sunnuntai 20. lokakuuta 2019

#slowmorning - Itsensä hyväksyminen


Herkkyys on kulkenut matkassani aina. Kesti todella pitkään ymmärtää edes itse, miksi toisinaan jäykistyin muiden ihmisten läsnäollessa ja jännitys valtasi koko kehon. Kaikki ne asiat, joita ihmiset eivät sano ääneen jäävät roikkumaan ilmaan. Moni on kohtelias, mutta äänensävyssä saattaa piillä piikki. Fyysinen olemus muuttuu huomaamatta turhautuneeksi ja hyökkääväksi. Katse on tuima ja pistävä, vaikka sanat ovat neutraalit. Kenties taitavasti vähätellään ja huokaillaan ja kaikki tapahtuu, niin kohteliaasti, että muut seurueessa eivät huomaa mitään. Keskustelutilanteet ja kohtaamiset voivat olla erityisherkälle välillä haastavia tilanteita. Tunnetilojen vaistoaminen ja skannaaminen ovat itsestä riippumatonta toimintaa. Kohde voi olla tuttu tai tuntematon. Kassajonossa, kadulla, hotellien aulassa ja postilaatikolla tapahtuvat kohtaamiset saattavat jättää koko päivän kestävän fiiliksen. Toki välillä käteen jäävä olotila on myös positiivinen. Muutama sana tai katse ja voit vaistota myös lämpöä, empatiaa ja syvää yhteyttä toiseen ihmiseen. Kokemukset voivat yhdistää ihmisiä voimakkaalla tavalla. Aivan, kun arven voisi vaistota toisessa. Toisinaan vieras ihminen voi tuntua omituisen tutulle. On helppo uskoa, että polut risteilevät maailmassa tavalla, joka kenties ylittää oman käsityskykyni.

Parhaimmillaan herkkyys on sitä, että pystyy auttamaan ja koskettamaan toista ihmistä ymmärtämällä häntä täydellisesti. Näen asioissa usein todella monia eri puolia. Maailma on minulle täynnä eri värisävyjä ja vivahteita. Se tosin aiheuttaa sen, että lähes mikään ei koskaan ole yksinkertaista minulle. Mietin usein muiden ihmisten tunteita ja omani jäävät pienoisesti syrjään. Tunnen iloa, surua, rakkautta ja empatiaa suurella vaihteella. Nuorempana vahvana läpi tulevia tunteita oli vaikeampi säädellä ja ymmärtää. Nyt vanhempana osaa taidon paremmin ja luotan toisinaan enemmän rationaaliseen ajatteluun. Järkiperäistäminen on suojakilpeni, jolla pidän asioita loitommalla ytimestä. 

Ahdistun väkijoukossa ja menen usein sekaisin, kun ympärilläni tapahtuu samaan aikaan liikaa asioita. Toisaalta olen osannut luoda tähänkin haasteeseen toimivia ratkaisuja. Usein keskityn johonkin pieniin yksityiskohtiin. Täydessä junassa keskityn hengitykseen tietoisemmin ja hetkeen, kun junan ovet aukeavat seisakkeilla ja tuovat mukanaan ilmavirran, joka pyyhkäisee kasvojani. Erityisherkkyys tuo elämääni aika ison listan asioita, jotka tuntuvat epämukaville. Olen todella herkkä koville äänille ja voimakkaille hajuille. Silmäni ovat valonarat. Pahimpina aikoina sain päänsäryn katsoessani liian räikeää mainostaulua. Vältän vaihteluja vuorokausirytmissä. Monesti olen harmitellut sitä, että elämässäni pitää olla monta pysyvää ja muuttumatonta elementtiä. Eniten minua surettaa se, että en voi itkeä. Pienikin tunnekuohu saa usein aikaan monen päivän päänsäryn. Tukahdetut tunteet taas tekevät minusta masennukseen taipuvaisen.

Välillä minun on vaikeaa päästä asioita yli. Joudun ottamaan oman aikani. Haasteellisinta on ollut läheisen ihmisen menetys, josta en tuntunut pääsevän eteenpäin. Oli vaikeaa hyväksyä, jonkin sellaisen olevan poissa, jonka läsnäolon tunsi yhä kovin vahvana. Uppouduin musiikkiin, joka auttoi minua surutyössä. Musiikki nostaa minut aina korkeuksiin. Samoin kauniit yksityiskohdat, luonnon loppumattomat värisävyt ja linjat. Nautin kauneudesta ja hiljaisuudesta. Sanoista ja soljuvista lauseista. Kirjoittaminen on ollut minulle iso pelastus.

Todella pitkään elin muiden ehdoilla, vaikka se tarkoitti loputonta venymistä ja joustamista. Olin väsynyt ja virtaa vailla.  Lopulta uskalsin kuunnella sisäistä ääntäni, joka toivoi vain rauhaa ja tilaa. Oli tullut aika hyväksyä itseni sellaisena kuin oikeasti olen. Koti on minulle turvasatama ja välillä ahdistun herkästi, kun jokin yllättävä asia rikkoo totutun rytmin. Toki silti aina välillä ravistelen ja haastan itseäni. Monesti yllätyn, että minusta on vaikka mihin, jos vain päätän niin. Saatan arkuudestani ja herkkyydestäni huolimatta innostua asioista aivan mielettömästi. Ja minulta löytyy draivia viedä asioita loppuun. Olen herkkä, mutta voimakas. Pystyn näkemään yllättävän pitkälle. Toisten puhuessa minä jo olen siellä. 

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

#slowmorning - You had me at hello


En kuuntele lempimusaa talossa, kun vain yksin ollessa. En istu enää iltoja viinilasi kädessä. En osta uutta mekkoa. En lakkaa kynsiä. En mieti turhanpäiväisiä. En pyörittele turhia sanoja. En jankuta. Enää ei jokaisella tavaralla ole talossa omaa paikkaansa. Pihan kukkapenkit odottavat hoitajaansa. Talon täkkejä ei tuuleteta jokaisella pakkasilmalla. En katso enää kokonaisia elokuvia. En juuri lue kirjoja. En värittele värityskirjoja. En kirjoita runoja. En juuri varaile matkoja ulkomaille. En nuku aamulla myöhään. Tuskin ehdi olla sinua lähellä.

Tiedän. Luovuin jostakin ja sain uutta tilalle. Jokainen mennyt vuosi on opettanut minulle omat läksynsä. Itsekkyys on ravistettu minusta pois. Se leijui jalkojeni juureen ja minä jatkoin matkaani. Jätin sen kaiken taakseni. Jos joku olisi kertonut millaista tää kaikki todella on. Kuinka opetella rakkautta, kuinka kompuroida läpi nämä kuviot. Olisinko silloin rypenyt vähemmän vai pitääkö jokaisen kokea koko kirjo tunteiden. Sukeltaa ja taas itsensä pinnalta löytää.

En juuri mieti miltä tuntuu. Siirrän vuoret syrjään. Aikaa ei ole edes surulle. En ehdi edes taakse katsoa. Pysy valppaana. Ja kuinka välillä haluaisin lipua sinun käsivarsillesi ja sanoa kannattele hetken minua. Parasta on kuitenkin seistä tukevalla maalla. Tietäen. Olet todella siinä ja odotat, vaikka se ei koskaan ennen ollut vahvin puolesi. Juuri nyt on hyvä olla näin. Aloillaan. Enemmän kuin vain me.

Välillä kaikki repii hermoa. Usein kuitenkin nauru voittaa kiukun. Ja rehellisyys. Mikä sua oikein riepoo? Hulluutta on tähän lähteä. Ja silti en osaa kuvitella muuta paikkaa, jossa olisi yhtä hyvä  ja johon kuuluisin. Ilo ei ole koskaan tuntunut näin kirkaalle, kun katsoessan kasvoja pieniä. Kuinka paljon haluankaan teille antaa. Ja vieläkin enemmän. Jokainen uusi aamu tummat varjot kaikoavat loitommalle. On sydän eheä. Kenties satutettu, mutta sykkivä ja elävä.

Jos olisit kysynyt vuosia sitten. Olisin vastannut: "You had me at hello".

keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Soda Press Co Luomu Juomatiivisteet - Uusi makumaailma


*Kaupallinen yhteistyö
Sodastream

Oletteko jo huomanneet syyskuussa markkinoille saapuneet australialaiset Soda Press Co Luomu Juomatiivisteet? Ihanat uudet makuvaihtoehdot ovat vegaanisia ja sisältävät vain luonnollisia aineosia ja 30% vähemmän sokeria kuin muut vastaavat tuotteet. Hieno uutinen on myös se, että tiivistepullot valmistetaan kierrätetystä lasista ja etiketit kierrätetystä paperista. Pullojen hauska ulkonäkö ei jää keneltäkään huomaamatta. Näitä pulloja ei tarvitse piilotella kaapeissa. Retrohenkiset pullot saavat hyvälle tuulelle.

Luomusertifioitu
Vain luonnollisia aineosia
Gluteeniton
Vegaani
GMO-Vapaa
Vähemmän sokeria

Meillä nautitaan makuvesiä erityisesti viikonloppuisin. Oman kuplajuoman valmistus on erityisesti perheen lapsista varsinainen ohjelmanumero. Uusilla juomatiivisteillä tutusta Sodastream laitteesta saa vieläkin enemmän irti. Kentiens hieman yllättäen koko perheen suosikkimaku on Ould Fashioned Lemonade. Koko nimi saa heti ajatukseni vanhoihin hyviin aikoihin, jossa herkut olivat kenties hivenen harvinaisempia kuin nykyään. Mieleen nousee lämmin kesäpäivä ja riemusta kiljuvat lapset. Takaisin nyhyhetkeen. "Isi, tehdäänkö tänään omaa limua".Vanhemmat kiittävät, kun saunajuomissa on vähemmän sokeria. On se taas todetta aina uudestaan ja uudestaan. Pienten juttujen ympärille voi kerääntyä suuri nippu iloa.

Kuiva & Suloisen kitkerä
*
Vanha klassikko pienellä twistillä
*
Sitrushedelmän & inkiväärin yhdistelmä
*
Herkkä vadelman maku pyöristetään virkistävällä mintulla
*
Täyteläinen mustikka yhdistyy hienovaraisen hapokkaaseen limeen


Yhteistyössä Always somewhere else ja Sodastream

tiistai 1. lokakuuta 2019

My City


Moni teistä on varmasti törmännyt sisustuslehdissä ja somessa kaupunkijulisteisiin. Kauniit ja selkeät mustavalkoiset julisteet ovat ilo silmälle. Julisteet ovat näyttäviä sisustuksen herkkupaloja. Moni sisustaja on luonut kaupunkijulisteiden ympärille todella isojakin kokonaisuuksia. Instagramista mieleeni on jäänyt iso olohuoneen seinä, johon oli koottu kaupunkijulisteita ja kelloja. Kukin kello oli asetettu kaupunkijulisteiden aikavyöhykkeiden mukaiseen aikaan. Aika hieno idea. Moni varmasti valikoi kaupungin sen mukaan, mikä on itselle rakas paikka. Voi fiilistellä kivoja muistoja tai suunnata ajatuksensa jo uuteen matkaan.

Olen monesti julistanut rakkauttani Helsinkiä kohtaan. Vanha kotikaupunki on pysynyt minulle tärkeänä ja siitä on tullut minulle ja miehelleni paikka, jonne suunnataan välillä minilomalle. Jokaisella visiitillä olemme ottaneet asiaksemme aina tehdä jotakin uutta. Käymme uudessa kahvilassa tai syömässä uudessa ravintolassa. Samalla vierailemme tietysti myös meille tutuissa ja rakkaissa paikoissa. Meidän "hoodeilla". Helsinki on meille pakopaikka, jossa kuljetaan katuja käsi kädessä, rauhoitutaan, jutellaan ja syvennytään toisiimme.

Viime breikin hauskin juttu oli take away kahvit hirmuisessa pakkasessa ja uusi rento ruokapaikka Putte's Bar & Pizza. Majoitumme myös aina eri hotelliin. Viime lomalla olimme Fabianissa. Suosittelen lämpimästi välillä leikkimään turistia tutussakin kohteessa. Kaupungista saa irti ihan uusia piirteitä, jos hyppää turistibussiin, pyörähtää maailmanpyörässä tai museossa. Kesäisin suosittelen ehdottomasti eväsretkeä! Täytä kori herkuilla ja kuplivalla ja suuntaa merenrantaan. Monesta hotellista saa kätevästi vuokrattua polkupyöriä. Ratikalla pääsee myös hienosti sujahtamaan eri puolille kaupunkia. Itse haluaisin kovasti käydä kurkistamassa Lapinlahden puistoon. Jostakin syystä se on vielä jäänyt reissujemme ulkopuolelle. Haaveilen istumisesta puistonpenkillä kuuman kahvin kera.

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

#slowmorning - Ostotottumusten muuttaminen


Olen muuttanut ostotottumuksiani hiljalleen kahdeksan vuoden aikana. Aluksi en edes huomannut muutosta. Tarvitsin vain vähemmän kaikkea. Vähemmän vaatteita, asusteita ja kosmetiikkaa. Luovuin myös hiusten värjäämisestä. Tyylini on muutenkin aika simppeli ja luonnollinen, joten se ei tuntunut edes uhraukselle. Lopulta heräsin itsekin huomaamaan, kuinka vähän kulutin entiseen verrattuna. Minulle tuli hyvä olo. Toki teen hankintoja aina silloin tällöin, jos todella tarvisen jotakin, mutta nykyisin kaikessa ostamisessani on läsnä syvä harkinta. En halua kotiini isoa kasaa materiaa. Haluan valita asioita, jotka ovat pitkäikäisia ja kestäviä. Kotimaisuus, ekologisuus ja eettisyys ovat minulle tärkeitä arvoja. Hankin nykyisin osan vaatteistani käytettynä ja pukeudun silti luultavasti siistimmin kuin ennen. Ennakkoluulot joutavat romukoppaan.

Lasten synnyttyä huomasin, kuinka tavaraa satoi kotiimme suorastaan järjettömiä määriä. Kauhistuin. Minusta alkoi kirjaimellisesti tuntua, että hukumme tavaraan. Aloin olemaan tarkempi sen suhteen millaisia tavaroita itse ostin lapsilleni. Vaatteiden suhteen suosin arkivaatteita. Karsin pois turhat hörselöt, sekä liian arat ja vaikeasti pestävät vaatteet. Lisäksi kiinnitin huomiota myös vaatteiden väreihin ja valitsin aina mahdollisuuksien mukaan neutraaleja värejä. Pidin hyvää huolta hankituista vaatteista pesemällä ne oikein. Pieneksi jääneet siistit vaatteet pakkasin kannellisiin laatikoihin odottamaan seuraavaa käyttäjää. Lelujen suhteen rupesin olemaan yhtä tarkka. Leluja hankkiessani mietin, että tavarat olisivat oikeasti mieluisia ja kestäisivät leikkiä. Lapset eivät lopulta välitä siitä ovatko lelut uusia vai vanhoja. Hauskuus on tärkeintä.

Meillä laitetaan hyvällä prosentilla ehjiä ja siistejä vaatteita, sekä muita tavaroita kiertoon. Olemme tässä kuussa hankkineet itse käytettynä uuden jääkaapin ja lastensängyn. Olemme päättäneet, että uuden tavaran osto minimoidaan tässä talossa. Tuleva joulu vietetään myös eri tavalla. Yhdessä perheenä voi tehdä paljon ympäristön hyväksi. Kerran viikossa vietetty puuropäivä, vanhan korjaaminen, lainaaminen  ja kierrättäminen ovat hyviä tekoja. Meidän perhe on sitoutunut muuttamaan elintapojaan pysyvästi paremman huomisen vuoksi. Meillä keskustellaan nyt yhdessä enemmän kuin koskaan. Lapset ovat fiksuja! Elämä on lopulta hauskempaa näin. Kaikkea ei tarvitse saada. On ihanaa huomata, että vähempikin riittää. Onni ja rauha eivät piileksi tavarakasojen takana.

Olen viettänyt ilmastoahdistuksen vuoksi unettomia öitä. Katsonut lapsiani ja tuntenut surua. Tehnyt päätöksiä. Uuden ajattelun on kosketettava jokaista elämän osa-aluetta. Kaikki on arvioita uudelleen. Vähempi ei riitä. Eilen lapset istuttivat isänsä kanssa puun pihamaalle. Minä mietin, kuinka lasten kasvaessa mekin joudumme vastaamaan kiperiin kysymyksiin. Haluan sanoa, että teimme parhaamme. Kanavoi sinäkin ahdistus teoiksi. Muuta ajatteluasi ja tapojasi. Inspiroi ihmisiä vierelläsi.

lauantai 28. syyskuuta 2019

Syksyn ilot - Valojuhla


*Kaupallinen yhteistyö

Syksy on aina aivan erityistä aikaa. Kesän kiireisten rientojen jälkeen on mukava taas rauhoittua. Elämä keskittyy enemmän kotiin. Takassa rätisee iloinen tuli ja villasukat, sekä lämpöiset tohvelit kaivetaan esiin. Rauha tuntuu laskeutuvan taloon. Usein sytytän kynttilöitä jo heti aamusta tuomaan tunnelmaa vielä hämyiseen keittiöön. Tänä syksynä olen myös panostanut syksyiseen pihaan. Osaksi ihan omaksi ilokseni, mutta toki pihaa ja sisäänkäyntiä on koristeltu myös näyttöjä ajatellen. Meillä on periaate, että asumme talossa ihan täysillä aina siihen hetkeen saakka kunnes uusi omistaja löytyy. 

Viikolla meillä oli viritettynä pihapiiriin syksyinen valojuhla. Tarjosimme asuntonäytön ohella myös vinkkejä syksyisen pihan somistamiseen. Valojuhlan suunnitteli ja toteutti Via Deco. Lahden Aleksanterinkadun numerosta 24 b löytyvä monipuolinen yritys toimii sisustusmyymälänä ja somistevuokraamona tarjoten stailaus ja somistus palveluita. Suosittelen piipahtamaan Via Decon myymälässä. Tarjolla on nimittäin kiva kokoelma toisiinsa sopivia tuotteita.


Juhlien ja erilaisten tapahtumien järjestämiseen käytetään yhä enemmän aikaa ja vaivaa. Arkea ja tavallisia päiviä elämässä riittää ihan tarpeeksi. Aina on hyvä syy järjestää juhlat ja nousta hetkeksi arjen yläpuolelle. On aivan luonnollista, että elämän tärkeitä hetkiä halutaan juhlistaa ja juhlista halutaan luoda ikimuistoiset. Monesti myös halutaan keskittyä vieraisiin ja hauskan illan viettämiseen. On hienoa, että nykysin on tarjolla apua tilaisuuksien järjestämiseen. Koristelu ja kattaukset luovat juhlille kehykset ja ovat tärkeä osa tunnelmaa. Ihmiset haluavat elämyksiä. Elämyksiä voi tarjota myös uusien asioiden ympärillä. Perinteisen asuntonäytön sijaan voi järjestää pienen ja tunnelmallisen valojuhlan, jossa talon pihapiiri hahmottuu taloa katsomaan tulleille aivan eri tavalla. Monesti on todettu, kuinka syntyvä tunne ratkaisee asuntokaupat. Millainen fiilis minut valtasi tullessani taloon. Osaisinko kuvitella itseni asumassa tässä talossa. Tällä kadulla. Levittyykö silmieni eteen minun puutarhani. Olenko tullut kotiin.

Millä tavalla valojuhla pihapiiriin luodaan? Valosarjat johdattavat vieraat rintamamiestalon pihamaalle. Pihapiirin isojen puiden oksat saavat kannettavakseen pieniä lyhtyjä. Isommat lasilyhdyt valaisevat pehmeästi kausikukkasia. Pimenevä ilta hoitaa upeasti osansa ja saa kaiken loistamaan lämpöä. Miksi kannattaa vuokrata valojuhlaan tarvittavat tarvikkeet? Varastoihin ei yksinkertaisesti mahdu neljää valoketjua ja jatkojohtoja, sekä yli kymmentä kynttilälyhtyä. Valojuhlan jälkeen kaiken saa pakattua kätevästi pois. Lisäksi vuokraaminen on halvempaa kukkarolle ja rasittaa vähemmän luontoa. Sama pätee myös muihin juhliin. Vuokraaminen on yksinkertaisesti helppoa ja nopeaa.





Yhteistyössä Always somewhere else ja Via Deco

maanantai 16. syyskuuta 2019

Päijät-blogit - Rento blogipäivä hyvällä fiiliksellä


Päijät-blogit järjesti yhteistyössä Lahti Love:n kanssa ihastuttavan tapaamisen paikallisille bloggareille ja tapahtumapaikkana toimi Eana Center. Heti alkuun on todettava, että jos et ole koskaan käynyt kyseisessä paikassa, niin nyt viimeistään kannattaa korjata tämä asia. Saman katon alta löytyy monipuolinen tarjonta toisiaan tukevia palveluita ja mahtava valikoima erilaisia sisutus- ja lahjatuotteita. Menin hetkellisesti pois raiteiltani ja ostovimma nosti uhkaavasti päätänsä. Koko tila on sisustettu kauniin tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Kauneus ja estetiikka ovat sitten upeita juttuja.

Tapaamisen aikana pääsimme syventämään tietojamme paikallisista yrityksistä ja meille oli varattu myös runsaasti ohjelmaa. Kannattaa aina aloittaa vaikeammasta jutusta eli päätyä taittelemaan paperia ammattilaisen johdolla. Origami-kurki valmistaa eri tekniikoilla paperista koruja ja mekin pääsimme kokeilemaan mihin taitomme riittävät. Pitkän yrittämisen jälkeen sain oman kurkeni onnistumaan. Kiitos kärsivällisestä ohjauksesta.



Seuraavaksi oli vuorossa hemmottelua. Etelä-Suomen Kosmetologikoulunhoitolan opiskelijat tekivät meille rentouttavia käsihoitoja. Tarjolla oli myös huulimeikki, joka toteutettiin kotimaisilla MSCHIC:n tuotteilla. Via Deco:n pisteellä saimme käyttää luovuutta ja loihtia  ihastuttavia kattauksia. Via Deco on nerokkaasti ajateltu kokonaisuus, joka käsittää sisustusmyymälän ja somistevuokraamon. Ajatus yrityksen takana on todellakin tätä päivää. Erilaiset juhlat ja tapahtumat ovat hienoja juttuja, mutta kukaan ei halua omistaa kahta tusinaa tuikkukippoa ja tämän lisäksi muuta juhlatavaraa. Vuokraaminen on yksinkertaisesti viisas veto taloudellisesti ja samalla myös maapallo kiittää. Jos sinä suunnittelet juhlia tai olet myymässä asuntoasi ja tarvitsisit apua stailauksessa kannattaa tähän yritykseen ehdottomasti tutustua.



HELEÄ by Bella Artista tutustutti meidät Fiini Naturally tuotteiden ohella myös Method Mirar tekniikkaan, joka on yhdistelmä venytyksiä, kasvojumppaa, kasvohierontaa ja hengitystekniikkaa, sekä yleisohjeita heleään ihoon. Kasvojen kiinteytys ilman leikkauksia ja kalliita tuotteita kuulostaa erityisen hyvälle. Heleän Mira-Elise oli kerrassaan valloittava persoona, jonka kanssa juttua olisi varmasti riittänyt pidempäänkin.

Sisustuskahvila Wanha Justiina vastasi päivän tarjoiluista. Oletko sinä käynyt jo kahvittelemassa Karjalankadulla? Mikäli et pääse paikan päälle ihastelemaan romanttista tunnelmaa vieraile ihmeessä juuri avatussa verkkokaupassa. Pienenä vinkkinä teille, että joulutuotteita löytyy jo verkkokaupan valikoimista. Haluan vielä kiittää kaikkia päivässä mukana olleita yrityksiä ja järjestäviä tahoja. On aina kiva kokoontua yhteen. Sain päivästä todella paljon irti.



sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Syksy saapuu rintamamiestaloon


Tervetuloa syksy. Vihdoin on tullut aika purkaa pois kesäpiha ja antaa tilaa uudelle. Hieman vielä ajatus viipyilee kesän tunnelmissa. Menneen kesän huippuhetkiksi nousevat ne pienet kiireettömät hetket, jotka olemme saaneet viettää mieheni kanssa yhdessä pihakeinussa. Seuranneet lasten touhuja ja nauttineet kuumaa kahvia ulkosalla. Viikolla etsin vintin kätköistä pehmeät viltit. Vilttien suojissa keinussa voi istua vielä pitkään. Kiikuttelu omalla pihamaalla lisää taatusti onnellisuuden tunnetta ja huomattavasti. Keinun heijaava liike on rentouttava. Sitä huomaa päästävänsä irti. Kroppa ei enää tunnu jäykälle ja hartiat eivät kiristä. On tilaa onnellisille ja tyytyväisille ajatuksille. Pihamaalla voi sulkea silmänsä ja kuunnella tuulen huminaa. Pikkuinen sadekuurokin on ihan hauska istua läpi katoksen suojissa. 

Uuden kauden aloitukseen kuuluvat ehdottomasti kanervat, callunat, havut ja varvut. Olemme tehneet perheen kesken pieniä retkiä lähimetsään ja etsineet kauniita käpyjä ja tietysti myös kärpässieniä. Jälkimmäisiä emme toki kerää, vaan tyydymme pelkkään väriloiston ihasteluun. Samalla olemme ihmetelleet kuhinan loppumista muurahaispesissä. Lähimetsä on todellinen aarre. En voisi kuvitella asuvani paikassa, jossa en pääsisi nauttimaan luonnosta. 


Syksy ja linnut. Pihapiirissämme käy jo aikamoinen melske. Tontillamme ylväänä seisovat pihlajat tarjoavat tänä syksynä linnuille paljon ravintoa. Linnut ovat tervetulleita vieraita. Lintujen tunnistaminen tuottaa puhdasta riemua koko perheelle. Tarkkailu opettaa keskittymistä ja hiljentymistä, sekä luonnon kunnioittamista. Kaikki lapsemme ovat oppineet laskemaan lintuja tarkkailemalla. Kuinka monta lintua pihassa näkyy? Yksi, kaksi, kolme... On ihanaa odottaa, joka syksy saman lintuparven välilaskeutumista pihamaan isolle nurmikolle. Kyse on vain yhdestä ainoasta päivästä ja hetkestä. Näky on upea. Levättyään ja ruokailtuaan parvi kohoaa taivaalle. Kohta pääsee taas täyttämään pähkinäautomaatteja ja lintulautojen ruokasäilijöitä, sekä ripustamaan talipalloja. Mikäli pihapiiriin haluaa houkutella lintuja kannattaa ruokinta aloittaa aikaisin. Olemme saaneet seurata myös kotipihassamme temmeltävän oravan puuhia. Hänellä näyttää olevan melkoisen kiire. Millaiselta syksy näyttää sinun pihassasi?

#slowmorning - Kohtaamisen vaikeus


Kaikilla meistä on varmasti kokemuksia siitä, kuinka ei ole tullut kunnolla kuulluksi ja ymmärretyksi. Nähdyksi ja hyväksytyksi. Pidemmän päälle jatkuessaan tilanne luo murskaavan yksinäisyyden tunteen, vaikka ympärillä olisikin paljon ihmisiä. Tarve tulla kuulluksi on yksi isoimmista ihmisyyden ytimessä olevista asioista. Aitoon kohtaamiseen toisen ihmisen kanssa tarvitaan aikaa. Kohtaaminen vaatii pysähtymään ja lopettamaan alituisen tekemisen. Tunnetusti meillä kaikilla on aina kiire. Tekeminen ja tulokset määrittelevät paljon sitä koemmeko käyttäneemme aikamme viisaasti ja tehokkaasti. On surullista, miten paljon meiltä menee asioita ohi ja hukkaan. Menetämme päivittäin ainutlaatuisia hetkiä läheistemme kanssa.

Parisuhteissa puhutaan usein toisen ohi. Unohdamme, että avautuminen on omalle kumppanille usein vaativaa. Rehellinen puhe on itsensä paljastamista. Kuinka haavoittuvainen sitä silloin onkaan, kun puhuu sydämestään. Kukaan ei halua puhua loittonevalle selälle tai ihmiselle, joka samalla asettelee likaisia tiskejä koneeseen. Toisinaan varsinaisen aran viestin joutuu lukemaan rivien välistä. On paljon asioita, joista on vaikea puhua. Asioita, joita on vaikea sanoittaa edes sille kaikista tutuimmalle ja rakkaimmalle ihmiselle. Salaa toivomme myös ymmärrystä, vaikka omia tunteita ja toiveita ei pystyisikään täysin ilmaisemaan.

Monen surullisen tarinan taustalla vaikuttaa henkinen yksinäisyys. Matka varjoisalle polulle on lopulta pelottavan lyhyt. Masennus voi viedä mennessään parhaimmankin meistä. Jatkuva henkinen kuormitus saa aikaan myös fyysisen uupumuksen. Haluaisin kuuluttaa yhteisen välittämisen ja vastuun perään. Annetaan ihmisten lähellämme saada kokemuksia siitä, kuinka heidän tuntemuksensa ja kokemuksensa asioista ovat meille tärkeitä. Annetaan aikaamme. Katsotaan silmiin ja pysähdytään. Pieni hetki voi kantaa läheistä vielä pitkään. Uskalletaan sanoa rakkaillemme niitä tärkeitä isoja sanoja. Rakastan sinua. Sinä olet tärkeä. Minä näen sinut. Annetaan toisillemme säästelemättä positiivista heijastuspintaa. Eteen tulee myös päivä, jolloin tukea tarvitsee itse.

Unohdetaan myös tuomitseminen ja omat negatiiviset asenteemme. Olisi hyvä muistaa, kuinka paljon ihmisestä jää pimentoon. Kaikilla meillä on oma historiamme ja kipukohtamme. Toivoisin, että tekisimme vähemmän oletuksia toisistamme tai loisimme ahtaita odotuksia, jotka perustuvat puhtaasti sille, kuinka itse elämme elämäämme. Se mikä on hyvä sinulle ei välttämättä ole sitä toiselle ihmisille. Jos pystyisimme näkemään läheisissämme paremmin sen, mikä heissä on hyvää ja olemaan armollisempi puutteille, joiden taustoista meillä ei ole aavistustakaan. Arvosta. Älä vähättele. Kiitä. Älä soimaa.

"Pray, dont´t find fault with the man that limps,
Or stumbles along the road.
Unless you have worn the moccasins he wears,
Or stumbled beneath the same load".

- Mary T. Lathrap

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Vihdoinkin työpiste olohuoneeseen


*Kaupallinen yhteistyö Preeco.fi

Minulla on ollut todella pitkään mietinnässä oma työpiste olohuoneeseen. Vihdoinkin ajatuksesta tuli totta ja läppäri ei enää seikkaile siellä ja täällä. Preeco.fi :n valikoimista löytyi juuri sopivan kokonen (90cm x 50cm x 78 cm) musta työpöytä olohuoneen pieneen nurkkaukseen. Jokaisessa kodissa on varmasti samanlaisia pieniä tiloja, jotka jäävät hyödyntämättä. Tyylillisesti halusin työnurkkauksen keventävän olohuoneen yleisilmettä, joka välillä tuntuu hivenen raskaalle vintage huonekalujen vuoksi. Vanhat ja uudet tavarat, sekä huonekalut sopivat minusta kauniisti yhteen. Tyylejä on muutenkin mukava sekoitella, jotta sisustus pysyy mielenkiintoisena. En toki halua asua mummolassa, vaikka talomme onkin tyypillinen 50-lukulainen liinavaatekaappeineen ja keinutuoleineen. Rakastan vanhaa aikaa ja se sopii minulle kentien paremmin kuin nykyaika, mutta pidän myös selkeistä ja keveistä linjoista. Onneksi minun ei tarvitse valita, vaan kotini voi olla ihana sekoitus molempia tyylejä.


Hiljalleen kotiin on hiipinyt takaisin sininen väri. Sininen oli joskus ehdoton lempivärini ja se piti kutinsa todella pitkään. Hiljalleen kuitenkin kypsyin väriin ja se pysyi poissa sisustuksesta vuosia ja vuosia. Ainoa poikkeus sääntöön on ollut mummoni vanha puutuoli. Puutuoli on kenties ainoa yksittäinen huonekalu, joka on seurannut minua lapsuudenkodistani nykyiseen kotiimme. Se on sympaattinen tuolivanhus, joka saa rauhassa menettää alkuperäistä maalipintaansa ilman, että haluaisin maalata sen uudelleen. Vanha sininen väri on sympaattinen ja koko tuoli tuo muistoja mieleen. Tuoli sai juuri sopivasti uutta ilmettä lampaannahkaisen istuinalustan avulla. Nyt vanha tuoli sopii oikein mukavasti yhteen uuden työpöydän kanssa. Tuolin lisäksi talosta löytyi valmiina olohuoneen sininen matto. Huomasin Preeco.fi:n valikoimissa aivan ihastuttavan sinisen LA PERLA rahin ja en voinut vastustaa kiusausta. Rahi sopii olohuoneeseen aivan täydellisesti ja on todella laadukkaa oloinen, sekä suloisen pehmeä. Sininen väri suorastaan hehkuu ja kaunis kultainen yksityiskohta rahin jalassa tuo ripauksen luksusta huoneeseen. Sininen on nyt todellakin tullut takaisin kotiimme ja kauniimmalla mahdollisella tavalla.


Työpöydän yläpuolelle jäävään tilaan löytyi tyylikäs seinähylly. Ihastuin hyllyyn ihan ensinäkemältä. Mielestäni se tasapainottaa kokonaisuutta ja hakee parikseen sisustuksen mustat ja tummanruskeat sävyt. Kokosin hyllyille muutaman kivan muiston vuosien varrelta ilostuttamaan päivää. Loput nurkkauksen tavaroista löytyikin jo entuudestaan talon eri nurkista. Mietinnässä on vielä työpisteen valaisin. Illat ovat pimenemään päin ja usein kirjoitan, juuri iltaisin talon vihdoin rauhoittuessa päivän tohinoista ja touhuista. Millainen valaisin olisi sinun mielestäsi kokonaisuuteen sopiva? Moderni vai retro? Olen todella tyytyväinen tähän omaan pieneen tilaan, jossa saan keskittyä kirjoittamiseen. Muutama uusi juttu ja koko huone tuntuu saaneen pienoisen kasvojenkohotuksen. Onkos sinulla kodissa jokin projekti menossa?


Yhteistyössä Always somewhere else ja Preeco.fi

tiistai 3. syyskuuta 2019

Mennyt kesä


Palataan vielä hetkeksi menneeseen kesään. Olen tosi hyvilläni, että osaan nykyisin ottaa kesät vastaan kevyellä otteella. Ennen pienoisesti stressasin kesäkautta. Kuumat ja painostavat ukkosta enteilevät kelit olivat minulle täyttä myrkkyä. Kesä oli minulle jotakin, mitä piti vain sietää ja kestää. Pari viime vuotta olen nauttinut lämmöstä enemmän kuin koskaan. Olen oppinut lukemaan herkemmin kroppaani ja sen lähettämiä viestejä ja osaan ajoissa vetäytyä sisätiloihin. Hellahattu ja aurinkolasit ovat minulle pakolliset varusteet. Kesä on siis mennyt ihan mukavasti, mutta silti iloitsen suuresti syksyn saapumisesta. Raikkaus ja viileys sopivat minulle paremmin. Lisääntyvä pimeys ei minua haittaa.

Ajoituksellisesti kesä meni kummasti taas pieleen. Suurimman osan ajasta odotimme perheenisän loman alkamista. Muistan, että jo viime kesänä keskustelimme mieheni kanssa siitä, että loma tulisi ajoittaa hieman eri tavalla tai jaksottaa järkevästi. Osan ajasta perhe vietti erillään isompien lasten mökkeillessä isänsä kanssa Keski-Suomessa ja Lapissa. Lopulta meille jäi kovin vähän aikaa olla kaikki yhdessä, sillä kisamatka vei myös osansa lomasta. Päädyimme siis hylkäämään monet hyvät suunnitelmat ja juoksemaan muutamana päivänä parissa kohteessa. Vietimme myös ihan tavallisia päiviä kotosalla (vanhempien reissuväsymyksen vuoksi). Yhteenvetona sanoisin, että jos jokin juttu ei toiminut vuosi sitten kesällä, niin siitä kannattaisi ottaa opiksi ja korjata asia.

Ja sitten muutamiin kesämenoihin. En hirveästi pidä tuttujen kaavojen noudattamisesta loma-aikoina. Ehdotin miehelleni Kotkan reissua, koska halusin viedä lapset Suomen Merimuseoon katsomaan Merimonsterit-näyttelyä. Verimerimakkara ja Jättiläismerikäärme oli nähtävä ja koettava itse. Merimuseota voin suositella lämpimästi ihan kaikille. Museo on mielenkiintoinen ja siellä on todella paljon nähtävää. Saman katon alla Merikeskus Vellamossa sijaitsee myös Kymenlaakson museo.

Kotka on kuuluisa puistoistaan. Lasten suosikki oli ehdottomasti Katariinan Meripuisto, jossa oli perheen pienemmille monenlaista puuhaa. Kotkansaaren eteläisimmässä kärjessä sijaitseva kansanpuisto on toiminut ennen alueen nestesatamana. Entinen säiliökenttä puhdistettiin öljy-yhtiöiden toimesta ja maisemointityö aloitettiin vuonna 2004. Alue on todella iso ja pitää sisällään mm. ison nurmialueen, skeittirampin, mietiskelylabyrintin, Mikko Taskisen valmistamat pienoismallit Suomenlahden majakoista, istutuksia ja kauniita vesi elementtejä, sekä Muumi leikkipaikan. Löytyypä alueelta myös ihastuttavia lampaita. Alueella on hyvät mahdollisuudet syödä omia eväitä.



Sapokan Vesipuisto on todellinen helmi. Puiston pääsuunnittelijana on toiminut kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen. Puiston keskeiset elementit monipuolisen kasvillisuuden lisäksi ovat ovat vesi, kivi ja valaistus. Puisto muodostaa kauniin keitaan Kotkan saarelle. Sapokan Vesipuistossa on myös esillä veistostaidetta. Puistosta löytyy peräti toistakymmentä kuvanveistäjä Hannele Kylänpään pronssista eläinveistosta. Oma suosikkini oli ehdottomasti kuvassa näkyvä kettu. Täällä tuli ihailtua vanhoja puuveneitä ja syötyä kesän paras jäätelöpallo. Oma vene olisi kyllä aivan ihana. Tuli myös mieleeni että ihan jokaisella tulisi olla mahdollisuus olla kauneuden äärellä. Mieli lepää kauniissa yksityiskohdissa ja hallitussa ympäristössä.


Kotkan jäätyä taakse vietimme päivän Launeen leikkipuistossa ja 4-H:n kotieläinpihalla. Pieni eväsretki suuntautui myös Vääksyn kanavalle. Kesän ehdottomaksi hitiksi nousi autossa juodut pirtelöt. Ikinä ei voi tietää, mikä se juttu on. Vierailimme myös Tuusulanväylän varrella sijaitsevassa Koiramäen pajutallilla ihmettelemässä pässinpoikia, kanoja ja kukkoa, minipossuja sekä kaneja. Lastenaitassa oli ihastuttava leikkipaikka ja pajupeikot kurkkivat Peikkometsässä. Oikein kaunis ja idyllinen hehtaarin kokoinen alue, jolla sijaitsee myös kahvila ja sisustusmyymälä. Siinä se meidän kesä oikeastaan oli. Normaalia arkea isän ollessa töissä, muutamat kesäjuhlat kotosalla, mökkeilyä ja lähimatkailua. Onneksi minulla ei ollut mitään älytöntä kesän bucket listaa laadittuna meidän perheelle. Yhteistä aikaa jäin lähinnä kaipailemaan. Yritämme käyttää nyt mahdollisuuksien mukaan syksyisiä viikonloppuja pieniin reissuihin. Muutama museo olisi vielä kiva nähdä ja niissä meidän lapset kyllä viihtyvät. Millainen sinun kesäsi oli? Täyttikö se odotukset vai menikö suunnitelmat uusiksi?



maanantai 19. elokuuta 2019

Reppureissulla Budapestissa


*Kaupallinen yhteistyö
Korvakorut saatu PRAMEA

Aloitetaan tämä postaus tunnustuksella. Reppureissun jälkeen olen ollut ihan väsyksissä. Mielessä on ollut koko ajan postauksen tekeminen teille, mutta jostakin syystä ajatukset ovat olleet ihan karkuteillä. Kenties se johtuu myös siitä, että entuudestaan tuttu matkakohde sai tällä kertaa tummempia sävyjä. Aloitetaan nyt kuitenkin matkaan valmistautumisesta. Olin viime vuonnakin Unkarissa pelkällä selkärepulla ja homma tuntui, niin helpolle ja luontevalle. Oivalsin, että vähemmän on todellakin enemmän. Tällä kertaa lähdin matkaan vieläkin pienemmällä repulla. Tietysti jo kerran kohteessa käyneenä reissuun oli helpompi valmistautua. Tiesin täsmälleen, kuinka kuumaa tulisi olemaan. Mukaan ei siis lähtenyt mitään ylimääräistä ja mietin päälleni jäävän vaatekerrankin todella tarkkaan. Koska olen minä, niin reissuun piti kuitenkin mahduttaa jotakin aivan erityistä eli ihastuttavat Pramea:n korvakorut. Pramea:n arvot on helppo allekirjoittaa. Korvakoruissa on ihmeellistä taikaa. Oman näköiset korut korvissa voi ihanalla tavalla ilmentää persoonallisuuttaan ja olla rohkea ja naisellinen. Matkalla pukeutuminen oli simppeliä ja mustavalkoista, mutta väriä löytyi korvakoruista.


Nyt itse reissuun. Unkarin päässä meitä odotti kätevä kuljetus lentokentältä varaamaamme huoneistoon, joka sijaitsi Budapestin sydämessä. Oli aika veikeää olla ensimmäsitä kertaa sähköauton kyydissä. Ystävällinen kuljettajamme auttoi meitä tavoittamaan huoneiston edustajan, kun hän ei ollutkaan sovitusti meitä perillä vastassa. Seuraavaksi oli vuorossa odottelua ja säätöä avaimen kanssa, mutta lopulta kaikki sujui ihan hienosti. Ehdimme vielä juosta läheiseen kauppaan ostamaan murukahvia aamuksi. Aamulla olikin aikainen herätys. Suuntasimme metroasemalle ostamaan matkakortteja automaatista. Viime reissulla ostimme ne suoraan lentokentältä, koska taitoimme matkan hotellille bussilla ja metrolla. Suosittelen ehdottomasti jokaiselle Unkarissa vierailevalle julkisten käyttöä. Bussilla ja ratikalla Budapest hahmottuu aivan eri tavalla. Budapestin alueella risteilee peräti neljä metrolinjaa. M1 linja on manner-Euroopan vanhin linja ja asemilla on aivan oma tunnelmansa. Aamulla hyppäsimme matkakortti kourassa metroon ja hurautimme sillä bussipysäkin lähelle, josta lähtivät ilmaiset kuljetukset Hungaroringille. Jono oli aamuisella aika olematon ja pienen odottelun jälkeen olimme jo matkalla radalle.

Perjantaina oli siis tiedossa F1 vapaat harjoitukset. Olin varautunut pitkään kävelymatkaan ja yllätys olikin melkoinen, kun bussit veivät suoraan kisapaikan porteille. Perjantaina väkeä on aina vähän vähemmän ja pääsimme nopeasti alueelle sisään. Ihmeteltiin kaiken kätevyyttä. Lauantain aika-ajot antoivat jo osviittaa siitä, miten järjestelyt tulisivat pettämään ihmisten lisääntyessä. Aamulla kuljetusta sai jo jonotella ja päivän päätteeksi radalta oli jo todella vaikea päästä pois. Busseja meni harvakseltaan ja ihmiset jonottivat useamman tunnin. Mekin päädyimme lauantaina kokeilemaan vaihtoehtoista kuljetusta radalta juna-asemalle, jolta pääsisi metroasemalle. Sanotaan nyt näin, että sunnuntaina pysyimme metroasemalle vievän bussin jonossa ihan suosiolla. Sunnuntaina paluu majoituspaikkaan kesti yli kolmisen tuntia.


Itse kisat olivat tietysti elämys. En edes tiedä mistä rakaus formuloihin on saanut sytykkeen. Olen seurannut lajia 90-luvulta lähtien. Kuulun siihen porukkaan, joka rakasti Matti Kyllösen ja Erkki Mustakarin sekavia, mutta innostavia selostuksia. Ayrton Senna ja Mika Häkkinen ovat minulle lajin suurimmat sankarit. Nautin vauhdista ja elän täysillä mukana kisan käänteissä. Nyt on tietysti aivan erityistä kannustaa samasta kylästä maailmalle ponnahtanutta Valtteri Bottasta. Rakastan lajia, joka solullani, mutta tänä vuonna mietin onko minun aika luopua kisamatkoista. Sisälläni on paha ristiriita. Ilmastonmuutos kolkuttaa mielessäni.

Olen muuttanut paljon elämäntapojani viimeisten vuosien aikana ja kannustanut koko perhettäni ajattelemaan ekologisemmin. Olen luopunut monesta asiasta taatakseni lapsilleni paremman huomisen. Katsomossa istuessani mietin onko tämä jokin testi. Olenko valmis luopumaan jostakin asiasta, jota todella rakastan. Tavallaan toivoisin, että minun ei tarvitsisi tehdä päätöstä, vaan laji itsessään muuttuisi luonteeltaan ympäristöystävällisemmäksi. F1-sirkuksen ympärillä pyörii valtavat summat rahaa. Tuottoja olisi helppo kohdentaa erilaisiin ympäristöhankkeisiin. Kisoja voisi järjestää maissa, joissa kierrätys toimisi paremmin. Kisa-alueella ei pysty sulkemaan silmiään siltä, miten paljon kisat tuottavat jätettä. Pelkästään muovipullojen määrä on valtaisa. Kisakalenteria tulisi mielestäni muuttaa siten,että kalustoa tarvitsisi liikutella mahdollisimman vähän. Kenties tulevaisuuden kisat kilpaillaan sähköautoilla. Mahdollisuuksia tehdä parannuksia olisi lukuisia. Lähinnä taitaa puuttua ihmisiä, joilla olisi näkemystä, visota ja TAHTOA.



Takaisin itse Unkariin. Kisapäivien jälkeen meille jäi aikaa tutustua itse kaupunkiin paremmin. Edellisenä vuonna kävimme jokilaivaristeilyllä ja vanhassa kauppahallissa. Tällä kertaa minä sain ujutettua matkaohjelmaan mukaan käynnin House of Terror museossa, sekä juutalaisten muistolle omistetulla muistomerkillä, joka sijaitsee aivan Parlamenttitalon edustalla. Itselläni oli jo entuudestaan jonkin verran tietoa Unkarin historiasta, joten museo ja muistomerkki herätti kyllä paljon ajatuksia ja tunteita. Osa fiiliksistä on varmasti vielä käsittelemättä. Eniten jäin miettimään ihmisten kykyä antaa anteeksi. Kengät Tonavan rannalla voisivat yhtä hyvin kuulua minulle tai sinulle.



Onneksi kaduilla kaikuva kaunis viulunsoitto ja terassien kutsuvat valot veivät ajatukset myös iloisempiin mietteisiin. Reissun aikana kävimme myös kuvamassa Sankarien aukion ja kiersimme Budapestin eläintarhassa ja kasvitieteellisessä puutarhassa. Kaupunginpuistossa sijaitseva eläintarha on muuten maailman vanhimpia alallaan. Paljon tuli tälläkin reissulla käveltyä ja ilokseni löysin myös yhden Sissi patsaan matkamme varrelta. Itävällan keisarinna ja Unkarin kuningatar Elisabeth on aina ollut lähellä sydäntäni. Kiitos kuuluu tietysti romanttiselle Sissi elokuva-sarjalle ja ylä-asteella lukemalleni elämänkerralle. Madeiralla törmäsin myös yhteen hänestä tehtyyn patsaaseen.

Kenties ihan kaikki järjestelyt eivät toimi Unkarissa ihan toivotulla tavalla ja paljon on ollut puhetta myös siitä, että Unkari ei kunnioita yhteisiä eurooppalaisia arvoja. Matkailija toki katsoo asiota omasta vinkkelistään. Minä näen suurta kauneutta rosoisuuden keskellä. Ihmiset ovat Unkarissa ystävällisiä ja illan hämärtyessä on turvallista liikkua. Kaupunki on kaunis ja viehättävä.  Menneisyyden käsittelyssä voisimme kenties, jopa ottaa mallia Unkarista.


Reissun päätyttä mielen valtaisi samat mietteet kuin viime vuonna. Kannattaako väsähtäneiden ihmisten lähteä yhdistetylle kisa/kaupunkilomalle. Toki reissusta sai tälläkin kertaa paljon irti ja kokemuksia, joita ei pysty millään mittarilla mittaamaan. Tosiasia kuitenkin on, että reissuun lähti kaksi väsynyttä ihmistä ja sieltä palasi kotiin kaksi väsyneempää ihmistä. Rantatuolissa makoilu voisi olla parempi vaihtoehto ruuhkavuosien keskellä. Olisi parempi luoda mahdollisuus täydelliseen toisiinsa uppoamiseen. Kipinöiden tulisi jälleen sinkoilla ja maailmasta hävitä hetkeksi pois kaikki muu. Tulisi ladata akkuja pitkän ja pimeän syksyn tarpeisiin. Meidän reissussa valiteltiin vain turvonneita ja pakottavia jäseniä. Kaaduimme rankkojen kisapäivien jälkeen sänkyyn nukkumaan ja herättiin aamulla kännykän herätykseen. Toki oli ihanaa viettää aikaa kaksin ja laskea sitä ainaista varuillaan olon tasoa, joka kotona ollessa hälyyttää aina punaista.

Ehdotonta plussaa reissussa oli taas sen huomaaminen, että pystyn ja kykenen sietämään isoja väkijoukkoja ja ääriään myöten täyteen ahdettuja julkisia kulkuvälineitä. Osaan pitää ajatukseni kurissa. Paniikki ja ahdistus eivät valtaa mieltäni tiukassakaan paikassa. Olen oikeasti aika ylpeä itsestäni, että vain psyykkaamalla itseäni pystyn ylittämään omat rajani ja esteeni. Osaan myös vältellä reissussa onnistuneesti migreeniä. Nämä ovat asioita, jotka eivät ole olleet aina ihan itsestäänselvyyksiä minulle.


Kisa-alueella oli muuten todella hieno Bond In Motion näyttely. Kuka nyt ei olisi joskus halunnut olla Bond-tyttö?





sunnuntai 18. elokuuta 2019

#slowmorning - Hemulin kasvio


*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Aloitetaan tämä ihastuttava sunnuntai kirjaesittelyllä. Hemulin kasvio hurmaa jo ulkonäöllään. Kauniit vihreän eri sävyt ja suloinen satiininauha, joka sulkee kasvion kannet yhteen. Kirjasta löytyy tietysti paljon Tove Janssonin sitaatteja, mutta muuten kauniisti soljuvan tekstin on kirjoittanut Päivi Kaataja. Eteemme avautuu uusi vuodenaika ihmeineen ja Hemulin kasvio on kiva kaveri ottaa mukaan luonnon ihmeellisyyksien tutkimiseen. Kirjasta on takuulla innoissaan, niin perheen pienimmätkin kuin aikuisetkin. Mikä olisikaan hauskempaa kuin asioiden tutkiminen yhdessä. Eihän Hemulikaan pidä tietojaan vain itsellään, vaan jakaa niitä auliisti kaikille, jotka ovat asiasta kiinnostuneita.


Tiesitkö, vaikka että kasvit viestivät keskenään ja myös aistivat muiden eliöiden viestejä ja vastaavat niihin? Kukka alkaa erittää makeampaa mettä kuullessaan kimalaisen pörinän. Puut varoittavat lajikumppaneitaan lähestyvistä tuholaisista ja alkavat tuottaa kuoreen ja lehtiinsä pahanmakuisia puolustusaineita.

- Hemulin kasvio

Kirja opastaa oman kasvion kokoamisessa ja neuvoo, kuinka oman kasviprässin voi rakentaa.  Kirjan ääressä mummot ja papat voivat kertoilla omia koulumuistojaan ajasta, jolloin oman kasvion kokoaminen kuului jokaisen oppilaan velvollisuuksiin. Kirjassa käydään läpi kattavasti läpi kasvillisuutta kuusimetsässä, mäntymetsässä, lehtimetsässä, niityillä ja pientareilla, pihassa ja puistikoissa sekä kosteikoissa. Kirjasta löytyy myös hauska kappale näköislajeista, joita esittelevät tietysti Tiuhti ja Viuhti. Kasvien tarkasteluun voi käyttää aikaa loputtomasti. Rikkakasvi määritelmä saattaa myös jäädä mietityttämään. Kutsumattomat vieraat, kun ovat usein monille elijöille elinehto.  Meidän lähiluonto on mäntymetsää, joten meitä kiinnosti aivan erityisesti tämä osio kirjasta. Moni kasvi olikin entuudestaan tuttu, mutta mukavasti sekaan mahtui myös uusia tuttavuuksia. Löytyypä kirjasta myös tietoisku syötävistä ja maistuvista kasveista. Pitäisikö kokeilla teen valmistusta vadelman lehdistä?

Mikään asia ei ole liian pieni ihmeteltäväksi. Ja kuinka paljon meiltä jääkään kiireessä huomaamatta. Usein me aikuiset myös syyllistymme asenteeseen, jossa muka jo tiedämme kaikesta kaiken. Kirja paljastaa lempeällä ja hauskalla tavalla, kuinka ylimielisiä me aikuiset osaammekaan välillä olla. Jokaiselle meistä tekisi hyvää palata lapsuudesta tutun tiedonjanon ja ihmettelyn maailmaan. Osaisitko sinä nimetä kasveja dinosaurusten ajalta? Luonnossa on väliä pienellä ja suurella. Mikään laji ei pärjää yksinään. Kasvio toimii mainiona pohjana myös vakavammalle keskustelulle luonnon moninaisuuden säilyttämisestä. Millainen on ihmisen osa? Luonto tarjoaa meille elämän edellytykset. Meidän tehtävämme on pitää huolta tasapainosta ja suojella herkkää luonnonkirjoa.

Tuuli puhalsi vastaan
tuoden vierasta, mukavaa tuoksua,
joka täytti kuononi odotuksella.
En tiennyt silloin, että se oli metsän tuoksu,
sammalen ja saniaisten ja tuhansien
suurten puiden tuoksu.

-Muumipapan urotyöt

Yhteistyössä Always somewhere else ja WSOY

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

#slowmorning - The Suklaakakku


Minä opettelin leipomaan vasta lasten syntymän myötä. En vieläkään ole mielestäni mitenkään erityisen hyvä. En osaa koristella kakkuja hienosti. En omista hienoa yleiskonetta. Vuoden mittaan järjestän kuitenkin useat ihan onnistuneet juhlat tavallisella sähkövatkaimella. Harvoin enää poltan kakkuja tai pipareita uunissa. Hekotusta. Ei varmasti ole yhtään liioiteltua sanoa, että yksi resepti on meidän perheessämme ylitse muiden. Jokaisena juhlapäivänä vuodesta toiseen löytyy pöydästämme vadelmainen suklaakakku. Kakku on erityisesti esikoisen toivelistalla. Vieraatkin osaavat jo odottaa, että kakkua taatusti meidän juhlissamme saa. Koristelun hoidan usein marjoilla ja valmiilla marengeilla. Ja makuhan se on kaikista tärkein. Tämä kakku on helppo ja nopea ja taatusti maistuva. Kyllähän jokaiseen juhlapöytään pitää ujuttaa suklaata mukaan. Ota resepti talteen.


200 g tummaa suklaata
100 g voita
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
Marjoja oman valinnan mukaan.

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Voitele ja jauhota  vuoan reunat vehnäjauholla tai korppujauholla.

Sulata rasva miedolla lämmöllä kattilassa. Ota kattila pois liedeltä, lisää paloiteltu suklaa ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut.

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi. Kaada hieman jäähtynyt suklaa-rasvaseos muna-sokerivaahdon joukkoon varovasti sekoittaen. Sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe ja vanilliinisokeri. Sekoita jauhoseos varovasti taikinaan.

Kaada puolet taikinasta vuokaan. Ripottele marjat taikinan pinnalle ja kaada loput taikinasta marjojen päälle. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min. Kakun kuuluu jäädä keskeltä tahmeaksi, hieman taikinamaiseksi.

Irrota jäähtynyt kakku vuoasta ja ripottele pinnalle kaakaojauhetta ja marjoja. Voit halutessasi tarjota kakun kanssa jäätelöä tai kermavaahtoa.