästi matkoilla mukana. Meillä pullo on ollut matkassa pallokentän reunalla ja autossa matkalla kesäisiin kohteisiin. Kuplaveden voi valmistaa suoraan puolenlitran juomapulloon. Käytön jälkeen pullon voi pestä kätevästi astanpesukoneessa. Juomapullo sopii kaikkiin SodaStream laitemalleihin (poislukien Crystal, jossa käytetään lasipulloja).

Raikkaiden juomien ohella suurin ilo on ylimääräisten muovipullojen pyörittelyn loppuminen. Kauppakassit painavat nykyisin huomattavasti vähemmän ja rintamamiestalon pienet "säilytys/kierrätyskomerot", eivät ole parin illan jälkeen tupaten täynnä tyhjiä pulloja. Tilan vapauduttua, myös muu kierrätys toimii huomattavasti paremmin. Muovista on puhuttu paljon. Toki meillä Suomessa kierrätys toimii pääsääntöisesti hienosti, mutta maastoon joutuessaan muvipullon maantumiseen kuluu aikaa noin 450 vuotta. Ajatella.

Nyt myös sinulla on mahdollisuus
voittaa itsellesi oma SodaStream laite ja
My Only Bottle:n
Osallistu ARVONTAAN blogin Instagram-tilillä.



Yhteistyössä Always somewhere else ja SodaStream

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Väriä ja tyyliä - Inkit Suojakuoret


*Kaupallinen yhteistyö
Mobiilitukku.fi

Kesällä moni meistä repäisee ja kokeilee erilaisia tyylejä. Pukeutumisen kanssa on ihanan yksinkertaista ja helppoa. Minäkin olen tulevaa matkaa varten hankkinut muutamia uusia juttuja, jotka eivät ole ihan sitä minun normaalia linjaani. Mukavaa hieman iloitella ja panostaa itseensä. Kesällä aurinko kauniisti päivettää ihoa ja päivetyksen kaveriksi sopii mainosti kulta. Kultaa, kultaa ja kultaa. Kultaa ei voi olla koskaan liikaa. Kysy keneltä tahansa.

Sain hetki sitten vihdoin hankittua myös uuden kännykän. Nyt on hyvä reissussa kuvata kisatunnelmia ja saan teille, jopa teräviä videoklippejä laitettua blogin Instagram-tilille. Matkatyylini ollessa  mietittynä täytyy myös kännykkä pukea parhaimpiinsa. Hylkäsin tässäkin suhteessa ainaisen mustavalkoisen värimaailman ja valitsin puhelintani suojaamaan värikkäät Inkit Suojakuoret. Kulta ja marmori sopivat yhteen täydellisesti.


Kyllä nyt kelpaa. Kännykkä on aina menossa mukana, joten eikö ole ihan paikallaan, että sekin viestittää juuri sinun tyyliäsi ja persoonallisuuttasi? Eipä ne entiset mustat suojakuoreet kertoneet mitään iloisesta ja positiivisesta luonteestani, joka on taipuvainen hullutteluun. Tänä kesänä olen päättänyt antaa sisäisen harakkani, joka pitää kaikesta kiiltävästä tulla esiin. Hylkään hetkeksi yksinkertaisuuden ja tylsyyden, mutta en tingi turvallisuudesta ja laadusta. Olkoon uudet suojakuoret osaltaan kesäisen tyylini suunnannäyttäjiä.

Mobiilitukku.fi tarjoaa upeiden suojakuorien lisäksi myös ystävällistä ja nopeaa palvelua! Paketti löytää perille 1-3 vuorokauden kuluessa. Ilmainen toimitus (voitteko kuvitella). Inkit Suojakuoria saa yksinomaan Mobiilitukun kautta. Valittavanasi on yli 100 erilaista tyyliä yli 30 eri puhelimelle. Lisää särmää saat valitessa suojakuorille, joko mustat tai valkoiset reunukset. Oman puhelinmallin ja siihen sopivat suojakuoret löytyvät sivustolta helposti. Kaikki puhelinmerkit ja mallit löytyvät kätevästi listattuna. Ota myös rohkeasti yhteyttä asiakaspalveluun, mikäli omaa puhelinmallia ei jostakin syystä löytyisi. Olen aivan varma, että homma hoituu!

Suojaa puhelimesi reunat ja takaosan
Reunat pehmeää TPU-muovia, josta saa hyvän otteen.
Taustalevy kovaa akryylimuovia
Ohut ja siro muotoilu, paksuus vain 1,5 mm
Uniikki Design

Minun valintani:
Turquoise Marble

PS: Instagramin puolella on käynnistynyt kilpailu,
jossa sinulla ja ystävälläsi on mahdollisuus voittaa
UPEAT suojakuoret Inkit-valikoimasta! 

Yhteistyössä Always somewhere else ja Mobiilitukku.fi

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Take one place and make it your one


Lausahdus on elokuvasta Under The Tuscan Sun. Elokuva on seurannut mukanani vuosia. Moni varmasti luokittelisi elokuvan täydeksi hömpäksi. Ja toki minäkin elokuvafriikkinä olen nähnyt lukuisia parempia ja laadukkaampia tuotoksia. Esimerkiksi Kummisedät ovat hyviä elokuvia, mutta en oikein pysty hyödyntämään elokuvien oppeja omassa elämässäni. Tyyliin: "Revenge is a dish best served cold". Kahlatessani remonttiviidakossa olen aina muistanut tuon yhden lausahduksen. Ota yksi paikka ja tee siitä omasi. Sillä ajatuksella olen kestänyt ja jaksanut. Nykyisen talomme ensimmäinen kesä oli puuhaa täynnä. Odotin viimeisilläni perheen esikoista ja kesä oli suorastaan järkyttävän kuuma. Keittiön remontointi jäi viimeiseksi hommaksi ja muistan, kuinka söin ison masuni kansssa aamiaismuroja makuuhuoneessa. Jännitin ihan hirmuisesti saammeko kaiken valmiksi ajoissa. Vintin remontointi ajoittui kuopuksen syntymän kanssa samoihin aikoihin. Tarvitsimme yksinkertaisesti lisää tilaa. Lopulta pienestä vinttihuoneesta tuli ehdoton lempipaikkani talossa. Istun keinutuolissani jokainen ilta odottamassa pienten nukahtamista. Olen oppinut liikkumaan talossa ninjan tavoin ja välttelemään narahtavia rappusia. Talo ja minä olemme olleet yhtä jo pitkään.


Tämäkin talo on seissyt paikallaan ennen minua ja luultavasti seisoo pihlajien vieressä uljaana aikansa edustajana vielä pitkään minun jälkeeni. Joku muu leikkaa pihan pensaat ja istuttaa lisää kukkia pihamaalle. Vaihtaa uudet tapetit huoneisiin. Kenties jotakin hillitympää. Huolehtii siitä, että aluskatteet ovat hyvässä kunnossa. Kiittää, että talossa ei ole öljylämmitystä. Moni ajattelee nyt, että eksyin kummallisesti aiheesta. Ei suinkaan. "Unthinkably good things can happen even late in the game". Sama leffa. Uusi viisaus. Tuohon lauseeseen haluan uskoa. Haluan uskoa jokaiseen kauniiseen sanaan.


Ennen nostettiin talo sijoiltaan ja se siirrettiin uuteen paikkaan. Kiva ajatus sekin. Vanha talo ja uusi kaupunki. Minäkin mieluusti tekisin samoin. Jäisimme mielellämme jatkamaan elämäämme tässä talossa, se on pohjimmainen totuus. Valitettavasti tarvitsemme uuden sijainnin. Elämä ei aina anna meidän saada kaikkea. Tosiasiat tarjoillaan meille usein hieman tuimallakin tavalla. Odotamme kovasti, että joku sanoisi: " I´m gonna make him an affer he can't refuse". Nythän minun pitää syödä sanani. Kummisetä elokuvien sloganeita voi käyttää hyvin tavallisessa arkisessa elämässä! Totuus on myös, että jossakin tuolla odottaa uusi kotikatu ja postilaatikko. Uudet pihapuut ja ulko-ovi. Uusi kutsuva keittiö ja kotoinen takan rätinä. Minä ja perheeni muuntaudumme osaksi jonkun toisen talon tarinaa. Ja kuinka ihania asioita meitä siellä odottaakaan. Jotenkin ajattelin, että tässä vaiheessa elämääni kaikki olisi jo hienosti asettunut uomiinsa. Minä olisin asettunut. Elämä on kuitenkin varannut meille kaikille vielä uuden seikkailun. Lopulta toivonkin, että seikkailu ei loppuisi koskaaan, vaikka perustaisinkin vihdoin pysyvän kodin jonnekin. Missä se paikka on..se on vielä ihanasti arvoitus.


Olen myös iloinen siitä, että joku toinen perhe aikanaan asettu asumaan keltaiseen rintamamiestaloon. Joku toinen oppii tuntemaan talon yhtä hyvin kuin minä tunnen sen nyt. Uusi perhe saa ihastella lintuja, jotka palaavat jokainen kevät tekemään uusia poikasia pihapiirin pönttöihin. Saavat tutustua temppuileviin oraviin ja törmäävät pihassa asuvaan sammakkoon ja satunnaiseen siiliin. Keräävät pihapiirin satoa kesäisin ja syksyisin. Vadelmat, kirsikat, raparperi ja omenat maistuvat kenties perheen lapsille. Kenties hekin lähtevät seikkailemaan lähimetsään ja heidänkin lapsensa keräävät mustikoita ja sileitä kiviä retkillään, kuten meidän lapsilla on tapana. Toivoisin, että uusi perhe ruokkisi aina talvisin pihalle ilmestyvää mustavalkoista kissaa. Talvella olen jättänyt myös rusakolle porkkanoita.

Täällä on ollut mukava asua. Naapurit tervehtivät postilaatikolla ja koulu on mukavan lähellä ja tie sinne on turvallinen. Käymme usein laskemassa mäkeä lähistöllä olevassa leikkipuistossa, vaikka oma piha onkin puuhaa täynnä. Palveluita on lähistöllä mukavasti ja junan kyytiinkin pääsee kätevästi. Erityisesti on mainittava vieressä oleva kiva kirpputori, sekä todella hyvä ja edullinen parturi. Leivoksia ja pehmistäkin saa lyhyen matkan päästä. Uutta kotia etsiessämme toivoisin, että löytäisimme meille yhtä hyvän paikan asua ja elää.