lauantai 30. syyskuuta 2017

Omituiset vuodet


Miksi ihmeessä työtään rakastava ihminen jää kotiäidiksi? Minulla pitäisi olla kysymykseen vastaus. Muutaman kerran olenkin kirjoittanut tänne blogin puolelle, että ennen lapsia tein työkseni omaa unelmaduuniani. Olin koonnut ihan kivan paketin erilaisia koulutuksia itselleni, jotka tukivat osaamistani hienosti. Työelämässä koin saavani hienoja tilaisuuksia näyttää taitojani erilaisissa tehtävissä. Olin todella pitkään sitä mieltä, että lapset eivät välttämättä kuuluu suunnitelmiini. Jotenkin se tuntui ajatuksena lähes mahdottomalle. Ajattelin pitkään, että ei minusta ole hommaan. Luonto kuitenkin päätti toisin. Minunkin kelloni rupesi tikittämään. Lopputulos onkin sitten tiedossa. Esikoisen kohdalla olin sitä mieltä, että olen kotona vuoden ja palaan töihin. Olin aivan varma, että en viihtyisi kotona. Ajattelin, että töihin paluu tuntuisi luonnolliselle ja pienoisesti myös helpotukselle. Vuoden jälkeen tai oikeastaan jo ennen sitä olin päättänyt vakaasti, että meidän tyttö saa olla kotona. Uusi rooli ahmaisi minut kokonaan. Uskon, että monet kotiäidit voivat samaistua näihin fiiliksiin. Jälkeenpäin olen ajatellut, että tunsin itseni kovin huonosti.

Nykypäivänä ei ole helppoa tehdä päätöstä jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Jokainen perhe punnitsee tarkoin omat ratkaisunsa. Tärkeintä on, että päätös on perheen yhteinen. Vuodet kotiäitinä ovat olleet monella tapaa hieman erikoisia. Toki minulta menee paljon aikaa ja energiaa lasten kanssa ja kotihommissa, mutta olen onnistunut tässä ohella myös tekemään jotakin muuta. Harrastuksesta saattaa muokkautua puolivahingossa työ. Olisi todella mielenkiintoista tietää kuinka moni kotiäiti on näinä vuosina keksinyt elämälleen uuden suunnan? Toisaalta työminä ja ura on laitettava hetkeksi sivuun, mutta samalla aivot kaipaavat jotakin pähkinää purtavaksi. Tulokset saattavat olla todella yllättäviä.

Perheen perustaminen ja äitiys on elämänkoulua parhaimmillaan. Itse ajattelen, että elämäntilanteeni on auttanut minua löytämään vahvuuteni. Uudessa roolissa olen oppinut ison kasan hyödyllisiä taitoja. Itsevarmuus ja sitä kautta itsensä likoon laittaminen on lisääntynyt huomattavasti. Olen kyennyt muuttamaan elämäni suuntaa. Asenteessani on tapahtunut jotakin todella käänteentekevää. Minulla ei ole aikomustakaan pysähtyä. Näen elämäni nyt aivan uusin silmin. Uskallan ilolla tarttua mielenkiintoisiin juttuihin. Näen itseni aktiivisena osallistujana. Entinen minäni katsoi elämää aina hieman sivusta. Kenenkään ei tarvitse pitää minua enää kädestä. Suurin kiitos kaikesta kuuluu omalle perheelleni. Oma perhe on antanut minulle vihdoin juuret ja siivet. Kiitos miehelleni ja lapsilleni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti